Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä pitäisi tehdä, että tuntisi todella elävänsä?
17.10.2020 |
Elämä tuntuu enimmäkseen todella tylsältä. Saatan olla hiukan masentunut, mutta joka tapauksessa tuntuu kuitenkin siltä, että mikään ei oikein kiinnosta. Silti haluaisin että voisin vanhana muistella upeaa elettyä elämää enkä sitä että istuin vain kotona katsomassa telkkaria ja selaamassa nettiä!
Toivoisin ettei ketju täyttyisi sellaisista "helppoa arkea arvostaa sitten kun sairastuu!" -tyyppisistä kommenteista. On ollut vastoinkäymisiäkin ja on edelleen, ja kyllähän tuo korona koskettaa minuakin. Jäin työttömäksi, asun Helsingissä enkä hirveästi uskalla liikkua ihmisten ilmoilla jne...
Nyt olisi hyvin aikaa miettiä uutta suuntaa elämälle, tehdä vaikka lista asioista joita voisi vielä kokeilla, aloittaa tekeminen niistä joita voi nyt tehdä (eli matkustaminen ym. toistaiseksi pois suljettu). Mutta en keksi mitään kun olen niin jumissa!
Ikää 30 ja parisuhde on, lapsia emme puolison kanssa halua.
Kommentit (76)
Yksi tapa on lähteä vaan kokeilemaan.
Mitä tahansa.
Ryijykurssia, sukellusta, ratsastusta, seksin myyntiä, ydinfysiikkaa, ojankaivuuta....
Listaa sata harrastusta tai elämänaluetta ja kokeile kaikkia. Katso vaikka netistä mitä maailmassa on, jos et itse keksi.
Jossain kohtaa nappaa. Jos ei, tarvit terapiaa ja lääkkeitä.
ps. avantouidessa jokainen paatuneinkin ensimmäisen maailman hemmottelema peruspirkko tuntee elävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina "tuntenut eläväni" ja se johtuu siitä, että vaikka olen tehnyt aika tavallisia asioita, olen aina heittäytynyt niiden tekemiseen ja ollut niistä innoissani. Jopa monien mielestä tylsistä asioista olen pyrkinyt etsimään jotain, mistä olla innoissani.
Tämä ei siis tosiaan tarkoita, että olisin tehnyt jotenkin poikkeuksellisen hienoja juttuja. Päinvastoin. Mutta näen vaivaa innostuakseni, löytääkseni joka jutusta jotain mielenkiinstoista. Joskus innostuminen vaatii huomattavaa vaivannäköä, mutta se palkitsee.
Minä myös sitoudun niihin asioihin. En jätä kesken, joten pääsen myös näkemään sen hetken kun vaivannäköni kantaa hedelmää. Minusta tuntuu, että monet elämää tylsänä pitävät luovuttavat liian nopeasti.
Mutta Aapeen tekstissä oli yksi kohta, joka minulle pisti pahasti silmään. Hän haluaa "voisin vanhana muistella upeaa elettyä elämää". Minä en halua tuommoista. haluan vanhanakin elää upeaa elämää, enkä vain muistella sitä. Toivon että onnistun löytämään elämästä silloinkin jotain upeaa.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapa on lähteä vaan kokeilemaan.
Mitä tahansa.
Ryijykurssia, sukellusta, ratsastusta, seksin myyntiä, ydinfysiikkaa, ojankaivuuta....
Listaa sata harrastusta tai elämänaluetta ja kokeile kaikkia. Katso vaikka netistä mitä maailmassa on, jos et itse keksi.
Jossain kohtaa nappaa. Jos ei, tarvit terapiaa ja lääkkeitä.
ps. avantouidessa jokainen paatuneinkin ensimmäisen maailman hemmottelema peruspirkko tuntee elävänsä.
Kiitos konkreettisista vinkeistä. Oletko itse kokeillut löytää uusia asioita tuolla tavalla myös, ihan summamutikassa kokeilemalla?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina "tuntenut eläväni" ja se johtuu siitä, että vaikka olen tehnyt aika tavallisia asioita, olen aina heittäytynyt niiden tekemiseen ja ollut niistä innoissani. Jopa monien mielestä tylsistä asioista olen pyrkinyt etsimään jotain, mistä olla innoissani.
Tämä ei siis tosiaan tarkoita, että olisin tehnyt jotenkin poikkeuksellisen hienoja juttuja. Päinvastoin. Mutta näen vaivaa innostuakseni, löytääkseni joka jutusta jotain mielenkiinstoista. Joskus innostuminen vaatii huomattavaa vaivannäköä, mutta se palkitsee.
Minä myös sitoudun niihin asioihin. En jätä kesken, joten pääsen myös näkemään sen hetken kun vaivannäköni kantaa hedelmää. Minusta tuntuu, että monet elämää tylsänä pitävät luovuttavat liian nopeasti.
Mutta Aapeen tekstissä oli yksi kohta, joka minulle pisti pahasti silmään. Hän haluaa "voisin vanhana muistella upeaa elettyä elämää". Minä en halua tuommoista. haluan vanhanakin elää upeaa elämää, enkä vain muistella sitä. Toivon että onnistun löytämään elämästä silloinkin jotain upeaa.
No se oli kieltämättä huonosti muotoiltu. Ajattelin enemmän että haluaisin pystyä kertomaan jännittäviä tositarinoita eletystä elämästä. Tietysti haluaisin vielä vanhanakin elää! Mutta väkisinkin on asioita joita ei voi enää huonokuntoisena vanhuksena tehdä ja joita siksi "pitäisi" kokea nyt.
Itse olen perusluonteeltani pessimisti. Se on kurjaa itsellenikin, mutta en tiedä miten saisin itseni jostain innostumaan...
Ap
Aliarvioit mielestäni televisiota ja nettiä aivan syyttä. Itse olen sitä tyyppiä, että kaahaan välillä kahta sataa moottoritiellä ihan vaan tarkistaakseni olenko hereillä. Olen myös ajellut kännissä, harrastanut irtoseksiä tuntemattomien kanssa, vetänyt pääni sekaisin eri tavoin, tehnyt töitä, joihin minulla ei ole mitään pätevyyttä tai tunnustettua osaamista, nainut sekopään ulkomaalaisen, jättäytynyt työelämästä melkein tyhjän päälle, tehnyt lapsia ilman minkäänlaista työsuhdevarmuutta, jne jne. Silti yleensä katson televisiota ja nautin siitä nykyisin enemmän kuin useimmista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina "tuntenut eläväni" ja se johtuu siitä, että vaikka olen tehnyt aika tavallisia asioita, olen aina heittäytynyt niiden tekemiseen ja ollut niistä innoissani. Jopa monien mielestä tylsistä asioista olen pyrkinyt etsimään jotain, mistä olla innoissani.
Tämä ei siis tosiaan tarkoita, että olisin tehnyt jotenkin poikkeuksellisen hienoja juttuja. Päinvastoin. Mutta näen vaivaa innostuakseni, löytääkseni joka jutusta jotain mielenkiinstoista. Joskus innostuminen vaatii huomattavaa vaivannäköä, mutta se palkitsee.
Minä myös sitoudun niihin asioihin. En jätä kesken, joten pääsen myös näkemään sen hetken kun vaivannäköni kantaa hedelmää. Minusta tuntuu, että monet elämää tylsänä pitävät luovuttavat liian nopeasti.
Mutta Aapeen tekstissä oli yksi kohta, joka minulle pisti pahasti silmään. Hän haluaa "voisin vanhana muistella upeaa elettyä elämää". Minä en halua tuommoista. haluan vanhanakin elää upeaa elämää, enkä vain muistella sitä. Toivon että onnistun löytämään elämästä silloinkin jotain upeaa.
No se oli kieltämättä huonosti muotoiltu. Ajattelin enemmän että haluaisin pystyä kertomaan jännittäviä tositarinoita eletystä elämästä. Tietysti haluaisin vielä vanhanakin elää! Mutta väkisinkin on asioita joita ei voi enää huonokuntoisena vanhuksena tehdä ja joita siksi "pitäisi" kokea nyt.
Itse olen perusluonteeltani pessimisti. Se on kurjaa itsellenikin, mutta en tiedä miten saisin itseni jostain innostumaan...
Ap
Ei pessimismi vaikuta asiaan. Pessimisti voi kyllä myös kiinnostua mistä vaan ja siitä tässä puhutaan. Ei niinkään mistään ulkoisesta onnistumisesta tai menestymisestä, joita pessimisti ei usko saavuttavansa. Kiinnostua voi siitäkin mikä on tuomittu menemään pieleen (meni se sitten oikeasti tai ei).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tapa on lähteä vaan kokeilemaan.
Mitä tahansa.
Ryijykurssia, sukellusta, ratsastusta, seksin myyntiä, ydinfysiikkaa, ojankaivuuta....
Listaa sata harrastusta tai elämänaluetta ja kokeile kaikkia. Katso vaikka netistä mitä maailmassa on, jos et itse keksi.
Jossain kohtaa nappaa. Jos ei, tarvit terapiaa ja lääkkeitä.
ps. avantouidessa jokainen paatuneinkin ensimmäisen maailman hemmottelema peruspirkko tuntee elävänsä.
Kiitos konkreettisista vinkeistä. Oletko itse kokeillut löytää uusia asioita tuolla tavalla myös, ihan summamutikassa kokeilemalla?
Ap
Mun elämäntarinani on yhtä suurta kokeilua. Matkustelua random-maihin, kieltenopiskelua, kymmenen ammattia.
Oma kokemus sanoo, että kun lähtee liikkeelle, jotakin tapahtuu. Ja että ihminen pystyy oppimaan mitä vaan halutessaan. Suurin rajoite on pelko, ja jos siitä pääsee yli, tapahtuu ihmeellisiä asioita. Ihan pelkkä ammatin ja asuinpaikan vaihto voi olla se ratkaiseva tekijä, mikä räjäyttää lukon jonka olet itse päässäsi luonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyppää kuumailmapallosta ilman laskuvarjoa
takaan että muistat tämän vanhainkodissakin
Mä kärsin lievästä masennuksesta ja saan elämisen fiiliksen kattoon rankalla liikunnalla. Suosittelen tätä vaikket pitäisi itseäsi urheilullisena. Sumuverho katoaa loppupäiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta jonnekin muualle. Vaihda asuinpaikkaa niin saatat aktivoitua eri tavalla.
Kannattaa juoda pikakänni ja blossauttaa kunnon kanjabissavut, jolloin vetää helposti överit, jolloin todella tuntee elävänsä. Perus känniyrjöily ei ole mitään tuohon komboon verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuta jonnekin muualle. Vaihda asuinpaikkaa niin saatat aktivoitua eri tavalla.
Tätä olen kokeillut monta kertaa! Joko en ole löytänyt tarpeeksi jännittävää paikkaa tai sitten ei vain ole sopiva keino minulle. Nyt myös asun puolisoni kanssa enkä halua erilleen muuttaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kärsin lievästä masennuksesta ja saan elämisen fiiliksen kattoon rankalla liikunnalla. Suosittelen tätä vaikket pitäisi itseäsi urheilullisena. Sumuverho katoaa loppupäiväksi.
Urheilu on ihan jees. Voisin kokeilla jotain uutta lajia sitten kun uskaltaa taas harrastaa muutakin kuin yksinään lenkkeilyä (koronan takia siis). Ehkä ei yksin riitä tähän ahdistukseen mutta tuskin haittaakaan.
Ap
Sama ongelma. Itsellä on vielä pieni lapsi, joten kaikki muuttamiset ja uran vaihdot on kahta vaikeampia, kun on elätettävä muitakin kuin itsensä ja tukiverkostot on täällä. Tuntuu ansalta. Harrastuksia olen kokeillut, mutta tähän mennessä ovat tuntuneet aika yhdentekeviltä. Liikunta on ainoa, joka auttaa hieman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina "tuntenut eläväni" ja se johtuu siitä, että vaikka olen tehnyt aika tavallisia asioita, olen aina heittäytynyt niiden tekemiseen ja ollut niistä innoissani. Jopa monien mielestä tylsistä asioista olen pyrkinyt etsimään jotain, mistä olla innoissani.
Tämä ei siis tosiaan tarkoita, että olisin tehnyt jotenkin poikkeuksellisen hienoja juttuja. Päinvastoin. Mutta näen vaivaa innostuakseni, löytääkseni joka jutusta jotain mielenkiinstoista. Joskus innostuminen vaatii huomattavaa vaivannäköä, mutta se palkitsee.
Minä myös sitoudun niihin asioihin. En jätä kesken, joten pääsen myös näkemään sen hetken kun vaivannäköni kantaa hedelmää. Minusta tuntuu, että monet elämää tylsänä pitävät luovuttavat liian nopeasti.
Mutta Aapeen tekstissä oli yksi kohta, joka minulle pisti pahasti silmään. Hän haluaa "voisin vanhana muistella upeaa elettyä elämää". Minä en halua tuommoista. haluan vanhanakin elää upeaa elämää, enkä vain muistella sitä. Toivon että onnistun löytämään elämästä silloinkin jotain upeaa.
No se oli kieltämättä huonosti muotoiltu. Ajattelin enemmän että haluaisin pystyä kertomaan jännittäviä tositarinoita eletystä elämästä. Tietysti haluaisin vielä vanhanakin elää! Mutta väkisinkin on asioita joita ei voi enää huonokuntoisena vanhuksena tehdä ja joita siksi "pitäisi" kokea nyt.
Itse olen perusluonteeltani pessimisti. Se on kurjaa itsellenikin, mutta en tiedä miten saisin itseni jostain innostumaan...
Ap
Ei pessimismi vaikuta asiaan. Pessimisti voi kyllä myös kiinnostua mistä vaan ja siitä tässä puhutaan. Ei niinkään mistään ulkoisesta onnistumisesta tai menestymisestä, joita pessimisti ei usko saavuttavansa. Kiinnostua voi siitäkin mikä on tuomittu menemään pieleen (meni se sitten oikeasti tai ei).
Vaikuttaa se minulla, koska ajattelen että "tuskinpa tästäkään innostun" :D
Ap
Yks minkä unohdin ylempänä mainita... eli muutin kerran sellaiseen maahan, jonka kieltä en osannut kovin hyvin. Oli kuitenkin pakko opetella, koska olin siellä töissä ja kieli oli melko pakollinen. Se oli myös kokemus, joka oli päivittäin pelottava, haastava ja toisaalta myös älyllisesti ja usein myös sosiaalisesti hyvin palkitseva. Vieras kieli lisää tavallaan kokonaan uuden twistin tilanteisiin, jotka kotimaassa sujuisivat rutiinilla. Tosin parin vuoden sisällä kielitaito on parantunut niin paljon, että pitäisi varmaan muuttaa taas uuteen maahan jos haluaisi adrenaliinitasojen pysyvän samana.
t. 6
Aika merkityksetöntä elämä on pitkänpäälle ilman lapsia, teki mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen aina "tuntenut eläväni" ja se johtuu siitä, että vaikka olen tehnyt aika tavallisia asioita, olen aina heittäytynyt niiden tekemiseen ja ollut niistä innoissani. Jopa monien mielestä tylsistä asioista olen pyrkinyt etsimään jotain, mistä olla innoissani.
Tämä ei siis tosiaan tarkoita, että olisin tehnyt jotenkin poikkeuksellisen hienoja juttuja. Päinvastoin. Mutta näen vaivaa innostuakseni, löytääkseni joka jutusta jotain mielenkiinstoista. Joskus innostuminen vaatii huomattavaa vaivannäköä, mutta se palkitsee.
Minä myös sitoudun niihin asioihin. En jätä kesken, joten pääsen myös näkemään sen hetken kun vaivannäköni kantaa hedelmää. Minusta tuntuu, että monet elämää tylsänä pitävät luovuttavat liian nopeasti.
Mutta Aapeen tekstissä oli yksi kohta, joka minulle pisti pahasti silmään. Hän haluaa "voisin vanhana muistella upeaa elettyä elämää". Minä en halua tuommoista. haluan vanhanakin elää upeaa elämää, enkä vain muistella sitä. Toivon että onnistun löytämään elämästä silloinkin jotain upeaa.
No se oli kieltämättä huonosti muotoiltu. Ajattelin enemmän että haluaisin pystyä kertomaan jännittäviä tositarinoita eletystä elämästä. Tietysti haluaisin vielä vanhanakin elää! Mutta väkisinkin on asioita joita ei voi enää huonokuntoisena vanhuksena tehdä ja joita siksi "pitäisi" kokea nyt.
Itse olen perusluonteeltani pessimisti. Se on kurjaa itsellenikin, mutta en tiedä miten saisin itseni jostain innostumaan...
Ap
Ei pessimismi vaikuta asiaan. Pessimisti voi kyllä myös kiinnostua mistä vaan ja siitä tässä puhutaan. Ei niinkään mistään ulkoisesta onnistumisesta tai menestymisestä, joita pessimisti ei usko saavuttavansa. Kiinnostua voi siitäkin mikä on tuomittu menemään pieleen (meni se sitten oikeasti tai ei).
Vaikuttaa se minulla, koska ajattelen että "tuskinpa tästäkään innostun" :D
Ap
Ei tuo ole pessimismiä, se on vaan älyllistä laiskuutta.
Alue: Aihe vapaa
No mullla on tossa sängyn allla moottorisaha paketti akkkuineen etttä se on vainenää ajan kysymyyys kun alan muokkkaamaan naaamaani enemmän rockn ROll henkiseksi.