Lue keskustelun säännöt.
Naapurien äänistä hulluksi
16.10.2020 |
Vähän huolestuttaa että nyt nuppi on pimahtanut lopullisesti.
Minulla on ollut vuosia putkeen stressiä ilman taukoa, josta siirryttiin suoraan koronaan. Kotoa työskentely kuulosti aluksi hyvältä, mutta ei tosiaan auttanut yhtään. Eikä se , että sosiaalinen elämä katosi kokonaan. Olen viimeiset 7kk istunut yksin kotona. Yläkerran pariskunta myös.
Tuli nopsaan selväksi, että asun talossa missä seinät on sen verran ohuet, että kaikki kuuluu läpi. Aamu kahdeksalta herään älyttömään kolinaan. Iltaan asti kuunnellaan ryminää, töminää ja kovaäänistä puhetta. Huonekalujen raahausta. Varmaan sata kertaa päivässä kuuluu sellainen raastava ja kaikuva ääni, mikä todennäköisesti on jonkun puisen saunatuolin työntelyä pesutiloissa.
Aluksi huhtikuun alussa tämä oli vain lievästi epämiellyttävää. Sen kanssa pystyi elämään. Sitten kuukaudet alkoivat vieriä. Jostain syystä yläkerran tyyppien äänet alkoivat ärsyttämään aina vain enemmän ja enemmän. Sitä alkoi jo odottamaan milloin sieltä tulee taas ne päivittäiset klassikkoäänet kuten se saunatuolin rääkäisy.
Jossain vaiheessa hiljaisuuskin alkoi ahdistamaan. Hiljaisina hetkinä tulee pidätettyä hengitystä kun odottaa että kohta sieltä taas pudotetaan joku keilapallo lattialle. Ja ei mene montaa minuuttia kun joku kolahdus kuuluu. Asunnossa ei kirjaimellisesti ole koskaan täysin hiljaista, paitsi yön pikkutunteina.
Herään käytännössä jo valmiiksi vihaisena, sillä olen herännyt 7kk ajan silloin kun naapurit päättävät. Minun elämisestäni ei kuulu ääntä, mutta kotini koko äänimaisema on heidän sanelemaansa. Tässä on jotain perustavanlaatuisesti raivostuttavaa. Jokin luolamiehen vaisto päässäni kokee, että vieras tunkeutuu reviirilleni. Negatiivista suhtautumista naapurien ääniin ei auta sekään, että keväällä lähestyin heitä erittäin kohteliaasti ja anteeksipyytelevästi ja toivoin että otettaisiin äänitasot huomioon kun kaikki istutaan kotona. Sain heiltä käytännössä haistattelut vastauksena ja äänet vain kovenivat. Minä olen ehkä monen mielestä hullu, mutta noin välinpitämätön en ainakaan ole.
Asialle ei voi tehdä mitään, koska kyse ei ole bilettämisestä, vaan pelkästään äänekkäästä elämisestä. Ja valitettavasti he eivät koskaan poistu asunnostaan. Hiljaisia päiviä ei ole laskujeni mukaan ollut ainuttakaan.
Tässä muutama päivää sitten päässä jotenkin naksahti. Yhtäkkiä jatkuva ahdistus ja jännitystila vaihtui uupumukseen ja motivaation puutteeseen. Sydän ei enää jaksa hakata tuhatta ja sataa. Alkoi väsyttämään ja nukuttamaan. Elämä alkoi tuntua täysin tyhjältä ja harmaalta paikalta, jossa ei ole mitään. Olen nyt nukkunut 2 päivää putkeen enkä saa mitään tehdyksi. En yhtään mitään. Unohtelen asioita. Jostain syystä puheen takkuilee kuin olisin kännissä. Täytyy kai ottaa loparit tai saikkua. Mutta mikä hyöty siitä saikusta on jos se on taas lisää vankeutta tässä paikassa jota kodiksi kutsun?
Olen sen verran tajuissani vielä, että ymmärrän aivojeni jostain syystä ylireagoivan tuohon naapurimölyyn. Mistä tässä on kyse? Mitä päässäni tapahtuu? Tai sitten jatkuvat äänet todella ovat verrattavissa kiinalaiseen vesikidutukseen ja pääni reagoi sen mukaisesti. Harvalla on kuitenkaan kokemusta tällaisesta, niin en usko kovinkaan monen ymmärtävän.
Kommentit (133)
Otan osaa, joissain taloissa on todella heikko äänieristys. Miltä vuodelta talo on, auttaisiko jos muuttaisit uudempaan asuntoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on naapurina hullu mielipuoli, joka on pessyt pyykkiä yli 12 tuntia päivässä vähintään viimeiset puoli vuotta. Vieläpä yksin asuvasta henkilöstä kyse, joten ei luulisi riittävän pyykättävää kokonaisen pataljoonan edestä. Pyykkikoneen jyskytys kuuluu aamusta iltaan, oli arki tai pyhä.
Meillä jaettu pesutila, ja tietyt asunnot varaavat välillä 12 tunnin pesuvuoroja. Itselle riittäisi viikonloppuna tunti pesutuvassa, jotta saisin alusvaatteet jne pestyä. Voiko tästä huomauttaa?
mt-ongelmainen kansa kirjoitti:
Heikkoutta on monenlaista.
Kenties tuollaiset altistuu kaupunkiolosuhteissa herkemmin mielenterveysongelmille.
Ap:n kannattaisi varjella mielenterveyttään kaupungin melulta ja hankkia kunnolliset kuulosuojaimet.
Minäkin olen erityisyliherkkä ja herkästi saatan vaipua psykoosiin kovasta stressistä.
Oma sukuni tulee syvältä p-karjalasta suoraan metsistä.
Isoisäni oli melkein alkuasukas, hyvin köyhistä oloista. Eli pitkään sotien jälkeenkin suoraan luonnossa paidatta ja päällään vain turkis kunnes tutustui markkinoilla naiseen.
Todennäköisesti viimeisimpiä alkuasukkaita ja alkuperäisesti asuneita ihmisiä Suomessa.
Koko sukuni on ihan mentaalisesti herkillä kaupungin olosuhteissa.
Kärsimme uniongelmista ja vatsataudeista, jotka todennäköisesti ovat psyykkistä alkuperää.
Kun menen kesäksi Lappiin telttailemaan tukien varassa, niin kaikki oireeni lakkaa.
Oletan että meistä suurin osa mt-ongelmaisista ei sovellu nykyiseen globaaliin kapitalismiin lainkaan, vaan olemme enemmän omavaraisuuden ja anarkiaan soveltuvia.
Suvussani on myös järkyttävä määrä rikollisia.
Itsellä sama. Kun käyn kaupungissa niin saan siitä hälystä raivokohtauksia ja pelkään että menetän malttini kun jokainen aistini on ärsytettynä.
En kestä meteliä ja aistiärsykkeitä lainkaan kaupunkiolosuhteissa, mutta metsässä rauhoitun.
En tarvitse metsässä rauhoittavia pillereitä.
Ap suosittelen että haet unilääkkeitä ja rauhoittavia pillereitä mielenterveysviranomaisilta.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun!
Joka halvatun ilta musiikki soi aikuisten työtä tekevien ihmisten kotona monta tuntia. Viikonloppuisin monta päivää kestäviä bileitä. Kaksi lähes aikuista lasta ravaa ylös-alas rappusia kantapäillä juosten ja tupakalla kun käydään niin ovi pitää lämäistä kiinni kovaa, vaikka kello olisi kolme yöllä. Kun kerrot että musiikki on kovalla, pyytävät naapurit anteeksi ja menevät kääntämään volat kovemmalle.
Olen pyytänyt kauniisti ensimmäiset kuukaudet, sitten uhannut isännöinnillä seuraavat kuukaudet. Nyt olen sairaslomalla ja sovitteluun ollaan menossa, kun isännöitsijän huomautuksetkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Pitää olla kaksi naapuria, jotka kärsisivät että saisi virallisen valituksen tehtyä ja minä olen ainoa seinänaapuri. Kohta varmaan entinen sellainen kun jokin suljettu osasto kutsuu. Nyt selviän illoista ja öistä kun vastamelukuulokkeissa soi joku kirja koko ajan.
Otan osaa. Tässä talossa asuva naapurini on valittanut isännöitsijälle jatkuvasti yläkerran metelistä, ja on saanut myös kaksi muuta asukasta mukaan valitukseen. Silti isännöitsijä ei aio antaa metelöijälle varoitusta. Todella munatonta touhua. Ehdottaa vain sovittelua. Tänä päivänä, tässä tilanteessa, kun iso osa ihmisiä tekee etätöitä jne, tulisi isännöitsijöiden ottaa ihan tosissaan ihmisten valitukset metelöinnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse voi ja saa valita asumismuotonsa. Olen adunut lapsuuden pientaloissa ja jatkoin sitä heti kun mahdollista nuoriuuden kerrostaloasumisten jälkeen. Ne eivät todellakaan olleet mun juttu. Täällä ei kuulu muuta kuin omat äänet ja seinäkellon raksutus. Aah tätä hiljaisuutta!
Itse olen yliherkkä kaikelle. En kestä edes seinäkelloa.
Pakko ottaa patterit irti.
En vaan kestä ylimääräisiä ääniä yhtään.
Sama täällä. Oma sukuni tulee syvältä pohjoisesta.
Koko sukuni on syrjäänvetäytyvää ja hiljaista kansaa.
Kaikenlainen metelöinti ja häly aiheuttaa paniikkikohtauksia ja ahdistusta. Näin lähes kaikilla sukulaisillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän yläkerran avohoitopotilas huutaa päivittäin "SAAAATAAAAANN HUORAAA" JA "VITTUUU PERKELEEEE!" ja on muuten hiljaa. Tiedän että on mt ongelmia mutta välillä säikyttää. Suuttuessaan huutaa noita yksin kotona, muuten on täysin hiljaa ja ääniä ei kuulu . En viitsi tehdä valitusta koska on muuten tosiaan hiljainen ja asiallinen rapussa. Sama nainen tykkää kävellä ilman kenkiä jos ei ole satanut, oli sitten helmi tai heinäkuu, sukat hänellä kyllä on. Välillä käy lepöilemässö mielisairaalassa ja palaa kotiin.
Kävisin vetämässä kerran turpaan sitä äijää tai muiluttaisin niska perse otteella varovasti jos se on sairas ja vanha. Jos ei puhe auta ensin. Asuin kerrostalossa joskus ja sairaanhoitajan puoliso teki itsemurhan naapurissa. Olin järkyttynyt. Mulle se oli vähän liikaa aksonia ja kamalia vuokralaisia sinne tuli niin että tappelu raikui koko talossa.
Kyseinen henkilö on edelleen nainen. Noin 20 vuotias, ei ole muuten ilkeä mutta tuo häiritsee. Ei ole kyllä mielessäkään käynyt että menisin häntä lyömään, ei normaalit ihmiset noin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?
Seuraavassa asunnossa haluaisin koeasua viikonlopun ja muutaman arkipäivän...Jos kerrostaloon... Asunnon myyjäthän eivät kerro häiritsevistä naapureista. Ja ehdottomasti ylin kerros, paitsi jos vieressä on hissin konehuone!
Ihan korpeen haluaisin kuuntelemasta yläkerran kantapään jyskytystä, huonekalujen siirtelyä ja kolinoita, jotka alkavat yleensä vasta klo 22.00 ja kestävät puolille öin. Keväällä kävin sanomassa klo 22.30, kun eukko huusi taas "painu helvettiä" ukolleen, niin että rappukäytävä raikui ekasta viidenteen kerrokseen, sen jälkeen on sen suhteen ollut hiljaista...
Vielä pitää vuosi asua, ettei mene myyntivoiton veroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta vaan pois. Etsi joku hiljaisen rivarin pääty tai mikä vaan rauhaisalta vaikuttava alue. Kyllä varmasti löydät jonkun kivan asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?
Seuraavassa asunnossa haluaisin koeasua viikonlopun ja muutaman arkipäivän...Jos kerrostaloon... Asunnon myyjäthän eivät kerro häiritsevistä naapureista. Ja ehdottomasti ylin kerros, paitsi jos vieressä on hissin konehuone!
Ihan korpeen haluaisin kuuntelemasta yläkerran kantapään jyskytystä, huonekalujen siirtelyä ja kolinoita, jotka alkavat yleensä vasta klo 22.00 ja kestävät puolille öin. Keväällä kävin sanomassa klo 22.30, kun eukko huusi taas "painu helvettiä" ukolleen, niin että rappukäytävä raikui ekasta viidenteen kerrokseen, sen jälkeen on sen suhteen ollut hiljaista...
Vielä pitää vuosi asua, ettei mene myyntivoiton veroa.
Ehdottomasti myynnissä olevissa asunnoissa pitäisi voida olla vuokralla vaikka viikko kuuntelemassa ja kokeilemassa. Ja jos ostaa, sen vuokran saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 70-luvun talo jossa kerrosten väliset brtonilattiat on onttoja eli kaikki kuuluu läpi. Kuulen siis normaalin puheen, tv:n ja jokaisen tuolin siirron. Itselläni myös vauva joka hakkaa lattiiaa leluillaan eli alakerran pappakin kärsii.
Kärsin samasta, ei auttanut ystävällinen pyyntö. Itkin iltaisin kun olin niin rikki. Myin kämpän ja jatkoin matkaa. Nyt olen kuin toinen ihminen kun ei tarvitse elää melusaasteessa. Ei kannata menettää omaa mielenterveyttä, muuta. Asiat muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?
Seuraavassa asunnossa haluaisin koeasua viikonlopun ja muutaman arkipäivän...Jos kerrostaloon... Asunnon myyjäthän eivät kerro häiritsevistä naapureista. Ja ehdottomasti ylin kerros, paitsi jos vieressä on hissin konehuone!
Ihan korpeen haluaisin kuuntelemasta yläkerran kantapään jyskytystä, huonekalujen siirtelyä ja kolinoita, jotka alkavat yleensä vasta klo 22.00 ja kestävät puolille öin. Keväällä kävin sanomassa klo 22.30, kun eukko huusi taas "painu helvettiä" ukolleen, niin että rappukäytävä raikui ekasta viidenteen kerrokseen, sen jälkeen on sen suhteen ollut hiljaista...
Vielä pitää vuosi asua, ettei mene myyntivoiton veroa.
Hyviä huomioita. Hissin klonksahtelu voi ruveta pitemmän päälle ärsyttämään. En kyllä usko konehuoneesta olevan yläkertaan erityistä haittaa, huminat ja kolinat kuuluu kaikkialle. Eräs harvemmin mainittu asumishaitta on maantasalla asuville kuuluva teräksisen ulko-oven käyntiääni. Fiksuimmat pidättävät ovea, jotta se sulkeutuisi hiljaa, mutta heitä (meitä) on vain yksi sadasta. Jos itse asuisi ulko-oven vieressä, liimaisin siihen jotain tiivistejuttuja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestätkö jatkuvaa musiikkia? Siis itse valitsemaasi, jos laittaisit soimaan taustalle?
Käytännössä olen pysynyt hengissä vain sen voimalla, että luukuttamalla musiikkia saan peitettyä naapurien puheen, pesukoneen, kantapäätöminät yms.
Aiemmassa taloyhtiössä jopa puhe kuului naapurista. Naapurin teini-ikäinen poika luukutti musiikkia kahdelta yöllä ja menin seuraavana aamuna kahdeksaan töihin. Ei naurattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokseenkin samaistun tähän. Itse kärsin siitä kun yläkerran naapurin asunnosta kuuluu kellon ympäri vähän väliä säännöllisen epäsäännöllisesti sellanen koliseva ääni, ikään kuin jotain tippuisi lattialle ja jäisi siihen hetkeksi vierimään/pomppimaan. Muutin nykyiseen kämppääni toukokuussa ja silloin alussa lähinnä huvitti tuo ääni, mutta nyt 5kk jälkeen tuntuu että sekoan kohta niin ikään. Siis MIKÄ HELVETTI voi pitää tuollaista ääntä päivästä ja kuukaudesta toiseen? Myös öisin.
Jostain syystä meidän talon puutikkua muistuttava 160 cm lähärimuija tai siivooja katsoo voivansa hakata ja tikata kantapäitään vaikka keskellä yötä kun saapuu keikaltaan. Huomauttajat saivat törkykirjeen kun kehtasivatkin pyytää normaalia kävelyä. Miten n 55 kg painava saakin ne luupiikkinsä jysäytettyyn noin, on arvoitus. Ollaan mietitty kiinnittää norsun kuva sen oveen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaistun!
Joka halvatun ilta musiikki soi aikuisten työtä tekevien ihmisten kotona monta tuntia. Viikonloppuisin monta päivää kestäviä bileitä. Kaksi lähes aikuista lasta ravaa ylös-alas rappusia kantapäillä juosten ja tupakalla kun käydään niin ovi pitää lämäistä kiinni kovaa, vaikka kello olisi kolme yöllä. Kun kerrot että musiikki on kovalla, pyytävät naapurit anteeksi ja menevät kääntämään volat kovemmalle.
Olen pyytänyt kauniisti ensimmäiset kuukaudet, sitten uhannut isännöinnillä seuraavat kuukaudet. Nyt olen sairaslomalla ja sovitteluun ollaan menossa, kun isännöitsijän huomautuksetkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Pitää olla kaksi naapuria, jotka kärsisivät että saisi virallisen valituksen tehtyä ja minä olen ainoa seinänaapuri. Kohta varmaan entinen sellainen kun jokin suljettu osasto kutsuu. Nyt selviän illoista ja öistä kun vastamelukuulokkeissa soi joku kirja koko ajan.
Otan osaa. Tässä talossa asuva naapurini on valittanut isännöitsijälle jatkuvasti yläkerran metelistä, ja on saanut myös kaksi muuta asukasta mukaan valitukseen. Silti isännöitsijä ei aio antaa metelöijälle varoitusta. Todella munatonta touhua. Ehdottaa vain sovittelua. Tänä päivänä, tässä tilanteessa, kun iso osa ihmisiä tekee etätöitä jne, tulisi isännöitsijöiden ottaa ihan tosissaan ihmisten valitukset metelöinnistä.
Meillä kans tuo järjetön sääntö, pitää olla 2 "todistajaa", tarkat tiedot, kellonajat jne... Menisinkö rimputtelemaan keskellä yötä naapureiden ovikelloa ja itse häiriköimään kysymyksellä "häiritseekö meteli, todistatko?"
No en todellakaan ja niitä "mahdollisia todistajia" en päiväsaikaan näe, kun olen töissä.
Mahdoton yhtälö!
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä meidän talon puutikkua muistuttava 160 cm lähärimuija tai siivooja katsoo voivansa hakata ja tikata kantapäitään vaikka keskellä yötä kun saapuu keikaltaan. Huomauttajat saivat törkykirjeen kun kehtasivatkin pyytää normaalia kävelyä. Miten n 55 kg painava saakin ne luupiikkinsä jysäytettyyn noin, on arvoitus. Ollaan mietitty kiinnittää norsun kuva sen oveen.
Norsuhan kävelee hiljaa pehmeillä töppöjaloillaan, puhvelilauman kuva olisi osuvampi. Muuten hyvä idea, itse kutsun yläkerran eukkoa kenguruksi...
Ei nuo vastamelukuulokkeet auta, jos haluaa esim. katsoa tv:stä jotain suomenkielistä ohjelmaa klo 22 jälkeen... eipä mitään kuulisi! Nyt katselen kutoselta suomeksi selostettua snookeria ja hyppäsin puoli metriä ilmaan, kun yläkerrassa tiputettii jälleen se keilapallo (tjn) pääni päällä...
Täällä sama ongelma ap. Oon asunu paperitalossa 10v missä tosiaan KAIKKI kuuluu. Nyt en enää jaksa. Ostin parhaat vastamelukuulokkeet mitä markkinoilla on, ne auttaa hyvin. Mutta en halua omassa kodissa jatkuvasti olla luurit päässä. Uusi kämppä on etsinnässä. Jos en saa koenukkua viikkoa ei kauppoja synny. Nykyisessä kämpässä koenukuin yhden yön mutta eihän se kertonut totuutta... Ja aion ihan naapureilta kysyä ennen ostopäätöstä fiiliksiä.
Aika harvoin on. Ja sekään ei auta jos joku kunnon metelipetteri muuttaa naapuriin.