Lue keskustelun säännöt.
Olenko minä liian varautunut ja etäinen vai ystäväkokelas liian tarvitseva emotionaalisesti? Neuvoja, kiitos
16.10.2020 |
Olen jokin aika sitten tutustunut yhteen naiseen. Ja olen siis itsekin nainen. Tutustuttiin harrastuksen parissa ja koska asutaan vierekkäin, vaihdettiin numeroita. Ajattelin, että vaikkei tyyppi niin hirveän kiinnostavalta vaikuttanut, voisi kai sitä joskus kahvitella.
No, olemme tässä vajaan vuoden sisään nähneet yhteensä kolme kertaa ja viestitelleet alkuun harvemmin. Minun näkökulmastani kyse on siis satunnaisesta tuttavuudesta, jonka kanssa voi nähdä joskus ja puhua vaikka kirjallisuudesta tai historiasta mutta ei henkilökohtaisista.
Viimeisimmän tapaamisen jälkeen tämä ihminen on kuitenkin päättänyt ruveta henkiystäväkseni, halusin tai en. Minulle on mm. keksitty parikin lempinimeä (ollaan siis keski-ikäisiä ja varhaislapsuutta lukuunottamatta minulla ei ole ollut lempinimiä; nimeni ei taivu sellaiseen joten kun lakkasin olemasta "Mökö" perheelle, ei lempinimiä ole ollut).
Koko ajan tulee viestiä ja tapaamisehdotuksia. Jos vastaan, että nyt ei käy, tulee seuraavana päivänä uusi viesti, että jos kumminkin kävisi? Jos vastaan, että elämäntilanteeni on nyt sellainen etten jaksa nähdä ketään, vastataan että "ymmärrän kyllä, sori että painostan" ja kahden päivän päästä taas ehdotellaan jotain.
Tilanne on mennyt niin pitkälle, että pidän puhelinta koko ajan äänettömällä ja datan pois päältä enkä vastaa hänen viesteihinsä ennen kuin tosi pitkän ajan päästä. Ahdistaa panna data päälle, koska pelkään että häneltä on taas tullut viesti.
Onko tuo ihan normaalia naisten välisessä ystävyydessä, että pommitetaan koko ajan? Minua se ahdistaa todella paljon, kuten myös se että toinen ottaa emotionaalista läheisyyttä keksimällä lempinimiä ja kaikenlaisella lässytyksellä tyyliin: "Voi, olen niin pahoillani että olet väsynyt. Tsemppiä ja jaksamista, lepää nyt oikein kunnolla!"
Kommentit (26)
Kirjoitin hirveän sekavasti näköjään. Minulla on siis sellainen olo, että minulta halutaan koko ajan enemmän kuin mitä haluan antaa. Lisäksi kun ollaan yhdessä jossain, tämä ihminen on varsinainen riippa: minun täytyy päättää kaikki, alkaen siitä mitä reittiä mennään paikkaan jonka sijainnin hän tietää ja minä en. Tuntuu että joudun ottamaan ihan maskuliinisen roolin hänen kanssaan.
Olen ollut muutamia kertoja aikaisemminkin ystävyyssuhteessa, jossa minua on käytetty jonkinlaisena emotionaalisten tarpeiden täyttämisen välineenä, enkä tahdo sellaista enää. Minusta ystävät eivät ole emotionaalisia tarpeita varten vaan seuraa ja keskustelua. Emotionaalisia tarpeita varten minulla on mies ja perhe ja koira. Mutta tiedostan, että aikaisemmista kokemuksistani johtuen asenteeni ei välttämättä ole ihan terve sekään.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häivytä vaan hänet elämästäsi. Ei tuosta tulee hyvää ystävyyttä tai edes kaveruutta kummallekaan.
Kamalaa. Ystävyyssuhteen tulisi olla vastavuoroinen eikä kummallekaan epämiellyttävä.
Hänellä ei taida perhettä olla? Pitääkö hän sinua äitihahmona vai kuten sanot, maskuliinisena hahmona, jolloin voisi ajatella, että hänellä on taipumuksia siihen suuntaan.
Sano suoraan että seura ei kiinnosta koska kulutat toisen voimavaroja nyt liikaa kun tämä luulee että teistä voisi tulla frendejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei taida perhettä olla? Pitääkö hän sinua äitihahmona vai kuten sanot, maskuliinisena hahmona, jolloin voisi ajatella, että hänellä on taipumuksia siihen suuntaan.
Jatkan: niin, ja siis lopeta tai harvenna tuota ystävyyssuhdetta entisestään, ei tuo ole kivaa. Outoa, että hän koko ajan pommittaa soitoilla ja viesteillä, vaikka olette nähneet jonkun kolme kertaa. Varmaan vaikeaa häivyttää häntä, kun asutte vierekkäin.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä ei taida perhettä olla? Pitääkö hän sinua äitihahmona vai kuten sanot, maskuliinisena hahmona, jolloin voisi ajatella, että hänellä on taipumuksia siihen suuntaan.
Taivas että olen tyhmä. En tullut tuota edes ajatelleeksi. Ko. nainen on kyllä ollut miehen kanssa naimisissa, mutta sittemmin eronnut ja asuu nyt yksin. Lapset muuttaneet jo pois kotoa.
Ehkä kyse tosiaan on siitä, että hän on minusta kiinnostunut "siinä mielessä". Koska en missään muussa ystävyyssuhteessa (vaikka kuinka sekopäisessä muuten) ole kokenut, että minulta odotetaan selkeästi maskuliinista, jotenkin suojelevaa ja ohjaavaa roolia. Puhutaan kuitenkin naisesta, joka on korkeakoulutettu ja niissä kuuluisissa asiantuntijatehtävissä työelämässä. Ei sen tarvitsisi pyytää minua näyttämään miten puukkoa käytetään kun poimitaan sieniä...
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tohtisitko ihan suoraan sanoa, että et halua enää yhteydenpitoa välillenne? Se olisi nimittäin se helpoin tapa, jonka jälkeen olisi kuitenkin ns. hyvä omatunto, ettei ole vedättänyt toista eikä toisaalta jättänyt roikkumaankaan. Se on niitä kerran se kirpaisee-juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ei ole normaalitilanne.
Jos toinen pommittaa yksipuolisesti, pitäisi jossain kohtaa tajuta- tämä on yksipuolista.
Tuo on totta, että ystävät on pääasiassa seuraa Ja keskustelua varten. Jos on kovasti emotionaalisia tarpeita, ei niitä ystävät pysty täyttämään ja lopulta ne ystävyyden kuivuu kokoon. On saatava itsensä kasaan ensin, sitten ne ihmissuhteetkin toimii.
Kenties tämä henkilö on itse tarvitseva kaikin tavoin ja siksi pommittaa sinua?
Koet, että sinulta vaaditaan enemmän, kuin haluat antaa tai tuo mitä kuvaat, sinä päätät kaiken ja otat maskuliininen rooolin. Kuuntele tätä, itseäsi. Ei sinun tarvitse itseäsi tuohon laittaa mukaan, se kuluttaa.
Silloin, kun ihmisellä on vaikeaa, ripustautuu liikaa helposti muihin. Ei tätä ole pakko kestää. Tuon ihmisen pitäisi hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tohtisitko ihan suoraan sanoa, että et halua enää yhteydenpitoa välillenne? Se olisi nimittäin se helpoin tapa, jonka jälkeen olisi kuitenkin ns. hyvä omatunto, ettei ole vedättänyt toista eikä toisaalta jättänyt roikkumaankaan. Se on niitä kerran se kirpaisee-juttuja.
Näin varmasti tekisinkin, mutta ko. ihminen asuu niin pirun lähellä, että häneen voi törmätä vahingossa lenkillä. Toisaalta huomaan nyt jo vältteleväni niitä kadunpätkiä joilla häneen olen törmännyt, joten ei tilanne varmaan tämän pahemmaksi voi mennä.
Toinen syy epäröinnille on, että (etäiseen) tuttavapiiriini kuuluu myös tämän ihmisen "paras ystävä". Tuota "parasta ystävää" on minullekin kuvailtu sen verran kielteisin sanankääntein, että taivas yksin tietää millaista juttua minusta lähtisi kiertämään jos vaan panisin kylmästi välit poikki. Tällä hetkellä en ole missään sellaisessa asemassa että minulla olisi mainetta jota voisi pilata, mutta ikinä ei voi tietää miten elämä kääntyy, jossain kohtaa voi viellä olla haittaa siitä että rouva X. on haukkunut sinua ihmisille.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli oikeasti henkilö kuluttaa enemmän kuin antaa, niin antaisin kaveruuden vain kuihtua pois. Jos ihminen on mielenkiintoinen ja haluat häneen pitää yhteyttä, niin sitten sanoisin suoraan, että ei jaksa nähdä kovin usein, kun on kaikkea muutakin. Jos silti laittaa viestiä, niin jättää vaikka vastaamatta. Sitten voi jossain vaiheessa itse ehdottaa näkemistä, kun siltä tuntuu. Jos tämä henkilö tästä loukkaantuu, niin kertonee siitä, ettei teidän "tarpeet" tälle kaveruudelle/ystävyydelle kohtaa, jolloin siitä ei varmaankaan tule mitään.
Mutta rohkeutta myös päästää irti tai tylysti häivyttää henkilö omasta elämästä, jos kuluttaa liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tohtisitko ihan suoraan sanoa, että et halua enää yhteydenpitoa välillenne? Se olisi nimittäin se helpoin tapa, jonka jälkeen olisi kuitenkin ns. hyvä omatunto, ettei ole vedättänyt toista eikä toisaalta jättänyt roikkumaankaan. Se on niitä kerran se kirpaisee-juttuja.
Näin varmasti tekisinkin, mutta ko. ihminen asuu niin pirun lähellä, että häneen voi törmätä vahingossa lenkillä. Toisaalta huomaan nyt jo vältteleväni niitä kadunpätkiä joilla häneen olen törmännyt, joten ei tilanne varmaan tämän pahemmaksi voi mennä.
Toinen syy epäröinnille on, että (etäiseen) tuttavapiiriini kuuluu myös tämän ihmisen "paras ystävä". Tuota "parasta ystävää" on minullekin kuvailtu sen verran kielteisin sanankääntein, että taivas yksin tietää millaista juttua minusta lähtisi kiertämään jos vaan panisin kylmästi välit poikki. Tällä hetkellä en ole missään sellaisessa asemassa että minulla olisi mainetta jota voisi pilata, mutta ikinä ei voi tietää miten elämä kääntyy, jossain kohtaa voi viellä olla haittaa siitä että rouva X. on haukkunut sinua ihmisille.
-ap-
No sitten vaan häivytät hänet elämästäsi niin, ettet vastaa mihinkään viestiin mitään, estät hänet somessa ja kadulla sanot moi ja jatkat matkaa. Ei se kauan kestä, että menee perille. Tuo, että joku siitä sitten alkaa juoruilla, niin mitä väliä sillä oikeasti on? Ei yhtään mitään, eihän tuo hänen kaverinsa sinusta mitään oikeasti tiedä. Tai sitten jatkat tuota välttelyä ja olet harmissasi tilasteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu ei ole normaalitilanne.
Jos toinen pommittaa yksipuolisesti, pitäisi jossain kohtaa tajuta- tämä on yksipuolista.
Tuo on totta, että ystävät on pääasiassa seuraa Ja keskustelua varten. Jos on kovasti emotionaalisia tarpeita, ei niitä ystävät pysty täyttämään ja lopulta ne ystävyyden kuivuu kokoon. On saatava itsensä kasaan ensin, sitten ne ihmissuhteetkin toimii.
Kenties tämä henkilö on itse tarvitseva kaikin tavoin ja siksi pommittaa sinua?
Koet, että sinulta vaaditaan enemmän, kuin haluat antaa tai tuo mitä kuvaat, sinä päätät kaiken ja otat maskuliininen rooolin. Kuuntele tätä, itseäsi. Ei sinun tarvitse itseäsi tuohon laittaa mukaan, se kuluttaa.
Silloin, kun ihmisellä on vaikeaa, ripustautuu liikaa helposti muihin. Ei tätä ole pakko kestää. Tuon ihmisen pitäisi hakea apua.
Tämä oli erinomainen kommentti, kiitos siitä. Totta on, että tällä ihmisellä on melko vaikea elämäntilanne monessa mielessä, ja sen takia tilanne on minullekin vaikea, koska en tietenkään haluaisi ns. "lyödä lyötyä". Toisaalta, ei kukaan ventovieras voi yhtäkkiä ruveta kannattelemaan toista ventovierasta.
-------------
Jäin oikein miettimään että miksi koen että tuon ihmisen elämäntilanne on jotenkin erityisen vaikea monella tavalla. Vertailin oikein ja tajusin, että ainoa, mikä hänen elämäntilanteestaan tekee vaikeamman kuin minulla, on hyvän parisuhteen puuttuminen. Hänen taloudellinen tilanteensa on heikohko hyvästä työpaikasta huolimatta, koska ero ja entinen yh. Minun ei, koska olen pitkässä parisuhteessa. Minulla ei ole emotionaalisia tarpeita ystäviin nähden, koska minulla on hyvä aviomies joka vastaa niihin. Jne.
Toisin sanoen, tuo ystäväni hakee minusta jotain sellaista mitä minä saan mieheltäni. Enkä minä voi hänelle mieheksi muuttua sitten millään.
-ap-
Tiedän tuon saman. Hän kokee saavansa sinusta emotionaalista jotain. Kaveri ei ole sinulle oikeaa seuraa. Peräänny kun pystyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tohtisitko ihan suoraan sanoa, että et halua enää yhteydenpitoa välillenne? Se olisi nimittäin se helpoin tapa, jonka jälkeen olisi kuitenkin ns. hyvä omatunto, ettei ole vedättänyt toista eikä toisaalta jättänyt roikkumaankaan. Se on niitä kerran se kirpaisee-juttuja.
Näin varmasti tekisinkin, mutta ko. ihminen asuu niin pirun lähellä, että häneen voi törmätä vahingossa lenkillä. Toisaalta huomaan nyt jo vältteleväni niitä kadunpätkiä joilla häneen olen törmännyt, joten ei tilanne varmaan tämän pahemmaksi voi mennä.
Toinen syy epäröinnille on, että (etäiseen) tuttavapiiriini kuuluu myös tämän ihmisen "paras ystävä". Tuota "parasta ystävää" on minullekin kuvailtu sen verran kielteisin sanankääntein, että taivas yksin tietää millaista juttua minusta lähtisi kiertämään jos vaan panisin kylmästi välit poikki. Tällä hetkellä en ole missään sellaisessa asemassa että minulla olisi mainetta jota voisi pilata, mutta ikinä ei voi tietää miten elämä kääntyy, jossain kohtaa voi viellä olla haittaa siitä että rouva X. on haukkunut sinua ihmisille.
-ap-
No sitten vaan häivytät hänet elämästäsi niin, ettet vastaa mihinkään viestiin mitään, estät hänet somessa ja kadulla sanot moi ja jatkat matkaa. Ei se kauan kestä, että menee perille. Tuo, että joku siitä sitten alkaa juoruilla, niin mitä väliä sillä oikeasti on? Ei yhtään mitään, eihän tuo hänen kaverinsa sinusta mitään oikeasti tiedä. Tai sitten jatkat tuota välttelyä ja olet harmissasi tilasteesta.
Hyvin kiteytetty.
En tiedä mikä tässä on niin vaikeaa. Joku ajatus siitä, että Kunnon Ihmiset ei vaan feidaa elämästään ihmisiä Joilla On Vaikeaa?
Onkohan tämä jonkinlaista rajattomuutta tämäkin? Että en osaa pitää puoliani siinä mielessä, että jos joku tahtoo ruveta kaverikseni, minun on tosi vaikea tehdä selväksi että minulla ei ole nyt resursseja sinulle? Olen nimittäin ennenkin ollut hiukan samantyyppisissä tilanteissa, tosin ne aikaisemmat halusi aina vaan ruikuttaa minulle ongelmiaan, en sentään joutunut ottamaan tuota mainitsemaani maskuliinista roolia.
-ap-
No jos nyt suostut vaikka jollekin lenkille vielä. Niin olet vaan koko lenkin ajan niin poissaoleva kuin kykenet, vaikka sitten vähän epäkohteliaskin. Pyydä puolisoasi tai jotakin vanhaa kaveriasi tai vaikka äitiäsi soittamaan sulle just kun tiedät olevasi lenkillä. Ja puhu sen soittajan kanssa ainakin 25 minuuttia. Älä kuuntele mitään toisen juttuja vaan loiki omista asioistasi toiseen. Sovi seuraavat treffit tään naisen kanssa kahden viikon kuluttua kello 17.05 jonnekin kauas. Ja sitten unohdat ne. Ja teet siis oharit. Voit myös pyytää häneltä viiskymppiä lainaksi, ja sitten et palauta sitä. Tai voit ilkeillä sillai kömpelöillä kohteliaisuuksilla: sulle sopii tommonen takkimalli kun oot vähän pyöreä, tai että toi pipo onkin hyvä sulle, ei korosta liikaa noita nenänpielen katkenneita verisuonia.
Lyhyesti, ole vähän bitch.
Mun mielestä sun asenne on tympeä ja en haluaisi kaveerata kaltaisesi kanssa, koska minulla on myös emotionaalisia tarpeita, joihin ystävät vastaavat myös. Se että jaetaan tunteita ei tarkoita mitään riippuvuutta. Osa taas etsii just sun kaltaista asiakaveria.
Naapurisi taas tuntuu enemmän yrittävän iskeä sua. Älä näe tai vastaa viesteihin, jos et halua. Kolme tapaamista vuoden sisällä on vähän ja hänen viestitulva kohtuuton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tohtisitko ihan suoraan sanoa, että et halua enää yhteydenpitoa välillenne? Se olisi nimittäin se helpoin tapa, jonka jälkeen olisi kuitenkin ns. hyvä omatunto, ettei ole vedättänyt toista eikä toisaalta jättänyt roikkumaankaan. Se on niitä kerran se kirpaisee-juttuja.
Näin varmasti tekisinkin, mutta ko. ihminen asuu niin pirun lähellä, että häneen voi törmätä vahingossa lenkillä. Toisaalta huomaan nyt jo vältteleväni niitä kadunpätkiä joilla häneen olen törmännyt, joten ei tilanne varmaan tämän pahemmaksi voi mennä.
Toinen syy epäröinnille on, että (etäiseen) tuttavapiiriini kuuluu myös tämän ihmisen "paras ystävä". Tuota "parasta ystävää" on minullekin kuvailtu sen verran kielteisin sanankääntein, että taivas yksin tietää millaista juttua minusta lähtisi kiertämään jos vaan panisin kylmästi välit poikki. Tällä hetkellä en ole missään sellaisessa asemassa että minulla olisi mainetta jota voisi pilata, mutta ikinä ei voi tietää miten elämä kääntyy, jossain kohtaa voi viellä olla haittaa siitä että rouva X. on haukkunut sinua ihmisille.
-ap-
No sitten vaan häivytät hänet elämästäsi niin, ettet vastaa mihinkään viestiin mitään, estät hänet somessa ja kadulla sanot moi ja jatkat matkaa. Ei se kauan kestä, että menee perille. Tuo, että joku siitä sitten alkaa juoruilla, niin mitä väliä sillä oikeasti on? Ei yhtään mitään, eihän tuo hänen kaverinsa sinusta mitään oikeasti tiedä. Tai sitten jatkat tuota välttelyä ja olet harmissasi tilasteesta.
Hyvin kiteytetty.
En tiedä mikä tässä on niin vaikeaa. Joku ajatus siitä, että Kunnon Ihmiset ei vaan feidaa elämästään ihmisiä Joilla On Vaikeaa?
Onkohan tämä jonkinlaista rajattomuutta tämäkin? Että en osaa pitää puoliani siinä mielessä, että jos joku tahtoo ruveta kaverikseni, minun on tosi vaikea tehdä selväksi että minulla ei ole nyt resursseja sinulle? Olen nimittäin ennenkin ollut hiukan samantyyppisissä tilanteissa, tosin ne aikaisemmat halusi aina vaan ruikuttaa minulle ongelmiaan, en sentään joutunut ottamaan tuota mainitsemaani maskuliinista roolia.
-ap-
Ei kunnon ihmiset feidaa sen vuoksi, että ihmisellä on vaikeaa, mutta yleensä silloin on kyse pitkästä ihmissuhteesta, jossa ollaan rinnalla vaikeuksista huolimatta ja niiden läpi. Ei uudesta tuttavuudesta.
Itsellänikin on ollut aikamoisia vaikeuksia, mutta olen tajunnut ettei se ole oikea hetki ystävystyä uusiin ihmisiin, vaikka sitä olisin halunnut tehdä.
Tietysti vaikeuksissa olevat ihmiset tätä yrittävät, koska heillä on hätä, jos siis tästä kyse. Silloin voi rohkaista avun piiriin ja todeta, ettei ole omia voimia auttaa tai olla seurana.
Ehkä se on fifty-fifty. :) Hän liian innokas ja sinä aika vetäytyvä.