Lue keskustelun säännöt.
Te jotka koette vahvasti, että olette kohdanneet sen oikean, sielunkumppanin:
17.10.2020 |
Miltä se tuntuu? Mistä tiedätte sen? Miten kohtasitte? Onko veto toiseen, kuin toinen vetäisi voimakkaalla magneetilla puoleensa? Millainen suhteenne on? Onko kumppanisi kuin toinen puolisko sinusta?
Kommentit (71)
Miten kuvailisitte tuon magneettisen tunteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin sen siitä kun vatsani vihdoin lopullisesti rauhoittui. Olen ollut monissa huonoissa ja stressaavissa suhteissa. Nykyisen naiseni seurassa mulla on lopulta niin hyvä olla, että vatsakin tietää sen. Olemme myös viettäneet lukemattomia viikonloppuja kahdestaan kotona tekemättä mitään ja siltikään ei tunnu yhtään siltä, että elämä olisi tyhjää tai että siitä puuttuisi jotain.
Fyysisesti tunnen itseni miehekkäämmäksi kuin koskaan kenenkään kanssa. Naiseni kunnioittaa minua ja haluaa minua. Tekisimme toistemme vuoksi vaikka mitä juttuja.
Emme riitele kotitöistä, rahankäytöstä, nukkumaanmenoajoista tai tulevaisuudensuunnitelmista koskaan. Katsomme lähes pelkästään yhteisiä tv-ohjelmia ja keskustelemme niistä.
Koemme toisemme erittäin puoleensavetävinä ja päivittäistä tekemistä onkin toinen toistemme ihailu.
Tästä suhteesta ei puutu mielestäni mitään.
Onko jollain käynyt niin, että toinen on sielunkumppani mutta lopulta vain kaverillisesti? Päätyykö suhde silloin aina lopulta eroon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä se tuntuu? Helpolta. Mukavalta. Siltä, että näin kuuluu olla, me kuulumme yhteen.
Mistä tiedätte sen? Lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen tuntuu, että on kotona, kun on toisen kanssa. Kumppani saa parhaat puolet esille. Voi olla 100 % oma itsensä. Kommunikaatio pelaa kaikessa.
Miten kohtasitte? En ota tähän kantaa, ettei tunnisteta.
Onko veto toiseen, kuin toinen vetäisi voimakkaalla magneetilla puoleensa? On.
Millainen suhteenne on? Tasapainoinen, tasa-arvoinen, helppo, mukava, intohimoinen...
Onko kumppanisi kuin toinen puolisko sinusta? On. Tunnen olevani kokonainen hänen kanssaan.
Kuulostaa ihanalta. Saanko kysyä mitä ongelmia teillä on? Koska kaikilla on.
Ei oikeastaan ongelmaksi asti pääse mikään, kun kaikista asioista (vaikeistakin) kommunikoidaan heti, kun niitä ilmenee. Meidän suhde alkoi todella myrskyisästi, melkeinpä ensimmäiset 3-4 vuotta vain riideltiin. Ja silti vetovoima oli jotain niin ainutlaatuista, että yhdessä pysyttiin. Enää ei tarvitse riidellä mistään.
Tämä kuulostaa lohdulliselta. Tunsimme toisemme jo pidemmältä ajalta mutta sitten jotain tapahtui ja "tunnistimme" toisemme kuin ensi kertaa olisimme katsoneet toisiamme, aivan uusin silmin. Sitten se oli menoa. Sellaista vetovoimaa en ollut koskaan kokenut.
Kuitenkin nyt kun olemme olleet pari vuotta yhdessä, riitelemme ihan liikaa. Olemme niin samanlaisia ja meillä on samanlaiset kipupisteet, ja onnistumme tökkimään toisiamme tahtomattamme. Hän on kuin peilikuva minusta, mutta se myös tarkoittaa ettei suhde ole kovin helppo. Lisäksi molemmilla tällä hetkellä vähän rankka elämänvaihe.
Aiempi pitkä suhteeni oli äärimmäisen helppo (mutta kovin arkinen jo alusta asti), joten tässä on opettelemista. Haluaisin että löytäisimme rauhallisen tavan olla. Sinun esimerkkisi antaa toivoa että asiat voivat seesteytyä.
Vuosienkin yhdessä olon jälkee koen ikävää toista kohtaan pelkästään ku toinen menee vessaa. Jokane sekunti erillään on hirveää, ku sydän revittäis rinnasta. Aina ku katson häntä nii oon vaa lumoutunut enkä ymmärrä et mite voi rakastaa nii paljon ja mite toinen rakastaa mua.
Sitä ikäväähän on pakko sietää jo pelkästään töiden takia mut se on yhtä tuskaa enkä kaipaa yhtää ns. Omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten kuvailisitte tuon magneettisen tunteen?
Ilma tuntuu niin paksulta ja sakealta kaikesta siitä vetovoimasta, että sitä voisi veitsellä leikata. Toisen vierellä on melkein pakottava tunne saada koskea ja ojentaa käsi koskettaakseen, vaikka tilanne olisi mikä eikä se olisi sopivaa. Aistii toisen tunnetilan voimakkaasti ja melkein pakahtuu toisen tunteista, ikään kuin ilmassa kulkisi jokin vahva energia, joka yhdistää sielunkumppanin kanssa. Itse kuvaan kokemusta siten, että kokee olevansa täydellisesti samalla taajuudella toisen kanssa, ilman mitään epävireisyyttä tai kuprua siinä aaltopituudessa.
Todellakin tuntuu magneetilta, kun toinen on lähietäisyydellä, koko muu maailma unohtuu ja kaikki solut kiinnittyy vain tuohon toiseen ihmiseen. Itse kohtasin hänet tilanteessa, joka ei mahdollista suhdetta millään, tavallaan mitään rakkaussuhdetta en haluakaan, mutta silti koen, että hän on elämäni ihminen ja tulee sitä ikuisesti olemaan. Rakkaus häntä kohtaan on vilpitöntä, ääretöntä ja puhdasta. Haluan hänelle pelkkää hyvää tässä maailmassa. Koen samoin hänen puoleltaan.
Koska tilanne on ystävyytemme ja suhteemme kannalta haasteellinen, koen ensinnäkin parhaaksi ratkaisuksi, ettemme juuri tapaa. Hänen läsnäolonsa saa minut sekaisin, ikään kuin kompassini sekoaisi pitkäksi aikaa juuri siitä magneettisuudesta. Olen viimeksi nähnyt häntä useita kuukausia sitten, vasta nyt alkaa hieman helpottaa, että hän ei ole koko ajan mielessä. Meillä on varmaan tulevaisuutemme, uskon näin. Uskon, että ystävyydelle on tilaa joskus tulevaisuudessa, ja voin odotella sitä aikaa kaikessa rauhassa, koska koen, ettei aika tai mikään tule muuttamaan sitä, että meillä on äärimmäinen luottamus ja erityinen side toisiimme.
Voin olla häntä kohtaan täysin avoin, oma itseni (vaikka olosuhteet todella eivät tätä oikein mahdollista) ja luotan häneen täysin; voisin laskea elämäni hänen käsiinsä. Sen verran olemme keskustelleet, että olemme tietoisia siitä, että tunne on molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutama vuosi takaperin eräässä tapahtumassa törmäsin mieheen, joka jollakin tavalla "loisti" minulle.
Olimme heti ensihetkistä kuin vanhat hyvät tutut ja rakastuimme ensisilmäyksellä. .Vetovoima välillämme oli jotain aivan käsittämätöntä. Suhdehan tästä seurasi, vaikka mies oli varattu ja vaikka järki yritti sanoa, ettei kannata. Mutta ne hetket, jotka meillä on ollut ne ovat olleet kuin pala taivasta. En ollut aiemmin uskonut mihkään kaksoisliekkeihin tai sielunkumppaneihin, mutta nyt uskon. Vaikka aikaa on kulunut ajattelemme vielä toisiamme päivittäin, eikä välillämme oleva henkinen yhteys tai vetovoima ole vuosien aikana heikentynyt, vaikka emme enää tapaa kuin satunnaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli valtava magneetti ja vieläkin _tiedän_, että kuulumme yhteen. Yhdessä 8 vuotta.
Sielunkumppanuus-sanaa en ymmärrä, eikä minulla ole mitään toinen puolisko-fiilistä. Koen olevani kokonainen ihan yksinänikim.
Mutta todellakin, kaikki ”sielunkumppanit” eivät pysty elämäön parisuhteessa. Tasapainoiseen Parisuhteeseen tarvitaan mieleltään ja tunteiltaan tasapainoiset henkilöt. Jos on henkilökohtaisia ongelmia, niin niillä pilataan vaikka mikä sielunkumppanuus.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta yhdessä voi kasvaa ja toinen voi olla esimerkkinä henkilökohtaiselle kasvulle, sekä auttaa menneiden traumojen selvittämisessä.
Juu, olen samaa mieltä. Tosin se taival, kuten kasvu yleensäkään ei ole helppo. Kirjoitin yllä noin siksi, ettei erehdytä luulemaan, että yhteiselo olisi aina ja yksiselitteisesti helppoa, jos löytää ns. Sielunkumppaninsa.
Vau!!!! Tuollaisen haluaisin kokea itsekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten kuvailisitte tuon magneettisen tunteen?
Ilma tuntuu niin paksulta ja sakealta kaikesta siitä vetovoimasta, että sitä voisi veitsellä leikata. Toisen vierellä on melkein pakottava tunne saada koskea ja ojentaa käsi koskettaakseen, vaikka tilanne olisi mikä eikä se olisi sopivaa. Aistii toisen tunnetilan voimakkaasti ja melkein pakahtuu toisen tunteista, ikään kuin ilmassa kulkisi jokin vahva energia, joka yhdistää sielunkumppanin kanssa. Itse kuvaan kokemusta siten, että kokee olevansa täydellisesti samalla taajuudella toisen kanssa, ilman mitään epävireisyyttä tai kuprua siinä aaltopituudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko seksi ns. sielunkumppanin kanssa erilaista kuin perus hyvässä suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Todellakin tuntuu magneetilta, kun toinen on lähietäisyydellä, koko muu maailma unohtuu ja kaikki solut kiinnittyy vain tuohon toiseen ihmiseen. Itse kohtasin hänet tilanteessa, joka ei mahdollista suhdetta millään, tavallaan mitään rakkaussuhdetta en haluakaan, mutta silti koen, että hän on elämäni ihminen ja tulee sitä ikuisesti olemaan. Rakkaus häntä kohtaan on vilpitöntä, ääretöntä ja puhdasta. Haluan hänelle pelkkää hyvää tässä maailmassa. Koen samoin hänen puoleltaan.
Koska tilanne on ystävyytemme ja suhteemme kannalta haasteellinen, koen ensinnäkin parhaaksi ratkaisuksi, ettemme juuri tapaa. Hänen läsnäolonsa saa minut sekaisin, ikään kuin kompassini sekoaisi pitkäksi aikaa juuri siitä magneettisuudesta. Olen viimeksi nähnyt häntä useita kuukausia sitten, vasta nyt alkaa hieman helpottaa, että hän ei ole koko ajan mielessä. Meillä on varmaan tulevaisuutemme, uskon näin. Uskon, että ystävyydelle on tilaa joskus tulevaisuudessa, ja voin odotella sitä aikaa kaikessa rauhassa, koska koen, ettei aika tai mikään tule muuttamaan sitä, että meillä on äärimmäinen luottamus ja erityinen side toisiimme.
Voin olla häntä kohtaan täysin avoin, oma itseni (vaikka olosuhteet todella eivät tätä oikein mahdollista) ja luotan häneen täysin; voisin laskea elämäni hänen käsiinsä. Sen verran olemme keskustelleet, että olemme tietoisia siitä, että tunne on molemminpuolista.
Sama tilanne kuin itselläni/meillä. En usko että pystyn ikinä olemaan hänen kanssaan vain ystävä. Jos yrittäisin olla jonkun muun kanssa ja hän olisi ystävänä yhteydessä, mistään ei kenenkään toisen kanssa tulisi mitään. Enkä tiedä tuleeko muutenkaan. Hän on tavallaan olemassa olollaan pilannut mahdollisuuteni mihinkään muuhun. En halua enää yrittää muiden kanssa, siitä ei tulisi kuin uusia sydänsuruja. En ikinä pääse hänestä yli. Joko hänen kanssaan tai ei kenenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko seksi ns. sielunkumppanin kanssa erilaista kuin perus hyvässä suhteessa?
On todellakin. Se on samalla kuin liittymistä tai yhtymistä universumiin. Tulla yhdessä yhdeksi, kokonaiseksi sieluksi. Rakastelua mielen ja kehon joka solulla, aivan mieletöntä. Henkinen ja fyysinen kokemus kaikella tavalla.
Olemme olleet 22 v. yhdessä, ihan nuoresta. Ajattelemme täysin samoin, vaikka eri aloilla toimimme, omat harrastukset jne. Välillä aina naurattaa, kun toinen sanoo esim. juuri saman mitä itse ajatteli. Esimerkkinä eilen mies sanoi, että täytyisikö tilata HS paperilehtenä, digilehden lisäksi. Olin juuri samana aamuna tilannut paperiversion, josta hän siis ei tietänyt, emmekä tästä olleet mitenkään aiemmin keskustelleet.
Alusta asti (15 vuotta sitten) Tunsin häntä kohtaan suunnatonta vetoa ja intohimoa. Aivan kuten tänäänkin. Suhteemme salaisuus on se, että vaikka olemme avioliitossa, meillä on täysin itselliset elämät. Omat harrastukset, kaveripiirit ja intensiiviset työt. Jotkut kauhistelevat, että miten matkustelemme niin paljon erikseen tai miksi emme vietä kaikkia jouluja yhdessä. Silloin kun on toisen kanssa hyvä olla ja on aito luottamuksellinen suhde, ei häntä tarvitse omistaa.
Tässä eräs tuommoisen rakkaustarinan kuvaus:
Mistä erottaa sielunkumppanin kohtaaminen tavallisesta ihastumisesta?
Ainakin mulla ihastuminen on aluksi tuntunut magneettiselta vetovoimalta, taianomaiseltakin ja pää mennyt pyörälle.
Mutta kukaan näistä ei taatusti ole ollut sielunkumppanini, sillä henkilökemiat eivät ole toimineet ja kommunikointi ollut väkinäistä. Mikään ihastuminen ei ole johtanut suhteeseen.
Sielunkumppanini päästin menemään. Sellaista rakastaa liikaa. On liian samanlainen kanssani. Sieluni puolikas hänellä aina on, en ehkä koskaan häntä enää kohtaa. Annan olla onnellinen hänen.
Muutoin olen samaa mieltä, mutta yhdessä voi kasvaa ja toinen voi olla esimerkkinä henkilökohtaiselle kasvulle, sekä auttaa menneiden traumojen selvittämisessä.