Lue keskustelun säännöt.
Naapurien äänistä hulluksi
16.10.2020 |
Vähän huolestuttaa että nyt nuppi on pimahtanut lopullisesti.
Minulla on ollut vuosia putkeen stressiä ilman taukoa, josta siirryttiin suoraan koronaan. Kotoa työskentely kuulosti aluksi hyvältä, mutta ei tosiaan auttanut yhtään. Eikä se , että sosiaalinen elämä katosi kokonaan. Olen viimeiset 7kk istunut yksin kotona. Yläkerran pariskunta myös.
Tuli nopsaan selväksi, että asun talossa missä seinät on sen verran ohuet, että kaikki kuuluu läpi. Aamu kahdeksalta herään älyttömään kolinaan. Iltaan asti kuunnellaan ryminää, töminää ja kovaäänistä puhetta. Huonekalujen raahausta. Varmaan sata kertaa päivässä kuuluu sellainen raastava ja kaikuva ääni, mikä todennäköisesti on jonkun puisen saunatuolin työntelyä pesutiloissa.
Aluksi huhtikuun alussa tämä oli vain lievästi epämiellyttävää. Sen kanssa pystyi elämään. Sitten kuukaudet alkoivat vieriä. Jostain syystä yläkerran tyyppien äänet alkoivat ärsyttämään aina vain enemmän ja enemmän. Sitä alkoi jo odottamaan milloin sieltä tulee taas ne päivittäiset klassikkoäänet kuten se saunatuolin rääkäisy.
Jossain vaiheessa hiljaisuuskin alkoi ahdistamaan. Hiljaisina hetkinä tulee pidätettyä hengitystä kun odottaa että kohta sieltä taas pudotetaan joku keilapallo lattialle. Ja ei mene montaa minuuttia kun joku kolahdus kuuluu. Asunnossa ei kirjaimellisesti ole koskaan täysin hiljaista, paitsi yön pikkutunteina.
Herään käytännössä jo valmiiksi vihaisena, sillä olen herännyt 7kk ajan silloin kun naapurit päättävät. Minun elämisestäni ei kuulu ääntä, mutta kotini koko äänimaisema on heidän sanelemaansa. Tässä on jotain perustavanlaatuisesti raivostuttavaa. Jokin luolamiehen vaisto päässäni kokee, että vieras tunkeutuu reviirilleni. Negatiivista suhtautumista naapurien ääniin ei auta sekään, että keväällä lähestyin heitä erittäin kohteliaasti ja anteeksipyytelevästi ja toivoin että otettaisiin äänitasot huomioon kun kaikki istutaan kotona. Sain heiltä käytännössä haistattelut vastauksena ja äänet vain kovenivat. Minä olen ehkä monen mielestä hullu, mutta noin välinpitämätön en ainakaan ole.
Asialle ei voi tehdä mitään, koska kyse ei ole bilettämisestä, vaan pelkästään äänekkäästä elämisestä. Ja valitettavasti he eivät koskaan poistu asunnostaan. Hiljaisia päiviä ei ole laskujeni mukaan ollut ainuttakaan.
Tässä muutama päivää sitten päässä jotenkin naksahti. Yhtäkkiä jatkuva ahdistus ja jännitystila vaihtui uupumukseen ja motivaation puutteeseen. Sydän ei enää jaksa hakata tuhatta ja sataa. Alkoi väsyttämään ja nukuttamaan. Elämä alkoi tuntua täysin tyhjältä ja harmaalta paikalta, jossa ei ole mitään. Olen nyt nukkunut 2 päivää putkeen enkä saa mitään tehdyksi. En yhtään mitään. Unohtelen asioita. Jostain syystä puheen takkuilee kuin olisin kännissä. Täytyy kai ottaa loparit tai saikkua. Mutta mikä hyöty siitä saikusta on jos se on taas lisää vankeutta tässä paikassa jota kodiksi kutsun?
Olen sen verran tajuissani vielä, että ymmärrän aivojeni jostain syystä ylireagoivan tuohon naapurimölyyn. Mistä tässä on kyse? Mitä päässäni tapahtuu? Tai sitten jatkuvat äänet todella ovat verrattavissa kiinalaiseen vesikidutukseen ja pääni reagoi sen mukaisesti. Harvalla on kuitenkaan kokemusta tällaisesta, niin en usko kovinkaan monen ymmärtävän.
Kommentit (133)
Myöskin tulossa hulluksi naapurin tömistelystä, mutta omistusasujana ei noin vaan häippästäkään.
Pelottaa, että mahdollinen asunnon vaihto vie ojasta allikkoon ja tappiot luetaan kymmenissä tuhansissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan kerrostaloissa vielä pahentaa tilannetta tämä laminaattimuoti. Sellainen askel, joka muovimatolla ei saisi mitään ääntä, kolahtaa ja kaikuu laminaatilla todella kovaäänisesti. Eikä säästöjen nimissä tietenkään rakenneta tarvittavaa lisä-äänieristystä sen laminaatin alle.
Itselläkin haussa hiljainen asunto, mutta ei tässä ole mitään järkeä kun töissäkin pitäisi käydä, eikä sen takia voi muuttaa mihin tahansa kauas kaikesta. Uutta asuntoa etsiessä ehdottomasti vain ylimmän kerroksen asunto käy, ja huoneita pitää olla vähintään kaksi siten, että jos seinänaapuri metelöi, niin toiseen huoneeseen pääsee pakoon.
Korvaajina alkaa koskea korviin pitemmän päälle. Ja joskus olisi kiva esim. katsoa sohvalta telkkaria normaalisti, ilman mitään kuulokevirityksiä.
Muutin paremman toivossa ylimmän kerroksen asuntoon, mutta ei se estä seinänaapurien kolinoita. Seinänaapurin mölyä ei pääse edes siihen toiseen huoneeseen pakoon, koska hänen äänensä kaikuu tossa ontommassa väliseinässä sen paksumman huoneistojen välisen seinän sijaan... Edellisen asunnon jäljiltä toivoin myös, ettei tarvitsisi enää nukkua korvatulpat päässä, koska korvat kipeytyvät siitä, mutta tarvitsee vaan luovuttaa ja marssia apteekkiin korvatulppaostoksille.
Siis mitä helvettiä? Miksi sä olet istunut yksin kotona 7kk? Miksi sulla ei ole nukkuessa korvatulppia ja päivällä telkkari ,spotify,radio päällä. Kuulokkeet myös keksitty. Kyllä monet paikat on auki ja kahville,uimaan,kylpylään,leffaan,syömään pääsee ihan normaalisti. Kirjastot on auki,kuntosalit,lenkkipolut.
Ryhdistäydy hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Miksi sä olet istunut yksin kotona 7kk? Miksi sulla ei ole nukkuessa korvatulppia ja päivällä telkkari ,spotify,radio päällä. Kuulokkeet myös keksitty. Kyllä monet paikat on auki ja kahville,uimaan,kylpylään,leffaan,syömään pääsee ihan normaalisti. Kirjastot on auki,kuntosalit,lenkkipolut.
Ryhdistäydy hyvä ihminen.
Mulla on 0 ystävää ja aina kun käyn kirjastossa tms. niin olen ainut asiakas paikalla. Missä ihmiset ovat?
Kyse on ääniyliherkkyydestå ja mitä enemmän yksin on ja hiljaisuudessa niin sitä herkemmäksi käy äänille. Kannattaa siedättää itseään ja koittaa ryömiä sieltä kolostaan ihmisten ilmoille, niin paljon ja usein kuin mahdollista. Alkaa jo mielenterveys selkeästi rapistua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans yks korvat ruvella oleva. Korvatulppia olen joutunut käyttämään aina kerrostalossa asuessa eli n. 20 vuotta. Aina joku yökolistelija tai muu häirikkö osuu naapuriin. Täällä on melko siedettävä tilanne moneen muuhun verrattuna, mutta häiritsee kyllä, kun öisin ei saa nukuttua. Tulppien käyttäminen sinänsä ei haittaa, mutta korvat ärtyy ja kipeytyy/tulehtuu. Vastamelukuulokkeet alkaa painaa melko pian ikävästi. Haaveilen omasta tuvasta, pienikin riittäisi, kunhan vaan saisi olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Miksi sä olet istunut yksin kotona 7kk? Miksi sulla ei ole nukkuessa korvatulppia ja päivällä telkkari ,spotify,radio päällä. Kuulokkeet myös keksitty. Kyllä monet paikat on auki ja kahville,uimaan,kylpylään,leffaan,syömään pääsee ihan normaalisti. Kirjastot on auki,kuntosalit,lenkkipolut.
Ryhdistäydy hyvä ihminen.
Mulla on 0 ystävää ja aina kun käyn kirjastossa tms. niin olen ainut asiakas paikalla. Missä ihmiset ovat?
Jyväskylässä on ihmisiä ihan mukavasti liikkeellä,jos asut pienellä paikkakunnalla niin lähde lähikaupunkiin päiväreissulle. Kyllä meitä ihmisiä paljonkin liikkuu. Tänäänkin oli kylpylä täynnä ja kahvila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihmisten ilmoille! Meet vaikka kahville johonkin ja semmoisiin paikkoihin missä on ääniä ja elämää. Yksin voi myös mennä ,ei niitä kavereita sieltä kotoo löydä 👍 etit jonkun harrastusporukan esim missä voit tutustua uusiin ihmisiin
Kyllä minä tuon ymmärrän, kun itsellä on ollut metelöiviä naapureita.
Varmaan kyllä kannattaa mennä lääkäriin tai psykologille, jos tuntuu, ettei enää kestä tilannetta. Ei siksi että vika olisi sinussa, vaan siksi että voisit puhua jollekin ja saisit ehkä jonkinlaista apua ainakin henkisesti, vaikka se ei ratkaise itse ongelmaa.
Itse asun nyt talossa, jossa ei ennen kuulunut mitään ääniä, mutta kun yksi naapuri vaihtui, niin kyseisestä kämpästä alkoi kuulua kaikki äänet todella selvästi. Onneksi se naapuri on ajoittain pitkiä aikoja jossain muualla, niin ettei tarvitse ihan koko ajan kuunnella hänen normaalin elämisen ääniään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se keilapallo on todennäköisesti käsipaino. Sen kun nakkaa laminaattilattialle huh huh. Ikävä tilanne sulla. Mulla oli vuosia sitten samanlainen tilanne kun yläkerran mies käytti vaimoaan nyrkkeilysäkkinä. Siis tosi järkyttävää , poliisit melkein asui siellä , yks kerta vaimo tuli multa pyytämään apua ja soitin poliisit. Olisitte nähneet sen eukon silmän se oli aivan vihreä ja pullotti päässä. Seuraavana päivänä rouva odotti alhaalla armasta miestään niinkuin mitään ei ois tapahtunut. Järkkyä! Tilasin lääkäriajan , sanoin etten saa nukuttua antoivat jotain mietoa rauhoittavaa. Meni kuukausi rouva tuli sanomaan että ovat saaneet häädön. Itkin ilosta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?
Hei kohtalotoveri. Olen 2-3 vuotta muutellut näistä paperitaloista toiseen. Sekä äänten aiheuttama stressi että jatkuva muuttelu ahdistaa ja uuvuttaa. Nuorempana sain olla hiljaisissa taloissa, eli en suinkaan kuvittele näitä ääniä ja niiden ärsyttävyyttä. Hiljaisia taloja ON olemassa! Ja samoin hiljaisia naapureita. Rauha on yleensä yhdistelmä näitä molempia. Minun vinkki sinulle on se, että vältä pieniä 2 tai 3-kerroksisia taloja jotka on yleensä rakennettu 50-60-luvuilla. Jotkut sanovat että vanha on aina parempi, mutta ei se näin ole. Olen asunut elämäni aikana seitsemässä talossa ja hiljaisimmat ovat AINA olleet ne joissa on yli 6 kerrosta. Harmi että koskaan muutin hiljaisesta pois, en silloin vain tiennyt että äänet voisivat edes muodostua ongelmaksi. Hullua mutta isompi talo on todella ollut aina parempi. Muuta aina jos mahdollista ylimpään kerrokseen - suurin osa äänistä tulee yläkerrasta. Jos katsot asuntoa pienemmästä talosta, kiinnitä huomiota kuinka paljon asuntoja per kerros siinä on. Asun tällä hetkellä ihan pienessä kerrostalossa jossa on ahtaat käytävät, mutta silti 4 ovea per kerros. Tästä voi jo päätellä että seinien on oltava erittäin ohuet. Asuntoja on liikaa tilaan nähden.
Tällä hetkellä olen etsimässä asuntoa kuten sinäkin, mutta ei tuppaa löytymään. Asunto pitäisi ehdottomasti saada koenukkua ennen muuttopäätöstä. Ehdotin tätä välittäjälle mutta ei lämmennyt ajatukselle. Miksi? Asunto on elämän isoin hankinta. Jopa polkupyörä koeajetaan pyöräliikkeessä, mutta koti pitää ottaa sokkona!
Täällä toinen, joka on tätä asuntorulettia pelannut. On niin paljon asioita, jotka eivät todellakaan asunnosta selviä näytössä, ei vaikka kävisit siellä useampaan kertaan.
Kaikista ikävimmät yllätykset on usein liittyneet naapureihin, mutta muitakin jokapäiväistä elämää vaikeuttavia seikkoja on tullut ilmi vasta asumisen myötä. En tiedä mikä tähän auttaisi?
Ehkä joku taitava voisi tehdä nettisivuston, jonne asukkaat voisi arvostella asumiskokemuksia taloissa? Tai Oikotien talosivulle saisi jonkun arvostelumahdollisuuden. Naapureita ei toki saa haukkua, mutta ihan reilua olisi että jostain käy ilmi, että seinät pahvia. Ehkä näin saataisiin myös laadukkaampaa rakentamista ja taloyhtiöt korjaamaan talon viat ja puutteet nopeammin ja tehokkaammin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta tässä koronassa on linnottautua pmaan kotiinsa, varsinkin yksin asuvat ja muutenkin yksinäiset ihmiset. Järki käteen,liikkua saa ja se on ihan turvallistakin kun käyttää sitä maalaisjärkeä
Minunkin on vaikeaa ajatella kerrostalossa asumista, kun pelkään itsekin että saisin meluavan naapurin. Asuin vähän aikaa todella rauhallisessa talossa, jossa ei kuulunut kuin vähän ääniä yläkerrasta ( joku tahtoi kävellä korollisilla kengillä siellä ja tämäkin vähän jo häiritsi kyllä), mutta tuttujen asuntoihin verrattuna tämä oli vielä pientä, kun parissa asunnossa kuuluu ihan normaali tv:n äänikin läpi. Parempi olisi siis asua omakotitalossa. Tosin joskus naapurit saattavat häiritä niissäkin ja kokemusta on kun pihalla olo vaikeaa, kun naapurit juhlivat koko kesän pihallaan niin, että kuului sisällekin. Tosin tämä tietysti aika pieni paha vielä monen kokemuksiin verraten, mutta kyllä sekin jo ärsytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä. Ikai ihmiset eivät hanki vastamelukuulokkeita. Kärsitään ja valitetaan ja lopulta pää poksahtaa. Ei mene jakeluun tämä.
Esimerkiksi nyt meillä tänään on imuroitu, meillä on käynyt miehen kaksi lapsenlasta piipahtamassa ja naapuri kaatunut puun työhuoneeni ikkunan edestä minun tehdessäni etätöitä.
Imuroinnin huomasin lounastauolla kun oli puhtaat matot. Lastenlasten käynnistä kuulin kun he olivat jo lähteneet. Moottorisahan käytön ikkunani alla tajusin kun se puu heilahti nurin ja näin sen silmäkulmasta.
Keskimäärin kerran päivässä minut säikäytetään olkaan taputtamalla, kun olen koneella luurit päässä. Perheellä on jotain asiaa, en kuule oven käyvän ja pelästyn lähinnä kuoliaaksi.
Jännä kun aloin itsekin nyt kuuntelee niin tosiaan jatkuva töminä kuuluu yläkerrasta.. se ei kuitenkaan häiritse ellen oikein kiinnitä asiaan huomiota. Ehkä olet liikaa keskittynyt asiaan ja jos saisit sisältöä elämääsi voisit olla välittämättä töminästä?
Tosiaan voisin kiduttaa itseni kuoliaaksi jos tekisin tuosta töminästä ongelman itselleni. Kaikki on siellä oman pääkopan sisällä,eikä millään pahalla mut näin se on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?
Hei kohtalotoveri. Olen 2-3 vuotta muutellut näistä paperitaloista toiseen. Sekä äänten aiheuttama stressi että jatkuva muuttelu ahdistaa ja uuvuttaa. Nuorempana sain olla hiljaisissa taloissa, eli en suinkaan kuvittele näitä ääniä ja niiden ärsyttävyyttä. Hiljaisia taloja ON olemassa! Ja samoin hiljaisia naapureita. Rauha on yleensä yhdistelmä näitä molempia. Minun vinkki sinulle on se, että vältä pieniä 2 tai 3-kerroksisia taloja jotka on yleensä rakennettu 50-60-luvuilla. Jotkut sanovat että vanha on aina parempi, mutta ei se näin ole. Olen asunut elämäni aikana seitsemässä talossa ja hiljaisimmat ovat AINA olleet ne joissa on yli 6 kerrosta. Harmi että koskaan muutin hiljaisesta pois, en silloin vain tiennyt että äänet voisivat edes muodostua ongelmaksi. Hullua mutta isompi talo on todella ollut aina parempi. Muuta aina jos mahdollista ylimpään kerrokseen - suurin osa äänistä tulee yläkerrasta. Jos katsot asuntoa pienemmästä talosta, kiinnitä huomiota kuinka paljon asuntoja per kerros siinä on. Asun tällä hetkellä ihan pienessä kerrostalossa jossa on ahtaat käytävät, mutta silti 4 ovea per kerros. Tästä voi jo päätellä että seinien on oltava erittäin ohuet. Asuntoja on liikaa tilaan nähden.
Tällä hetkellä olen etsimässä asuntoa kuten sinäkin, mutta ei tuppaa löytymään. Asunto pitäisi ehdottomasti saada koenukkua ennen muuttopäätöstä. Ehdotin tätä välittäjälle mutta ei lämmennyt ajatukselle. Miksi? Asunto on elämän isoin hankinta. Jopa polkupyörä koeajetaan pyöräliikkeessä, mutta koti pitää ottaa sokkona!Täällä toinen, joka on tätä asuntorulettia pelannut. On niin paljon asioita, jotka eivät todellakaan asunnosta selviä näytössä, ei vaikka kävisit siellä useampaan kertaan.
Kaikista ikävimmät yllätykset on usein liittyneet naapureihin, mutta muitakin jokapäiväistä elämää vaikeuttavia seikkoja on tullut ilmi vasta asumisen myötä. En tiedä mikä tähän auttaisi?
Ehkä joku taitava voisi tehdä nettisivuston, jonne asukkaat voisi arvostella asumiskokemuksia taloissa? Tai Oikotien talosivulle saisi jonkun arvostelumahdollisuuden. Naapureita ei toki saa haukkua, mutta ihan reilua olisi että jostain käy ilmi, että seinät pahvia. Ehkä näin saataisiin myös laadukkaampaa rakentamista ja taloyhtiöt korjaamaan talon viat ja puutteet nopeammin ja tehokkaammin?
Todella hyvä idea. Ei kai ole olemassa mitään lakia, joka kieltäisi tuollaisen julkisen talojen arvostelun? Jos ei ole, niin ehdottomasti tämä pitää toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Miksi sä olet istunut yksin kotona 7kk? Miksi sulla ei ole nukkuessa korvatulppia ja päivällä telkkari ,spotify,radio päällä. Kuulokkeet myös keksitty. Kyllä monet paikat on auki ja kahville,uimaan,kylpylään,leffaan,syömään pääsee ihan normaalisti. Kirjastot on auki,kuntosalit,lenkkipolut.
Ryhdistäydy hyvä ihminen.
Minusta on ikävää jos aina syyllistetään sitä yksinäistä, että hänen pitää olla rohkeampi. Tuo ryhdistäydy on muutenkin ihan vakiolause esim masennuksesta kärsiville. Itsekin olen yksinäinen ja yritän käydä eri paikoissa, mutta vaikeaa on saada ihmisiä elämäänsä. Tosin siinä mielessä olen tottunut korona-aikaan ja se ei sillä tavalla muuta elämääni. Joskus olisi silti hyvä ymmärtää toisen kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aivan täysin, itselläni oli samanlaiset naapurit.
Kaipaan aikaa tai paikkaa, jossa epäsosiaalinen käytös kuten jatkuva remuaminen ja mesoaminen, häirintä ja ahdistelu, paikkojen rikkominen ja ohikulkijoille haistattelu on sosiaalisesti tuomittavaa niin että sen myös huomaa. Kun kukaan naapuri ei enää moikkaa, Länsiväylä "unohtuu" aina jakaa, ja lähikaupan kassakin katsoo vinoon kun asioit, loppuu nopeasti se paska käytös. Sosiaalinen tuominta ja eristys on ihmiselle hyvinkin toimiva rangaistus. Toki sen on myös loputtava mikäli käytös kohenee.
Asun tuppukylässä jossa asiat ovat kutakuinkin näin. Eipä tule meteliä tai ahdistelua miltään suunnalta, ja jos tulee niin se loppuu lyhyeen.
Miten asut tuppukylässä, jos sinulle tulee Länsiväylä (Espoon paikallislehti)?
Kyllä se oli karmeeta asuttii rivitalomall.asunnos olin töistä helv.väsy 5,30,iltaan 17,30.Perj.lauant.yönä naapurin akka toi jonku ukon ja sohvan jalan jytkeeseen heräsin.Puukengäl kopautin seinää.No sit muutettii melko uuteen kerristalon alakerta,ihana,asunto,iltasin 30pentua laski mäkee parvekkeen kohilta,ovet varastos paukkku kun pulkat mitä lie siel köökus kaksi ikkunaa ,verhot illal alhaal.No siitä muutettiin omaan taloon.Muutama vuosi ihana rauha.Hyvät naapurit,mukavat kunnes,sivuun tulee talo,työautot koneet hiisattiin pörrää kotiin,melu hirvee,sitten siihen tuli yritys joka vieläkin,sirkkelit yms,melut pauhaa.Jos muuta meluu keksi veti rautalapioo asfaltilla.Jyrät yms.Avanttitraktori 4m päässä ajaa.Ei pihal voi kesäsin olla.Muutkin naapurit melusta sanoneet.Vihreitä aatteltaanMeillä on järjestyssäännöt paikkakunnalla mutta,moottorisahan käytöstä jne.Turhaan.Autojen tyhjäkäynti kesät,talvet saattaa pitkäänkin jyristää..no ei hätä tän näköinen kun on kekseliäs luonne,nyt saa rentoutuu,autojenoven paukutukset kuuluu hiukan,Meluhan nostaa verenpainetta,hermostuttaa.Kotirauhanhäirintää.Ei tarvita lupia yrityksen perustamiseen omakotialueelle taajamassa? Rekan,kuormaauton saa tuoda ajella vaikka ympyrää.
Mulla on seinänaapurina vanha alkoholistimies. Useina öinä saa kuunnella, kun hän ölähtelee ja huutelee yksittäisiä sanoja. Yhtenä yönä hän oli onnistunut lukittamaan sim-korttinsa ja riehui tuntikaupalla naapureiden onikelloja soittamassa, ovia hakkaamassa ja potiluukuista huutelemassa. Tulee joskus minun ovelle häiriköimään. Kehuu ja yrittää lääppiä. Oli viimeksi lukinnut itsensä ulos asunnostaan. Yritin puhumalla ja lopulta työntäen häätää häntä portaikkoon istumaan, että voisin soittaa huoltomiehelle. Ei lähtenyt, vaan kävi nojaamaan oveani vasten niin, etten saanut sitä kiinni. Jouduin soittamaan hätäkeskukseen. Olen päättänyt olla reagoimatta, jos hän vielä tulee ovelleni. Jos siitä huolimatta jää siihen ovelle häiritsemään, niin soitan poliisit. V**uttaa, kun tässä talossa kaikki kuuluu asunnoista käytävään, ei voi esittää olevansa poissa.