Tuleeko kaikille opettajille ammattitautina toisten jatkuva neuvominen ja oikeassa olemisen

Kyllä, ja kova ääni.

(Melkein) Kaikki opet on tälläisiä!

Tunnistan tuttavapiirin opettajista ja jopa opetusalalla toimivista, jotka eivät ole opettajia.

Sukulaisissa pari, jotka vielä keskenään sisaruksia ja kun osuvat samoihin perhejuhliin, hajoaa pää niitä kuunnellessa. Tosin eivät kaikki ole samanlaisia, myös miehen suvussa opettajia ja he ovat hyvin leppoisia, jopa yhdessä ollessaan.

Netissä myllää muutama yliopistotaustainen varhaiskasvatuksen opettaja, jotka halveksuvat avoimesti muiden ammattitaitoa. Minkäänlaista moninaisuuden ymmärrystä, oman osaamisen jakamista tai yhdessä tekemisen taitoa ei heillä ole. Todella kapeakatseista, ylimielistä ja ankeaa menoa...

Ihhmiset aivoot kehitttyvät parhaiten älylllisen stimulaaation kautta ja sitä kauttta että tulle jatkuvasti eteen ongelmia jotka pitäiiisi pystyä ratkaisemaaan. Ne luo aivoillle ärsytystä. Vanhemmmiten myös auttaaa elämänkokemus. Jos järki toimiii niin kykenee lämäään niiin että kokoaika elämä heitttää uusia asioita eteeen joista on kyetttävä selviytymäään ja siinä kertyy myös sitä elämänkokemuuusta mikä autttaaa vanhemmiten myös taustallla kun on kertynyt sitä elämänkokemuuusta ja viiisautta.

Vierailija kirjoitti:

Ihhmiset aivoot kehitttyvät parhaiten älylllisen stimulaaation kautta ja sitä kauttta että tulle jatkuvasti eteen ongelmia jotka pitäiiisi pystyä ratkaisemaaan. Ne luo aivoillle ärsytystä. Vanhemmmiten myös auttaaa elämänkokemus. Jos järki toimiii niin kykenee lämäään niiin että kokoaika elämä heitttää uusia asioita eteeen joista on kyetttävä selviytymäään ja siinä kertyy myös sitä elämänkokemuuusta mikä autttaaa vanhemmiten myös taustallla kun on kertynyt sitä elämänkokemuuusta ja viiisautta.

Musiiikki on myös ihan hyvää ärsyketttä aivoille koska se tuo hyvin intensiivistä pitkäjaksoista ärsyketttä jota on kyetttävä tulkitsemaaan.

Onhan se varmasti "ammattitauti." Kun päivät viettää aina ottamalla homman johtajan ja organisoijan roolin 'tietää kaiken', ratkaisee kaikki asiat jne. niin varmasti tarttuu siviiliminäänkin. Sitä saattaa epähuomiossa unohtaa, että aikuiset saavat itse päättää, ottavatko kahvipöydässä ensin suolaista vai makeaa.

Mun paras ystävä ihan pienestä asti on nykyisin alakoulun opettaja, vielä rehtori ja aina kuulee kun opettaja-moodi iskee päälle. Ei meidän vanhojen kavereiden kanssa, mutta jo esim. hammaslääkäriä vastatessa. Iso muutos ja aika huvittava.

Tämä koskee vain luokanopettajia, noita kaikkien alojen asiantuntijoita ja kasvatuksen guruja. He avoimesti vähättelevät aineenopettajia ja ovat oppilaiden huoltajina ehdottomasti kaikkein hirveimpiä. Aineenopettaja-vanhemmat eivät koskaan korosta ammattiaan. Heiltä saattaa myös saada jopa kehuja, kiitoksia ja kannustusta. Luokanopettaja-huoltajat taas pitävät ensimmäisestä viestistä alkaen huolen, että heidän opettajuutensa tulee heti tietoon. Sitten alkaa tulla neuvoja ja ns. palautetta.

T. Aineenopettaja

Eivät opettajat kokemukseni mukaan luule tietävänsä kaikkea. Sen sijaan heillä on taipumusta intoutua luennoimaan, mikäli kohtaavat kiinnostavan keskustelunaiheen, sekä tarttuvat tilaisuuteen oppia yhdessä jotain aina tilanteen salliessa. Kun toiset haluaisivat vaan jutella asioista, he selvittävät kuinka se oikeasti on, ja pitävät hupaisana ajanvietteenä kotikutoisia kevyitä visailuja.

Terveisin opettajan lapsi

Aineenopet (siis lukion ja yläkoulun) eivät ole tuollaisia. Kova ääni kyllä ja pelottomuus olla esillä on yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä koskee vain luokanopettajia, noita kaikkien alojen asiantuntijoita ja kasvatuksen guruja. He avoimesti vähättelevät aineenopettajia ja ovat oppilaiden huoltajina ehdottomasti kaikkein hirveimpiä. Aineenopettaja-vanhemmat eivät koskaan korosta ammattiaan. Heiltä saattaa myös saada jopa kehuja, kiitoksia ja kannustusta. Luokanopettaja-huoltajat taas pitävät ensimmäisestä viestistä alkaen huolen, että heidän opettajuutensa tulee heti tietoon. Sitten alkaa tulla neuvoja ja ns. palautetta.

T. Aineenopettaja

Kyllä minunkin mielestäni luokanopettajat ovat pahimpia. Jo se puhetapa on aina sama, puhutaan kuin vähäjärkisille.

Itse olen ammatillinen opettaja ja en mielestäni ole opettajamainen. Mutta mieheni mielestä opetan aina...

Ehkäpä tämä sama ammttitauti on myös monilla muilla opettajilla, jotka eivät itse sitä näe. Joten pyydän anteeksi!

Tunnen paljon luokanopettajia, jotka ovat sukulaisia, perheenjäseniä tai perhetuttuja, ja kaikilla heistä on tapana olla opettaja lähes koko ajan, ja ääni on kova, tyyli toisia aliarvioiva ja alentava. Se on todella ärsyttävää. Muutaman aineenopettajan tunnen myös eivätkä he tosiaan ole samanlaisia. 

Luokanopet eivät ole todellakaan mitenkään avarakatseisia. Kun tämä yhdistyy siihen, että joka asiaan on mielipide, joka on lisäksi se ainoa oikea, on lopputulos kohtuullisen sietämätön. Kun kulutat päiväsi pätemällä, vaikkakin sitten 10-vuotiaiden räkänokkien edessä, niin kaipa se ihmiseen jättää jälkensä. Hyvä lapsuuden ystäväni on ollut opettaja nyt yli 10 vuotta. Viimeksi tavattiin kesällä ja mietin, että kuka tämä touhottava, koko ajan lähinnä omista asioistaan puhuva ihminen on. Ja minne empaattinen, pohdiskeleva ja välillä hillittömän hauska ystäväni on joutunut?

Kyllä vaan. Luokanopettajilla on rooli päällä 24/7. Joskus tuppaa ärsyttämään. Vielä enemmän ärsyttää ylimielinen asenne muita ihmisiä kohtaan, valitettavan monet heistä kokevat olevansa hierarkian huipulla.

Opettaja ottaa joka päivä kuusi kertaa, eli tuntien alussa, tilanteen haltuun ja kertoo mitä seuraavaksi tehdään.

Sama toistuu viitenä päivänä viikossa. Siitä kertyy vuodessa 1200 kertaa "nyt tehdään näin, että..."

Koko työuran aikana toistoja tulee n. 48 000 kertaa. Saattaapi se siitä jäädä päälle jokusen kerran työajan ulkopuolellakin.

Ainakin kätilön näkökulmasta synnyttävät opettajat ovat ongelma. Näkemyksiä ja vaatimuksia riittää, mutta taitoa kuunnella ja sopeutua vähemmän.

Ei tämä tietenkin kaikkia koske, mutta hyvin selvästi erottuva asiakasryhmä kuitenkin.

Niillä on niin rankkaa, kun ovat aina oikeassa ja kukaan muu ei ymmärrä mistään mitään. Noin hiukan kärjistetysti sanottuna :D

Tuttavapiirissäni aineenopettajia jotka viimeiseen asti välttelevät kertomasta ammattiaan. Luokanopettaja taas on opettaja 24/7 ja ohjeistaa sekä pätee kaikessa. Hän tietää ja muiden eriävät mielipiteet eivät edes kuuntelemisen arvoisa. Ei varmasti päde kaikkiin opettajiin mutta niihin neljään jotka tunnen hyvin. Luokanopettaja haluaisi olla aina järjestämässä sukujuhlia ynnä muita ja sitten ihmettelee miksei häntä enää haluta vastuuseen. Onneksi tuli korona kuten siskonsa totesi. 

Minun vanhempani ovat opettajia. Vanhuksia nykyään. Ja päällä se on vieläkin. Minä ja veljeni olemme niin tottuneet, ettemme juuri piittaa, menee läpi korvien. Mutta lapsenlapsilla on joskus hankaluuksia kestää. Ja minun mieheni, kuusikymppinen äijä on ihan hermona niiden kanssa. Mies oli kerran vanhempieni mökillä syksyllä laittamassa paikkoja talvikuntoon ja ilmoitti että on laitimmainen kerta. Se neuvomisen tulva oli jo mennyt miehellä tunteisiin. Ymmärrän kyllä. Minun läsnäoloni ainakin osin suodattaa sitä.

Kyllä, lastentarhanopettajat ovat juuri tällaisia rasittavia kaikentietäjiä. Alanvaihto mielessä ihan just siitä syystä. Lapset ja vanhemmathan on kivoja.