Tapailisitko työtöntä miestä?

Juu jos olisi siksi työttömänä että on niin paljon rahaa ettei tarvitse tehdä töitä. Itsellä tällainen tilanne. Työmarkkinatuen laitan suoraan rahastoon.

jos se maksaa kaljat ja taxit niin kyllä niin kauan ku kaljahana pysyy auki

🐵

Kyllä mikäli muut asiat kunnossa ja on aktiivinen oman elämän suhteen.

Työttömyys ei määrittele ihmisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämän hallita on heikko, on mielenterveys ongelmia, on talous ongelmia, niin kuka sellaisen haluaa?

Minä, jos vaihtoehtona olisi kumppani, jolle yhdyssana on tuntematon käsite.

Tiedätkö kun moni kirjoittelee tänne älylaitteilla ja niillä on ikävä tapa korjata yhdyssanoja erikseen.  Harvempi sentään niin innostunut on palstailusta, että lukee viestinsä läpi toimittaakseen ne. Joten anna olla. Sisältö on tärkein ja se tuli ymmärretyksi. Kielioppiin puuttuminen on muuten narsistien tapa somessa.  Kun nillittää tyhjästä niin kannattaa miettiä miten luonnevikaisen kuvan itsestään antaa. 

Seliseli.

Yhdyssanat erikseen kirjoittava huomauttaa, että kannattaa miettiä millaisen kuvan itsestään antaa kirjoituksillaan. :D

Yhdyssanavirheet pilaa koko kommentin, koska se näyttää vähemmän älykkäältä.

Ehkä kannattaa tulla tähän päivään sieltä 1800- luvulta. Niin osaa sitten lukea myös digitaalista ympäristöään.

Se kirjoitetaan "1800-luvulta", ei "1800- luvulta".

-eri

Vierailija kirjoitti:

Yhdyssanavirheet pilaa koko kommentin, koska se näyttää vähemmän älykkäältä.

Ehkä kannattaa tulla tähän päivään sieltä 1800- luvulta. Niin osaa sitten lukea myös digitaalista ympäristöään.

Oli luettava sitten paperilla tai digitaalisessa ympäristössä, luettavuus kärsii, jos ei yhdyssanoja kirjoiteta oikein.

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä. Jotenkin säälittää myös ne jotka alistuu siivoilemaan tai menemään telakalle töihin alle 15e tunti palkoilla.

Palkkatyö on aina alistumista, oli sitten siivooja tai juristi. Siivoushan on hyvä ns. työnhakutyö, eli mielenkiintoisia töitä etsiessään ei ole lainkaan huono idea samalla tienata hieman ja löytää näkökulmia duunaripuolelta.

Aikoinaan menin naimisiin pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa. Nykysin hän on mijonääri (ja ollaan edelleenkin naimisissa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.

Kuten kommentissa 35 kirjoitin, kyse on arvomaailmasta. Pelkkä hakemusten lähetteleminen ei ole aktiivista toimintaa oman työllistymisen eteen. Työllistymismahdollisuudet heikentyvät tutkimusten mukaan jo 3 kk työttömyyden jälkeen. Jos puoli vuotta on jo lähetellyt hakemuksia, niin alkaa olla hyvin ilmeistä, että jotain muutakin pitää tehdä. Itse aloin aikoinani myydä osaamistani toiminimellä, kun työllistyminen palkkatyöhön pitkittyi. Sitä ennen tietysti kävin TE-toimiston yrittäjäkurssin ja viilasin liiketoimintasuunnitelmani kuntoon yritysneuvojien kanssa. Ansaitsin keskimäärin vähemmän kuin mitä olisin saanut ansiosidonnaista, mutta onnistuin pitämään itseni työmarkkinoilla, hankin yhden uuden pätevyyden työn ohessa ja verkostoiduin aktiivisesti. Lopulta päädyin myymään osaamistani isommalle alan toimijalle ja yhteistyömme tuotti projektin, johon työllistyin sittemmin palkkatyöhön.

Eli kyse on arvomaailmasta; jos toiselle on tärkeää tulla omillaan toimeen ja edetä työelämässä, ja toiselle (joka on kuitenkin terve ja työkykyinen) riittää hakemusten lähetteleminen vaikka työttömyys on venynyt kuukausien mittaiseksi, niin luultavasti ajattelemme monista muistakin asioista eri tavalla.

Voi, kunpa olisikin kyse aina vain arvomaailmasta. Kunpa olisikin maailma näin yksinkertainen.

Että joku on pitkäaikaistyötön (tai työtön ylipäänsä) sen tähden, että se kuuluu hänen arvomaailmaansa.

Huomaan ja hämmästyn, kuinka yksinkertaistettujen totuuksien kanssa monetkin ihmiset elävät. Kun minulla ja lähipiirilläni on näin ja näin, niin sen täytyy olla totuus. Ja se selittää kaikki yhteiskunnalliset rakenteet. Sinun näyttää olevan mahdotonta ymmärtää sitä tosiasiaa, että joku voi olla fiksu, yrittää sitä ja tätä, mutta ei silti päädy vakituiseen työhön tai menestyväksi yrittäjäksi. Ihan, usko tai älä, vaikka ihmisessä ei muutenkaan olisi mitään kummallista. Esim. yksineläjän on työttömänä suht hankalaa perustaa yritystä ottaen huomioon, että yrityksen tuloista on yksin katettava myös asumisensa ym. elämisensä kulut - etenkin, jos yritys ei pitkiin aikoihin tuota paljoakaan. TE-hallinto taas kontrolloi tiukasti kaiken ylimääräisen omaehtoisen toiminnan. Lopulta korkeastikoulutettuna joudut laskemaan rimaa, ja päädyt tekemään satunnaisia keikkoja porrassiivojana, pesulatyöntekijänä jne. Joku aiemmin piti tuotakin vaihtoehtoa halveksuttavana, ymmärtääkseni sinä omassa arvomaailmassasi pidät tällaista ratkaisua työttömyyttä parempana, siitäkin huolimatta, ettei se johtaisi mihinkään eikä se toisi edes taloudellista helpotusta. Tässä kohtaa puhumme varmaan sitten eettisistä arvoista. Joidenkin mielestä luterilainen työmoraali - tehdä tarkoituksetonta ja hyödytöntäkin työtä (työtä, jolla ei elä) on parempi kuin työttömyys. Jos ajatellaan, että on tietty määrä korkeastikoulutettuja ja työpaikkoja vain rajalllisesti, niin näiden, jotka eivät paikkoihin mahdu, odotetaan valitsevan surkeasti palkatun ei ammattiaan vastaavan työn. Vaikka olisivat yhtä hyviä elleivät jopa parempia kuin nuo, jotka mahtuvat avoimiin paikkoihin. Olisko aika miettiä työelämää uudelleen? Miten olisi työn jakaminen esimerkiksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.

Vaikka et halua myöntää sitä niin työttömyys rajoittaa parisuhdetta. Toinen joutuu aina maksumieheksi tai maksulliset jutut pitää jättää kokonaan tekemättä kun toisella ei ole varaa. Viimeistään yhteenmuuttoa pitää vakavasti harkita, kun työtön menettää asumistukensa.

Kiitos tästä päivänpiristyksestä :/ Täytyy sopeutua ajatukseen, ettei minusta tule kenenkään elämän rakkausta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.

Kuten kommentissa 35 kirjoitin, kyse on arvomaailmasta. Pelkkä hakemusten lähetteleminen ei ole aktiivista toimintaa oman työllistymisen eteen. Työllistymismahdollisuudet heikentyvät tutkimusten mukaan jo 3 kk työttömyyden jälkeen. Jos puoli vuotta on jo lähetellyt hakemuksia, niin alkaa olla hyvin ilmeistä, että jotain muutakin pitää tehdä. Itse aloin aikoinani myydä osaamistani toiminimellä, kun työllistyminen palkkatyöhön pitkittyi. Sitä ennen tietysti kävin TE-toimiston yrittäjäkurssin ja viilasin liiketoimintasuunnitelmani kuntoon yritysneuvojien kanssa. Ansaitsin keskimäärin vähemmän kuin mitä olisin saanut ansiosidonnaista, mutta onnistuin pitämään itseni työmarkkinoilla, hankin yhden uuden pätevyyden työn ohessa ja verkostoiduin aktiivisesti. Lopulta päädyin myymään osaamistani isommalle alan toimijalle ja yhteistyömme tuotti projektin, johon työllistyin sittemmin palkkatyöhön.

Eli kyse on arvomaailmasta; jos toiselle on tärkeää tulla omillaan toimeen ja edetä työelämässä, ja toiselle (joka on kuitenkin terve ja työkykyinen) riittää hakemusten lähetteleminen vaikka työttömyys on venynyt kuukausien mittaiseksi, niin luultavasti ajattelemme monista muistakin asioista eri tavalla.

Juu, on käyty kaiken maailman kursseja.... On maailmassa kuitenki muutakin kuin työ työ ja työ

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.

Kuten kommentissa 35 kirjoitin, kyse on arvomaailmasta. Pelkkä hakemusten lähetteleminen ei ole aktiivista toimintaa oman työllistymisen eteen. Työllistymismahdollisuudet heikentyvät tutkimusten mukaan jo 3 kk työttömyyden jälkeen. Jos puoli vuotta on jo lähetellyt hakemuksia, niin alkaa olla hyvin ilmeistä, että jotain muutakin pitää tehdä. Itse aloin aikoinani myydä osaamistani toiminimellä, kun työllistyminen palkkatyöhön pitkittyi. Sitä ennen tietysti kävin TE-toimiston yrittäjäkurssin ja viilasin liiketoimintasuunnitelmani kuntoon yritysneuvojien kanssa. Ansaitsin keskimäärin vähemmän kuin mitä olisin saanut ansiosidonnaista, mutta onnistuin pitämään itseni työmarkkinoilla, hankin yhden uuden pätevyyden työn ohessa ja verkostoiduin aktiivisesti. Lopulta päädyin myymään osaamistani isommalle alan toimijalle ja yhteistyömme tuotti projektin, johon työllistyin sittemmin palkkatyöhön.

Eli kyse on arvomaailmasta; jos toiselle on tärkeää tulla omillaan toimeen ja edetä työelämässä, ja toiselle (joka on kuitenkin terve ja työkykyinen) riittää hakemusten lähetteleminen vaikka työttömyys on venynyt kuukausien mittaiseksi, niin luultavasti ajattelemme monista muistakin asioista eri tavalla.

Voi, kunpa olisikin kyse aina vain arvomaailmasta. Kunpa olisikin maailma näin yksinkertainen.

Että joku on pitkäaikaistyötön (tai työtön ylipäänsä) sen tähden, että se kuuluu hänen arvomaailmaansa.

Huomaan ja hämmästyn, kuinka yksinkertaistettujen totuuksien kanssa monetkin ihmiset elävät. Kun minulla ja lähipiirilläni on näin ja näin, niin sen täytyy olla totuus. Ja se selittää kaikki yhteiskunnalliset rakenteet. Sinun näyttää olevan mahdotonta ymmärtää sitä tosiasiaa, että joku voi olla fiksu, yrittää sitä ja tätä, mutta ei silti päädy vakituiseen työhön tai menestyväksi yrittäjäksi. Ihan, usko tai älä, vaikka ihmisessä ei muutenkaan olisi mitään kummallista. Esim. yksineläjän on työttömänä suht hankalaa perustaa yritystä ottaen huomioon, että yrityksen tuloista on yksin katettava myös asumisensa ym. elämisensä kulut - etenkin, jos yritys ei pitkiin aikoihin tuota paljoakaan. TE-hallinto taas kontrolloi tiukasti kaiken ylimääräisen omaehtoisen toiminnan. Lopulta korkeastikoulutettuna joudut laskemaan rimaa, ja päädyt tekemään satunnaisia keikkoja porrassiivojana, pesulatyöntekijänä jne. Joku aiemmin piti tuotakin vaihtoehtoa halveksuttavana, ymmärtääkseni sinä omassa arvomaailmassasi pidät tällaista ratkaisua työttömyyttä parempana, siitäkin huolimatta, ettei se johtaisi mihinkään eikä se toisi edes taloudellista helpotusta. Tässä kohtaa puhumme varmaan sitten eettisistä arvoista. Joidenkin mielestä luterilainen työmoraali - tehdä tarkoituksetonta ja hyödytöntäkin työtä (työtä, jolla ei elä) on parempi kuin työttömyys. Jos ajatellaan, että on tietty määrä korkeastikoulutettuja ja työpaikkoja vain rajalllisesti, niin näiden, jotka eivät paikkoihin mahdu, odotetaan valitsevan surkeasti palkatun ei ammattiaan vastaavan työn. Vaikka olisivat yhtä hyviä elleivät jopa parempia kuin nuo, jotka mahtuvat avoimiin paikkoihin. Olisko aika miettiä työelämää uudelleen? Miten olisi työn jakaminen esimerkiksi?

Tässä keskustelussa oli kai tarkoitus pohtia sitä, tapailisiko nainen työtöntä miestä. Ei työttömyyttä yhteiskunnallisena ongelmana ja vaihtoehtoja sen ratkaisemiseksi.

Kun itse perustin toiminimen, en ollut pelkästään yksineläjä vaan myös 16-vuotiaan teinin yksinhuoltaja.

Mutta se ei ole nyt olennaista vaan edelleen ajattelen niin, että arvomaailmani olisi liian kaukana ihmisen kanssa, jolle riittää hakemusten lähetteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.

Kuten kommentissa 35 kirjoitin, kyse on arvomaailmasta. Pelkkä hakemusten lähetteleminen ei ole aktiivista toimintaa oman työllistymisen eteen. Työllistymismahdollisuudet heikentyvät tutkimusten mukaan jo 3 kk työttömyyden jälkeen. Jos puoli vuotta on jo lähetellyt hakemuksia, niin alkaa olla hyvin ilmeistä, että jotain muutakin pitää tehdä. Itse aloin aikoinani myydä osaamistani toiminimellä, kun työllistyminen palkkatyöhön pitkittyi. Sitä ennen tietysti kävin TE-toimiston yrittäjäkurssin ja viilasin liiketoimintasuunnitelmani kuntoon yritysneuvojien kanssa. Ansaitsin keskimäärin vähemmän kuin mitä olisin saanut ansiosidonnaista, mutta onnistuin pitämään itseni työmarkkinoilla, hankin yhden uuden pätevyyden työn ohessa ja verkostoiduin aktiivisesti. Lopulta päädyin myymään osaamistani isommalle alan toimijalle ja yhteistyömme tuotti projektin, johon työllistyin sittemmin palkkatyöhön.

Eli kyse on arvomaailmasta; jos toiselle on tärkeää tulla omillaan toimeen ja edetä työelämässä, ja toiselle (joka on kuitenkin terve ja työkykyinen) riittää hakemusten lähetteleminen vaikka työttömyys on venynyt kuukausien mittaiseksi, niin luultavasti ajattelemme monista muistakin asioista eri tavalla.

Juu, on käyty kaiken maailman kursseja.... On maailmassa kuitenki muutakin kuin työ työ ja työ

Eli arvomaailmamme ovat erilaiset, sitähän tässä olen yrittänyt sanoa. On minunkin maailmassani muutakin kuin työ, mutta työ on olennaisen tärkeä sisältö ja toimeentulon lähde. Työ, sen lisäksi että tarjoaa kehittymisen ja onnistumisen kohteita, sosiaalisia suhteita ja merkityksellistä tekemistä, mahdollistaa sen, että vapaa-ajalla voin tehdä haluamiani asioita. Tai voisin, jos ei olisi koronaa.

Vierailija kirjoitti:

Voisin jos miehellä on kuitenkin suunnitelmia, tavotteita ja järkevää elämänsisältöä, kuten vaikkapa taideharrastus tai hyväntekeväisyystyö.

Tunnen montakin työtöntä miestä, joilla on suunnitelmia, tavoitteita ja järkevää elämänsisältöä, mm. taideharrastusta. Toisaalta tunnen miehiä, jotka ovat työssäkäyviä tai yrittäjiä, mutta joilta edellä mainitut seikat puuttuvat. Intohimona on vain ja ainoastaan raha, työ ja meriitit - mitään muuta ei elämään mahdu - hyvä jos muistaa olevansa naimisissa.

Asiat eivät todellakaan ole aina niin mustavalkoisia.

En todellakaan tapailisi työttömiä luusereita, joilla ei ole aikomustakaan mennä töihin, koska olen itse menestyvä ja korkeasti koulutettu 30v nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos elämän hallita on heikko, on mielenterveys ongelmia, on talous ongelmia, niin kuka sellaisen haluaa?

Minä, jos vaihtoehtona olisi kumppani, jolle yhdyssana on tuntematon käsite.

Tiedätkö kun moni kirjoittelee tänne älylaitteilla ja niillä on ikävä tapa korjata yhdyssanoja erikseen.  Harvempi sentään niin innostunut on palstailusta, että lukee viestinsä läpi toimittaakseen ne. Joten anna olla. Sisältö on tärkein ja se tuli ymmärretyksi. Kielioppiin puuttuminen on muuten narsistien tapa somessa.  Kun nillittää tyhjästä niin kannattaa miettiä miten luonnevikaisen kuvan itsestään antaa. 

Seliseli.

Yhdyssanat erikseen kirjoittava huomauttaa, että kannattaa miettiä millaisen kuvan itsestään antaa kirjoituksillaan. :D

Yhdyssanavirheet pilaa koko kommentin, koska se näyttää vähemmän älykkäältä.

Pilaa vai pilaavat?

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan tapailisi työttömiä luusereita, joilla ei ole aikomustakaan mennä töihin, koska olen itse menestyvä ja korkeasti koulutettu 30v nainen.

Lapsellinen trolli sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

Olen tapaillut. Meillä synkkasi hyvin seksissä.

Nielitkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki täällä tuntuvat pitävän hyväksyttävänä vain väliaikaistyöttömyyttä. Mutta olisitko valmis jatkamaan tapailua, vaikka työtä ei ihan heti saisikaan? Valitettavasti töitä ei kaikki saa helposti, vaikka ”työkseen” aktiivisesti lähettelisi niitä hakemuksia. Tämä on totta omalla kohdallani. Pitkäaikaistyötön ja elämäntapatyötön eivät ole synonyymejä.

Vaikka et halua myöntää sitä niin työttömyys rajoittaa parisuhdetta. Toinen joutuu aina maksumieheksi tai maksulliset jutut pitää jättää kokonaan tekemättä kun toisella ei ole varaa. Viimeistään yhteenmuuttoa pitää vakavasti harkita, kun työtön menettää asumistukensa.

Kiitos tästä päivänpiristyksestä :/ Täytyy sopeutua ajatukseen, ettei minusta tule kenenkään elämän rakkausta

Vaihtoehtoisesti voit sopeutua ajatukseen että teet vähemmän mieluisia töitä tai opiskelet uuden ammatin. -eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin jos miehellä on kuitenkin suunnitelmia, tavotteita ja järkevää elämänsisältöä, kuten vaikkapa taideharrastus tai hyväntekeväisyystyö.

Tunnen montakin työtöntä miestä, joilla on suunnitelmia, tavoitteita ja järkevää elämänsisältöä, mm. taideharrastusta. Toisaalta tunnen miehiä, jotka ovat työssäkäyviä tai yrittäjiä, mutta joilta edellä mainitut seikat puuttuvat. Intohimona on vain ja ainoastaan raha, työ ja meriitit - mitään muuta ei elämään mahdu - hyvä jos muistaa olevansa naimisissa.

Asiat eivät todellakaan ole aina niin mustavalkoisia.

Eivät. Joten miksi mainitset nuo kaksi harvinaista ääripäätä?

En työtöntä miestä mutta työttömän naisen kanssa kylläkin. Niin olen elämän aikana tehnytkin ja nykyinen puolisokin tällä hetkellä koronan vuoksi lomautettuna joka tulevaisuudessa muuttunee työttömyydeksi.