Lue keskustelun säännöt.
Naapurien äänistä hulluksi
16.10.2020 |
Vähän huolestuttaa että nyt nuppi on pimahtanut lopullisesti.
Minulla on ollut vuosia putkeen stressiä ilman taukoa, josta siirryttiin suoraan koronaan. Kotoa työskentely kuulosti aluksi hyvältä, mutta ei tosiaan auttanut yhtään. Eikä se , että sosiaalinen elämä katosi kokonaan. Olen viimeiset 7kk istunut yksin kotona. Yläkerran pariskunta myös.
Tuli nopsaan selväksi, että asun talossa missä seinät on sen verran ohuet, että kaikki kuuluu läpi. Aamu kahdeksalta herään älyttömään kolinaan. Iltaan asti kuunnellaan ryminää, töminää ja kovaäänistä puhetta. Huonekalujen raahausta. Varmaan sata kertaa päivässä kuuluu sellainen raastava ja kaikuva ääni, mikä todennäköisesti on jonkun puisen saunatuolin työntelyä pesutiloissa.
Aluksi huhtikuun alussa tämä oli vain lievästi epämiellyttävää. Sen kanssa pystyi elämään. Sitten kuukaudet alkoivat vieriä. Jostain syystä yläkerran tyyppien äänet alkoivat ärsyttämään aina vain enemmän ja enemmän. Sitä alkoi jo odottamaan milloin sieltä tulee taas ne päivittäiset klassikkoäänet kuten se saunatuolin rääkäisy.
Jossain vaiheessa hiljaisuuskin alkoi ahdistamaan. Hiljaisina hetkinä tulee pidätettyä hengitystä kun odottaa että kohta sieltä taas pudotetaan joku keilapallo lattialle. Ja ei mene montaa minuuttia kun joku kolahdus kuuluu. Asunnossa ei kirjaimellisesti ole koskaan täysin hiljaista, paitsi yön pikkutunteina.
Herään käytännössä jo valmiiksi vihaisena, sillä olen herännyt 7kk ajan silloin kun naapurit päättävät. Minun elämisestäni ei kuulu ääntä, mutta kotini koko äänimaisema on heidän sanelemaansa. Tässä on jotain perustavanlaatuisesti raivostuttavaa. Jokin luolamiehen vaisto päässäni kokee, että vieras tunkeutuu reviirilleni. Negatiivista suhtautumista naapurien ääniin ei auta sekään, että keväällä lähestyin heitä erittäin kohteliaasti ja anteeksipyytelevästi ja toivoin että otettaisiin äänitasot huomioon kun kaikki istutaan kotona. Sain heiltä käytännössä haistattelut vastauksena ja äänet vain kovenivat. Minä olen ehkä monen mielestä hullu, mutta noin välinpitämätön en ainakaan ole.
Asialle ei voi tehdä mitään, koska kyse ei ole bilettämisestä, vaan pelkästään äänekkäästä elämisestä. Ja valitettavasti he eivät koskaan poistu asunnostaan. Hiljaisia päiviä ei ole laskujeni mukaan ollut ainuttakaan.
Tässä muutama päivää sitten päässä jotenkin naksahti. Yhtäkkiä jatkuva ahdistus ja jännitystila vaihtui uupumukseen ja motivaation puutteeseen. Sydän ei enää jaksa hakata tuhatta ja sataa. Alkoi väsyttämään ja nukuttamaan. Elämä alkoi tuntua täysin tyhjältä ja harmaalta paikalta, jossa ei ole mitään. Olen nyt nukkunut 2 päivää putkeen enkä saa mitään tehdyksi. En yhtään mitään. Unohtelen asioita. Jostain syystä puheen takkuilee kuin olisin kännissä. Täytyy kai ottaa loparit tai saikkua. Mutta mikä hyöty siitä saikusta on jos se on taas lisää vankeutta tässä paikassa jota kodiksi kutsun?
Olen sen verran tajuissani vielä, että ymmärrän aivojeni jostain syystä ylireagoivan tuohon naapurimölyyn. Mistä tässä on kyse? Mitä päässäni tapahtuu? Tai sitten jatkuvat äänet todella ovat verrattavissa kiinalaiseen vesikidutukseen ja pääni reagoi sen mukaisesti. Harvalla on kuitenkaan kokemusta tällaisesta, niin en usko kovinkaan monen ymmärtävän.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Et ole pimahtamassa vaan heräämässä. Olet normaali ajatteleva yksilö, jolle rakennus- ja hissibisneksen lobbarit syöttävät median kautta unelmaa, jossa kaikki kulttuurit asuvat sovussa ja onnellisena päällekkäin kerrostaloissa haistelemassa käryävien bussien katkua, matkustavat muiden päättämien linjojen ja aikataulujen sanelemiin paikkoihin rynnimään muiden lampaiden tavoin vähäisenä vapaa-aikanaan ja vielä haluavat (ne jotka vielä itse maksavat) maksaa tästä kaikesta itsensä kipeiksi.
Vapaa, onnellinen ihminen rauhallisessa omakotitalossaan ilman kulutushysteriahaaveita on eliitin suurin uhka ja harmistus.
Tässä on jotain mitä kannattaa miettiä. Minusta tuntuu välillä että moderni elämä saa minut hulluksi. Ihmiset syyttelevät totta kai heikkoudesta. Sitten tajuan, että elämässäni ei ole mitään palkitsevaa. Tai mitään sellaista, mistä itse nautin. Mitä järkeä tässä on? Eikö mielenterveysongelmat ole nimenomaan terve tapa reagoida sairaaseen elämänrytmiin? Olisin hullu jos nauttisin tästä. Koko olemassaoloni perustuu sille, että minun on oltava tuottava yhteiskunnalle, jotta herrat saavat lisää kartanoita ja teknologia voi kehittyä. En edes halua sen kehittyvän. "Palkintona" stressistä minulle annetaan vapaa-aikaa kerrostaloasunnossani, älypuhelimia ja Netflix. Totuus teknologiasta on silti se, että netti ja some sairastuttaa ihmisiä. Aito kanssakäynti ihmisten kanssa on vaihtunut viesteihin netissä ja kieroutuneeseen pariutumiseen Tinderissä. Kuten todettua, pakotettu yhteisasuminen kerrostaloissa sairastuttaa ihmisiä myös. Luolamiehet eivät kuuntelisi lajitoverin ärsyttävää ääntä. Tulisi nuijasta päähän samantien. 2000-luvun länsimainen työmuurahainen on opetettu sietämään aivan kaikkea, ja kun tämä ei enää pystykään sietämään sitä, syytetään hulluksi ja sysätään johonkin syrjään laitokseen.
Kannattaa aina miettiä ekana, mihin ihmisen keho ja aivot ovat evoluution myötä kehittyneet. Ihminen EI ole kehittynyt heräämään naapurin kolinaan ja ruuan käryyn, menemään 12 tunniksi tehtaalle töihin ahtaassa junassa koronamaski naamalla ja palaamaan kotiin vain etsiäkseen seuraa Tinderistä, missä vaatimukset huippuunsa hioneet narsistit hylkäävät sinut pelkän kuvan perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät käytä mattoja koska se ei ole muotia. Näin esim tuolien raahaaminen kuuluu alakertaan.
Saisi mattomuoti tulla takaisin (itsellä on paljon mattoja, koska en halua naapureiden kuulevan asioitamme).
Minä en n pidä mattoja koska ne kerää pölyä ja pölyttää.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?
Hei kohtalotoveri. Olen 2-3 vuotta muutellut näistä paperitaloista toiseen. Sekä äänten aiheuttama stressi että jatkuva muuttelu ahdistaa ja uuvuttaa. Nuorempana sain olla hiljaisissa taloissa, eli en suinkaan kuvittele näitä ääniä ja niiden ärsyttävyyttä. Hiljaisia taloja ON olemassa! Ja samoin hiljaisia naapureita. Rauha on yleensä yhdistelmä näitä molempia. Minun vinkki sinulle on se, että vältä pieniä 2 tai 3-kerroksisia taloja jotka on yleensä rakennettu 50-60-luvuilla. Jotkut sanovat että vanha on aina parempi, mutta ei se näin ole. Olen asunut elämäni aikana seitsemässä talossa ja hiljaisimmat ovat AINA olleet ne joissa on yli 6 kerrosta. Harmi että koskaan muutin hiljaisesta pois, en silloin vain tiennyt että äänet voisivat edes muodostua ongelmaksi. Hullua mutta isompi talo on todella ollut aina parempi. Muuta aina jos mahdollista ylimpään kerrokseen - suurin osa äänistä tulee yläkerrasta. Jos katsot asuntoa pienemmästä talosta, kiinnitä huomiota kuinka paljon asuntoja per kerros siinä on. Asun tällä hetkellä ihan pienessä kerrostalossa jossa on ahtaat käytävät, mutta silti 4 ovea per kerros. Tästä voi jo päätellä että seinien on oltava erittäin ohuet. Asuntoja on liikaa tilaan nähden.
Tällä hetkellä olen etsimässä asuntoa kuten sinäkin, mutta ei tuppaa löytymään. Asunto pitäisi ehdottomasti saada koenukkua ennen muuttopäätöstä. Ehdotin tätä välittäjälle mutta ei lämmennyt ajatukselle. Miksi? Asunto on elämän isoin hankinta. Jopa polkupyörä koeajetaan pyöräliikkeessä, mutta koti pitää ottaa sokkona!
Olen ymmärtänyt niin että evoluutiossa on ollut edullista kun on nukuttu luolissa tai ulkona että heräämme jokaiselle oksan risahdukselle sillä peto saattaa olla popsimaan meidät suihinsa.Tai naapuriheimon jampat haluaa viedä meidän ruokavarastot.
Se mikä on edistänyt ihmisen selviytymistä ,onkin haitallista modernissa maailmassa.Samoin se kun jotkut ahtaa kerralla valtavia määriä ruokaa kerralla.Sekin on ollut hyödyllinen ominaisuus kun lihaa sai seuraavan kerran ties milloin.
Kaikkea tsemppiä ketjun aloittajalle ,minäkin olen erityisen herkkä äänille ja myös voimakkaille hajuille.Se voi tehdä elämästä helvettiä.
kokeile radiokuulosuojaimia? itellä on semmoset niin ikään kahjon naapurin takia. ystävällisesti hiljaa kavereineen ompi hän noin iltaysiin asti (nukkuneeko siihen) ja kympin jälkeen alkaa valua samanikäsiä siis 20-30 ikäsiä kaljapusseineen. äläkkä ja kailotus yltyy sitten aamuyölle asti. ei joka yö, mutta jok ikinen viikko 3-4 yönä.
toisena mahiksena sulle vois tietty olla katella rivarinpäätykämppää. no, kesällä ehketi nurmikonhoitoa pikku pläntillä ja talvella jokunen metri lunta lapioitavaksi. sievää pikkupuuhastelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erpa kirjoitti:
Olen ymmärtänyt niin että evoluutiossa on ollut edullista kun on nukuttu luolissa tai ulkona että heräämme jokaiselle oksan risahdukselle sillä peto saattaa olla popsimaan meidät suihinsa.Tai naapuriheimon jampat haluaa viedä meidän ruokavarastot.
Se mikä on edistänyt ihmisen selviytymistä ,onkin haitallista modernissa maailmassa.Samoin se kun jotkut ahtaa kerralla valtavia määriä ruokaa kerralla.Sekin on ollut hyödyllinen ominaisuus kun lihaa sai seuraavan kerran ties milloin.
Kaikkea tsemppiä ketjun aloittajalle ,minäkin olen erityisen herkkä äänille ja myös voimakkaille hajuille.Se voi tehdä elämästä helvettiä.
Erittäin hyvää pohdintaa. Olen itse herkkäuninen ja ylipäänsä herkkä kaikelle, nukkunut korvatulppien kanssa vuosia joka ikinen yö. Herään helposti, haistan valkosipulin käryn kilometrin päästä jne. Kaverit ei ymmärrä. Olen itsekin joskus heittänyt niille läppää, että Afrikan savanneilla minä olen se joka herää lähestyvään leijonaan kun te muut vaan nukutte ja tulette syödyiksi.
Harmi, että evoluution kehittämät positiiviset ominaisuudet ovat nyt hyödyttömiä. 2020-luvulla hyötyä on alhaisesta älykkyysosamäärästä ja siitä että ei vastaanota mitään aistiärsykkeitä. Menee vaan eteenpäin autopilotti päällä ja hyväksyy kaiken mitä ulkopuolelta tulee. Nämä ihmiset saattavat selviytyä nyt paremmin ja turtuneet aistit ovatkin uusi normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole pimahtamassa vaan heräämässä. Olet normaali ajatteleva yksilö, jolle rakennus- ja hissibisneksen lobbarit syöttävät median kautta unelmaa, jossa kaikki kulttuurit asuvat sovussa ja onnellisena päällekkäin kerrostaloissa haistelemassa käryävien bussien katkua, matkustavat muiden päättämien linjojen ja aikataulujen sanelemiin paikkoihin rynnimään muiden lampaiden tavoin vähäisenä vapaa-aikanaan ja vielä haluavat (ne jotka vielä itse maksavat) maksaa tästä kaikesta itsensä kipeiksi.
Vapaa, onnellinen ihminen rauhallisessa omakotitalossaan ilman kulutushysteriahaaveita on eliitin suurin uhka ja harmistus.
Tässä on jotain mitä kannattaa miettiä. Minusta tuntuu välillä että moderni elämä saa minut hulluksi. Ihmiset syyttelevät totta kai heikkoudesta. Sitten tajuan, että elämässäni ei ole mitään palkitsevaa. Tai mitään sellaista, mistä itse nautin. Mitä järkeä tässä on? Eikö mielenterveysongelmat ole nimenomaan terve tapa reagoida sairaaseen elämänrytmiin? Olisin hullu jos nauttisin tästä. Koko olemassaoloni perustuu sille, että minun on oltava tuottava yhteiskunnalle, jotta herrat saavat lisää kartanoita ja teknologia voi kehittyä. En edes halua sen kehittyvän. "Palkintona" stressistä minulle annetaan vapaa-aikaa kerrostaloasunnossani, älypuhelimia ja Netflix. Totuus teknologiasta on silti se, että netti ja some sairastuttaa ihmisiä. Aito kanssakäynti ihmisten kanssa on vaihtunut viesteihin netissä ja kieroutuneeseen pariutumiseen Tinderissä. Kuten todettua, pakotettu yhteisasuminen kerrostaloissa sairastuttaa ihmisiä myös. Luolamiehet eivät kuuntelisi lajitoverin ärsyttävää ääntä. Tulisi nuijasta päähän samantien. 2000-luvun länsimainen työmuurahainen on opetettu sietämään aivan kaikkea, ja kun tämä ei enää pystykään sietämään sitä, syytetään hulluksi ja sysätään johonkin syrjään laitokseen.
Kannattaa aina miettiä ekana, mihin ihmisen keho ja aivot ovat evoluution myötä kehittyneet. Ihminen EI ole kehittynyt heräämään naapurin kolinaan ja ruuan käryyn, menemään 12 tunniksi tehtaalle töihin ahtaassa junassa koronamaski naamalla ja palaamaan kotiin vain etsiäkseen seuraa Tinderistä, missä vaatimukset huippuunsa hioneet narsistit hylkäävät sinut pelkän kuvan perusteella.
Olet itse valinnut elää noin. Tee jotain. On muitakin tapoja elää. Hyvä kun heräsit nyt, mutta itse olet tuohon itsesi ajanut. Kenties se stressi sinussa puhuu, käyt kierroksilla.
Ei ole pakko olla tinderissä. Etsi seuraa joka ajattelee samoin.
” sinulle annetaan vapaa aikaa kerrostalo asunnossasi jossa on älypuhelimia ja netflix..”
-Kuka sinulle antaa vapaa aikaa? Sinä itse päätät miten haluat elää. Nyt kuulostaa, kuin olisit holhouksen alainen ja joku muu sanelee elämäsi.
Vietä vapaa aikaa muualla, hanki joku muu harrastus, kuin älypuhelin ja netflix. Äänieristä kotisi, ellet halua muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostusi ikinä kerrostaloon, ellei kyseessä ole todella vanha paksuseinänen talo, siinäkin pitää olla ylin kerros. Köyhät asukoo kerrostalohelvetisssä tappelemassa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Voin samaistua tilanteeseesi. Asuin aikoinaan vuokra-asunnossa, jossa ei ollut koskaan hiljaista. Minulla oli yläkerran metelöitsijän lisäksi riesana seinänaapuri, joka juopotteli yöt ja huudatti musiikkia. Sain jonkun sortin burnoutin univajeesta ja stressistä. Jouduin sairauslomalle, kun sekoilin töissä yliväsyneenä. Onnekseni pääsin muuttamaan ja sitä onnea ei voi kuvailla, kun saa asua rauhallisessa asunnossa. Omalla rauhalla on uskomaton merkitys hyvinvoinnille. Voimia.
Minäkin olin onneni kukkuloilla, kun luulin viimeinkin päässeeni rauhalliseen asuntoon rivitalon päätyyn. Seinänaapurikämppä oli kaupungin vuokraama ja siellä oli toimintaa vain arkisin 8-16. Juuri sopivasti oman työaikatauluni mukaan. Vuoden sitä auvoa kesti, sitten katolla alkoi ykskaks vesiputket jytisemään joka ärsytti etenkin öisin kun joku naapuri laittoi aina pesukoneen yöksi päälle. Valitin asiasta, mutta sille ei osata tai viitsitä tehdä mitään. Sitten vielä pihaan kurvasi eräs pimeä ilta muuttoauto ja naapurista alkoi kuulumaan helvetinmoista jytinää ja tömpsettä. Ajattelin, että ei j-lauta, ei kai. No kyllä, sinne muuttaa uudet naapurit. Nyt on siis kaikki mahdolliset äänihaitat päällä ja tuntuu, että pää hajoaa. Minne hittoon minä nyt oikein muka muuttaisin, kun ei sitä hiljaista kämppää tunnu olevan missään. Mummonmökki keskeltä metsääkö se pitää vaan hommata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon meluun: kerrostaloissa on niin paperi seinät, että vika ei ole ihan kokonaan ainoastaan naapuriesi, vaan taloja rakennetaan huonosti. On normaalia elää kotona. Se on harmi, etteivät osanneet kasvotusten kanssasi asioista sopia.
Oman kokemuksen mukaan niiltäkin naapureilta lähtee hajuja ja kuuluu ääniä, jotka sanovat etteivät lainkaan melua. Itsestä lähtevää ääntä ei aina huomaa. Paperitaloissa äänet saattaa kantaa yllättävällä tavalla.
Ymmärrän aivan täysin, itselläni oli samanlaiset naapurit.
Kaipaan aikaa tai paikkaa, jossa epäsosiaalinen käytös kuten jatkuva remuaminen ja mesoaminen, häirintä ja ahdistelu, paikkojen rikkominen ja ohikulkijoille haistattelu on sosiaalisesti tuomittavaa niin että sen myös huomaa. Kun kukaan naapuri ei enää moikkaa, Länsiväylä "unohtuu" aina jakaa, ja lähikaupan kassakin katsoo vinoon kun asioit, loppuu nopeasti se paska käytös. Sosiaalinen tuominta ja eristys on ihmiselle hyvinkin toimiva rangaistus. Toki sen on myös loputtava mikäli käytös kohenee.
Asun tuppukylässä jossa asiat ovat kutakuinkin näin. Eipä tule meteliä tai ahdistelua miltään suunnalta, ja jos tulee niin se loppuu lyhyeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummonmökkiä etsin. Harmi ettei tahdo löytyä. Väitän silti että niitä aletaan pikkuhiljaa rakentamaan lisää, sillä viimeaikoina useammat ovat havahtuneet siihen, että ihmisiä ei ole tarkoitettu asumaan päällekäin pinotuissa kuutioissa kuuntelemassa toisiaan.
Ennen tämä saattoi toimia, kun kaikilla oli samanlaiset päivärytmit ja työajat. Nykyään on vaikka mitä etätyöpaikkoja ja työaikoja, kaikilla tuntuu olevan eri päivärytmi.
Tai sitten 1950-luvulla vaan osattiin ottaa naapurit huomioon ja nykyään ollaan "minä minä minä" -asenteella. Mummoni kertoi että hän ei aikoinaan uskaltanut vetää yöllä vessaa vaan käytti vesiämpäriä sen vetämiseen. Nykyään käydään suihkussakin yöllä ja sanotaan että "tämä on mun oikeus! muuta muualle!"
Muistaakseni tuo "keilapallo" on ihan yleinen juttu kerrostaloissa ja syy on putkissa tmv, ei naapurissa. Mutta muuta muualle, ei tilanne tule tuosta paranemaan. Tietysti isännöitsijälle voi valittaa, mutta häätöönkin menee se puoli vuotta vähintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun eläisimme utopiassa, jossa hiljaisuudesta nauttivat ja sitä tarvitsevat, voisivst asua samoissa talossa. Hipihiljaa, rauhassa. Sitten möykkääjät ja remuajat omissaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi kun eläisimme utopiassa, jossa hiljaisuudesta nauttivat ja sitä tarvitsevat, voisivst asua samoissa talossa. Hipihiljaa, rauhassa. Sitten möykkääjät ja remuajat omissaan.
Jos ikinä voitan lotossa, perustan taloyhtiöitä pelkästään hiljaisuutta kaipaaville ihmisille. Lupaan sen. Tälle kun on selvä kysyntä.
Nyt vaan pitäis saada ne rahat kerrostalojen rakentamiseen..
Kerrostaloasumisen ihanuutta. Ei kerrostalossa yleensä voi vähääkään ääniyliherkkä asua ellei käytä tyyliin kuulosuojaimia 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole pimahtamassa vaan heräämässä. Olet normaali ajatteleva yksilö, jolle rakennus- ja hissibisneksen lobbarit syöttävät median kautta unelmaa, jossa kaikki kulttuurit asuvat sovussa ja onnellisena päällekkäin kerrostaloissa haistelemassa käryävien bussien katkua, matkustavat muiden päättämien linjojen ja aikataulujen sanelemiin paikkoihin rynnimään muiden lampaiden tavoin vähäisenä vapaa-aikanaan ja vielä haluavat (ne jotka vielä itse maksavat) maksaa tästä kaikesta itsensä kipeiksi.
Vapaa, onnellinen ihminen rauhallisessa omakotitalossaan ilman kulutushysteriahaaveita on eliitin suurin uhka ja harmistus.
Tässä on jotain mitä kannattaa miettiä. Minusta tuntuu välillä että moderni elämä saa minut hulluksi. Ihmiset syyttelevät totta kai heikkoudesta. Sitten tajuan, että elämässäni ei ole mitään palkitsevaa. Tai mitään sellaista, mistä itse nautin. Mitä järkeä tässä on? Eikö mielenterveysongelmat ole nimenomaan terve tapa reagoida sairaaseen elämänrytmiin? Olisin hullu jos nauttisin tästä. Koko olemassaoloni perustuu sille, että minun on oltava tuottava yhteiskunnalle, jotta herrat saavat lisää kartanoita ja teknologia voi kehittyä. En edes halua sen kehittyvän. "Palkintona" stressistä minulle annetaan vapaa-aikaa kerrostaloasunnossani, älypuhelimia ja Netflix. Totuus teknologiasta on silti se, että netti ja some sairastuttaa ihmisiä. Aito kanssakäynti ihmisten kanssa on vaihtunut viesteihin netissä ja kieroutuneeseen pariutumiseen Tinderissä. Kuten todettua, pakotettu yhteisasuminen kerrostaloissa sairastuttaa ihmisiä myös. Luolamiehet eivät kuuntelisi lajitoverin ärsyttävää ääntä. Tulisi nuijasta päähän samantien. 2000-luvun länsimainen työmuurahainen on opetettu sietämään aivan kaikkea, ja kun tämä ei enää pystykään sietämään sitä, syytetään hulluksi ja sysätään johonkin syrjään laitokseen.
Kannattaa aina miettiä ekana, mihin ihmisen keho ja aivot ovat evoluution myötä kehittyneet. Ihminen EI ole kehittynyt heräämään naapurin kolinaan ja ruuan käryyn, menemään 12 tunniksi tehtaalle töihin ahtaassa junassa koronamaski naamalla ja palaamaan kotiin vain etsiäkseen seuraa Tinderistä, missä vaatimukset huippuunsa hioneet narsistit hylkäävät sinut pelkän kuvan perusteella.
Voisinpa antaa kymmenen yläpeukkua, tässähän tämä tiivistetysti tulikin. Sairas yhteiskunta sairastuttaa. No onneksi voidaan hakea lekurilta mielialalääkitys jotta turtana pystytään taas rikastuttamaan eliittiä vähän lisää.
Ihmisen ei kuulu elää näin tai alistua tähän dystopiaan, mikä maailmasta on tullut!
Varmaan kerrostaloissa vielä pahentaa tilannetta tämä laminaattimuoti. Sellainen askel, joka muovimatolla ei saisi mitään ääntä, kolahtaa ja kaikuu laminaatilla todella kovaäänisesti. Eikä säästöjen nimissä tietenkään rakenneta tarvittavaa lisä-äänieristystä sen laminaatin alle.
Itselläkin haussa hiljainen asunto, mutta ei tässä ole mitään järkeä kun töissäkin pitäisi käydä, eikä sen takia voi muuttaa mihin tahansa kauas kaikesta. Uutta asuntoa etsiessä ehdottomasti vain ylimmän kerroksen asunto käy, ja huoneita pitää olla vähintään kaksi siten, että jos seinänaapuri metelöi, niin toiseen huoneeseen pääsee pakoon.
Korvaajina alkaa koskea korviin pitemmän päälle. Ja joskus olisi kiva esim. katsoa sohvalta telkkaria normaalisti, ilman mitään kuulokevirityksiä.
Tuttuja fiiliksiä! Joissain taloissa valitettavasti on luokattoman huonot/olemattomat äänieristykset. Se tekee hulluksi. Olen itse tämän kokenut, olen ollut välissä asiaan liittyneessä naapurisodassa ja nukkunut viikkokausia korvatulpat päässä.
Ei siihen oikein mikään muu auta kuin muutto. Joko he lähtee tai sinä, talo on mitä on.
Jos mahdollista kannattaa hommata ja testata erilaisia korvatulppia, ne ei ole kalliita. Apteekista saa ja mm k-raudasta myös vähän järeämpiä sekä ihan kuulosuojaimia.
Aloitus olisi voinut olla myös mun tekemä. Muutin joku aika sitten paperiseinätalosta pois ja uudessa kodissa oli noin viikko rauhallista, kunnes seinänaapuri palasi kotiin ja sain todeta, että kaikuvat rakenteet on tässäkin talossa. Jatkuvaa pauketta ja kolinaa ja nyt hän on alkanut valvomaan viikollakin aamuyöhön asti. Puhuu pitkin yötä (luultavasti pelaa, koska asunnosta kuuluu vain tämä yksi ääni), mikä kaikuu makuuhuoneeni seinässä, inhottavaa. Mäkin oon huomannut olevani jatkuvassa "hälytystilassa" hiljaisinakin hetkinä. Ei jotenkin osaa nauttia niistä, vaan odottaa taas sitä seuraavaa kolahdusta tai rääkymistä. Tätä nyt sitten kestetään lähes vuosi, kunnes on edessä taas uuden asunnon haku.
Miten sen voisi jo asuntoa katsomassa käydessä tutkia kuinka kaikuvat rakenteet siellä on?