Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naisystävä ei tee ruokaa
16.01.2014 |
Olen lukenut täällä keskuteluja aina välillä ymmärtääkseni naisia edes hieman paremmin... Nyt tarvitsen neuvoja!
Älkää ymmärtäkö väärin, en ole sovinisti tai vaimonhakkaaja, kannatan tasa-arvoa ja elän mielestäni ihan modernissa maailmassa. Mutta ongelmani on naisystäväni, joka ei IKINÄ tee ruokaa. Hän syö eineksiä tai pikaruokaa, harvoin ostaa kotiin kaappeihin mitään muuta kuin leipää, ehkä pakastepizzan mutta harvemmin. Minä kokkaan pari kertaa viikossa, naiseni kyllä syö jos joku muu tekee. Luulen että hän ei oikeati osaa tehdä ruokaa, eikä ole kyllä osoittanut kiinnostustakaan. Minusta olisi kiva tehdä aamupalaa yhdessä, mutta en jaksaisi aina olla se joka keittää puurot ja paistaa munat, kun toinen ei tee mitään ikinä. Olisi kiva joskus istua valmiiseen pöytään, tai kutsua ystäviä syömään.
Viime aikoina olet alkanut miettiä, että onko tälläisen naisen kanssa järkeä jatkaa kovin pitkälle? Haluan vaimon ja äidin lapsilleni. Haluaisin että kotona tuoksuisi joskus ruoka kun tulen kotiin. Lisäksi naisystäväni on hirveän sottainen, eikä hirveästi välitä miltä meillä kotona näyttää. Olen aikaisemmin seurustellut naisten kanssa, jotka ovat oikein kodinhengettäriä - kokkaavat, leipovat, sisustavat, puunaavat, ostavat kukkia maljakkoon, laittavat verhoja ym. En voi olla väittämättä ettenkö nauttisi siitä.
Kuinka yleistä tälläinen "uusavuttomuus" on? Voiko asialle tehdä jotain? Tai siis mitä voisin tehdä että naiseni alkaisi kokkaamaan?
Kommentit (68)
Hän on siis kuten 90 % miehistä. Juuri tuolta meistä naisista tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollainen opi - ellei ole kovin nuori.
Kaverini on tuollainen, nyt 40+ hän on oppinut tekemään ruokaa, mutta ihan perusmömmöä, makaronilaatikkoa ja kinkkukiusausta. Eikä siksi että kiinnostaisi, vaan siksi että lapset pitää ruokkia.
Jos jatkat hänen kanssaan, niin työnjako selväksi. Toinen sitten siivoaa.
Voi miesraukka, juokse vielä kun voit, täältä tulee vuosien katkeruuden voimalla avmammat päälle :D
Keskstelepa asiasta naisen kanssa. Kerro, että sinusta olisi kiva ja yhteyttä luova tapa tehdä yhdessä ruokaa. Ja sitten teette. Tadaa! Sitten kerro, että haluaisit, että teidän kotonanne on suhteellisen siistiä ja kodikasta, ja pyydät neuvottelua aiheesta. Teette omat toimintatapanne itse. Kes-kus-tel-len.
Tee itse, kun se on kerran sulle tärkeä asia. Naisystävälläsi ei ole mitään velvollisuutta alkaa kokata tai sisustaa, jos nuo asiat eivät häntä kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluat vaimon ja äidin lapsillesi, mutta samalla nököjään myös kodinhoitajan. Kaikki naiset eivät ole sellaisia, useimmat miehet eivät ole sellaisia, miksi se on naisilla niin tärkeä ominaisuus tuo "kodinhengettäryys". Tee itse kodistasi niin kotoisa ja viihtyisä kuin osaat.
Ulkoruokintaan.
Mä en ihan rehellisesti ymmärrä, mitä mies tekee vaimolla jos se ei laita ruokaa, siivoa ja tee muita naisellisia juttuja. Vastaavasti tietysti saa hemmotella itseään ylellisillä hoidoilla ja ostaisin sille mielihyvin timantteja yms.
Mutta jos pelkkä kämppis pitäisi ottaa - kuten asianlaita tuntuu näissä 'moderneissa parisuhteissa' olevan - niin mieluummin miespuolinen. Niiden kanssa on helpompi tulla toimeen ja voi ottaa kaljaa. Panoja saa sillä kun menee pubiin eikä ole liian tarkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surettaa tietysti puolestasi, niinkuin minun mieheni puolesta. Hän joutuu kaiken tekemään. Minä en osaa, eikä kiinnosta. Joskus yritän jotain tehdä, ja siinä alkaa ärräpäät lennellä (minulla siis). Nyt tosin pitäisi alkaa opetella, kun meillä on vauva, mutta onneksi se mies osaa jotain tehdä.
En tiedä miksi minua ei ole koskaan keittiötyöt innostaneet. Koulussakin olin vain sen pakollisen vuoden kotitaloustunnilla, ja huokaisin helpotuksesta kun se loppui. Tuntuu niin järjettömältä uhrata aikaa, tarvikkeita ja astioita johonkin joka sitten häviää samantien! Jäljelle jää vain sotku. Näin vähän kärjistetysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisit juuri kirjoittaa minun miehestäni. Minustakin olisi joskus mukava syödä jonkun toisen tekemää ruokaa. Ja olisi joskus kiva tulla kotiin, jossa tuoksuu ruoka. Pyyhkisi edes pöydän leivänmuruista, kun on tehnyt itselleen voileipää, mutta ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä voisit sitten etsiä itselles sellasen naisen. Päästä se naisparka vapaaksi.
Ymmärrän kyllä hyvin, että jos yhdessä asutaan niin toivoisi, että toinenkin kantaa kortensa kekoon jotta koti olisi viihtyisä paikka (etenkin jos itsekin on valmis työskentelemään asian eteen!). Tajuan että tuo voi muodostua todelliseksi kynnyskysymykseksi, jos tosiaan olet noinkin tositarkoituksella liikkeessä. Eihän kukaan, nainen tai mies, mielellään elä sellaisen ihmisen kanssa saman katon alla, jolla ei ole mitään kiinnostusta huolehtia elinympäristöstään, vaan mielummin elää lian keskellä ja syö eineksiä. Mutta jos naisesi on vielä nuori, voi kyseessä olla vain kokemattomuus ja osaamattomuus, jotka kyllä ovat korjattavissa. Laiskuus harvemmin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kun vastaatte. Tunnen oloni hieman huonoksi ihmiseksi, mutta en voi itselleni mitään.
Mitäkö minä teen naiseni eteen? Minä korjaan ja rakennan kotiin kaikkea mitä tarvitsee ja mikä olisi minun mielestäni meille kiva juttu. Pidän huolta molempien autoista, huollan, katsastan, korjautan ja pesen. Hoidan kotimme kaikki elektroniikkalaitteet niin että naiseni ei tarvitse kuin painaa nappulaa kun haluaa katsoa Sinkkuelämää. Korjaan kaiken mikä hajoaa. Kannan kaupasta kassikaupalla ruokaa. Maksan laskut. Teen kaiken ruuan, pesen pyykit ja siivoan.
EN etsi mitään kotiorjaa, vaan mietin tässä että kuinka realistista on odottaa että naiseni ei tule muuttumaan ikinä. Olen yrittänyt asiasta puhua. Toimii noin viikon, jonka aikana muistaa viedä pyykkinsä pyykkikoriin.
Minua ei haittaa tehdä ruokaa, siivota, pestä pyykkiä ym. Mutta kyllä ihan rehellisesti voin miehenä kertoa että kaipaan NAISTA.
Olisin halunnut kuulla menestystarinoita siitä, kuinka tiedätte jonkun kenen nainen on yht äkkiä, 35v täytettyään alkanut kiinnostua kodistaan ja "perheestään". Että jokin pesävietti olisi herännyt, mutta ei sellaista kai ole.
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 21:45"]
Olisin halunnut kuulla menestystarinoita siitä, kuinka tiedätte jonkun kenen nainen on yht äkkiä, 35v täytettyään alkanut kiinnostua kodistaan ja "perheestään". Että jokin pesävietti olisi herännyt, mutta ei sellaista kai ole.
[/quote]
Noh suuri osa vaimoista ja perheenäideistä odottelee samaa ihmettä tapahtuvaksi miehensä kohdalla. : D Sinänsä kysymyksesi oli ihan aiheellinen ja suhtautumisesi asiallinen, mutta naisesi nyt vain vaikuttaa olevan tuon luontoinen, no can do!
Joo, no kuulostat kyllä hyvin vanhoilliselta. Ilmeisesti vaimosi ei sitä ole. Jos häntä ei kiinnosta niin ei kiinnosta. Se on joko koko paketti tai ei mitään, et voi valita ainoastaan niitä hyviä puolia.
Olen itse tuollainen kokkaamaton meidän perheessä. Lapsia meillä ei ole, mutta kaksi koiraa löytyy.
Mieheni laittaa ruokaa ja huolehtii suurimmalta osin kaupassakäynnistä. Minä käyn kaupassa, jos jotain puuttuu, ostan vihanneksia, jauhelihapaketin tms. Olemme tosin laittaneet rahaa yhteiselle tilille, joten kumpi tahansa kaupassa käy, ruokakustannukset menevät puoliksi. Tämä tuntuu reilulta ratkaisulta, mieheni on sanonut, että käy mieluummin kaupassa, ja tunnustankin olevani huonompi järjestelmällisessä ruuanostamisessa (haahuilen ja ostan joitain tarvikkeita, mutten hahmota kokonaisuuksia - jotain oleellista puuttuu aina).
Meillä on jaettu niin, että hän laittaa ruuat, minä olen vastuussa kodin siivoamisesta (kun kuulemma olen se sotkuisempi) sekä pyykinpesusta (en anna miehen koskea hienopyykkeihini, ettei satu vahinkoja pesulämpötilojen tms suhteen). Olen tällä hetkellä työtön, joten huolehdin pääasiallisesti myös koiristamme. Sisustus on tehty yhdessä, molempien maku on huomioitu.
Ehkä voisitte keskustella siitä, mitä kodin pitäminen teille kummallekin merkitsee? Jos teillä on siitä kovin eroavaiset käsitykset, kannattaa miettiä, tuletteko toimeen saman katon alla. Jos kuitenkin toteatte, että haluatte suurin piirtein (ei tarvitse olla prikulleen...) samoja asioita, tehkää kompromisseja. Voi olla, ettet saa vaimoketta kokkaamaan, mutta jospa hän ottaisi siivousvastuun tai pyykit? Kompromisseja on tehtävä: Autan ruuanlaitossa tarpeen mukaan ja joskus harvoin laitan itsekin ruokaa. Mieheni vie roskia ja tarvittaessa tarttuu luuttuun tai imuriin. Vastuualueilta voi siis joustaa toisen hyväksi. Yhdessäasuminen edellyttää tällaista luovimista.
....Jos tuntuu, että kodinhoito on sitä pelkkää luovimista täysin eritapaisen ihmisen kanssa, kannattaa miettiä jaksaako sitä koko elämäänsä katsella, vai olisiko syytä vaihtaa kumppania.
P.s. En koskaan osta itse kukkia, vaikka pidänkin niistä kovasti. Toivon salaa, että mieheni muistaisi minua kukkakimpulla silloin tällöin. ;)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="17.01.2014 klo 00:02"]
Koska nainen ei pidä ruuanlaitosta eikä siivoa usein on hänellä ADHD? Tiluliluliii...Vai olisko hän peräti "hysteerinen" http://fi.wikipedia.org/wiki/Hysteria .
[/quote]
Eikös tuo jättänyt kaiken koko ajan levälleen niin, että AP joutui kävelemään perässä ja korjaamaan lattialle levälleen jätetyt tavarat paikoilleen? Jos toimii kaikessa niin, kyllä ADD on hyvin mahdollinen. Kun sitä on 6 %:lla väestöstä tarkoittaa se noin 1/17:sta ihmisestä, ei se nyt niin kovin harvinainen ole. Ja ADD/ADHD-naisista 5-10% on saanut diagnosin, lopuista suurin osa on tietämättömiä koko asiasta.
AV:lla nainen on aina oikeassa, nainen on terve kun ei laita ruokaa, nainen on terve kun ei siivoa, nainen on terve kun jättää kaikki käsistään pitkin asuntoa, nainen on terve kun osaa ostaa vain paahtoleipää kaupasta. Suoraan sanottuna kuulostaa aivan ADDilta se ostoslistakin. 1/17:sta ihmisestä tarkoittaa, että 800 oppilaan koulussa heitä on noin 50. Tyttöjä 25 ja poikia 25. Pojista diagnosoidaan noin 5-10, tytöistä noin 2. Loput 15-20 poikaa jäävät ilman apua, samoin 23 tyttöä sillä heillä oireet alkavat myöhemmin ja näkyvät erilaisena käytöksenä kuin miespuolisilla. Ja suurimmalla osalla ADD:n omaavia ei ole ADHD-oireita, eli sitä ylivilkkautta.
Aika moni AV:lla kirjoitteleva masennuksestaan ja ahdistuksestaan valitteleva on oikeasti ADD:sta kärsivä joka ei ole löytänyt vielä syytä oireillensa. Hoitamattomana ADD (se inattentive varsinkin) alkaa tuottaa ahdistusta ja masennusta siellä 20-35 ikävuoden välissä. Ei kaikille, suurelle osalle kyllä. Ja siihen ei sitten ne normaalit keinot tehoakaan, kun syy ei ole sama kuin niillä joilla masennuskaudet tulevat ja menevät.
Mutta joo, kuitataan asia parilla tiluliluliillä ja "hysterialla".