Lue keskustelun säännöt.
Meistä tehtiin ls kun en ole meidän vauvan kanssa
17.01.2014 |
sairaalassa vaan isomman lapsen kanssa kotona. on tämä niin juhlaa juu.
Kommentit (156)
Kerro nyt ap että mikä vauvaa vaivaa, miten kauan se on ollut sairaalassa ja miten usein käyt katsomassa ja kauanko olette kerrallaan siellä. Sun esikoinen on vielä sen ikäinen, että on tyytyväinen kunhan saa olla äidin kanssa, otat sen sairaalaan mukaan, pakkaat leluja kassiin. Kyllä esikoinen sopeutuu erikoiseen tilanteeseen, elämässä sattuu kaikenlaista ja haluaa varmasti olla pikkusisaren kanssa. Eri asia tietenkin, jos on joku tarttuva tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsen vanhempien oletetaan olevan lapsen kanssa sairaalassa. Aina. Tietenkään vanhemmat eivät osallistu lääketieteellisiin hoitotoimenpiteisiin (ääliö), mutta vauvan kanssa oleminen, sylittely, syöttely, juttelu, silittely, laulelu, pesut, vaipanvaihto yms lapsen voinnin mukaan tehtävä perushoito on juuri sitä, mitä kaikki NORMAALIT vanhemmat sairaalassa vauvan kanssa tekevät. Siis ihan kaikki muut, oikeasti. Mietipä tätä vähän, niin tajuat miksi te olette hoitohenkilökunnan silmissä niin poikkeavia.
No turha kai tuollaisesta mitään ilmoituksia on tehdä, hyvässä hoidossahan se vauva on.
Mutta onhan se nyt aika ihmeellistä että tuon ikäisen voi jättää ihan kylmästi sairaalaan. Kun oma vauva oli sairaalassa niin en todellakaan poistunut sieltä sekunniksikaan. Isommat lapset olivat isovanhempien luona ja isänsä kanssa iltaisin. Jos tämä ei olisi ollut mahdollista, olisi mies ollut pois töistä, vaikka ei toki periaatteessa "voinut". Mutta ei meille ainakaan tullut edes mieleen vaihtoehtona jättää vauva yksin sairaalaan.
No meitä on toki moneen junaan.
"Olisi uskomatonta, jos potilasta hoitamaan velvoitettaisiin lähiomaiset, kuka silloin kantaisi vastuun terveydenhoidosta tai mahdollisista hoitovirheistä."
Olisi uskomatonta mihin tämä yhteiskunta vajoaisi, jos kaikki olisivat yhtä tyhmiä kuin sinä.
Emme tiedä tarinaa kokonaan. VAikea sanoa onko ilmoitus aiheellinen vai ei.
Onko taustalla se ettette pysty hyväksymään vauvan perussairautta mikä ikinä se onkaan. Jos lapsi on vammainen tai pitkäaikaissairas voi olla vaikeutta hyväksyä sitä.
Olisi luonnollista jos vierailisit sen isomman lapsen kanssa sairaalassa säännöllisesti.
Riippuu siitä kuinka pitkä matka sairaalaan on voiko vierailla päivittäin kuukausien ajan.
Alkoi kiinnostamaan mikä lapsen sairaus on. Onko epämuodostunut tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isompi lapsi päiväkotiin ja äiti sairaalaan hoitopäivän ajaksi. Järjestelykysymys.
Onko lapsi vastenmielisen näköinen ja et häntä omaksesi haluaisi tunnustaa?
"Lastensuojeluilmoitusta ei tehdä koskaan aikuisista. Tai voihan joku niin ajatella ilmoitusta tehdessään, mutta lapsesta se ilmoitus kuitenkin rekisteröidään tehdyksi. Koska se on lastensuojeluilmoitus eikä mikään aikuistenilmoitus."
Kylläpä on luetun ymmärtäminen sitten vaikeata. Lain mukaan kuitenkin lapsen vanhemmat ovat ensisijaisesti elatus-ja hoito velvollisia. Jos ne laiminlyödään, niin vanhemmat ovat vastuussa, EI LAPSI.
Suomessa on turhia lastensuojeluilmoituksia, että huostaanottoja, kun ei edes alan ammattilaiset ymmärrä lakia, vaikka monen maalikonkin tai asiansa tuntevat ovat yhtä mieltä, että voimassa oleva laki on riittävä, jos se vain osattaisiin lukea oikein. Enkä yhtään ihmettele, jos "pikku ammattilaiset" saavat käännettyä lastensuojeluilmoituksen aikuissuojeluilmoitukseksi. Huhhuhheijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:29"]
Miksi vauva on sairaalassa? Yksin vielä.,
[/quote]
kyllä sielä hoitajia on aikas paljon. Hänellä vakava perussairaus ja tarvitsee paljon sairaalahoitoa siihen. 2kk ikäinen vauva ei osaa äitiä ja isää siellä ikävöidä eikä tule ikinä näistä ajoista mitään muistamaan, mutta 4v osaa reagoida tilanteeseen paljon vahvemmin. kumpaakahan lasta tässä pitää nyt enemmän ajatella.
[/quote]
Henkilökohtainen mielipide on että ei kuuluisi edes sekunttia miettiä. Lapsia on KAKSI, silloin ajatellaan MOLEMPIEN hyvinvointia. Ei sitä voi hitto soikoon kotonakaan päättää, että kumpaa hoitais ja kummalla on enemmän nälkä.
Varmasti on vaikea tilanne ja sen aistii ap:n ahdistuneesta aloitusviestistä. Mutta mitään tietoja ei tule, että kuinka usein vauvaa käydään katsomassa ja silittelemässä, hänelle juttelemassa ja hellimässä... Vauva tarvitsee vanhempiaan ja heidän rakastavaa kosketustaan kipeästi!! Hoitohenkilökunta tekee varmasti parhaansa, mutta sairaala ei ole mikään vauvan kasvatuslaitos siinä mielessä, että siellä olisi jokin omahoitaja silittelyyn ja perusturvan luomiseen. Se on vanhempien tehtävä. Minusta on kauhean surullista, että vauva on hylätty sairaalaan - saan väkisin sen käsityksen, ettette käy juurikaan vauvaa tapaamassa? Toivon kovasti, että tuon ls-ilmoituksen myötä saisitte lisätukea siihen, että pääsisitte luomaan suhdetta tuohon pieneen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisko joku etsiä ja linkittää sen ap:n edellisen ketjun?
miksi AP et halua antaa lisätietoa asista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos et kommentoi mitään tähän ketjuun, oletukseksi jää, että ilmoitus oli todellakin aiheellinen. Kyllähän tästä nyt aika pitkälti sellaisen kuvan saa jos todella on niin, että käytte vain pari kertaa viikossa lastanne katsomassa ja hoivaamassa :(
Huh, ymmärsinkö oikein: oletko siis isomman lapsen kanssa KOTONA ja et "ehdi" vauvaa käydä katsomassa. Nyt se isompi lapsi heti paikalla tarhaan ja alat käydä päivittäin katsomassa pikkuista. Miten joku voi olla noin kylmä, ettei edes vaivaiset 3 kertaa käy omaa lastaan katsomassa...?! järkyttävää! Aiheesta tekivät ilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ap kirjoittanut ed.ketjussa,ettei mies uskalla olla töistä pitkään poissa,koska on koeajalla. Pakkohan työnantajan on myöntää vapaa,mutta ei ole pakko sitten jatkossa jatkaa työsopimusta. Ihan aiheellinen huoli siis.
Apllä voi myös hyvin olla jtn kieltämistä tai pelkoa kiintyä vakavasti sairaaseen lapseen. Kun sain sairaan pienen keskosen,en kerta kaikkiaan uskaltanut antaa itseni yhtään kiintyä häneen,koska jos hän olisi kuollut,en olisi kestänyt menetystä. Hoidin häntä hyvin mekaanisesti ja suuntasin kiintymykseni kokonaan vanhempaan lapseeni. Surullista ja ei-toivottavaa,mutta se oli psyykkinen suojamekanismi ja tajusin sen oikeastaan vasta,kun pahat alkukuukaudet olivat ohi.
Luulen,että lastensuojeluilmo on ap:n perheelle hyvä asia,koska se saattaa tuoda mukanaan konkreettista hoitoapua perheelle ja varmaan psyykkisen puolen tukea,jos sitä tarvitaan. Muutenhan apua voi olla aika vaikea saada,kun perhetyötäkin on supistettu niin paljon.
"Olisi uskomatonta, jos potilasta hoitamaan velvoitettaisiin lähiomaiset, kuka silloin kantaisi vastuun terveydenhoidosta tai mahdollisista hoitovirheistä."
Olisi uskomatonta mihin tämä yhteiskunta vajoaisi, jos kaikki olisivat yhtä tyhmiä kuin sinä."
Oletko sinä koskaan lähiomaisena hoitanut läheistäsi sairaalassa tai muussa hoitokodissa. Minä olen, yli 5-vuotta, jokaisen työpäivän jälkeen tunti pari ja viikonloppuisin 2x päivässä. Syöttänyt, vaihtanut vaippoja, auttanut muita potilaita jne. Nyt oma jaksaminen on äärirajoilla, kun oma perhe vielä haluaa omansa. Ja samaan aikaan hoitohenkilökunta valittaa jaksamistaan, kun henkilökunnan kustannukset halutaan pitää minimissä. Eli se siitä tyhmyydestä, mutta toivottavasti sinä olet viisaampi, niin yhteiskuntamme on loisto kunnossa, joilloin voimme hoitaa sairaamme.
Tästä on onneksi aikaa jo 13 vuotta. Vauva sai rs-viruksen ja olimme sairaalassa monta päivää. Kukaan ei ollut kiinnostunut perheemme tilanteesta, nukuin lattialla patjalla ja hoidin vauvaani sektiohaavastani huolimatta (kiireellinen sektio, en voinut vaikuttaa sori vaan sektiovastustajat). Mies hoiti kotona juuri kolme vuotta täyttänyttä ja hoiti työnsä myös, pakko kun oli. Välillä mies tuli yöksi sairaalaan ja lähti sieltä töihin ja minä kotona nukkuneena tulin kolme vuotiaan kanssa sairaalaan. Ei ollut isovanhempia eikä muitakaan, paitsi jotka puhelimessa toivottelivat jaksamista. Syntyi kolmas lapsi ja ja sama rumba. Olin tietenkin sairaalassa vauvan kanssa (taas leikkaushaavani kanssa johon en itse voinut vaikuttaa) ja mies hoiti niitä kahta lasta kotona ja töissä oli pakko käydä. Vuoroteltiin sitten miten parhaiten pystyimme. (saimme taas myötätuntoisia puheluita). Seuraavaksi tietenkin mieheni krooninen suolistotulehdus paheni ja oli leikkaushoidossa meilahdessa kolme viikkoa. Onneksi olin av:n parjaamalla loislomalla (kotihoidontuella). Tähän on pakko sanoa, että ei saatu missään vaiheessa toimeentulotukea (ei sitä haettukaan) koska joku av-mamma sanoo, että loisitte kotona.
Lastensuojeluilmoitusta meistä ei tehty, vaikka olisi apua tarvittu. Kai sairaala katsoi, että kyllä äidin kuuluu hoitaa lapsensa. En tietenkään toivo, että ilmoitus olisi tehty, olisin kyllä toivonut, että joku olisi neuvonut, mistä mahdollisesti olisimme saaneet senhetkistä apua.
Tuosta on jo aikaa mutta ymmärrän ap:n tilanteen täysin. Teitä jotka vouhkaatte, en ymmärrä. Katsokaa peiliin!
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 22:52"]Tästä on onneksi aikaa jo 13 vuotta. Vauva sai rs-viruksen ja olimme sairaalassa monta päivää. Kukaan ei ollut kiinnostunut perheemme tilanteesta, nukuin lattialla patjalla ja hoidin vauvaani sektiohaavastani huolimatta (kiireellinen sektio, en voinut vaikuttaa sori vaan sektiovastustajat). Mies hoiti kotona juuri kolme vuotta täyttänyttä ja hoiti työnsä myös, pakko kun oli. Välillä mies tuli yöksi sairaalaan ja lähti sieltä töihin ja minä kotona nukkuneena tulin kolme vuotiaan kanssa sairaalaan. Ei ollut isovanhempia eikä muitakaan, paitsi jotka puhelimessa toivottelivat jaksamista. Syntyi kolmas lapsi ja ja sama rumba. Olin tietenkin sairaalassa vauvan kanssa (taas leikkaushaavani kanssa johon en itse voinut vaikuttaa) ja mies hoiti niitä kahta lasta kotona ja töissä oli pakko käydä. Vuoroteltiin sitten miten parhaiten pystyimme. (saimme taas myötätuntoisia puheluita). Seuraavaksi tietenkin mieheni krooninen suolistotulehdus paheni ja oli leikkaushoidossa meilahdessa kolme viikkoa. Onneksi olin av:n parjaamalla loislomalla (kotihoidontuella). Tähän on pakko sanoa, että ei saatu missään vaiheessa toimeentulotukea (ei sitä haettukaan) koska joku av-mamma sanoo, että loisitte kotona.
Lastensuojeluilmoitusta meistä ei tehty, vaikka olisi apua tarvittu. Kai sairaala katsoi, että kyllä äidin kuuluu hoitaa lapsensa. En tietenkään toivo, että ilmoitus olisi tehty, olisin kyllä toivonut, että joku olisi neuvonut, mistä mahdollisesti olisimme saaneet senhetkistä apua.
Tuosta on jo aikaa mutta ymmärrän ap:n tilanteen täysin. Teitä jotka vouhkaatte, en ymmärrä. Katsokaa peiliin!
[/quote]
Ymmärsitköhän tätä nyt oikein? Tämä ap on itse sanonut, ettei pysty 3 kertaa viikossa käymään katsomassa vauvaansa. Sinä hoidit vauvaasi ja te teitte kaikkenne. Huomaatko eroa?
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 22:53"]
Kuinka usein käyt sairaalassa?
[/quote]
Onko tähän joku lastensuojelun kriteeri?
Ehkäisevän lastensuojelun tavoitteet ja periaatteet
Ehkäisevän lastensuojelutyön taustalla on käsitys lasten ja nuorten oikeudesta hyvään lapsuuteen ja mahdollisuudesta turvalliseen kasvuun, kehitykseen ja riittävään osallisuuteen. Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on aikuisten vastuulla.
Ehkäisevän lastensuojelun tavoitteena on toteuttaa lasten oikeuksien sopimuksen periaatteita. Sopimuksen mukaan ehkäisevällä työllä suojellaan lapsiväestöä, tuetaan lapsiväestöä osallistumaan itseään ja yhteiskunnallisia asioita koskeviin päätöksiin sekä varmistetaan, että lapsilla on aikuisten kanssa tasa-arvoiset mahdollisuudet yhteiskunnallisiin voimavaroihin. Keskeistä on lasten hyvinvoinnin edistäminen osana ehkäisevää lastensuojelua.
Lasten pahoinvoinnin ehkäisy ja suojaavien rakenteiden lisääminen
Tavoitteena on myös ongelmien ehkäisy eli pyritään ehkäisemään ongelmien syntymistä sekä lasten hyvinvointia, kasvua ja kehitystä vaarantavien tekijöiden ilmaantumista. Tällöin kaikki yhteiskunnallinen, yhteisöllinen ja yksilöllinen toiminta, jolla edistetään lasten hyvinvointia ja ehkäistään lasten pahoinvointia, on ehkäisevää työtä.
Ongelmien ehkäisy toteutuu kaikille lapsille suunnatuissa palveluissa, joissa tuetaan myös lasten vanhempia tai huoltajia. Ehkäisevällä työllä voidaan lisätä lasten hyvinvointia suojaavia rakenteita sekä vähentää lasten haavoittuvuutta erilaisten hyvinvointia uhkaavien riskitekijöiden suhteen. Tärkeää on riskien poistamisen lisäksi rakentaa suotuisaa elinympäristöä lapsille ja perheille. Lasten ja nuorten kasvuoloihin vaikutetaan sosiaali- ja perhepolitiikalla, yhdyskuntasuunnittelulla ja ympäristöpolitiikalla.
Ehkäisevä työ voi olla myös kohdennettua toimintaa
Ehkäisevä työ on nähtävissä myös rajatumpana, kohdennettuna toimintana. Tällöin perheiden haasteellisiin elämäntilanteisiin on tarjolla erityistä tukea ja palveluja, joiden tarkoituksena on ehkäistä lasten ja nuorten huono-osaisuutta ja syrjäytymistä.
Tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaaminen
Lastensuojelulain ja lapsen huoltolain tarkoituksena on turvata lapsen ja nuoren tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi hänen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Lisäksi niiden toteutuksessa tulee turvata lapselle ja nuorelle myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja nuoren sekä hänen vanhempiensa välillä, lastensuojelulaki 4§ (Finlex), laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1§ (Finlex). Lapsella on myös oikeus turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lapsella ja nuorella on oikeus hyvään hoitoon ja kasvatukseen sekä hänen ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden tarpeelliseen valvontaan ja huolenpitoon.
Ensisijaisesti vanhempien ja huoltajien velvollisuus on pitää huolta lapsesta ja nuoresta. Ehkäisevällä työllä kunnan ja muiden tahojen järjestämissä palveluissa pyritään osaltaan varmistamaan, että kaikki nämä lapsen hyvän elämän edellytykset toteutuvat.
Ehkäisevällä lastensuojelulla tarkoitetaan
lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämistä
lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa tai huoltajiensa ongelmien ennalta ehkäisyä
näiden ongelmien vakavoitumisen ja syvenemisen estämistä.
Ehkäisevän ja korjaavan lastensuojelun toimien välinen raja ei voi olla jyrkkä ja joustamaton, sillä lasten ja nuorten tilanteet ovat aina yksilöllisiä ja muuttuvia.
Ehkäisevää työtä toteuttavat monet eri tahot, sitä tehdään lastenneuvoloissa, päivähoidossa, koulussa, perusopetuksen jälkeisessä koulutuksessa ja monenlaisen harrastustoiminnan piirissä. Ehkäisevän työn muotoja kehitetään kunnallisissa palveluissa sekä järjestöissä alueellisella, seudullisella ja valtakunnallisella tasolla. Ehkäisevää työtä toteutetaan moniammatillisesti eri sektoreiden yhteistyönä:
mahdollisimman varhain asioihin puuttumalla
tukemalla vanhempia ja huoltajia lapsen hoidossa ja kasvatuksessa
huomioimalla lapsen etu kaikessa toiminnassa
Lapsen osallisuus ja kuunteleminen
Vaikka lapset ovat riippuvaisia aikuisten suojelusta ja huolenpidosta, heidät nähdään aktiivisina toimijoina eikä toimintojen passiivisena kohteena. Aikuisten tehtävänä on varmistaa lapsen osallisuuden, kuuntelemisen ja näkemysten huomiointi lapsen elämää koskevissa asioissa.
Kun lasten ja nuorten yhteiskunnallinen osallisuus toteutuu ja lisääntyy, he voivat kokea olevansa tärkeitä kansalaisia, joilla on myös oikeuksia velvollisuuksien rinnalla. Lapsia tulee kohdella toimijoina, joita on kuunneltava päätöksenteossa ja joiden tarpeita on otettava huomioon kaikessa yhteiskuntaelämässä.
Ehkäisevää työtä tehdään yhdessä perheen kanssa
Ensisijainen ja tärkein kasvuympäristö ja – yhteisö lapselle on hänen perheensä eli vanhemmat/huoltajat, sisarukset sekä muut sukulaiset ja läheiset. Tästä syystä ehkäisevää työtä tehdään lapsen ja hänen perheensä kanssa. Monesti lapsen hyvinvointiin vaikuttavat hänen vanhempiensa ja sisarustensa kokema materiaalinen ja henkinen hyvinvointi. Tästä syystä vanhempia tukemalla edesautetaan myös lapsen hyvinvointia.
Lastensuojelun ehkäisevä työ on eettisesti vaativaa, koska sen vastuulla on huolehtia lasten hyvinvoinnista ja ehkäistä ongelmien ilmaantumista ja vakavoitumista. Kun lapselle ja perheelle annetaan apua ja tukea ehkäisevänä työnä, voidaan tahattomasti leimata lapsi perheineen. Näin hyvää tarkoittava työ voi murentaa lapsen, hänen vanhempiensa ja sisarustensa oman arvontunnetta. Ehkäisevällä työllä voi olla myös ei-toivottuja vaikutuksia, jotka on hyvä ennakoida.
Jokaisen onkin vastuullisesti ja asiakasta kunnioittavasti toimittava niin että puututaan mahdollisimman vähän lapsen ja perheen yksityiseen elämään, mutta taataan kuitenkin lapsen turvallinen kasvuympäristö.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnista huolehtiminen on aina aikuisten vastuulla eli lapsen vanhempien tai huoltajien sekä yhteiskunnan toiminnasta vastaavien viranomaisten ja palvelujen antajien vastuulla.
Ehkäisevä työ ja palveluiden suunnittelu
Työntekijöille, kansalaisille ja asiakkaille on tärkeää tietää ehkäisevän lastensuojelutyön määritelmän lisäksi se, kenelle sitä kohdennetaan, miten työtä ohjeistetaan ja miten työ saadaan osaksi toimintakäytäntöjä kunnassa, hallinnonaloilla ja toimintayksiköissä. Tähän tarvitaan asiakastyötä tekevien, suunnittelijoiden ja päättäjien yhteistyötä.
Kaikki lasten ja nuorten palvelut ovat merkittäviä kasvuympäristöjä ja – yhteisöjä lapselle vaikuttaen hänen hyvinvointiinsa, kasvuun ja kehitykseen. Tästä syystä palveluiden tasavertainen saatavuus ja laatu ovat tärkeitä lasten hyvinvoinnin varmistamisessa ja ylläpidossa. Riittävien, laajasti hyväksyttyjen, helposti saatavilla olevien ja laadukkaiden palveluiden turvaaminen, on osa lasten hyvien kasvuolojen edistämistä.
Palvelujen saatavuudessa on suuria alueellisia eroja, jotka tulisi ratkaista jotta kaikilla lapsilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet suojeluun ja osallisuuteen lastensuojelusta. Moniammatillinen ja rajoja ylittävä yhteistyö eri hallinnonalojen ja sektorien välillä on välttämätöntä, jotta ennalta ehkäisevä lastensuojelutyö palvelisi parhaiten lasten etua. Tälle yhteistyölle tulee olla rakenteita ja vakiintuneita toimintatapoja.
Asiakaskohtaisessa yhteistyössä työntekijän on tärkeää hahmottaa palvelujen nivelkohdat ja palvelupolut, jotta lapsen etu toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Lastensuojelun ehkäisevältä työltä vaaditaan yhteiskunnallista reflektiivisyyttä, jotta se tunnistaa lasten ja nuorten elämää vaikeuttavat rakenteelliset tekijät ja ajan ilmiöt.