Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapailisitko työtöntä miestä?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin jos miehellä on kuitenkin suunnitelmia, tavotteita ja järkevää elämänsisältöä, kuten vaikkapa taideharrastus tai hyväntekeväisyystyö.
Tunnen montakin työtöntä miestä, joilla on suunnitelmia, tavoitteita ja järkevää elämänsisältöä, mm. taideharrastusta. Toisaalta tunnen miehiä, jotka ovat työssäkäyviä tai yrittäjiä, mutta joilta edellä mainitut seikat puuttuvat. Intohimona on vain ja ainoastaan raha, työ ja meriitit - mitään muuta ei elämään mahdu - hyvä jos muistaa olevansa naimisissa.
Asiat eivät todellakaan ole aina niin mustavalkoisia.
Eivät. Joten miksi mainitset nuo kaksi harvinaista ääripäätä?
No, ihan Vauva-palstan keskustelujen takia. Onneksi tämä paikka ei edusta kuitenkaan koko kansaa. Tosin aika hyvän näkymän ihmisten standardiasenteisiin täältä (valitettavastikin) saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on yli 400 tuhatta työtöntä ja jotain vajaa 30 tuhatta avointa työpaikkaa joista ehkä puolet on kokoaikatyöpaikkoja. Jos nyt maagisesti nuo kaikki avoimet työpaikat täyttyisi maahan jäisi silti yli 300 tuhatta työtöntä joissa on paljon miehiä, sanotteko edelleen että menkää töihin joita ei ole tai turha kuvitella parisuhdetta kenenkään kanssa? Vähän vaikea hakea töitä joita ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.
Kuten kommentissa 35 kirjoitin, kyse on arvomaailmasta. Pelkkä hakemusten lähetteleminen ei ole aktiivista toimintaa oman työllistymisen eteen. Työllistymismahdollisuudet heikentyvät tutkimusten mukaan jo 3 kk työttömyyden jälkeen. Jos puoli vuotta on jo lähetellyt hakemuksia, niin alkaa olla hyvin ilmeistä, että jotain muutakin pitää tehdä. Itse aloin aikoinani myydä osaamistani toiminimellä, kun työllistyminen palkkatyöhön pitkittyi. Sitä ennen tietysti kävin TE-toimiston yrittäjäkurssin ja viilasin liiketoimintasuunnitelmani kuntoon yritysneuvojien kanssa. Ansaitsin keskimäärin vähemmän kuin mitä olisin saanut ansiosidonnaista, mutta onnistuin pitämään itseni työmarkkinoilla, hankin yhden uuden pätevyyden työn ohessa ja verkostoiduin aktiivisesti. Lopulta päädyin myymään osaamistani isommalle alan toimijalle ja yhteistyömme tuotti projektin, johon työllistyin sittemmin palkkatyöhön.
Eli kyse on arvomaailmasta; jos toiselle on tärkeää tulla omillaan toimeen ja edetä työelämässä, ja toiselle (joka on kuitenkin terve ja työkykyinen) riittää hakemusten lähetteleminen vaikka työttömyys on venynyt kuukausien mittaiseksi, niin luultavasti ajattelemme monista muistakin asioista eri tavalla.
Voi, kunpa olisikin kyse aina vain arvomaailmasta. Kunpa olisikin maailma näin yksinkertainen.
Että joku on pitkäaikaistyötön (tai työtön ylipäänsä) sen tähden, että se kuuluu hänen arvomaailmaansa.
Huomaan ja hämmästyn, kuinka yksinkertaistettujen totuuksien kanssa monetkin ihmiset elävät. Kun minulla ja lähipiirilläni on näin ja näin, niin sen täytyy olla totuus. Ja se selittää kaikki yhteiskunnalliset rakenteet. Sinun näyttää olevan mahdotonta ymmärtää sitä tosiasiaa, että joku voi olla fiksu, yrittää sitä ja tätä, mutta ei silti päädy vakituiseen työhön tai menestyväksi yrittäjäksi. Ihan, usko tai älä, vaikka ihmisessä ei muutenkaan olisi mitään kummallista. Esim. yksineläjän on työttömänä suht hankalaa perustaa yritystä ottaen huomioon, että yrityksen tuloista on yksin katettava myös asumisensa ym. elämisensä kulut - etenkin, jos yritys ei pitkiin aikoihin tuota paljoakaan. TE-hallinto taas kontrolloi tiukasti kaiken ylimääräisen omaehtoisen toiminnan. Lopulta korkeastikoulutettuna joudut laskemaan rimaa, ja päädyt tekemään satunnaisia keikkoja porrassiivojana, pesulatyöntekijänä jne. Joku aiemmin piti tuotakin vaihtoehtoa halveksuttavana, ymmärtääkseni sinä omassa arvomaailmassasi pidät tällaista ratkaisua työttömyyttä parempana, siitäkin huolimatta, ettei se johtaisi mihinkään eikä se toisi edes taloudellista helpotusta. Tässä kohtaa puhumme varmaan sitten eettisistä arvoista. Joidenkin mielestä luterilainen työmoraali - tehdä tarkoituksetonta ja hyödytöntäkin työtä (työtä, jolla ei elä) on parempi kuin työttömyys. Jos ajatellaan, että on tietty määrä korkeastikoulutettuja ja työpaikkoja vain rajalllisesti, niin näiden, jotka eivät paikkoihin mahdu, odotetaan valitsevan surkeasti palkatun ei ammattiaan vastaavan työn. Vaikka olisivat yhtä hyviä elleivät jopa parempia kuin nuo, jotka mahtuvat avoimiin paikkoihin. Olisko aika miettiä työelämää uudelleen? Miten olisi työn jakaminen esimerkiksi?
Tässä keskustelussa oli kai tarkoitus pohtia sitä, tapailisiko nainen työtöntä miestä. Ei työttömyyttä yhteiskunnallisena ongelmana ja vaihtoehtoja sen ratkaisemiseksi.
Kun itse perustin toiminimen, en ollut pelkästään yksineläjä vaan myös 16-vuotiaan teinin yksinhuoltaja.
Mutta se ei ole nyt olennaista vaan edelleen ajattelen niin, että arvomaailmani olisi liian kaukana ihmisen kanssa, jolle riittää hakemusten lähetteleminen.
Minusta taas ei ole pahitteeksi pohtia myös asioiden taustoja, myös niitä yhteiskunnallisia rakenteita - kaikki kun ei ole aina vain yksilön valinnasta kiinni.
On myös hyvä keskustella syvällisemmin tällaisten kyllä/ei -kyselyjen tiimoilla. Hyväksytkö maahanmuttajat kyllä/ei. Hyväksytkö työttömät kyllä/ei. Hyväksytkö aviottomat lapset kyllä/ei. Hyväksytkö vuokralla-asujat kyllä/ei. Pelkästään juu/ei -keskustelu vain vahvistaa stereotypioita eikä ole missään kohtaa rakentavaa. Tässä keskustelussa se helposti lyö leimaa työttömiä miehiä kohtaan, riittää kun vilkaisee alentavia kommentteja. En ymmärrä miksi työtön mies on jo lähtökohtaisesti halveksuttavampi kuin nainen, joka rehentelee sillä että etsii elättäjää ja rahakasta miestä.
Menee ehkä saivarteluksi, mutta missä kohtaa joku on maininnut jonkun, jolle riittää pelkkä hakemusten lähetteleminen (työtä hakiessa)? Kuka sellaista järjetöntä toimintaa harrastaisi, laatisi hakemuksia, ilman aikomustakaan päästä minnekään? Sinulle on ehkä vierasta se tosiasia, että pyrkimyksistä ja tahtotiloista tai arvomaailmasta huolimatta niin voi käydä. Tullaan ehkä sitten kysymykseen onko tullut valittua väärä ala. Miksi toisella olisi oikeus valita alansa taipumustensa ja mieltymystensä mukaan ja toisen hakeuduttava esim. hyvin työllistävälle hoitoalalle vastoin luontaisia vahvuuksiaan, jotka tuolla alalla jäisivät käyttämättä? Miten olisi siis työelämän uudelleen miettiminen ja töiden jakaminen. Työn jakaminen auttaisi radikaalisti työttömyyteen.
Minusta nainen, joka rehentelee sillä, että etsii elättäjää ja rahakasta miestä on halveksuttava. Vaikka en suostu tuntemaan kollektiivista häpeää oman sukupuoleni takia, minua suututtaa ja harmittaa se vahinko, mitä hän asenteellaan aiheuttaa meille muille naisille. Me joudumme kuulemaan, kuinka "kaikki" naiset haluavat hyötyä miehen tuloista ja omaisuudesta, vaikka omakohtainen todellisuus olisi aivan muuta. Me joudumme vastaamaan väitteisiin, joiden mukaan "vaadimme mieheltä työssäkäyntiä, jotta hän voisi kustantaa meille sitä ja tätä". Usko pois, miesten siivellä elävät ja sillä rehentelevät naiset ovat silmissäni paljon halveksuttavampia kuin miehet, jotka edes pyrkivät työllistymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.
Kuten kommentissa 35 kirjoitin, kyse on arvomaailmasta. Pelkkä hakemusten lähetteleminen ei ole aktiivista toimintaa oman työllistymisen eteen. Työllistymismahdollisuudet heikentyvät tutkimusten mukaan jo 3 kk työttömyyden jälkeen. Jos puoli vuotta on jo lähetellyt hakemuksia, niin alkaa olla hyvin ilmeistä, että jotain muutakin pitää tehdä. Itse aloin aikoinani myydä osaamistani toiminimellä, kun työllistyminen palkkatyöhön pitkittyi. Sitä ennen tietysti kävin TE-toimiston yrittäjäkurssin ja viilasin liiketoimintasuunnitelmani kuntoon yritysneuvojien kanssa. Ansaitsin keskimäärin vähemmän kuin mitä olisin saanut ansiosidonnaista, mutta onnistuin pitämään itseni työmarkkinoilla, hankin yhden uuden pätevyyden työn ohessa ja verkostoiduin aktiivisesti. Lopulta päädyin myymään osaamistani isommalle alan toimijalle ja yhteistyömme tuotti projektin, johon työllistyin sittemmin palkkatyöhön.
Eli kyse on arvomaailmasta; jos toiselle on tärkeää tulla omillaan toimeen ja edetä työelämässä, ja toiselle (joka on kuitenkin terve ja työkykyinen) riittää hakemusten lähetteleminen vaikka työttömyys on venynyt kuukausien mittaiseksi, niin luultavasti ajattelemme monista muistakin asioista eri tavalla.
Juu, on käyty kaiken maailman kursseja.... On maailmassa kuitenki muutakin kuin työ työ ja työ
Eli arvomaailmamme ovat erilaiset, sitähän tässä olen yrittänyt sanoa. On minunkin maailmassani muutakin kuin työ, mutta työ on olennaisen tärkeä sisältö ja toimeentulon lähde. Työ, sen lisäksi että tarjoaa kehittymisen ja onnistumisen kohteita, sosiaalisia suhteita ja merkityksellistä tekemistä, mahdollistaa sen, että vapaa-ajalla voin tehdä haluamiani asioita. Tai voisin, jos ei olisi koronaa.
No väännetäänpä vielä rautalangasta. Tavoitteeni on ollut tehdä akateemista uraa, eli arvomme ovat kyllä aika samanlaiset. Mutta nämä arvot eivät ole tuoneet minulle työpaikkaa sen paremmin kuin mitkään muutkaan toimenpiteet. Olen siis nainen. Toivottavasti miehille naisen työttömyys ei ole niin turnoff niin kuin naisille miehen työttömyys tuntuu olevan. Vaikka exän mukaan jopa roskalaatikko on liian hieno minun kaltaiselleni työttömälke surkimukselle. :/ No toivottavasti joskus saisin omanarvontuntoni takaisin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.
Vaikka et halua myöntää sitä niin työttömyys rajoittaa parisuhdetta. Toinen joutuu aina maksumieheksi tai maksulliset jutut pitää jättää kokonaan tekemättä kun toisella ei ole varaa. Viimeistään yhteenmuuttoa pitää vakavasti harkita, kun työtön menettää asumistukensa.
Kiitos tästä päivänpiristyksestä :/ Täytyy sopeutua ajatukseen, ettei minusta tule kenenkään elämän rakkausta
Vaihtoehtoisesti voit sopeutua ajatukseen että teet vähemmän mieluisia töitä tai opiskelet uuden ammatin. -eri
Olen hakenut moniin eri koulutuksiin, mutta en ole päässyt edes valintakokeeseen. Lähihoitajakoulutukseenkaan ei enää kaikki pääse. Vähemmän mieluisia töitäkin on haettu. Vaikka olisin valmis esim. siivoojan töitä tekemään, ei tule näihinkään haastattelukutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään tapauksessa näin Kokoomuslaisena menestyjänä. Työttömyyshän kertoo jo suoraan että ko. henkilössä on jokin pahasti vialla. Kyllä hyville miehille töitä riittää.
Jos ei ole varallisuutta ennestään vaan elättää itsensä nimenomaan työnteolla, niin en, koska voin halutessani saada myös varakkaan miehen. Itse korkeakoulutettu ja hyvätuloinen enkä etsi elättäjää vaan menestynyttä vertaistani miestä, joihin köyhät eivät lukeudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdyssanavirheet pilaa koko kommentin, koska se näyttää vähemmän älykkäältä.
Ehkä kannattaa tulla tähän päivään sieltä 1800- luvulta. Niin osaa sitten lukea myös digitaalista ympäristöään.
Oli luettava sitten paperilla tai digitaalisessa ympäristössä, luettavuus kärsii, jos ei yhdyssanoja kirjoiteta oikein.
Ei kärsi. Lopeta ryyppääminen niin näet paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdyssanavirheet pilaa koko kommentin, koska se näyttää vähemmän älykkäältä.
Ehkä kannattaa tulla tähän päivään sieltä 1800- luvulta. Niin osaa sitten lukea myös digitaalista ympäristöään.
Oli luettava sitten paperilla tai digitaalisessa ympäristössä, luettavuus kärsii, jos ei yhdyssanoja kirjoiteta oikein.
Ei kärsi. Lopeta ryyppääminen niin näet paremmin.
Et ymmärrä, mitä tarkoitetaan luettavuudella? Se ei ole lukijan subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa ikänäkö, nälkä, valaistusolosuhteet tai päihtymisestä johtuva aistivääristymä. Se on nimenomaan tekstistä riippuvainen seikka. Yhtä lailla yh dys sa na vir heistä kärsii siis kuka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdyssanavirheet pilaa koko kommentin, koska se näyttää vähemmän älykkäältä.
Ehkä kannattaa tulla tähän päivään sieltä 1800- luvulta. Niin osaa sitten lukea myös digitaalista ympäristöään.
Oli luettava sitten paperilla tai digitaalisessa ympäristössä, luettavuus kärsii, jos ei yhdyssanoja kirjoiteta oikein.
Ei kärsi. Lopeta ryyppääminen niin näet paremmin.
Et ymmärrä, mitä tarkoitetaan luettavuudella? Se ei ole lukijan subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa ikänäkö, nälkä, valaistusolosuhteet tai päihtymisestä johtuva aistivääristymä. Se on nimenomaan tekstistä riippuvainen seikka. Yhtä lailla yh dys sa na vir heistä kärsii siis kuka tahansa.
Sittäpaitsi huomautuksesi on outo.
En kuvittelisi kenenkään keskellä päivää ryyppäävän. Harrastatko sinä sellaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.
Vaikka et halua myöntää sitä niin työttömyys rajoittaa parisuhdetta. Toinen joutuu aina maksumieheksi tai maksulliset jutut pitää jättää kokonaan tekemättä kun toisella ei ole varaa. Viimeistään yhteenmuuttoa pitää vakavasti harkita, kun työtön menettää asumistukensa.
Kiitos tästä päivänpiristyksestä :/ Täytyy sopeutua ajatukseen, ettei minusta tule kenenkään elämän rakkausta
Vaihtoehtoisesti voit sopeutua ajatukseen että teet vähemmän mieluisia töitä tai opiskelet uuden ammatin. -eri
Olen hakenut moniin eri koulutuksiin, mutta en ole päässyt edes valintakokeeseen. Lähihoitajakoulutukseenkaan ei enää kaikki pääse. Vähemmän mieluisia töitäkin on haettu. Vaikka olisin valmis esim. siivoojan töitä tekemään, ei tule näihinkään haastattelukutsua.
Joten...? Sitten haet vielä uusiin koulutuksiin ja jatkat työnhakua. Vai ajattelitko jäädä sohvalle lopuksi elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.
Vaikka et halua myöntää sitä niin työttömyys rajoittaa parisuhdetta. Toinen joutuu aina maksumieheksi tai maksulliset jutut pitää jättää kokonaan tekemättä kun toisella ei ole varaa. Viimeistään yhteenmuuttoa pitää vakavasti harkita, kun työtön menettää asumistukensa.
Kiitos tästä päivänpiristyksestä :/ Täytyy sopeutua ajatukseen, ettei minusta tule kenenkään elämän rakkausta
Vaihtoehtoisesti voit sopeutua ajatukseen että teet vähemmän mieluisia töitä tai opiskelet uuden
ammatin. -eri
Olen hakenut moniin eri koulutuksiin, mutta en ole päässyt edes valintakokeeseen. Lähihoitajakoulutukseenkaan ei enää kaikki pääse. Vähemmän mieluisia töitäkin on haettu. Vaikka olisin valmis esim. siivoojan töitä tekemään, ei tule näihinkään haastattelukutsua.
Joten...? Sitten haet vielä uusiin koulutuksiin ja jatkat työnhakua. Vai ajattelitko jäädä sohvalle lopuksi elämääsi?
Et sitten osannut kannustaa kirjoittajaa kannustavammin?
Että oli ihan pakko lipsauttaa se sohva tuohon perään?
Ärsyttää varmaan kuulla ahkerista, työhakemuksia lähettävistä, itseään kurssittavista, monipuolisesti harrastavista ja fiksuista työttömistä. Kun se ei sovi siihen kliseeseiseen stereotypiaan, mitä haluat ylläpitää. Ei kelpaa, vaikka työtön olisi kuinka ahkera. Kun se sohvahan houkuttelee kuitenkin?
--- Ettei sittenkään olisi niin, että se sohva ja joutenolo kiinnostaakin ihan liikaa sua itseäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään tapauksessa näin Kokoomuslaisena menestyjänä. Työttömyyshän kertoo jo suoraan että ko. henkilössä on jokin pahasti vialla. Kyllä hyville miehille töitä riittää.
Hengenköyhyyttä tuollainen asenteellisuus. Ei kerro ainakaan kovin korkeasta sivistyksestä. Ehkä sellaisesta papukaijamaisesta ulkoaopettelusta lähinnä. Itsenäinen ajattelu huutaa poissaolollaan.
Kokoomuksen sivistysporvarit... Kadonneet kuin dinosaurukset, jos sellaisia on koskaan ollutkaan.
Työtön on niisanuttu kildttimies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.
Vaikka et halua myöntää sitä niin työttömyys rajoittaa parisuhdetta. Toinen joutuu aina maksumieheksi tai maksulliset jutut pitää jättää kokonaan tekemättä kun toisella ei ole varaa. Viimeistään yhteenmuuttoa pitää vakavasti harkita, kun työtön menettää asumistukensa.
Kiitos tästä päivänpiristyksestä :/ Täytyy sopeutua ajatukseen, ettei minusta tule kenenkään elämän rakkausta
Vaihtoehtoisesti voit sopeutua ajatukseen että teet vähemmän mieluisia töitä tai opiskelet uuden
ammatin. -eri
Olen hakenut moniin eri koulutuksiin, mutta en ole päässyt edes valintakokeeseen. Lähihoitajakoulutukseenkaan ei enää kaikki pääse. Vähemmän mieluisia töitäkin on haettu. Vaikka olisin valmis esim. siivoojan töitä tekemään, ei tule näihinkään haastattelukutsua.
Joten...? Sitten haet vielä uusiin koulutuksiin ja jatkat työnhakua. Vai ajattelitko jäädä sohvalle lopuksi elämääsi?
Et sitten osannut kannustaa kirjoittajaa kannustavammin?
Että oli ihan pakko lipsauttaa se sohva tuohon perään?
Ärsyttää varmaan kuulla ahkerista, työhakemuksia lähettävistä, itseään kurssittavista, monipuolisesti harrastavista ja fiksuista työttömistä. Kun se ei sovi siihen kliseeseiseen stereotypiaan, mitä haluat ylläpitää. Ei kelpaa, vaikka työtön olisi kuinka ahkera. Kun se sohvahan houkuttelee kuitenkin?
--- Ettei sittenkään olisi niin, että se sohva ja joutenolo kiinnostaakin ihan liikaa sua itseäsi?
Sinä tulkitset ahkeraksi tuon tyypin, joka valittaa jäävänsä ilman rakkautta lopuksi ikäänsä, kun ei ole kerta kaikkiaan mitään mahdollisuutta työllistyä? Kun ihan on lähettänyt hakemuksia joihin ei vastata?
Mikä sinun mielestäsi tuossa on ahkeraa?
Jos hän on päihteetön, urheileva, kouluttautunut, hyväsydäminen, ystävällinen, avulias ja ahkera, mikä etten. Kunhan ei ole liian läheisriippuvainen, koska itse käyn töissä ja tarvitsen työrauhan.
Kunhan ei ole myöskään sellainen joka ei ota omasta elämästään mitään vastuuta, vaan jaksaa yrittää aina vaan uudelleen ja uudelleen, työnhakua esimerkiksi.
Työnteko sellaisena kuin se nykyään käsitetään tulee tulevaisuudessa muuttumaan hyvin paljon. Itse asiassa suuri osa " töistä" on täysin turhia, kuluttavat luonnonvaroja. Ihmisten elintaso tulisi eriyttää " työstä". Tulevaisuudessa niin tulee käymäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Työtön on niisanuttu kildttimies
Naiset eivät syty kilteistä miehistä
Alue: Aihe vapaa
Minusta taas ei ole pahitteeksi pohtia myös asioiden taustoja, myös niitä yhteiskunnallisia rakenteita - kaikki kun ei ole aina vain yksilön valinnasta kiinni.
On myös hyvä keskustella syvällisemmin tällaisten kyllä/ei -kyselyjen tiimoilla. Hyväksytkö maahanmuttajat kyllä/ei. Hyväksytkö työttömät kyllä/ei. Hyväksytkö aviottomat lapset kyllä/ei. Hyväksytkö vuokralla-asujat kyllä/ei. Pelkästään juu/ei -keskustelu vain vahvistaa stereotypioita eikä ole missään kohtaa rakentavaa. Tässä keskustelussa se helposti lyö leimaa työttömiä miehiä kohtaan, riittää kun vilkaisee alentavia kommentteja. En ymmärrä miksi työtön mies on jo lähtökohtaisesti halveksuttavampi kuin nainen, joka rehentelee sillä että etsii elättäjää ja rahakasta miestä.
Menee ehkä saivarteluksi, mutta missä kohtaa joku on maininnut jonkun, jolle riittää pelkkä hakemusten lähetteleminen (työtä hakiessa)? Kuka sellaista järjetöntä toimintaa harrastaisi, laatisi hakemuksia, ilman aikomustakaan päästä minnekään? Sinulle on ehkä vierasta se tosiasia, että pyrkimyksistä ja tahtotiloista tai arvomaailmasta huolimatta niin voi käydä. Tullaan ehkä sitten kysymykseen onko tullut valittua väärä ala. Miksi toisella olisi oikeus valita alansa taipumustensa ja mieltymystensä mukaan ja toisen hakeuduttava esim. hyvin työllistävälle hoitoalalle vastoin luontaisia vahvuuksiaan, jotka tuolla alalla jäisivät käyttämättä? Miten olisi siis työelämän uudelleen miettiminen ja töiden jakaminen. Työn jakaminen auttaisi radikaalisti työttömyyteen.