Tuleeko kaikille opettajille ammattitautina toisten jatkuva neuvominen ja oikeassa olemisen

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kätilön näkökulmasta synnyttävät opettajat ovat ongelma. Näkemyksiä ja vaatimuksia riittää, mutta taitoa kuunnella ja sopeutua vähemmän.

Ei tämä tietenkin kaikkia koske, mutta hyvin selvästi erottuva asiakasryhmä kuitenkin.

Minulta ei kyllä kukaan kysynyt ammattia, kun menin synnyttämään. Eikä tullut mieleen alkaa kertoa. Mistä ihmeestä sinä tiedät synnyttäjien ammatit?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kätilön näkökulmasta synnyttävät opettajat ovat ongelma. Näkemyksiä ja vaatimuksia riittää, mutta taitoa kuunnella ja sopeutua vähemmän.

Ei tämä tietenkin kaikkia koske, mutta hyvin selvästi erottuva asiakasryhmä kuitenkin.

Miten mahtaa ola kätilöiden vapaa-aika?

Täällä sellainen kokemus, että heissä on tietenkin niin monia persoonallisuuksia.

Omassa perhepiirissä oli pari opettajaa, ja hirveän valoisa ja mukava oli se nainen ja hieman kulmien alta pälyilevä mies, joka tosi ystävällinen ja huumorintajuinen.

He kuuluivat samaan harrastuspiiriin vanhempieni kanssa ja näin heitä aika säännöllisesti. Toki tilaisuudet olivat myös mukavia.

Yksi opettaja oli hyvin mahtipontinen ja ystäväni äiti. Häntä pelkäsin:)

On aika luontevaa kuvitella, että jatkuva 'vetovuorossa oleminen'; se, että pitää ottaa ohjakset käteen ja pysyä myös niissä, saada sekä kontaktia että auktoriteettia, ikäänkuin siirtyy sisäiseksi kokemukseksi siitä, miten ihmisten kanssa ollaan, myös vapaa- aikana.

Toisaalta, se taakka, että nyt pitäisi tietää, perustella jtn, tai ohjata muita on ihan varmasti ihanampi heittää selästä, kun tapaa toisia aikuisia; saa olla itsekin vain yksi muiden joukossa. Rentouttavaa, jos sen tavoittaa, uskon:)

Olen aineenopettaja. Olen huomannut toistavani asioita. Lapsi valittaa, että kun jotain kysyy, saa kolmen vartin luennon aiheesta. Olen opetellut olemaan neuvomatta, mutta aina ei onnistu.

Joillakin opettajilla on kova pätemisen tarve ja tuntuvat pitävän omasta äänestään. Käytös on "ystävällisen" alentuvaa niitä ihmisiä kohtaan, joita pitävät jotenkin huonompina (esim. hymyillään ja samalla puhutaan kuin vähäjärkiselle).

Tällaisia kokemuksia minulla on eräästä liikuntaharrastuksesta. Jostain syystä seurassamme on paljon opettajia. Onneksi nämä samat tyypit hakeutuvat innolla myös johtokuntaan ja ottavat sillä tavoin vastuuta. He saavat päteä ja itse voin keskittyä varsinaiseen harrastamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä koskee vain luokanopettajia, noita kaikkien alojen asiantuntijoita ja kasvatuksen guruja. He avoimesti vähättelevät aineenopettajia ja ovat oppilaiden huoltajina ehdottomasti kaikkein hirveimpiä. Aineenopettaja-vanhemmat eivät koskaan korosta ammattiaan. Heiltä saattaa myös saada jopa kehuja, kiitoksia ja kannustusta. Luokanopettaja-huoltajat taas pitävät ensimmäisestä viestistä alkaen huolen, että heidän opettajuutensa tulee heti tietoon. Sitten alkaa tulla neuvoja ja ns. palautetta.

T. Aineenopettaja

Olet niiin oikeassa. Opiskelija-asuntolassamme aikoinaan oli naapureina ja välillä solukavereinakin luokanopettajaopiskelijoita. Tyypillisesti he olivat simpsakoita tyttöjä, joilla oli melko vähän aivoja mutta sitäkin enemmän ulospäinsuuntautuvaa hörhöyttä. Eivät sylkeneet lasiin eivätkä nuorten miesten päälle. OKL:n myös melko vähin älyin varustetut mutta sitäkin pulleammalla egolla varustellut miesopiskelijat taas olivat hulluina sählyyn ja heistä paistoi pitkälle ajatus "yksi vuosi opettajana ja sitten rehtoriksi". Äärettömän äänekästä joukkoa. Jos olisivat pitäneet suunsa kiinni, olisivat voineet vaikuttaa vaikka fiksuilta. Mutta ei.

Olen aineenopettaja ja varon tietoisesti muiden neuvomista vapaa-ajallani. Olen samaa mieltä luokanopettajien ja aineenopettajien välisestä erosta tässä asiassa.