Te jotka koette vahvasti, että olette kohdanneet sen oikean, sielunkumppanin:
Miltä se tuntuu? Mistä tiedätte sen? Miten kohtasitte? Onko veto toiseen, kuin toinen vetäisi voimakkaalla magneetilla puoleensa? Millainen suhteenne on? Onko kumppanisi kuin toinen puolisko sinusta?
Kommentit (71)
Minä olen varmaan se maskuliininen puoli...
Aluksi en tiennytkään. Kiimavaiheessa ajattelin vain ulkonäköä ja seksiä, mutta sen vaiheen mentyä ohi tajusin että tässä se on. On edelleen, 25 vuotta myöhemmin.
Jatkakaa vanhaan twin flame ketjuun jos on twin flame juttuja. Nämä muut ketjut unohtuu.
Kylllä periaaatteessa miehen on varmaa kyetttävä tekemään se vaikutus ensin naiseeen jollakin tavallla jottta jotain voi syntyä.
Entä kun tuntee vahvaa rakkautta miestä kohtaan ja sydän pakahtuu ikävästä. Miten voi olla tuollaisia tunteita, kun jutellut pari kertaa ja muutaman kerran tavannut sen lisäksi?
Olen syvästi kiintynyt toiseen puoliskooni.
Monet ovat sanoneet, että sen vain tietää, kun oikea osuu kohdalle.
Mistä sen tietää? Mitä tunteita ja ajatuksia siinä samalla syntyy?
En ole koskaan ollut edes rakastunut. Vain satunnaisia yksipuolisia ihastumisia. Olen kuitenkin romanttinen luonne ja haaveilen tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kuin kuvailit. Vahva magneetti, kuin osa minua.
Sääli vain, että toinen meistä on päihderiippuvainen mt-ongelmainen.
Voin kertoa, että eroaminen on todella vaikeaa, alussa mainituista syistä, vaikka välttämätöntä.
Kun aloitat suhteen, et voi tietää mitä siitä seuraa. Voi olla taivas, voi olla helvetti.
Mulla aivan sama tilanne. Pari viikkoa sitten laitoin pelin poikki. Helpotti oloa huomattavasti jo nyt. Suhde oli sairaalla pohjalla, vaikka kuinka toinen tuntui siltä kuin olisi se kadonnut puolikas.
Vierailija kirjoitti:
Jatkakaa vanhaan twin flame ketjuun jos on twin flame juttuja. Nämä muut ketjut unohtuu.
Juu new age -hörhöilyt on aika eri juttu kuin tämä. Ärsyttävää, että joku uskomusporukka yrittää omia tavallisia tunteita ja ihmisten välisiä suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kuin kuvailit. Vahva magneetti, kuin osa minua.
Sääli vain, että toinen meistä on päihderiippuvainen mt-ongelmainen.
Voin kertoa, että eroaminen on todella vaikeaa, alussa mainituista syistä, vaikka välttämätöntä.
Kun aloitat suhteen, et voi tietää mitä siitä seuraa. Voi olla taivas, voi olla helvetti.
Mulla aivan sama tilanne. Pari viikkoa sitten laitoin pelin poikki. Helpotti oloa huomattavasti jo nyt. Suhde oli sairaalla pohjalla, vaikka kuinka toinen tuntui siltä kuin olisi se kadonnut puolikas.
Huh. Onnittelut, teit rohkean teon. Ajatus erosta on kuin repisi kätensä irti.
-se jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat sanoneet, että sen vain tietää, kun oikea osuu kohdalle.
Mistä sen tietää? Mitä tunteita ja ajatuksia siinä samalla syntyy?
En ole koskaan ollut edes rakastunut. Vain satunnaisia yksipuolisia ihastumisia. Olen kuitenkin romanttinen luonne ja haaveilen tuosta.
Sama täällä. Naimisiin kuitenkin ajauduin, en ollut koskaan edes ihastunut ex-mieheeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkakaa vanhaan twin flame ketjuun jos on twin flame juttuja. Nämä muut ketjut unohtuu.
Juu new age -hörhöilyt on aika eri juttu kuin tämä. Ärsyttävää, että joku uskomusporukka yrittää omia tavallisia tunteita ja ihmisten välisiä suhteita.
Tavalliset tunteilijat voisivat lopettaa new age hörhöjen termien käytön kuten sielunkumppani
Onko kenelläkään ollut jonkunlaista telepatia sielunkumppanin tms. kanssa? Miten ilmeni?
Salamarakkaudet ovat olleet trendinä mediassa viime vuosina. Usein niihin liittyy lapsen hankinta. Eroaako tällainen salamarakastuminen muusta sielunkumppanuudesta vai koetteko samaksi?
Vierailija kirjoitti:
Monet ovat sanoneet, että sen vain tietää, kun oikea osuu kohdalle.
Mistä sen tietää? Mitä tunteita ja ajatuksia siinä samalla syntyy?
En ole koskaan ollut edes rakastunut. Vain satunnaisia yksipuolisia ihastumisia. Olen kuitenkin romanttinen luonne ja haaveilen tuosta.
Toisen kanssa oli niin helppo olla. Kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään, vaikka olimme vasta kohdanneet. Keskustelimme öisin tuntikausia. Harrastimme seksiä joka päivä, jopa 10 kertaa päivässä. Jos olin hänestä erossa, niin aloin ikävöidä jo lyhyenkin ajan jälkeen. Olo oli hyvin tunteellinen. Sitä näkee toisen jollain tapaa täydellisenä. Se tunnehan on tavallaan harha, koska kukaan ei ole täydellinen. Ihastumisen ja rakastumisen tunne väistyy myöhemmin. Emme koskaan edes keskustelleet juurikaan vaikka perheen perustamisesta. Sekin vain tapahtui. Niin sen piti mennä. Jos tuo pitäisi kiteyttää lyhyesti niin kiteyttäisin sen näin: ... ja yhtäkkiä kaikki rakkauslaulut kertoivat teistä.
Tiesin sen siitä että luimme toistemme ajatukset. Pystyimme keskittymään toisiimme täysin vaikka ympärillä oli ihmisiä. Aavistimme milloin toinen soittaa, tulee käymään tms. Samanlainen huumorintaju ja pystyimme nauramaan asioille joita muut olisivat kauhistelleet. Saatiin olla omat itsemme teeskentelemättä mitään.❤️
Niin ihanaa lukea tosielämän rakkaustarinoita!
Meillä oli valtava magneetti ja vieläkin _tiedän_, että kuulumme yhteen. Yhdessä 8 vuotta.
Sielunkumppanuus-sanaa en ymmärrä, eikä minulla ole mitään toinen puolisko-fiilistä. Koen olevani kokonainen ihan yksinänikim.
Mutta todellakin, kaikki ”sielunkumppanit” eivät pysty elämäön parisuhteessa. Tasapainoiseen Parisuhteeseen tarvitaan mieleltään ja tunteiltaan tasapainoiset henkilöt. Jos on henkilökohtaisia ongelmia, niin niillä pilataan vaikka mikä sielunkumppanuus.
Kauanko olette olleet yhdessä?