Te jotka koette vahvasti, että olette kohdanneet sen oikean, sielunkumppanin:
Miltä se tuntuu? Mistä tiedätte sen? Miten kohtasitte? Onko veto toiseen, kuin toinen vetäisi voimakkaalla magneetilla puoleensa? Millainen suhteenne on? Onko kumppanisi kuin toinen puolisko sinusta?
Kommentit (71)
Sen vain tiesi. Minulla oli tunne, että mies luki ajatukseni. Edelleen 10 vuotta myöhemmin minun ei tarvitse sanoa kaikkea ääneen. Hän vain tietää. Toimii myös toiseen suuntaan. Suhde on kuitenkin ollut niin intensiivinen, että se on myös kuluttavaa.
Tiesin sen siitä että olemme tuhonneet maapallon elinkelvottomaksi.
Hän tuntuu vaan oikealta. Hän on ainoa ihminen, jota jaksan katsella päivittäin. Meillä on samat unelmat, haaveet ja suunnitelmat elämälle. Kumpikin haluaa rakentaa yhteistä elämää, yhdessä. Hän tuntuu suunnattoman turvalliselta ja kun olen ilman häntä, tuntuu, että jotain puuttuu, tuntuu tyhjemmältä. Suhde on tasapuolinen ja molemmat haluaa tehdä töitä sen eteen. Me myös täydennämme ja tasapainotamme toisiamme, toinen räiskyy helpommin, toinen rauhoittaa olemuksellaan. Toinen on kiltti kaikille, toinen pitää kiltimmän puolia.
Kaikesta huolimatta kumppanini ei ole toinen puolisko minusta, olemme kaksi kokonaista ihmistä, joilla on omat mielenkiinnon kohteet. Hän ei ole osa minua, mutta on kiinteä osa elämääni.
Yksinkertaisuudessaan sitä, että pyyteettömästi rakastaa toista ja tulee rakastetuksi omana itsenään. Ei voi eikä halua kuvitella elämää ilman toista, vaan haluaa rakentaa yhteistä tulevaisuutta ja tulee onnelliseksi siitä ajatuksesta.
On hyvä, rauhallinen, turvallinen ja hyväksytty olo, puolin ja toisin. Tajutaan toisiamme sanoittakin. Ajatus kulkee jotenkin samoin, saatetaan esim. samaan aikaan alkaa puhua jostakin. Turvallisuus ei kuitenkaan ole yhtään tylsää, vaan toisen seurassa on aina kivaa, ja seksi sitten on tajunnanräjäyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Juuri noin kuin kuvailit. Vahva magneetti, kuin osa minua.
Sääli vain, että toinen meistä on päihderiippuvainen mt-ongelmainen.
Voin kertoa, että eroaminen on todella vaikeaa, alussa mainituista syistä, vaikka välttämätöntä.
Kun aloitat suhteen, et voi tietää mitä siitä seuraa. Voi olla taivas, voi olla helvetti.
Jep. Se kenen kanssa sun on tarkoitus olla voi olla kaikkea muuta kuin täydellinen romanssi. Aika usein sielunkumppanin/kumppanien kanssa on selvittämättömiä asioita entisistä elämistä ja jos sitä ei ymmärrä niin vyyhti vain kasvaa. Mulle ennustettiin kaksi kertaa paikka jossa tapaisin tulevan mieheni. Hän oli ensi näkemältä päättänyt että haluaa minut vaikka oli silloin varattu. Minä en ollut kiinnostunut mutta miehen sinnikkyyden vuoksi ajauduimme yhteen. Suhde on ollut todella vaikea. Olen harkinnut menemistä regressioterapiaan ymmärtääkseni, mitä pahaa olemme aikaisemmin toisillemme tehneet ja miksi on niin vaikeaa ymmärtää ja antaa anteeksi.
Toisaalta mun sivusuhde on ollut aina tosi helppo. Tiedän että mun oli tarkoitus tavata hänetkin, törmäilimme jatkuvasti epätodennäköisissä paikoissa. Hänen kanssaan jaksamme puhua ja kuunnella toisiamme tunteja ilman että kumpikaan hermostuu, ja fyysinen puoli on myös hyvin luontevaa.
Miltä se tuntuu? Helpolta. Mukavalta. Siltä, että näin kuuluu olla, me kuulumme yhteen.
Mistä tiedätte sen? Lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen tuntuu, että on kotona, kun on toisen kanssa. Kumppani saa parhaat puolet esille. Voi olla 100 % oma itsensä. Kommunikaatio pelaa kaikessa.
Miten kohtasitte? En ota tähän kantaa, ettei tunnisteta.
Onko veto toiseen, kuin toinen vetäisi voimakkaalla magneetilla puoleensa? On.
Millainen suhteenne on? Tasapainoinen, tasa-arvoinen, helppo, mukava, intohimoinen...
Onko kumppanisi kuin toinen puolisko sinusta? On. Tunnen olevani kokonainen hänen kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Miltä se tuntuu? Helpolta. Mukavalta. Siltä, että näin kuuluu olla, me kuulumme yhteen.
Mistä tiedätte sen? Lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen tuntuu, että on kotona, kun on toisen kanssa. Kumppani saa parhaat puolet esille. Voi olla 100 % oma itsensä. Kommunikaatio pelaa kaikessa.
Miten kohtasitte? En ota tähän kantaa, ettei tunnisteta.
Onko veto toiseen, kuin toinen vetäisi voimakkaalla magneetilla puoleensa? On.
Millainen suhteenne on? Tasapainoinen, tasa-arvoinen, helppo, mukava, intohimoinen...
Onko kumppanisi kuin toinen puolisko sinusta? On. Tunnen olevani kokonainen hänen kanssaan.
Kuulostaa ihanalta. Saanko kysyä mitä ongelmia teillä on? Koska kaikilla on.
Vierailija kirjoitti:
Hän tuntuu vaan oikealta. Hän on ainoa ihminen, jota jaksan katsella päivittäin. Meillä on samat unelmat, haaveet ja suunnitelmat elämälle. Kumpikin haluaa rakentaa yhteistä elämää, yhdessä. Hän tuntuu suunnattoman turvalliselta ja kun olen ilman häntä, tuntuu, että jotain puuttuu, tuntuu tyhjemmältä. Suhde on tasapuolinen ja molemmat haluaa tehdä töitä sen eteen. Me myös täydennämme ja tasapainotamme toisiamme, toinen räiskyy helpommin, toinen rauhoittaa olemuksellaan. Toinen on kiltti kaikille, toinen pitää kiltimmän puolia.
Kaikesta huolimatta kumppanini ei ole toinen puolisko minusta, olemme kaksi kokonaista ihmistä, joilla on omat mielenkiinnon kohteet. Hän ei ole osa minua, mutta on kiinteä osa elämääni.
Tämä ei kuulosta sielunkumppanilta. Hyvältä parisuhteelta kyllä.
Mulla on tilanne, että olen saattanut tavata sielunkumppanini tai kaksoisliekkini, mutta emme pääse puusta pitkälle. Joku ihme side ja yhteys mutta olosuhteiden vuoksi tätä ei voi selvittää sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä se tuntuu? Helpolta. Mukavalta. Siltä, että näin kuuluu olla, me kuulumme yhteen.
Mistä tiedätte sen? Lähes 10 vuoden yhdessäolon jälkeen tuntuu, että on kotona, kun on toisen kanssa. Kumppani saa parhaat puolet esille. Voi olla 100 % oma itsensä. Kommunikaatio pelaa kaikessa.
Miten kohtasitte? En ota tähän kantaa, ettei tunnisteta.
Onko veto toiseen, kuin toinen vetäisi voimakkaalla magneetilla puoleensa? On.
Millainen suhteenne on? Tasapainoinen, tasa-arvoinen, helppo, mukava, intohimoinen...
Onko kumppanisi kuin toinen puolisko sinusta? On. Tunnen olevani kokonainen hänen kanssaan.
Kuulostaa ihanalta. Saanko kysyä mitä ongelmia teillä on? Koska kaikilla on.
Ei oikeastaan ongelmaksi asti pääse mikään, kun kaikista asioista (vaikeistakin) kommunikoidaan heti, kun niitä ilmenee. Meidän suhde alkoi todella myrskyisästi, melkeinpä ensimmäiset 3-4 vuotta vain riideltiin. Ja silti vetovoima oli jotain niin ainutlaatuista, että yhdessä pysyttiin. Enää ei tarvitse riidellä mistään.
Onko kenelläkään kaksoisliekki-kokemuksia?
Sielunkumppaneita voi olla elämän aikana todella monia, osa on tässä elämässä ystäviä, sisaruksia ja minkä ikäisiä vain. Osa on vain hetken aikaa mukana ja osa pidempään. Sielunkumppani on yleensä se jonka kanssa kuitenkin ollaan yhdessä, perustetaan perhe.
Kaksoisliekki on se toinen puoli itsestä, kolikon kääntöpuoli. Voi tosin olla että hän ei ole enää täällä tai ei ole ollenkaan inkarnoitunut. Kaksoisliekki suhde on monimutkaisempi eikä välttämättä seksuaalinen, kuten ei sielunkumppani-suhdekaan.
Meistä on tullut yksi, yhteinen ihminen 15 vuodessa. Huomaan itsessäni piirteitä hänestä ja hänessä piirteitä minusta. On kuin olisi itsensä kanssa, tai oikeastaan maskuliinisen version itsestään kanssa. Tasainen symbioosi, lämmin ja hyvä olla.
Vierailija kirjoitti:
Sielunkumppaneita voi olla elämän aikana todella monia, osa on tässä elämässä ystäviä, sisaruksia ja minkä ikäisiä vain. Osa on vain hetken aikaa mukana ja osa pidempään. Sielunkumppani on yleensä se jonka kanssa kuitenkin ollaan yhdessä, perustetaan perhe.
Kaksoisliekki on se toinen puoli itsestä, kolikon kääntöpuoli. Voi tosin olla että hän ei ole enää täällä tai ei ole ollenkaan inkarnoitunut. Kaksoisliekki suhde on monimutkaisempi eikä välttämättä seksuaalinen, kuten ei sielunkumppani-suhdekaan.
Voi jeesus mitä tuubaa
Itse tiesin sen siitä, että nykyisen puolisoni kanssa keskustelu oli heti alusta asti luontevinta kuin kenenkään muun kanssa koskaan on ollut. Vaikkemme aina olekaan samaa mieltä, ymmärrämme toisiamme niin hyvin kuin vain voi kuvitella. Yhtään kertaa ei ole kummankaan tarvinnut juurta jaksain tai rautalangasta vääntäen selvittää toiselle mitä tarkoittaa näiden 15 vuoden aikana.
Olen kerran elämässäni, parikymppisenä, tavannut miehen joka veti puoleensa kuin magneetti. Lähdimme vain kävelemään toisiamme kohti suuren ihmisjoukon läpi. Meidän ei tarvinnut sanoa mitään erityistä kohdatessamme. Olimme vain läsnä toisillemme. Jutusta ei kuitenkaan tullut mitään, luulen että tapasimme täysin vääränä aikana. Olisi kiinnostavaa kohdata uudelleen.
Tiesin sen heti kun näin hänen kuvansa. Belle Delphine :3
Minä olin valtavan onnellinen hänestä. Tasapainotimme toisiamme. Palaset kohdillaan. Palasista tulee yksi.
Juuri noin kuin kuvailit. Vahva magneetti, kuin osa minua.
Sääli vain, että toinen meistä on päihderiippuvainen mt-ongelmainen.
Voin kertoa, että eroaminen on todella vaikeaa, alussa mainituista syistä, vaikka välttämätöntä.
Kun aloitat suhteen, et voi tietää mitä siitä seuraa. Voi olla taivas, voi olla helvetti.