Meistä tehtiin ls kun en ole meidän vauvan kanssa

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:11"]

Tuliko kenellekään mieleen, ettei niitä vanhempia edes usein toivota sinne osastolle heilumaan joka viikko useaksi päiväksi saanhoitajien ja muiden terveydenhoitoalan ammattilaisten vaivaksi.

[/quote]

Mä oon ollut oman vauvani kanssa sairaalassa ja tein vauvalle ihan kaikki perushoidot: vaipanvaihdot (ripuli, joten siinähän sitä askaretta olikin), pesemiset, syöttämiset, seuranpidot, kaikki. Kyllä se kuule on niin, että se vanhemman läsnäolo HLEPOTTAA hoitajien työtä, ei vaikeuta. Jos vanhemmat eivät ole paikalla, hoitajat on käytännössä täysin sidottuja vauvoihin ja ihan pieniin lapsiin.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[/quote]

Oletko tosissasi? :D

Otamme nyt psyykentutkimuksen ensi askeleita :D

[/quote]

No voi haloo? Anna mulle ne tutkimukset ja miten kehittynyttä se silloin oli NYKYPÄIVÄÄN verrattuna..:)

[/quote]

Niinpä...levottomia mielenterveyspotilaita hoidettiin kuumilla kylvyillä, joitakin sähköshokeilla ja kallon porauksilla. Siinä vanhan hyvän ajan psyykenhoitoa...

[/quote]

No en mä jaksa enkä viitsi vaivautua lauantaipäivää käyttämään tähän yhtään enempää. Et usko vaikka mikä olisi, mutta ihan tavallistahan se toisaalta on, että muna on aina viisaampi kuin kana ja nuori ihminen kuvittelee elävänsä edistyksellistä ja kaikinpuolin korkeatasoista aikakautta. Ihan hyvähän se varmaan onkin uskoa niin, mutta parikyt vuotta ikää lisää ja tulee enemmän objektiivisuutta ajatteluun. Muttei sitä voi nyt tässä teille väkisin syöttää, vaan se tulee elämänkokemuksesta.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:32"]

No ihan varmaan taas joo... Tai voi sitä ilmoituksia tehdä mistä vain, mutta mikään syy tuo ei ole.

Mies töissä, kuopus sairaalassa ja pari lasta kotona. Siinä vaiheessa ei vaan voi olla koko aikaa siellä sairaalassa tai sitten saisi tehdä ilmoituksen niiden vanhempien lasten puolesta.

Miehen lapsi syntyi sairaana, oli pelkästään teholla kolme kuukautta. Ei ne voineet koko muuta elämää laittaa niin pitkäksi aikaa tauolle, johan siinä olisi kärsinyt vanhempi lapsi ja se nuorempikin, kun olisi mennyt kotikin alta.

[/quote]

Mä kirjoitin tämän.

Totta puhuen en edes tullut ajatelleeksi kommentoidessani (ja olen sentään vela,) ettei vanhemmat olisi sairaalassa sairaan lapsen kanssa niin paljoa kuin vain on mahdollista ilman, että vaarantaa koko muun perheen hyvinvoinnin. 

Työntekokin saattaa taloudellisten syiden lisäksi olla terapeuttista, mutta kyllähän töiden ohellakin sinne sairaalaan ehtii.

Mutta nää jutut tässä keskustelussa, että hylkää lapsensa, koska tää on sairas? Mitä ihmettä?

Tai sitten vähintään maksaa hyvän hoitolaitoksen ynnä muuta, jos esim. lapsi ei koskaan kotiudu. Ei sitä voi myöskään vuosikausia elää vain työlle ja sille sairaalle lapselleen vaan jossain vaiheessa on mielestäni ihan luonnollista, että käydään ns. kyläilemässä, mutta ei enää päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[/quote]

Oletko tosissasi? :D

Otamme nyt psyykentutkimuksen ensi askeleita :D

[/quote]

No voi haloo? Anna mulle ne tutkimukset ja miten kehittynyttä se silloin oli NYKYPÄIVÄÄN verrattuna..:)

[/quote]

Niinpä...levottomia mielenterveyspotilaita hoidettiin kuumilla kylvyillä, joitakin sähköshokeilla ja kallon porauksilla. Siinä vanhan hyvän ajan psyykenhoitoa...

[/quote]

No en mä jaksa enkä viitsi vaivautua lauantaipäivää käyttämään tähän yhtään enempää. Et usko vaikka mikä olisi, mutta ihan tavallistahan se toisaalta on, että muna on aina viisaampi kuin kana ja nuori ihminen kuvittelee elävänsä edistyksellistä ja kaikinpuolin korkeatasoista aikakautta. Ihan hyvähän se varmaan onkin uskoa niin, mutta parikyt vuotta ikää lisää ja tulee enemmän objektiivisuutta ajatteluun. Muttei sitä voi nyt tässä teille väkisin syöttää, vaan se tulee elämänkokemuksesta.

[/quote]

Omat 40-luvun alkupuolella syntyneet vanhemmatkin ovat todella tyytyväisiä, että ajat ovat todellakin muuttuneet parempaan suuntaan. He eivät haikaile ruusunpunaisten lasien läpi vanhaan aikaan lasten kasvatusasioissa tai terveydenhoidossa ym. He ovat asioita monipuolisesti/eri kantilta ajattelevia ihmisiä. Mutta taidat olla heitä nuorempi, joten ymmärrettävää tällaiset mielipiteet.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 21:29"]

Miksi vauva on sairaalassa? Yksin vielä.,

[/quote]

kyllä sielä hoitajia on aikas paljon. Hänellä vakava perussairaus ja tarvitsee paljon sairaalahoitoa siihen. 2kk ikäinen vauva ei osaa äitiä ja isää siellä ikävöidä eikä tule ikinä näistä ajoista mitään muistamaan, mutta 4v osaa reagoida tilanteeseen paljon vahvemmin. kumpaakahan lasta tässä pitää nyt enemmän ajatella.

[/quote]

Yksi typerimmistä väärinkäsityksistä. Ihmisen lopulliseen persoonaan vaikuttaa aivan valtavasti aika ensimmäisistä elinkuukausista muutaman vuoden ikäiseksi. Vaikka ei osaa puhua eikä sinänsä ymmärrä sen kummempia, niin useasti hylätyksi tulemisen tunne on selkeästi todistettu vaikuttavan aikusiässäkin.

Se että lapsi saa rakkautta ja hellyyttä ensimmäisinä kuukausina ja vuosina on jopa melkeinpä tärkeämpää kuin myöhemmässä iässä. En nyt ota kantaa siihen miten teidän tilanteenne vaikuttaa vauvaan, mutta käsittämätöntä paskaa puhua ettei vauvalla ole väliä koska ei ymmärrä mitään.

Näin loppukevennyksenä sellainen mielenkiintoinen poiminta Wikipediasta, että sarjamurhaajilla on todettu usein ilmenevänä piirteenä halu pitää pehmeitä materiaaleja suun edessä... mistäs se kertoisi? :) 

Minä uskon kaiken tämän Ap.n "ruoskinnan" jälkeen,että hän on parhaillaankin sairaalassa vauvansa luona. Itselleni olisi tullut tästä kaikesta niin huono omatunto,että huh.. Toivottavasti Ap. ja miehensä saavat jatkossa järjestettyä aikaa enemmän myös kuopukselleen.

Ap se on semmonen pieni provopeukalo!

Ajatus siitä, ettei halua olla sairaan vauvan luona, koska mielestään isompi lapsi tarvitsee enemmän, on outo. Meilläkin kokemusta on ihan konkreettisesti. 1,5 kk:n ikäinen vauva joutui sairaalaan ja minäkin asuin vauvan kanssa sairaalassa, isompi sai hoitopaikan entisestä päiväkodistaan. Muistan kyllä ne ristiriitaiset tunteet, kun patjalla yritin nukkua ja olin niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti, että itketti ajatellakin sitä isompaa lasta. Eniten pelotti henkilökunnan kylmä suhtautuminen. Vauva oli omassa huoneessa eikä tartuntavaaran takia saatu liikkua mihinkään, meitä ei käyty katsomassa kuin pakolliset toimenpiteet enkä saanut lupaa edes hakea itselleni ruokaa, kun kukaan ei sinä aikana suostunut katsomaan vauvan perään. Meillä oli matkaa sairaalaan 40 km, mies sitten esikoisen kanssa ajoi paikalle tuomaan minulle syötävää (sämpylä ja karkkipussi) mutta ei saanut jäädä, kun isompia lapsia ei saanut tuoda lastenosastolle. Oli kamala viikko sairaalassa, täytyy sanoa!

Mutta mieleenkään ei tullut ajatella, että olisin lähtenyt kotiin enkä olisi tullut edes paria kertaa viikossa katsomaan. Minun lapsenihan se siellä sairaalassa oli! Tosin olisin toivonut ruokataukoa, imetyskin loppui tähän reissuun, kun en saanut mitään syötävää (iltaisin se sämpylä ja karkkipussi ei todellakaan riittänyt enkä lopulta pystynyt edes juomaan juuri mitään, kun elimistö oli niin sekaisin).

Jos ap:llä on pitkä matka sairaalaan, niin itse järjestäisin asian niin, että yöpyisin yhden yön arkipäivänä (esim. ti-ke) sairaalassa ja sitten taas viikonloppuna (la-su) eli yhteensä olisin tuon neljä päivää vauvan luona. Tuo olisi ehdoton minimi ja johtuisi ainoastaan siitä, ettei sairaalassa saisi asua eikä olisi varaa pidemmän päälle yöpyä hotellissa joka arkipäivä.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[/quote]

Oletko tosissasi? :D

Otamme nyt psyykentutkimuksen ensi askeleita :D

[/quote]

No voi haloo? Anna mulle ne tutkimukset ja miten kehittynyttä se silloin oli NYKYPÄIVÄÄN verrattuna..:)

[/quote]

Niinpä...levottomia mielenterveyspotilaita hoidettiin kuumilla kylvyillä, joitakin sähköshokeilla ja kallon porauksilla. Siinä vanhan hyvän ajan psyykenhoitoa...

[/quote]

Luuletko tosiaan, että vielä 70-80-luvuilla käytettiin noita keinoja? Kannattaisi varmaan opiskella vähän enemmän sitä historiaa.

Jos suurin osa idiooteista olisi viitsinyt edes lukea viestit kunnolla, niistä olisi käynyt ilmi, että ap:n lapsella on krooninen sairaus, johon tulee saamaan hoitoa pitkiäkin aikoja kerrallaan. Eikö ole aivan selvää, ettei sellaisessa tilanteessa voi tehdä erikoisjärjestelyjä, jotka on tarkoitettu lyhyitä ajanjaksoja varten!

Voi helvetin tyhmät. Eihän se mies ole töissä iltaisin ja viikonloppuisin. Mitään vapaita ei tarvitse järjestää. Varmasti riittää yksi arki- ilta ja viikonloppu vierailut. 

Tässä tapauksessa ei taideta käydä paljon ollenkaan eli lapsi ikään kuin hylätty sairaalaan. 

Tässä esimerkki että äiti menee sairaalaan , kun isä tulee töistä. Näin yksi arki-ilta. Yhtenä arki-iltana isä menee sairaalan töistä. La ja su vanhemmat vuorottelevat. Näin siis vauvaa nähdään jo 4 kertaa viikossa ja mitään vapaita ei tarvita. Kumpikin vanhemmista joutuu menemään sairaalaan vain 2 kertaa viikossa. Tässä on nyt varmasti käynyt niin että vauva on vieras perheelle ja vanhemmat vieraita vauvalle. 

Itse en mennyt katsomaan vauvaani keskolaan ja vauva oli siellä kaksi päivää Synnytyksen jälkeen.Hoitaja nappasi miehen keskusteluun ja sain masennuslääkkeet. Mun asia hoitui näin helpolla ja nopeasti, ihan sairaalasta käsin. Imetys estettiin lääkityksen takia. Nyt tästä aikaa 10v. ja tajuan että jätin todellakin lapseni keskolaan ja en käynyt katsomassa, aivan karmivaa.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 16:36"]

Jos suurin osa idiooteista olisi viitsinyt edes lukea viestit kunnolla, niistä olisi käynyt ilmi, että ap:n lapsella on krooninen sairaus, johon tulee saamaan hoitoa pitkiäkin aikoja kerrallaan. Eikö ole aivan selvää, ettei sellaisessa tilanteessa voi tehdä erikoisjärjestelyjä, jotka on tarkoitettu lyhyitä ajanjaksoja varten!

[/quote]

Ison nelivuotiaan päivähoitoon laittaminenko on erityisjärjestely??? Tuon ikäinen kaipaa jo muidenkin lasten seuraa kuin vain äidin. Lapsi päivähoidossa ->sairasta lasta katsomaan sairaalaan.

Tätä ketjua lukevat eivät ilmeisesti ymmärrä, että monesti sairaalassa pidempiä aikoja viettävät vauvat ovat usein esim. happikaapissa, kanyyleissä ja katetreissa. Itselläni tuntui hyvin turhalta käydä pikkukeskosena syntyneitä lapsiani katsomassa päivittäin, koska heitä ei saanut edes syliin ottaa. Eikä siellä mitään hotellia ole omaisille yleensä.. Lisäksi, sairaalahenkilökunnan suhtautuminen oli todella tylyä ja suorittavaa, eikä huomioinut tuoreiden vanhempien vanhemmuuden tukemista millään lailla!

Näinkin vauvat ensi kertaa sektion jälkeen vasta 2vrk.n kuluttua synnytyksestä. Kukaan ei ohjannut minua esim. maidon lypsämisessä maatessani osastolla, itse jouduin "häiritsemään" kiireisiä hoitajia kysymyksilläni.

Lapseni saivat kamalan alun. Nuo kuukaudet ovat syöpyneet mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Koin, että minua koetettiin savustaa ulos vauvojeni elämästä.

Vasta, kun pääsivät kotiin sairaalasta, alkoi normaali "perhe-elämä".

Kyllä mielestäni on ollut asiaton ls-ilmoitus. Ymmärtämätöntä tekijältä.

Siellähän se vauva on turvassa, ei siinä ap voi mitenkään auttaa vauvaa!

Vaikka se vauva olisi siellä kaksi vuotta niin ei sitä voi jättää sinne ilman vanhempia, ei asia jos luopuu vauvasta.  Eikä siellä tarvitse olla koko ajan, mutta aivan pakko siellä on kuitenkin vierailla sillon tällöin ja se ei riitä että käydään siellä kerran kuukaudessa.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 16:34"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:39"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:23"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 13:46"]

Paaaljon parempaan on menty lasten tarpeiden huomioimisessa mm.sitten sen "kultaisen 60-luvun". Ihmisen psyyke ei ole muuttunut, mutta tänäpäivänä on enemmän tietoa lapsen kehityksen eri vaiheista ja tarpeista. Onneksi nykyajan äidit eivät enää hoida lapsiaan 60-luvun ajatusmallien ja hoito-oppien mukaan. 

[/quote]

Missä se paaaljon parempaan meneminen näkyy?

Minusta lapset ja nuoret eivät vielä koskaan ole oireilleet niin paljon kuin nyt.

Koulukiusaamista, lasten ja nuoren räjähdysmäistä masennuksen yleistymistä, syrjäytymistä jne. ei ole ollut vielä koskaan niin paljon kuin nyt.

Opettajat ovat neuvottomia lasten ja nuorten pahoinvoinnin edessä.

Jos parempaan mennään, eikö sen tulisi myös näkyä henkisenä hyvinvointina?

[/quote]

Kuinka paljon 70-80 luvulla tutkittiin näitä mielenterveysasioita? Mistä tiedät että nuoret ovat onnettomampia nykyään. Kun ei niiltä ajoilta ole tutkimustuloksia mielenterveydestä eikä näin paljon tiedetty psyykkeestä.

[/quote]

Oletko tosissasi? :D

Otamme nyt psyykentutkimuksen ensi askeleita :D

[/quote]

No voi haloo? Anna mulle ne tutkimukset ja miten kehittynyttä se silloin oli NYKYPÄIVÄÄN verrattuna..:)

[/quote]

Niinpä...levottomia mielenterveyspotilaita hoidettiin kuumilla kylvyillä, joitakin sähköshokeilla ja kallon porauksilla. Siinä vanhan hyvän ajan psyykenhoitoa...

[/quote]

Luuletko tosiaan, että vielä 70-80-luvuilla käytettiin noita keinoja? Kannattaisi varmaan opiskella vähän enemmän sitä historiaa.

[/quote]

Kukaan ei ole sanonut näitä keinoja käytetyn 70-80 luvulla. Täällä joku vain hehkuttaa vanhoja hyviä aikoja, jotka eivät ole olleet ollenkaan niin hyviä kuin kuvittelee.

En jaksa lukea koko ketjua ja toivon, että joku on jo tajunnut sanoa tämän ennen mua.

Mutta:

Lastensuojeluilmoitusta ei ole tehty siksi, että joku haluaa rangaista sinua ap ja miestäsi siitä miten olette toimineet. Vaan joku on tehnyt havainnon, että tällä hetkellä asiat ovat siten, että sairaalassa oleva lapsesi ja koko teidän perhe tarvitsee apua. Se lastensuojeluilmoitus on lastensuojelulle; ilmoitus siitä, että jossain on lapsi joka tarvitsee apua. Lastensuojelu tulee sitten ottamaan selvää mitä apua voi antaa ja kuinka. Teidän tapauksessa esim perhetyöntekijä kotiin olemaan isompien sisarusten kanssa tai jostain kiireellä hommata päiväkotipaikka väliaikaisesti, jotta voit olla sairaalassa lapsesi kanssa. Läsnäolosi on siellä välttämätönsä siksi, että sairaala on pelottava ympäristö pienelle ja siksi ettei henkilökunta voi olla jatkuvasti lapsesi luona tekemässä perushoitoa joka kuuluu vanhemmille, eikä antamassa hänelle turvaa ja rauhoittelua.

Toivottavasti saatte apua todella pian!

Nostin sen ap:n ketjun ja se on toi sairaala ketju ja siinä ap sanoo ettei voi käydä 3 kertaa viikossa sairaalassa. Taatusti onnistuisi pe, la ja su. Todella aiheellinen ilmoitus.

"Tässä esimerkki että äiti menee sairaalaan , kun isä tulee töistä. Näin yksi arki-ilta. Yhtenä arki-iltana isä menee sairaalan töistä. La ja su vanhemmat vuorottelevat. Näin siis vauvaa nähdään jo 4 kertaa viikossa ja mitään vapaita ei tarvita"

Voi pyhä yksinkertaisuus näitä kommentteja. Yleensä erikoishoitoa vaativat vauvat hoidetaan Lastenklinikalla tai yliopistosairaaloissa (kaikki Suomen vauvat) ja ongelmaksi muodostuu pitkät välimatkat, sillä elämää on kehäkolmosen ulkopuolella.

 Tuttavana lapsi siirrettiin 700 km päähän moneksi kuukaudeksi, eikä siinä noin vain piipahdeta illalla ja viikonloppuna, kun matkustelee voi yhteensuntaan varata kokonainen päivä. Yrittäkää jo ymmärtää, jokainen perhe ei suinkaan asu erikoissairaaloiden lähellä, vaan välimatkat ovat todella pitkät, koska Suomi on harvaan asuttu maa. Elämää on myös kotipaikkakuntanne ulkopuolella ja olosuhteet jokaisella erilaiset. Esim. Lapissa ja itä.suomessa lähin synnytyssairaalakin voi olla jopa 350 km päässä, puhumattakaan erikoishoitoa vaativista sairaaloista.

"Mä oon ollut oman vauvani kanssa sairaalassa ja tein vauvalle ihan kaikki perushoidot: vaipanvaihdot (ripuli, joten siinähän sitä askaretta olikin), pesemiset, syöttämiset, seuranpidot"

Olisiko nyt kysymys kuitenkin teillä perussairaanhoidosta, omassa lähisairaalassa?

Jolloin tilanne on aivan toinen, jos ei ole pitkäaikaisia erikoistoimenpiteitä - leikkauksia jne. letkuineen ja hengityskoneineen.

Meidän kuopus syntyi keskosena rv 29 ja koko ajan oli hoidossa keskussairaalassa, eli päästiin sikäli helpolla ettei tarvinnut yliopistolliseen sairaalaan lähteä. Silloin muut lapset olisivat todennäköisesti joutuneet olemaan vanhempieni hoidossa, koska mieheni on reissuhommissa eikä olisi voinut töistään irrottautua (niinkin voi todella olla,omasta halusta ei olisi ollut kiinni, mutta sijaisen hankkiminen ei ole hänen alallaan helppoa, uskokaa pois vaan). Päiväkodissa molemmat lapsemme jatkoivat kuten ennenkin ja kävin lähes joka päivä parin kk:n aikana vauvaa hoitamassa. Matkaan meni n. tunti mennen tullen. Kilometrikorvauksen sain näistä.

Mieheni kävi joinakin päivinä yksin hoitamassa, toisinaan olimme yhdessä ja sairaalalle iso kiitos siitä, että joustivat vierailuajassa sen verran, että pitkien reissujen jälkeen yöllä tukikohtaansa (sairaala ja tukikohta samalla paikkakunnalla) palannut mieheni pääsi myös keskellä yötä katsomaan vauvaamme ja hoiti yösyötöt jos osui sopivaan aikaan paikalle.

Aluksi olin vain läsnä ja pikku hiljaa vauvan voimistuessa tein perushoitoja enemmän ja enemmän. Kenguruun sain hänet 6 pv ikäisenä. Mulle jopa sairaalasta sanottiin ettei kannata joka päivä ajaa vaan vietä aikaa vanhempien lasten kanssa. Teinkin siten niin, että viikonloppuisin la tai su kävin lasten kanssa lyhyemmin sairaalassa ja sitten toisena päivänä olin heidän kanssaan kotona. Silloinkin aina soitin kerran päivässä kysyäkseni kuulumisia.

Yhteistyö sujui sairaalassa henkilökunnan kanssa hyvin ja sosiaalivirkailija kertoi heti alkuun mihin tukiin jne. olemme oikeutettuja ja itse en olisi edes osannut ko. asioita kysellä saati tajuta että sellaisiinkin meillä on oikeus. Sen verran iso shokki vauvan ennenaikaisuus oli.

Kun kuopuksemme joutui kovan kuumeen vuoksi 1,5 vuotiaana 3 päiväksi samaan sairaalaan, niin silloinkin vuorottelimme mieheni kanssa, tosin minä olin yöt aina sairaalassa.

Näin meillä, en edes halua kuvitella miten hankalaksi asiat olisivat menneet jos vauvamme olisi jouduttu siirtämään yliopistolliseen sairaalaan n. 3 tunnin ajomatkan päähän (yhteen suuntaan).

Minuakin kiinnostaa tietää miten kauan ap:n vauva joutuu olemaan sairaalassa ja kuinka pitkä välimatka heillä sairaalaan on ja tietysti miksi vauva siellä on.