Lue keskustelun säännöt.
Naapurien äänistä hulluksi
16.10.2020 |
Vähän huolestuttaa että nyt nuppi on pimahtanut lopullisesti.
Minulla on ollut vuosia putkeen stressiä ilman taukoa, josta siirryttiin suoraan koronaan. Kotoa työskentely kuulosti aluksi hyvältä, mutta ei tosiaan auttanut yhtään. Eikä se , että sosiaalinen elämä katosi kokonaan. Olen viimeiset 7kk istunut yksin kotona. Yläkerran pariskunta myös.
Tuli nopsaan selväksi, että asun talossa missä seinät on sen verran ohuet, että kaikki kuuluu läpi. Aamu kahdeksalta herään älyttömään kolinaan. Iltaan asti kuunnellaan ryminää, töminää ja kovaäänistä puhetta. Huonekalujen raahausta. Varmaan sata kertaa päivässä kuuluu sellainen raastava ja kaikuva ääni, mikä todennäköisesti on jonkun puisen saunatuolin työntelyä pesutiloissa.
Aluksi huhtikuun alussa tämä oli vain lievästi epämiellyttävää. Sen kanssa pystyi elämään. Sitten kuukaudet alkoivat vieriä. Jostain syystä yläkerran tyyppien äänet alkoivat ärsyttämään aina vain enemmän ja enemmän. Sitä alkoi jo odottamaan milloin sieltä tulee taas ne päivittäiset klassikkoäänet kuten se saunatuolin rääkäisy.
Jossain vaiheessa hiljaisuuskin alkoi ahdistamaan. Hiljaisina hetkinä tulee pidätettyä hengitystä kun odottaa että kohta sieltä taas pudotetaan joku keilapallo lattialle. Ja ei mene montaa minuuttia kun joku kolahdus kuuluu. Asunnossa ei kirjaimellisesti ole koskaan täysin hiljaista, paitsi yön pikkutunteina.
Herään käytännössä jo valmiiksi vihaisena, sillä olen herännyt 7kk ajan silloin kun naapurit päättävät. Minun elämisestäni ei kuulu ääntä, mutta kotini koko äänimaisema on heidän sanelemaansa. Tässä on jotain perustavanlaatuisesti raivostuttavaa. Jokin luolamiehen vaisto päässäni kokee, että vieras tunkeutuu reviirilleni. Negatiivista suhtautumista naapurien ääniin ei auta sekään, että keväällä lähestyin heitä erittäin kohteliaasti ja anteeksipyytelevästi ja toivoin että otettaisiin äänitasot huomioon kun kaikki istutaan kotona. Sain heiltä käytännössä haistattelut vastauksena ja äänet vain kovenivat. Minä olen ehkä monen mielestä hullu, mutta noin välinpitämätön en ainakaan ole.
Asialle ei voi tehdä mitään, koska kyse ei ole bilettämisestä, vaan pelkästään äänekkäästä elämisestä. Ja valitettavasti he eivät koskaan poistu asunnostaan. Hiljaisia päiviä ei ole laskujeni mukaan ollut ainuttakaan.
Tässä muutama päivää sitten päässä jotenkin naksahti. Yhtäkkiä jatkuva ahdistus ja jännitystila vaihtui uupumukseen ja motivaation puutteeseen. Sydän ei enää jaksa hakata tuhatta ja sataa. Alkoi väsyttämään ja nukuttamaan. Elämä alkoi tuntua täysin tyhjältä ja harmaalta paikalta, jossa ei ole mitään. Olen nyt nukkunut 2 päivää putkeen enkä saa mitään tehdyksi. En yhtään mitään. Unohtelen asioita. Jostain syystä puheen takkuilee kuin olisin kännissä. Täytyy kai ottaa loparit tai saikkua. Mutta mikä hyöty siitä saikusta on jos se on taas lisää vankeutta tässä paikassa jota kodiksi kutsun?
Olen sen verran tajuissani vielä, että ymmärrän aivojeni jostain syystä ylireagoivan tuohon naapurimölyyn. Mistä tässä on kyse? Mitä päässäni tapahtuu? Tai sitten jatkuvat äänet todella ovat verrattavissa kiinalaiseen vesikidutukseen ja pääni reagoi sen mukaisesti. Harvalla on kuitenkaan kokemusta tällaisesta, niin en usko kovinkaan monen ymmärtävän.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Ikai ihmiset eivät hanki vastamelukuulokkeita. Kärsitään ja valitetaan ja lopulta pää poksahtaa. Ei mene jakeluun tämä.
Esimerkiksi nyt meillä tänään on imuroitu, meillä on käynyt miehen kaksi lapsenlasta piipahtamassa ja naapuri kaatunut puun työhuoneeni ikkunan edestä minun tehdessäni etätöitä.
Imuroinnin huomasin lounastauolla kun oli puhtaat matot. Lastenlasten käynnistä kuulin kun he olivat jo lähteneet. Moottorisahan käytön ikkunani alla tajusin kun se puu heilahti nurin ja näin sen silmäkulmasta.
Keskimäärin kerran päivässä minut säikäytetään olkaan taputtamalla, kun olen koneella luurit päässä. Perheellä on jotain asiaa, en kuule oven käyvän ja pelästyn lähinnä kuoliaaksi.Haluaisin vastamelukuulokkeet, mutta ne ovat kalliita ja olen köyhä. Olen myös ajatellut, että ehkä hypnoosin avulla voisi oppia nukkumaan metelissä, mutta eipä se hypnoosihoitokaan halpaa ole.
Melutaanko teillä yöllä? Herääkö aamu kahdeksalta ekan kerran ääniin?
Se vaihtelee. Tuo aamulla kahdeksalta ääniin herääminen on kyllä tavallista, mutta joka aamu sitä ei tapahdu. Voi toki olla, että nukun joskus sikeämmin enkä herää kaikkiin ääniin mitä kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse voi ja saa valita asumismuotonsa. Olen adunut lapsuuden pientaloissa ja jatkoin sitä heti kun mahdollista nuoriuuden kerrostaloasumisten jälkeen. Ne eivät todellakaan olleet mun juttu. Täällä ei kuulu muuta kuin omat äänet ja seinäkellon raksutus. Aah tätä hiljaisuutta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suostusi ikinä kerrostaloon, ellei kyseessä ole todella vanha paksuseinänen talo, siinäkin pitää olla ylin kerros. Köyhät asukoo kerrostalohelvetisssä tappelemassa keskenään.
Miksi miinukset? Tämähän on täyttä totta. Jos vain olisi varaa niin en taatusti ikinä kusisikaan kerrostaloasumista päinkään.
No vaikka siksi, että kerrostalo voi olla hyvin äänieristetty, vaikka ei olisikaan todella vanha talo.
Miekkosnainen jatkaa: miksi v....ssa jotkut sanovat, että kotoa pitää lähteä johonkin kahviloihin ja ties mihin, häiriköintiä pakoon??? XDD Öö siis koti on paikka, jossa pitäisi voida olla rauhassa. Paikka, josta EI tarvitse paeta rauhaan.
Huh, vaikka olenkin automobiilini armoilla täällä, niin kyllä olen onnellinen, että lähdin!! Olin aivan hermoraunio kerrostalossa.
Vierailija kirjoitti:
Itse voi ja saa valita asumismuotonsa. Olen adunut lapsuuden pientaloissa ja jatkoin sitä heti kun mahdollista nuoriuuden kerrostaloasumisten jälkeen. Ne eivät todellakaan olleet mun juttu. Täällä ei kuulu muuta kuin omat äänet ja seinäkellon raksutus. Aah tätä hiljaisuutta!
Itse olen yliherkkä kaikelle. En kestä edes seinäkelloa.
Pakko ottaa patterit irti.
En vaan kestä ylimääräisiä ääniä yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Geenit kai muuttuvat jossain määrin olosuhteiden vaikututuksesta eläin(ihmis)yksilössäjopa tämän elinaikanaan. Mutta jos Suomessa on asuttu savupirteissä vielä 50-luvulla, on helppo ymmärtää ettemme siedä hälinää ja hulinaa vielä kovin hyvin.
Hanki vastamelukuulokkeet, niin minä tein. Pidemmän päälle sekään ei tee hyvää jos joutuu istumaan koko ajan kuulokkeet päässä omassa kämpässään niinkuin minulla se meni siihen, kiitos yläkerran naapurien ja koronan aikaan joku juntti kaksi kerrosta alempaa alkoi soittaan musiikkia yömyöhään.. Kiva olla hereillä vielä kl0 01 kun kello soi klo 04! Onneksi muutimme asumisoikeusasuntoon ja täällä on aivan hiirenhiljaista, en olisi ikinä uskonut että löytyy hiljainen asunto tuon paskan jälkeen mitä siedimme neljä vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa asua omakotitalossa eikä sisälle kuulu mikään naapureitten meteli. Omakotitalossa en herää mihinkään meteliin kun pien luhtitalossa heräsi aamuyöstä kapakasta tuleviin naapureihin. Kaikki vessan vetäminen ja suihkussa käyminen yöllä kuului. Ja pahimmat ne naima äänet.
Meluherkkänä ärsyttänyt on naapureiden kakaroiden kiljunta tramboliineilla ja rakkien haukunta jos se on ollut tuntikausia kestävää ja sillon kun piti rentoutua, ladata akkujaan omalla terassilla ilman mitään meteliä.
Tramboliini XDD
Se on tämä vuodenaika ja se, että ollaan oltu kotona niin pitkään.
Minullekin viime viikko on ollut raskas ja vaikea, vaikka en ole kokenut häiritseviä ääniä naapurista eikä ole tapahtunut mitään poikkeuksellista. Olen noin puoli vuotta tehnyt etätöitä.
Olen myös ollut tällä viikolla poikkeuksellisen väsynyt. Aamupäivällä olisin halunnut nukkua, nukkua.
Musiikki kyllä auttaa. Se piristää ja rentouttaa, milloin sellaista tarvitsee.
Mutta koetetaan jaksaa. Pitäisi liikkua ja ulkoilla enemmän ja syödä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miekkosnainen jatkaa: miksi v....ssa jotkut sanovat, että kotoa pitää lähteä johonkin kahviloihin ja ties mihin, häiriköintiä pakoon??? XDD Öö siis koti on paikka, jossa pitäisi voida olla rauhassa. Paikka, josta EI tarvitse paeta rauhaan.
Huh, vaikka olenkin automobiilini armoilla täällä, niin kyllä olen onnellinen, että lähdin!! Olin aivan hermoraunio kerrostalossa.
Ap sanoo olleensa kotona 7 kuukautta. Siksi ehdotettu muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Ikai ihmiset eivät hanki vastamelukuulokkeita. Kärsitään ja valitetaan ja lopulta pää poksahtaa. Ei mene jakeluun tämä.
Esimerkiksi nyt meillä tänään on imuroitu, meillä on käynyt miehen kaksi lapsenlasta piipahtamassa ja naapuri kaatunut puun työhuoneeni ikkunan edestä minun tehdessäni etätöitä.
Imuroinnin huomasin lounastauolla kun oli puhtaat matot. Lastenlasten käynnistä kuulin kun he olivat jo lähteneet. Moottorisahan käytön ikkunani alla tajusin kun se puu heilahti nurin ja näin sen silmäkulmasta.
Keskimäärin kerran päivässä minut säikäytetään olkaan taputtamalla, kun olen koneella luurit päässä. Perheellä on jotain asiaa, en kuule oven käyvän ja pelästyn lähinnä kuoliaaksi.Haluaisin vastamelukuulokkeet, mutta ne ovat kalliita ja olen köyhä. Olen myös ajatellut, että ehkä hypnoosin avulla voisi oppia nukkumaan metelissä, mutta eipä se hypnoosihoitokaan halpaa ole.
Melutaanko teillä yöllä? Herääkö aamu kahdeksalta ekan kerran ääniin?
Se vaihtelee. Tuo aamulla kahdeksalta ääniin herääminen on kyllä tavallista, mutta joka aamu sitä ei tapahdu. Voi toki olla, että nukun joskus sikeämmin enkä herää kaikkiin ääniin mitä kuuluu.
Yö melusta valitusta eteenpäin.
Aamu melu normaalin piikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on naapurina hullu mielipuoli, joka on pessyt pyykkiä yli 12 tuntia päivässä vähintään viimeiset puoli vuotta. Vieläpä yksin asuvasta henkilöstä kyse, joten ei luulisi riittävän pyykättävää kokonaisen pataljoonan edestä. Pyykkikoneen jyskytys kuuluu aamusta iltaan, oli arki tai pyhä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän yläkerran avohoitopotilas huutaa päivittäin "SAAAATAAAAANN HUORAAA" JA "VITTUUU PERKELEEEE!" ja on muuten hiljaa. Tiedän että on mt ongelmia mutta välillä säikyttää. Suuttuessaan huutaa noita yksin kotona, muuten on täysin hiljaa ja ääniä ei kuulu . En viitsi tehdä valitusta koska on muuten tosiaan hiljainen ja asiallinen rapussa. Sama nainen tykkää kävellä ilman kenkiä jos ei ole satanut, oli sitten helmi tai heinäkuu, sukat hänellä kyllä on. Välillä käy lepöilemässö mielisairaalassa ja palaa kotiin.
Kävisin vetämässä kerran turpaan sitä äijää tai muiluttaisin niska perse otteella varovasti jos se on sairas ja vanha. Jos ei puhe auta ensin. Asuin kerrostalossa joskus ja sairaanhoitajan puoliso teki itsemurhan naapurissa. Olin järkyttynyt. Mulle se oli vähän liikaa aksonia ja kamalia vuokralaisia sinne tuli niin että tappelu raikui koko talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on naapurina hullu mielipuoli, joka on pessyt pyykkiä yli 12 tuntia päivässä vähintään viimeiset puoli vuotta. Vieläpä yksin asuvasta henkilöstä kyse, joten ei luulisi riittävän pyykättävää kokonaisen pataljoonan edestä. Pyykkikoneen jyskytys kuuluu aamusta iltaan, oli arki tai pyhä.
🤔 näihin on aina joku looginen selitys ja sitten kun se selviää syttyy 💡
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ääniyliherkkyydestå ja mitä enemmän yksin on ja hiljaisuudessa niin sitä herkemmäksi käy äänille. Kannattaa siedättää itseään ja koittaa ryömiä sieltä kolostaan ihmisten ilmoille, niin paljon ja usein kuin mahdollista. Alkaa jo mielenterveys selkeästi rapistua
Mulle kävi kyllä juurikin aivan päinvastoin. Muutin uuteen, ihanaan asuntoon, ja kaikki menikin pari vuotta ihan hienosti. Jostain kuului pianonsoittoa, mutta soittaja oli hyvä, musiikki oli kaunista, eikä se häirinnyt yhtään.
Sitten yläkertaan muutti bilettäjä. Naureskelin muutaman ensimmäisen kerran biletykselle, joka osui aina keskelle viikkoa, ja alkoi juuri silloin, kun talossa olisi pitänyt olla hiljaisuus. Jengi parvekkeella mölisi ja tupakoi, ja juttujansa oli huvittava kuunnella, kun olivat niitä tyhmiä kännihorinoita, ja kaikki tietysti kuului asuntooni.
Hymy hyytyi, kun biletystä ja juhlintaa oli jatkunut pari kuukautta. Oli kesä, mutta kävin töissä, ja yöunet alkoivat todella kärsiä. Karaokelaitteet ja sähkökitarat kerrostalohuoneistossa tulivat kyllä yöllä korvatulppienkin läpi. Porukkaa tuntui olevan paikalla aina vähintään kymmenen henkeä. Ihmettelin, mistä näitä tyyppejä oikein sikiää.
Aloin vältellä töiden jälkeen kotiin menemistä. Ahdisti. Jos olikin rauhallista, aloin vain odottamaan, milloin basso alkaisi taas jyskyttää. Ja kun alkoi, stressasin siitä, kuinkahan pitkään tämä tällä kertaa kestää. Syke nousi jo ensimmäisestä basson jyrähdyksestä. Taulut resonoivat seinällä. Tein kirjallisen valituksen isännöitsijälle, mutta en koskaan saanut siihen mitään vastausta. En halunnut/uskaltanut yksin asuvana naisena mennä yöllä valittamaan metelöivälle äijäporukalle suoraan. Viihdyin enenevässä määrin poikaystäväni asunnolla.
Korvatulpat olivat käytössä aina, kun olin kotona. Vuosien saatossa tilanne kuitenkin onneksi rauhoittui, ja pahin biletys loppui.
Nyt olen kuitenkin tilanteessa, että olen herkistynyt äänille todella voimakkaasti näiden vuosien saatossa. Yläkerran pösilö ei enää biletä, mutta kävellä tömistelee, kolistelee, ja virtsaa kuin norsu. Jotain käsittämättömiä jysäyksiä kuuluu myös sekä päivällä, että yöllä. Lisäksi seinänaapuriin muutti keväällä perhe, jossa on ilmeisestikin äänenmurroksesta kärsivä, teini-ikäinen nuori poika. Hän huutaa angstiaan kurkku suorana seinän takana, myös keskellä päivää, uhkaa tappaa sisarensa jne. Joskus huutamista säestää kovaääninen teknomusiikki. Ihan kiva, kun yrittää tehdä etätöitä, ja pahimmassa tapauksessa vielä päivystää puhelimessa. Nämä ovat ilmeisesti normaaleja elämisen ääniä, joille ei vain voi mitään.
Yöllä ei enää sentään kuulu muuta kuin ne satunnaiset jysähdykset yläkerrasta (ainakaan korvatulppien läpi).
Korvatulpat ovat käytössä lähes jatkuvasti, samoin vastamelukuulokkeet. Rukoilen, ettei juuri päivystysvuoroon osu teinin raivokohtaus, koska en voi silloin käyttää kumpiakaan. Sanomattakin on selvää, että korvat ovat jatkuvasti kipeät ja arat.
Haaveilen, monen muun rauhaa rakastavan tapaan, omakotitalosta maaseudulla. Mikäli etätyö on tullut jäädäkseen, muutan täältä pk-seudulta maalle, järvenrantaan, omaan mökkiin. Saa ihan samalla hinnalla, kuin täältä jonkun meluisan kaksion lähiöstä. Mitta alkaa olla aika täysi. Ne, jotka eivät ole koskaan metelistä kärsineet, eivät oikeasti voi ymmärtää, miten suuresta asiasta on kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän aivan täysin, itselläni oli samanlaiset naapurit.
Kaipaan aikaa tai paikkaa, jossa epäsosiaalinen käytös kuten jatkuva remuaminen ja mesoaminen, häirintä ja ahdistelu, paikkojen rikkominen ja ohikulkijoille haistattelu on sosiaalisesti tuomittavaa niin että sen myös huomaa. Kun kukaan naapuri ei enää moikkaa, Länsiväylä "unohtuu" aina jakaa, ja lähikaupan kassakin katsoo vinoon kun asioit, loppuu nopeasti se paska käytös. Sosiaalinen tuominta ja eristys on ihmiselle hyvinkin toimiva rangaistus. Toki sen on myös loputtava mikäli käytös kohenee.
Asun tuppukylässä jossa asiat ovat kutakuinkin näin. Eipä tule meteliä tai ahdistelua miltään suunnalta, ja jos tulee niin se loppuu lyhyeen.
Aika paskaa tuokin on kun "kyläyhteisö" on sekä poliisi, tuomari että pyöveli. Toimiihan se joskus mutta ihan yhtä usein se "tuomio" napsahtaa siitä että satut vain vahingossa astumaan väärän ihmisen varpaille vaikka et mitään väärää olisi tehnytkään. Varsinkin jos muutat uutena niin et välttämättä edes mitään mahdollisuutta saa, voi olla että sinut on tuomittu jo ennen kuin ehdit keneenkään edes tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on ääniyliherkkyydestå ja mitä enemmän yksin on ja hiljaisuudessa niin sitä herkemmäksi käy äänille. Kannattaa siedättää itseään ja koittaa ryömiä sieltä kolostaan ihmisten ilmoille, niin paljon ja usein kuin mahdollista. Alkaa jo mielenterveys selkeästi rapistua
Mulle kävi kyllä juurikin aivan päinvastoin. Muutin uuteen, ihanaan asuntoon, ja kaikki menikin pari vuotta ihan hienosti. Jostain kuului pianonsoittoa, mutta soittaja oli hyvä, musiikki oli kaunista, eikä se häirinnyt yhtään.
Sitten yläkertaan muutti bilettäjä. Naureskelin muutaman ensimmäisen kerran biletykselle, joka osui aina keskelle viikkoa, ja alkoi juuri silloin, kun talossa olisi pitänyt olla hiljaisuus. Jengi parvekkeella mölisi ja tupakoi, ja juttujansa oli huvittava kuunnella, kun olivat niitä tyhmiä kännihorinoita, ja kaikki tietysti kuului asuntooni.
Hymy hyytyi, kun biletystä ja juhlintaa oli jatkunut pari kuukautta. Oli kesä, mutta kävin töissä, ja yöunet alkoivat todella kärsiä. Karaokelaitteet ja sähkökitarat kerrostalohuoneistossa tulivat kyllä yöllä korvatulppienkin läpi. Porukkaa tuntui olevan paikalla aina vähintään kymmenen henkeä. Ihmettelin, mistä näitä tyyppejä oikein sikiää.
Aloin vältellä töiden jälkeen kotiin menemistä. Ahdisti. Jos olikin rauhallista, aloin vain odottamaan, milloin basso alkaisi taas jyskyttää. Ja kun alkoi, stressasin siitä, kuinkahan pitkään tämä tällä kertaa kestää. Syke nousi jo ensimmäisestä basson jyrähdyksestä. Taulut resonoivat seinällä. Tein kirjallisen valituksen isännöitsijälle, mutta en koskaan saanut siihen mitään vastausta. En halunnut/uskaltanut yksin asuvana naisena mennä yöllä valittamaan metelöivälle äijäporukalle suoraan. Viihdyin enenevässä määrin poikaystäväni asunnolla.
Korvatulpat olivat käytössä aina, kun olin kotona. Vuosien saatossa tilanne kuitenkin onneksi rauhoittui, ja pahin biletys loppui.
Nyt olen kuitenkin tilanteessa, että olen herkistynyt äänille todella voimakkaasti näiden vuosien saatossa. Yläkerran pösilö ei enää biletä, mutta kävellä tömistelee, kolistelee, ja virtsaa kuin norsu. Jotain käsittämättömiä jysäyksiä kuuluu myös sekä päivällä, että yöllä. Lisäksi seinänaapuriin muutti keväällä perhe, jossa on ilmeisestikin äänenmurroksesta kärsivä, teini-ikäinen nuori poika. Hän huutaa angstiaan kurkku suorana seinän takana, myös keskellä päivää, uhkaa tappaa sisarensa jne. Joskus huutamista säestää kovaääninen teknomusiikki. Ihan kiva, kun yrittää tehdä etätöitä, ja pahimmassa tapauksessa vielä päivystää puhelimessa. Nämä ovat ilmeisesti normaaleja elämisen ääniä, joille ei vain voi mitään.
Yöllä ei enää sentään kuulu muuta kuin ne satunnaiset jysähdykset yläkerrasta (ainakaan korvatulppien läpi).
Korvatulpat ovat käytössä lähes jatkuvasti, samoin vastamelukuulokkeet. Rukoilen, ettei juuri päivystysvuoroon osu teinin raivokohtaus, koska en voi silloin käyttää kumpiakaan. Sanomattakin on selvää, että korvat ovat jatkuvasti kipeät ja arat.
Haaveilen, monen muun rauhaa rakastavan tapaan, omakotitalosta maaseudulla. Mikäli etätyö on tullut jäädäkseen, muutan täältä pk-seudulta maalle, järvenrantaan, omaan mökkiin. Saa ihan samalla hinnalla, kuin täältä jonkun meluisan kaksion lähiöstä. Mitta alkaa olla aika täysi. Ne, jotka eivät ole koskaan metelistä kärsineet, eivät oikeasti voi ymmärtää, miten suuresta asiasta on kysymys.
Poliisit kannattaa soittaa öiseen meluun, jos ei itse uskalla mennä. Muutaman kerran kun tämän tekee saavat varoituksia ja häädön. Ei yöllä saa meluta.
Vierailija kirjoitti:
Itse voi ja saa valita asumismuotonsa. Olen adunut lapsuuden pientaloissa ja jatkoin sitä heti kun mahdollista nuoriuuden kerrostaloasumisten jälkeen. Ne eivät todellakaan olleet mun juttu. Täällä ei kuulu muuta kuin omat äänet ja seinäkellon raksutus. Aah tätä hiljaisuutta!
Jos on rahaa niin voi valita. Jos ei, niin saa olla joko satumainen tuuri löytää hyvä kämppä tai sitten saa asua betonikuutiossa.
Samaistun!
Joka halvatun ilta musiikki soi aikuisten työtä tekevien ihmisten kotona monta tuntia. Viikonloppuisin monta päivää kestäviä bileitä. Kaksi lähes aikuista lasta ravaa ylös-alas rappusia kantapäillä juosten ja tupakalla kun käydään niin ovi pitää lämäistä kiinni kovaa, vaikka kello olisi kolme yöllä. Kun kerrot että musiikki on kovalla, pyytävät naapurit anteeksi ja menevät kääntämään volat kovemmalle.
Olen pyytänyt kauniisti ensimmäiset kuukaudet, sitten uhannut isännöinnillä seuraavat kuukaudet. Nyt olen sairaslomalla ja sovitteluun ollaan menossa, kun isännöitsijän huomautuksetkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Pitää olla kaksi naapuria, jotka kärsisivät että saisi virallisen valituksen tehtyä ja minä olen ainoa seinänaapuri. Kohta varmaan entinen sellainen kun jokin suljettu osasto kutsuu. Nyt selviän illoista ja öistä kun vastamelukuulokkeissa soi joku kirja koko ajan.
Itse muutin pari viikkoa sitten metelöivien naapureiden takia. Yöllä bilettämistä myös arkena, todella kovaa puhumista, kiljahduksia pitkin päivää ja tavaroiden paiskomista ja siirtelemistä yms yms. Tyyppi/tyypit eivät ilmeisesti ikinä käyneet töissä, koska melua joka ikinen tunti, paitsi aamuisin n. klo 7-10 välillä. Aamu 7-10 välillä se ainoa rauha, mutta siitäkään ei saanut nauttia, koska työvuoroni alkaa aina klo 8. No, oli sekin ihan mukava unenpöpperössä syödä aamupalaa täydessä hiljaisuudessa sen hetken verran.
Ilmiö korostui etenkin nyt, kun korona-aikana olen joutunut tekemään etätöitä. No, onneksi muutin, täällä uudessa asunnossa on ollut huomattavasti rauhallisempaa, vaikka nyt on kyseessä vanhempi talo kuin edellinen! Kadun kyllä, etten pitänyt kunnon meteliä "kostona" naapureille, tosin enpä tahdo olla samanlainen apina niin kuin kyseinen naapuri/naapurit on. Sääliksi käy heidän uutta naapuria.