Lue keskustelun säännöt.
Naapurien äänistä hulluksi
16.10.2020 |
Vähän huolestuttaa että nyt nuppi on pimahtanut lopullisesti.
Minulla on ollut vuosia putkeen stressiä ilman taukoa, josta siirryttiin suoraan koronaan. Kotoa työskentely kuulosti aluksi hyvältä, mutta ei tosiaan auttanut yhtään. Eikä se , että sosiaalinen elämä katosi kokonaan. Olen viimeiset 7kk istunut yksin kotona. Yläkerran pariskunta myös.
Tuli nopsaan selväksi, että asun talossa missä seinät on sen verran ohuet, että kaikki kuuluu läpi. Aamu kahdeksalta herään älyttömään kolinaan. Iltaan asti kuunnellaan ryminää, töminää ja kovaäänistä puhetta. Huonekalujen raahausta. Varmaan sata kertaa päivässä kuuluu sellainen raastava ja kaikuva ääni, mikä todennäköisesti on jonkun puisen saunatuolin työntelyä pesutiloissa.
Aluksi huhtikuun alussa tämä oli vain lievästi epämiellyttävää. Sen kanssa pystyi elämään. Sitten kuukaudet alkoivat vieriä. Jostain syystä yläkerran tyyppien äänet alkoivat ärsyttämään aina vain enemmän ja enemmän. Sitä alkoi jo odottamaan milloin sieltä tulee taas ne päivittäiset klassikkoäänet kuten se saunatuolin rääkäisy.
Jossain vaiheessa hiljaisuuskin alkoi ahdistamaan. Hiljaisina hetkinä tulee pidätettyä hengitystä kun odottaa että kohta sieltä taas pudotetaan joku keilapallo lattialle. Ja ei mene montaa minuuttia kun joku kolahdus kuuluu. Asunnossa ei kirjaimellisesti ole koskaan täysin hiljaista, paitsi yön pikkutunteina.
Herään käytännössä jo valmiiksi vihaisena, sillä olen herännyt 7kk ajan silloin kun naapurit päättävät. Minun elämisestäni ei kuulu ääntä, mutta kotini koko äänimaisema on heidän sanelemaansa. Tässä on jotain perustavanlaatuisesti raivostuttavaa. Jokin luolamiehen vaisto päässäni kokee, että vieras tunkeutuu reviirilleni. Negatiivista suhtautumista naapurien ääniin ei auta sekään, että keväällä lähestyin heitä erittäin kohteliaasti ja anteeksipyytelevästi ja toivoin että otettaisiin äänitasot huomioon kun kaikki istutaan kotona. Sain heiltä käytännössä haistattelut vastauksena ja äänet vain kovenivat. Minä olen ehkä monen mielestä hullu, mutta noin välinpitämätön en ainakaan ole.
Asialle ei voi tehdä mitään, koska kyse ei ole bilettämisestä, vaan pelkästään äänekkäästä elämisestä. Ja valitettavasti he eivät koskaan poistu asunnostaan. Hiljaisia päiviä ei ole laskujeni mukaan ollut ainuttakaan.
Tässä muutama päivää sitten päässä jotenkin naksahti. Yhtäkkiä jatkuva ahdistus ja jännitystila vaihtui uupumukseen ja motivaation puutteeseen. Sydän ei enää jaksa hakata tuhatta ja sataa. Alkoi väsyttämään ja nukuttamaan. Elämä alkoi tuntua täysin tyhjältä ja harmaalta paikalta, jossa ei ole mitään. Olen nyt nukkunut 2 päivää putkeen enkä saa mitään tehdyksi. En yhtään mitään. Unohtelen asioita. Jostain syystä puheen takkuilee kuin olisin kännissä. Täytyy kai ottaa loparit tai saikkua. Mutta mikä hyöty siitä saikusta on jos se on taas lisää vankeutta tässä paikassa jota kodiksi kutsun?
Olen sen verran tajuissani vielä, että ymmärrän aivojeni jostain syystä ylireagoivan tuohon naapurimölyyn. Mistä tässä on kyse? Mitä päässäni tapahtuu? Tai sitten jatkuvat äänet todella ovat verrattavissa kiinalaiseen vesikidutukseen ja pääni reagoi sen mukaisesti. Harvalla on kuitenkaan kokemusta tällaisesta, niin en usko kovinkaan monen ymmärtävän.
Kommentit (133)
Me paettiin maalle, hylätty mummola ilman mukavuuksia. No, on sähkö. Kaupungissa on kaikki mutta korona sallii poikkeukset normaalista. Nyt on töissä niin stressaava vaihe, että kaupunki, liikenne, melu, ihmiset ja naapurit ahdistavat. Keho ja mieli on ylivirittynyt, sietokyky alhainen.
Kun stressi nousee ja ahistaa niin menen ovesta ja pihalle. Ei ketään, ei missään, ei ääniä. Korkeintaan kaukaa kantautuu koiran haukku. En kaipaa kontakteja, tiiiimmssit riittää. Kaupungissa pölvästit naapurit möykkineen ärsyttää enkä siedä. Pakenin, helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?
Hei kohtalotoveri. Olen 2-3 vuotta muutellut näistä paperitaloista toiseen. Sekä äänten aiheuttama stressi että jatkuva muuttelu ahdistaa ja uuvuttaa. Nuorempana sain olla hiljaisissa taloissa, eli en suinkaan kuvittele näitä ääniä ja niiden ärsyttävyyttä. Hiljaisia taloja ON olemassa! Ja samoin hiljaisia naapureita. Rauha on yleensä yhdistelmä näitä molempia. Minun vinkki sinulle on se, että vältä pieniä 2 tai 3-kerroksisia taloja jotka on yleensä rakennettu 50-60-luvuilla. Jotkut sanovat että vanha on aina parempi, mutta ei se näin ole. Olen asunut elämäni aikana seitsemässä talossa ja hiljaisimmat ovat AINA olleet ne joissa on yli 6 kerrosta. Harmi että koskaan muutin hiljaisesta pois, en silloin vain tiennyt että äänet voisivat edes muodostua ongelmaksi. Hullua mutta isompi talo on todella ollut aina parempi. Muuta aina jos mahdollista ylimpään kerrokseen - suurin osa äänistä tulee yläkerrasta. Jos katsot asuntoa pienemmästä talosta, kiinnitä huomiota kuinka paljon asuntoja per kerros siinä on. Asun tällä hetkellä ihan pienessä kerrostalossa jossa on ahtaat käytävät, mutta silti 4 ovea per kerros. Tästä voi jo päätellä että seinien on oltava erittäin ohuet. Asuntoja on liikaa tilaan nähden.
Tällä hetkellä olen etsimässä asuntoa kuten sinäkin, mutta ei tuppaa löytymään. Asunto pitäisi ehdottomasti saada koenukkua ennen muuttopäätöstä. Ehdotin tätä välittäjälle mutta ei lämmennyt ajatukselle. Miksi? Asunto on elämän isoin hankinta. Jopa polkupyörä koeajetaan pyöräliikkeessä, mutta koti pitää ottaa sokkona!Täällä toinen, joka on tätä asuntorulettia pelannut. On niin paljon asioita, jotka eivät todellakaan asunnosta selviä näytössä, ei vaikka kävisit siellä useampaan kertaan.
Kaikista ikävimmät yllätykset on usein liittyneet naapureihin, mutta muitakin jokapäiväistä elämää vaikeuttavia seikkoja on tullut ilmi vasta asumisen myötä. En tiedä mikä tähän auttaisi?
Ehkä joku taitava voisi tehdä nettisivuston, jonne asukkaat voisi arvostella asumiskokemuksia taloissa? Tai Oikotien talosivulle saisi jonkun arvostelumahdollisuuden. Naapureita ei toki saa haukkua, mutta ihan reilua olisi että jostain käy ilmi, että seinät pahvia. Ehkä näin saataisiin myös laadukkaampaa rakentamista ja taloyhtiöt korjaamaan talon viat ja puutteet nopeammin ja tehokkaammin?Todella hyvä idea. Ei kai ole olemassa mitään lakia, joka kieltäisi tuollaisen julkisen talojen arvostelun? Jos ei ole, niin ehdottomasti tämä pitää toteuttaa.
Asunnoista on rakennusbuumin myötä ylitarjontaa ja vuokralaisella on varaa esittää vaateita. Kannattaa pyytää viikon ilmaista koeasumista eli eikun patjan, tablettietokoneen ja eväiden kanssa illoiksi ja öiksi asunnon koeajoon.
Heh, en voi millään sanoa, että kadun erillistaloon muuttamista. Toki tämä on vain väliaikainen etappi ennen omakotitaloa.
Kyllä siellä kerrostalossa meinasi pää räjähtää, onneksi pääsin pois. Aluetta jäi ikävä, mutta siinä kaikki. Kyllä on ihanaa, kun saa elää ilman naapureiden ääniä. V...mainen ja yleisesti surkeaksi tiedetty isännöitsijä toki pitää huolen, ettei täälläkään ole liian mukavaa. Mutta eiköhän nuo 🤡 mene pian vaihtoon, kun paljastuu asioita.... Ei siitä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Ikai ihmiset eivät hanki vastamelukuulokkeita. Kärsitään ja valitetaan ja lopulta pää poksahtaa. Ei mene jakeluun tämä.
Esimerkiksi nyt meillä tänään on imuroitu, meillä on käynyt miehen kaksi lapsenlasta piipahtamassa ja naapuri kaatunut puun työhuoneeni ikkunan edestä minun tehdessäni etätöitä.
Imuroinnin huomasin lounastauolla kun oli puhtaat matot. Lastenlasten käynnistä kuulin kun he olivat jo lähteneet. Moottorisahan käytön ikkunani alla tajusin kun se puu heilahti nurin ja näin sen silmäkulmasta.
Keskimäärin kerran päivässä minut säikäytetään olkaan taputtamalla, kun olen koneella luurit päässä. Perheellä on jotain asiaa, en kuule oven käyvän ja pelästyn lähinnä kuoliaaksi.
Haluaisin vastamelukuulokkeet, mutta ne ovat kalliita ja olen köyhä. Olen myös ajatellut, että ehkä hypnoosin avulla voisi oppia nukkumaan metelissä, mutta eipä se hypnoosihoitokaan halpaa ole.
Ihanaa asua omakotitalossa eikä sisälle kuulu mikään naapureitten meteli. Omakotitalossa en herää mihinkään meteliin kun pien luhtitalossa heräsi aamuyöstä kapakasta tuleviin naapureihin. Kaikki vessan vetäminen ja suihkussa käyminen yöllä kuului. Ja pahimmat ne naima äänet.
Meluherkkänä ärsyttänyt on naapureiden kakaroiden kiljunta tramboliineilla ja rakkien haukunta jos se on ollut tuntikausia kestävää ja sillon kun piti rentoutua, ladata akkujaan omalla terassilla ilman mitään meteliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Miksi sä olet istunut yksin kotona 7kk? Miksi sulla ei ole nukkuessa korvatulppia ja päivällä telkkari ,spotify,radio päällä. Kuulokkeet myös keksitty. Kyllä monet paikat on auki ja kahville,uimaan,kylpylään,leffaan,syömään pääsee ihan normaalisti. Kirjastot on auki,kuntosalit,lenkkipolut.
Ryhdistäydy hyvä ihminen.
Minusta on ikävää jos aina syyllistetään sitä yksinäistä, että hänen pitää olla rohkeampi. Tuo ryhdistäydy on muutenkin ihan vakiolause esim masennuksesta kärsiville. Itsekin olen yksinäinen ja yritän käydä eri paikoissa, mutta vaikeaa on saada ihmisiä elämäänsä. Tosin siinä mielessä olen tottunut korona-aikaan ja se ei sillä tavalla muuta elämääni. Joskus olisi silti hyvä ymmärtää toisen kokemuksia.
Ryhdistäytymään käskeminen on eri asia, kun esittää ideoita parantamaan vaikeaa tilannetta.
Jos koti on kamala ja istuu siellä ääniä kuunnellen 7 kuukautta, on ihana fiksu neuvo mennä ulos, oli masentunut tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Ikai ihmiset eivät hanki vastamelukuulokkeita. Kärsitään ja valitetaan ja lopulta pää poksahtaa. Ei mene jakeluun tämä.
Esimerkiksi nyt meillä tänään on imuroitu, meillä on käynyt miehen kaksi lapsenlasta piipahtamassa ja naapuri kaatunut puun työhuoneeni ikkunan edestä minun tehdessäni etätöitä.
Imuroinnin huomasin lounastauolla kun oli puhtaat matot. Lastenlasten käynnistä kuulin kun he olivat jo lähteneet. Moottorisahan käytön ikkunani alla tajusin kun se puu heilahti nurin ja näin sen silmäkulmasta.
Keskimäärin kerran päivässä minut säikäytetään olkaan taputtamalla, kun olen koneella luurit päässä. Perheellä on jotain asiaa, en kuule oven käyvän ja pelästyn lähinnä kuoliaaksi.Haluaisin vastamelukuulokkeet, mutta ne ovat kalliita ja olen köyhä. Olen myös ajatellut, että ehkä hypnoosin avulla voisi oppia nukkumaan metelissä, mutta eipä se hypnoosihoitokaan halpaa ole.
Melutaanko teillä yöllä? Herääkö aamu kahdeksalta ekan kerran ääniin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihmisten ilmoille! Meet vaikka kahville johonkin ja semmoisiin paikkoihin missä on ääniä ja elämää. Yksin voi myös mennä ,ei niitä kavereita sieltä kotoo löydä 👍 etit jonkun harrastusporukan esim missä voit tutustua uusiin ihmisiin
Ei kiinnosta hengailla ihmisten ilmoilla saatika olla koko ajan menossa jonnekin. Sitä haluaisi vain rentoutua omassa asunnossaan, ottaa rauhassa ja levätä, mutta kun vit tu ei.
Hakeudu hoitoon ja muuta omakotitaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkiin ehdotettuihin parannuksiin on joku syy, ettei voi toteuttaa. Kuulostaa masennukselta, se on yksi oire, kaikki on toivotonta. Se on kuitenkin se sairaus, joka puhuu.
Suosittelen kuitenkin palkasta nipistämään niiden kuulokkeiden verran. Säästät vaikka hetken.
Meidän yläkerran avohoitopotilas huutaa päivittäin "SAAAATAAAAANN HUORAAA" JA "VITTUUU PERKELEEEE!" ja on muuten hiljaa. Tiedän että on mt ongelmia mutta välillä säikyttää. Suuttuessaan huutaa noita yksin kotona, muuten on täysin hiljaa ja ääniä ei kuulu . En viitsi tehdä valitusta koska on muuten tosiaan hiljainen ja asiallinen rapussa. Sama nainen tykkää kävellä ilman kenkiä jos ei ole satanut, oli sitten helmi tai heinäkuu, sukat hänellä kyllä on. Välillä käy lepöilemässö mielisairaalassa ja palaa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua todella hyvin ap ja näköjään täällä on paljon muitakin jotka samaistuvat.
Kärsin itse edellisessä asunnossa alakerran naapureiden äänistä (ja liikenteen melusta) monta vuotta, ja sen kyllä sanon että ihan normaalillakin ihmisellä jatkuva melun kuunteleminen nostaa verenpainetta ja stressitasoa. Ihminen tarvitsee oman tilan, reviirin, jonne muut eivät tunkeudu edes äänien tasolla. Erikseen ovat sitten ne tyypit, jotka tulevat tänne huutelemaan että ”sopeudu, olet yliherkkä, siedätä itsesi, mene terapiaan”. He ovat niitä, jotka eivät huomaa meteliä, ja jotka itse metelöivät. Tavalliselle ihmiselle melu ei ole sopeutumiskysymys!
Nykyään asun vanhan, vankkarakenteisen kerrostalon päätyhuoneistossa. Naapurit ovat ihania ja hiljaisia ja kunnioittavat toisiaan. Liikenteen melua ei ole. Iloitsen päivittäin siitä miten hyvä täällä on asua. Heppoinen elementtitalo yhdistettynä piittaamattomiin naapureihin on painajainen, josta pääsee pois vain muuttamalla. Mutta se on mahdollista! Yritä saada voimaa siitä ajatuksesta kunnes pystyt sen toteuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
En suostusi ikinä kerrostaloon, ellei kyseessä ole todella vanha paksuseinänen talo, siinäkin pitää olla ylin kerros. Köyhät asukoo kerrostalohelvetisssä tappelemassa keskenään.
Miksi miinukset? Tämähän on täyttä totta. Jos vain olisi varaa niin en taatusti ikinä kusisikaan kerrostaloasumista päinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin asiallinen ketju, kiitos siitä. Itse jouduin keväällä, koronan vuoksi, muuttamaan kerrostaloasunnostani omakotitaloon, avustamaan iäkästä omaistani. Uskomatonta , miten erilaista on asua omakotitalossa, kun ei tarvitse jatkuvasti kuunnella kolinaa, mölinää , ovien paukutusta yms. Toki onhan täälläkin ääniä. Ruohonleikkurit, painepesurit yms. Mutta ne äänet ovat musiikkia korvilleni, ne eivät jatku 24/7. Aluksi oli outoa, kun ei tarvinnut laittaa korvatulppia yöksi. Ainoat äänet ovat lintujen sirkutus. Inhottaa ajatuskin paluusta lähiön asuntooni mölinää kuuntelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Ikai ihmiset eivät hanki vastamelukuulokkeita. Kärsitään ja valitetaan ja lopulta pää poksahtaa. Ei mene jakeluun tämä.
Esimerkiksi nyt meillä tänään on imuroitu, meillä on käynyt miehen kaksi lapsenlasta piipahtamassa ja naapuri kaatunut puun työhuoneeni ikkunan edestä minun tehdessäni etätöitä.
Imuroinnin huomasin lounastauolla kun oli puhtaat matot. Lastenlasten käynnistä kuulin kun he olivat jo lähteneet. Moottorisahan käytön ikkunani alla tajusin kun se puu heilahti nurin ja näin sen silmäkulmasta.
Keskimäärin kerran päivässä minut säikäytetään olkaan taputtamalla, kun olen koneella luurit päässä. Perheellä on jotain asiaa, en kuule oven käyvän ja pelästyn lähinnä kuoliaaksi.Haluaisin vastamelukuulokkeet, mutta ne ovat kalliita ja olen köyhä. Olen myös ajatellut, että ehkä hypnoosin avulla voisi oppia nukkumaan metelissä, mutta eipä se hypnoosihoitokaan halpaa ole.
Tavallisetkin bluetoothsankakuulokkeet toimivat jossain määrin kuulosuojaimina, jopa semmoiset pienet, jotka eivät ympäröi korvalehteä. Sitten voi tarvittaessa soittaa niistä jotain esim. radiota tai "rain soundia", "river soundia" ym. "valkoista kohinaa" Youtubesta.
Joskus auttaa kun tietää mistä ääni tulee. Voisiko sen yläkerran oudon äänen selvittää, tai ehkä tulee putkistosta?
Heikkoutta on monenlaista.
Kenties tuollaiset altistuu kaupunkiolosuhteissa herkemmin mielenterveysongelmille.
Ap:n kannattaisi varjella mielenterveyttään kaupungin melulta ja hankkia kunnolliset kuulosuojaimet.
Minäkin olen erityisyliherkkä ja herkästi saatan vaipua psykoosiin kovasta stressistä.
Oma sukuni tulee syvältä p-karjalasta suoraan metsistä.
Isoisäni oli melkein alkuasukas, hyvin köyhistä oloista. Eli pitkään sotien jälkeenkin suoraan luonnossa paidatta ja päällään vain turkis kunnes tutustui markkinoilla naiseen.
Todennäköisesti viimeisimpiä alkuasukkaita ja alkuperäisesti asuneita ihmisiä Suomessa.
Koko sukuni on ihan mentaalisesti herkillä kaupungin olosuhteissa.
Kärsimme uniongelmista ja vatsataudeista, jotka todennäköisesti ovat psyykkistä alkuperää.
Kun menen kesäksi Lappiin telttailemaan tukien varassa, niin kaikki oireeni lakkaa.
Oletan että meistä suurin osa mt-ongelmaisista ei sovellu nykyiseen globaaliin kapitalismiin lainkaan, vaan olemme enemmän omavaraisuuden ja anarkiaan soveltuvia.
Suvussani on myös järkyttävä määrä rikollisia.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta tässä koronassa on linnottautua pmaan kotiinsa, varsinkin yksin asuvat ja muutenkin yksinäiset ihmiset. Järki käteen,liikkua saa ja se on ihan turvallistakin kun käyttää sitä maalaisjärkeä
Oi, ihanaa ”jumittua” kotiin. Pitkiä kävelylenkkejä rantamaisemissa, suoratoistopalvelut, ystäväni kirjastonjohtaja varaa kaikki uutuudet heti minulle, radio ja spotify, kaupassa käy n. kolme kertaa/vko ja lasten luona viikottain. Kaupungissamme ei ole vielä yhtään todettua koronaa, varmasti niitä tulee, mutta sitten katsomme uudelleen tilanteet. Olen eläkkeellä. Ai niin, kotina oma uusi 87 neliön rivitalon päätykolmio, on tilaa temmeltää, eikä kuuluu ääniä, paitsi nyt kun ikkuna on auki. Lasi, kaks hyvää kuoharia ja sitten untenmaille. Eläkeläisenä on kivaa. Sain ystävältäni Ffb3 maskeja ison laatikon, en ole vielä tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahinta tässä koronassa on linnottautua pmaan kotiinsa, varsinkin yksin asuvat ja muutenkin yksinäiset ihmiset. Järki käteen,liikkua saa ja se on ihan turvallistakin kun käyttää sitä maalaisjärkeä
Oi, ihanaa ”jumittua” kotiin. Pitkiä kävelylenkkejä rantamaisemissa, suoratoistopalvelut, ystäväni kirjastonjohtaja varaa kaikki uutuudet heti minulle, radio ja spotify, kaupassa käy n. kolme kertaa/vko ja lasten luona viikottain. Kaupungissamme ei ole vielä yhtään todettua koronaa, varmasti niitä tulee, mutta sitten katsomme uudelleen tilanteet. Olen eläkkeellä. Ai niin, kotina oma uusi 87 neliön rivitalon päätykolmio, on tilaa temmeltää, eikä kuuluu ääniä, paitsi nyt kun ikkuna on auki. Lasi, kaks hyvää kuoharia ja sitten untenmaille. Eläkeläisenä on kivaa. Sain ystävältäni Ffb3 maskeja ison laatikon, en ole vielä tarvinnut.
Kuulostaa ihanalta.
Ja joskus se ryhdistäytyminen on ainoa asia mitä ihminen oikeasti tarvitsee.
Se ymmärtäminen ei auta masentunutta hevonpaskaakaan.
T: entinen masentunut joka ryhdistäytyi ja otti vastuun omasta hyvinvoinnistaan