Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä, että tuntisi todella elävänsä?
17.10.2020 |
Elämä tuntuu enimmäkseen todella tylsältä. Saatan olla hiukan masentunut, mutta joka tapauksessa tuntuu kuitenkin siltä, että mikään ei oikein kiinnosta. Silti haluaisin että voisin vanhana muistella upeaa elettyä elämää enkä sitä että istuin vain kotona katsomassa telkkaria ja selaamassa nettiä!
Toivoisin ettei ketju täyttyisi sellaisista "helppoa arkea arvostaa sitten kun sairastuu!" -tyyppisistä kommenteista. On ollut vastoinkäymisiäkin ja on edelleen, ja kyllähän tuo korona koskettaa minuakin. Jäin työttömäksi, asun Helsingissä enkä hirveästi uskalla liikkua ihmisten ilmoilla jne...
Nyt olisi hyvin aikaa miettiä uutta suuntaa elämälle, tehdä vaikka lista asioista joita voisi vielä kokeilla, aloittaa tekeminen niistä joita voi nyt tehdä (eli matkustaminen ym. toistaiseksi pois suljettu). Mutta en keksi mitään kun olen niin jumissa!
Ikää 30 ja parisuhde on, lapsia emme puolison kanssa halua.
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella on tosiaan elämässä aikansa. Nuorena on aika tehdä tyhmyyksiä ja kun niihin kyllästyy, on aika tehdä lapsia. Ne pitävät ihmisen hereillä oman aikansa. Kun lapset ovat omillaan, on aika hakea jännitystä työelämästä ja pikkuhiljaa oppia arvostamaan televisiota ja nettiä. Sittenpä sitä saa kuolla pois, eikä ole tylsää päivää nähnyt.
Mene hammaslääkäriin. Siinä penkissä sitä tuntee todella elävänsä. Erityisesti kun viisureita poistetaan, tai kun paikka hajoaa kesken korjauksen ja lääkäri kysyy "tuntuuko tämä" kun sörkkii piikillä jäljelle jäänyttä hampaannysää. Jos tuntuu, hermo on hengissä ja siinä tuntee olevansa erittäin elossa. Jos ei tunnu, ei hätää, tehdään juurihoito. Olet köyhempi ja terveempi poistuessasi ja päätät, ettet koskaan syö karkkeja. Seuraavana päivänä syöt karkkeja.
Ei elämän tarvitse olla jotain suurta juhlaa. Pienet asiat voivat viihdyttää myös. Ala tehdä jotain, mikä pelottaa ja jännittää sua hirveästi. Hienosti sanottuna "mene mukavuusalueesi ulkopuolelle". Esim. mene yksin baariin tai elokuviin. Ehdota jollekin random komealle vastaantulevalle miehelle treffejä. Kävele johonkin yritykseen ja kysy, ottavatko sut töihin sillä sä oot niin hyvä tyyppi. Laula julkisesti joen rannassa. Tanssahtele bussipysäkillä. Mene pihalle klo 3 yöllä ninjapuvussa. Nuku parvekkeella makuupussissa. Kirjoita kirja ja kysy kirjastosta, voitko lausua runojasi ääneen jossain tilassa.
No miten olisi kuitenkin se yksi lapsi? Ja sitten vielä toinen? Etenkin nyt kun olet jäänyt työttömäksi ja jos miehelläsi on vakipaikka.
Keskity johonkin muuhun kuin ITSEESI. Helposti menee tympeäksi tuollainen itseensä vaikutuksen tekemisen yrittäminen: "innostuisinko tästä, viihdyttäsikö tämä minua?" Henkinen onanointi alkaa pitkän päälle maistua puulta.
Tee jotain millä on merkitys. Paranna maailmaa! Karsi kusipäisyyttä maailmasta. Auta heikkoja ja hädänalaisia. Tee se suuri vaikutus johonkin toiseen ja muuta ihmisen/eläimen/luonnon/politiikan tms. suunta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hyvin samassa tilanteessa kuin Ap. Tämä koronavuosi on kyllä nostanut sen entistä vahvemmin esiin. Yleensä arjen yläpuolelle nostavia piristyksiä on ollut tapahtumat, matkat, festarit ja keikat. Nyt niitä ei ole, eikä ole oikein mitään odotettavaakaan. En sano että haluaisin muutenkaan rakentaa elämääni noiden varaan, tai että olisin joku jatkuvasti matkustava bilehile, en todellakaan. Mutta kun edes näköpiirissä ei ole mitään, tuntuu tosi tasaisen harmaalta. Uudet harrastuksetkin on vähän niin ja näin, mitä tässä nyt edes pystyisi aloittamaan?
Elämä on ihan ok ja luonnossa liikkuminen kyllä ilahduttaa. Mutta niitä tunteita että on oikein elossa on vaikeampi saavuttaa.
Tosiaan, ennen lapsia kannattaa kokeilla myös ihastumista, mutta ap siis on jo käyttänyt tämän kortin. Tosin jotkut sanovat, että ihminen voi rakastua palavasti jopa kolme kertaa elämässään. Eli ap voisi harkita salarakasta, koska sellainen voisi ihastushormonien lisäksi aiheuttaa jännittäviä 'vaaratilanteita', joista selviäminen erilaisin mielikuvitusta vaativin sompailuin lisäisi varmasti myös kivasti arkielämän ennalta-arvaamattomuutta. Toki puoliso saattaisi aidosti pahastua, mutta sekin vähentäisi tylsyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunta- ja ulkoiluharrastukset täällä jo mainittiinkin. Sitten vois lähteä käymään kotimaassa tai ihan omassa maakunnassa johonkin itsellesi täysin uuteen paikkaan. Luontokohde, kansallispuisto, kaupunkikierros ja nähtävyydet.
Tai sitten voisit kokeilla jotain mitä voi tehdä helposti kotona. Selaa netistä uusia ruokaideoita, kokkaa jotain uutta, leivo jotain uutta. Googlaa hyvä viini- tai olutyhdistelmä kyseisellä ruualle. Jos et jaksa kokkailla, niin osta uusia jännittäviä juustoja ja yhdistele oikeisiin juomiin. Opettele maistelemaan ja tunnistamaan nyansseja.
Olisko mikään virkkaus tai kutominen sun juttu tai jotain muita käsitöitä. Tee joku huikea taideteos savesta tai neulo / kudo itsellesi vaate.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, ennen lapsia kannattaa kokeilla myös ihastumista, mutta ap siis on jo käyttänyt tämän kortin. Tosin jotkut sanovat, että ihminen voi rakastua palavasti jopa kolme kertaa elämässään. Eli ap voisi harkita salarakasta, koska sellainen voisi ihastushormonien lisäksi aiheuttaa jännittäviä 'vaaratilanteita', joista selviäminen erilaisin mielikuvitusta vaativin sompailuin lisäisi varmasti myös kivasti arkielämän ennalta-arvaamattomuutta. Toki puoliso saattaisi aidosti pahastua, mutta sekin vähentäisi tylsyyttä.
Ja muhevan aviokriisin jälkeen HBO Nordic voisi olla aidosti nautinnollista ajanvietettä.
Nim. Been there, done that
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsia en tosiaan halua eikä niitä halua puolisonikaan, johon olen rakastunut.
Olen asunut ulkomailla, opetellut vieraita kieliä, kokeillut monia harrastuksia, matkustellut jonkin verran, opiskellut, ollut töissä... Kiinnostavaa työtä en ole löytänyt, en ylipäänsä nauti työelämästä eikä ole suurta motivaatiotakaan siihen kun en tiedä mihin sitä rahaa enempää tarvitsisin. Omistusasuntoakaan en halua.
Ehkä minulle voisi toimia tuo että lähden vaan kokeilemaan kaikkea. Jarruna toimii se että lähtökohtaisesti suhtaudun kaikkeen asenteella "ihan sama, ei hirveästi kiinnosta, tuskinpa se mitään muuttaa" jne.
Ap
Tuo viimeinen maininta on se isoin ongelma. Sun pitäs antaa itsellesi lupa innostua ja heittäytyä. Ilman sitä mikään ei tunnukaan miltään.
Vierailija kirjoitti:
Keskity johonkin muuhun kuin ITSEESI. Helposti menee tympeäksi tuollainen itseensä vaikutuksen tekemisen yrittäminen: "innostuisinko tästä, viihdyttäsikö tämä minua?" Henkinen onanointi alkaa pitkän päälle maistua puulta.
Tee jotain millä on merkitys. Paranna maailmaa! Karsi kusipäisyyttä maailmasta. Auta heikkoja ja hädänalaisia. Tee se suuri vaikutus johonkin toiseen ja muuta ihmisen/eläimen/luonnon/politiikan tms. suunta!
Kiitos, tämä varmaan voisi olla se mitä tarvitsisin. Siis etten eläisi vain pääni sisällä ja omaa napaa kaivellen. Eläimistä tykkään tosi
paljon, mutta mitään osaamista niihin liittyen ei ole. Nyt olisi hyvin aikaa vapaaehtoistyölle, mutta moni homma on koronan takia tauolla ts. ei kouluteta uusia.
Lapset eivät nyt tosiaan ole se ratkaisu minulle, turha pakottaa sitä ajatusta tähän ketjuun. Myöskään puolisoni ei halua lapsia ja olen hyvin onnellinen siitä, että olen löytänyt miehen joka ajattelee samoin kuin minä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen hyvin samassa tilanteessa kuin Ap. Tämä koronavuosi on kyllä nostanut sen entistä vahvemmin esiin. Yleensä arjen yläpuolelle nostavia piristyksiä on ollut tapahtumat, matkat, festarit ja keikat. Nyt niitä ei ole, eikä ole oikein mitään odotettavaakaan. En sano että haluaisin muutenkaan rakentaa elämääni noiden varaan, tai että olisin joku jatkuvasti matkustava bilehile, en todellakaan. Mutta kun edes näköpiirissä ei ole mitään, tuntuu tosi tasaisen harmaalta. Uudet harrastuksetkin on vähän niin ja näin, mitä tässä nyt edes pystyisi aloittamaan?
Elämä on ihan ok ja luonnossa liikkuminen kyllä ilahduttaa. Mutta niitä tunteita että on oikein elossa on vaikeampi saavuttaa.
Tutulta tosiaan kuulostaa. "Normaalisti" voisi sentään odottaa vaikka hyvän bändin keikkaa tai lomamatkaa, mutta nyt nekin on määrittelemättömällä tauolla kaikki. Konkretisoituu hyvin se, että jotain muutakin olisi hyvä olla elämässä, ehkä jotain suurempaa, jokin suunta... Jotenkin tämä perusarki on minulle liian vähän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä löytyy luonnosta suippomadonlakkeja. Kerää vaikka 50 kpl ja kerralla kaikki naamaan
Vierailija kirjoitti:
hyppää kuumailmapallosta ilman laskuvarjoa
takaan että muistat tämän vanhainkodissakin
Hyi hjitto mun kädet hikoili tota kattellessa. :D
Lue haastavan kirjan esim raamatun. Moni "tuntee" sen , ja on paljon ennakkoasenteita. Mutta todellisuudessa se on tosi haastava kirja, koska kontekstin ymmärtäminen ei ole ihan helppoa. Jukka Norvannon opastuksella kannattaa tutustua siihen RKK appin kautta. Lyön vetoa, että elämäsi / asenteesi muuttuu luettua sen! Haasta itteäsi tässä, ei ole helpommasta päästä.
Olen ollut pitkään samanlainen. Sain just idean että voisin kokeilla kitaran soittoa. Tuli suomalainen mainos youtubessa mistä kiinnostuin, että olisi kitarakursseja (etänä ymmärtääkseni) ja ilmainen kokeilu ja mun perheenjäsenellä vanha kitara mitä ei käytä niin voin lainata. Itse siis saatan vaan tarttua ja kokeilla kaikkea vaikkei hajua onnistunko. Mutta se on hauskaa, mikä pääasia!
Aloitin myös ekaa kertaa elämässäni kirjoittamaan enkä ole kirjoittaja tai koskaan ennen kirjoittanut. Mulla tosin on välillä hyviä ideoita ja mielikuvitusta. Tällä kertaa tartuin siihen ja otin toimeksi ja tartuin ''kynään''.
Mulle myös esim taide toi pitkäksi aikaa iloa. Tykkäsin ihan älyttömästi kuvamanipuloida (eli jos photomanipulation) on tuttu, niin voisit koittaa sitä ja toteuttaa omia ideoitasi?
Oli se sitten, kauhua, fantasiaa, surrealia, abstraktia tms. Itse tosin käytän photoshoppia, mutta varmaan löytää myös muitakin ohjelmia. Youtubessa taas on ihan älyttömästi tutoriaaleja ja voisit sit jakaa töitäsi esim taidesivustolla (Deviantart). (sieltä saat myös kuvia töihisi ilmaitteeksi, pitää vaan muistaa lukea kuvien ''säännöt'')
Laitan sulle vähän tutoriaaleja tähän, ja jos tulee mitään kysyttävää niin kysy ihmeessä. Autan mielelläni! (ja siis niitä löytyy myös paljon aloittelijoille)
https://www.youtube.com/results?search_query=photomanipulation+tutorial
Sitten vielä sellainen ehdotus, että voisit puhua miehesi kanssa, jos aloittelisitte yhdessä jonkun harrastuksen? Se voisi tuntua mahtavalta yhdessä tehdä jotain. Ehdotan myös pelaamista, sillä pelaaminen on ihan älyttömän hauskaa oman kumppanin kanssa ja on oikeasti palkitsevaa kun seikkailette yhdessä, teette tehtäviä tai sitten sotapeleissä toimitte stradegisesti yhdessä. Oli se sitten fantasiaa tai vaikka räiskintäpelejä. Ehdottaisin kuitenkin jotain, missä pääsette samaan aikaaan pelaamaan ja toimimaan tiiminä. :)
Toivottavasti yhtään apua näistä ehdotuksista!
Alue: Aihe vapaa
Lapsia en tosiaan halua eikä niitä halua puolisonikaan, johon olen rakastunut.
Olen asunut ulkomailla, opetellut vieraita kieliä, kokeillut monia harrastuksia, matkustellut jonkin verran, opiskellut, ollut töissä... Kiinnostavaa työtä en ole löytänyt, en ylipäänsä nauti työelämästä eikä ole suurta motivaatiotakaan siihen kun en tiedä mihin sitä rahaa enempää tarvitsisin. Omistusasuntoakaan en halua.
Ehkä minulle voisi toimia tuo että lähden vaan kokeilemaan kaikkea. Jarruna toimii se että lähtökohtaisesti suhtaudun kaikkeen asenteella "ihan sama, ei hirveästi kiinnosta, tuskinpa se mitään muuttaa" jne.
Ap