Kiinnostaako muita mammoja sarjamurhaajat? Olenko mä

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:26"]

  Normaalin ihmisen kuuluu pelätä ja inhota pahaa. Eikö vaan sinunkin mielestäsi?

[/quote]

Tuo on vähän vaikea kysymys. Pelkääminen ja inhoaminen sinänsä eivät minusta ole mitään tavoiteltavia olotiloja. Itse ajattelen asian niin, että niin kauan kun ei omilla toimillaan vahingoita ketään toista, asiat on periaatteessa ok. Silti kärsin tästä asiasta, osittain juuri sen pelosta mitä läheisimmät ihmiseni minusta ajattelisivat/miten heidän suhtautuminen minuun muuttuisi, jos he tietäisivät. Ja jos voisin valita, siis tuosta vaan jostain off-nappulasta painamalla saisin kykettyä pois tämän kiinnostukseni, tekisin sen varmasti. Mutta että en olisi "normaali" ihminen tämän asian takia? Se vaatii hiukan pureskelua, ja ehkä joku sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto laittaa puolustautumaan ja väittämään vastaan... Mutta olen sitä asiaa kyllä miettinyt paljon, ja siksihän tämän avauksenkin tein. ap

[/quote]Ihan hyvä, että asiaa mietit. Olen minäkin lukenut nuorena joitakin kamalia kirjoja mutta sittemmin mua alkoi inhottamaan enkä enää halua lukea edes dekkareita.  Minusta sellaisen pahuuden lukeminen tai tv:stä katseleminen tekee pahaa psyykelle. Ei ehkä ihan heti mutta ajan kanssa. Mieltään ei saa ruokkia sellaisella pahalla mistä itsekin haluaa oikeassa elämässä pysyä irti.

Jotkut joutuvat työnsä puolesta ihmisen todella pimeän puolen kanssa tekemisiin mutta minusta ei ole tervettä käyttää sitä viihdetarkoitukseen. Pahasta pitää sanoutua irti ja ruokkia mieltään hyvillä asioilla.

[/quote]

Oletko uskovainen? Ihan mielenkiinnosta ja hyvällä kysyn, en vittuillakseni.

Minä ainakin tiedän mikä sarjamurhaajissa minua kiehtoo. Se on se, että he ovat tehneet jotain minkä itsekin haluaisin tehdä, mutta joku estää. Ehkä kasvatus, omatunto, mukavuudenhalu. Kun oma elämä vituttaa ihan kybällä, on kiva ajatella ihmisiä, jotka ovat tappaneet toisia suunnitelmallisesti ja nautintoa saaden. Itse en tosin usko, että voisin koskaan tappaa tuntemattomia, vaikka miten harmittaisi. Joskus kyllä uneksin kaikista paskiaisista, joihin olen törmännyt, ja siitä miten saisin heidät yksi kerrallaan hengiltä. Siihen ajatukseen on mukava nukahtaa.

Täällä kans yksi. En todellakaan allekirjoita numeron 22 ajatuksia. Huoh...

Minä myös, murha-infoa lueskelen ja Hannibalia katselen ja musta tuntuu että yksi juttu on se että oma elämä on ollut tosi väkivallatonta kaikilla tavoilla. Olen lisäksi (yli)kiltti ihminen, ehkä nää jutut vetoaa siihen mahdollisesti tukahdustettuun puoleen sitten. Veikkaan että jos oikeasti joutuisin kokemaan väkivaltaa tai väkivaltaisen traumaattisen tilanteen, voi olla että harrastus jäisi siihen.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:26"]

  Normaalin ihmisen kuuluu pelätä ja inhota pahaa. Eikö vaan sinunkin mielestäsi?

[/quote]

Tuo on vähän vaikea kysymys. Pelkääminen ja inhoaminen sinänsä eivät minusta ole mitään tavoiteltavia olotiloja. Itse ajattelen asian niin, että niin kauan kun ei omilla toimillaan vahingoita ketään toista, asiat on periaatteessa ok. Silti kärsin tästä asiasta, osittain juuri sen pelosta mitä läheisimmät ihmiseni minusta ajattelisivat/miten heidän suhtautuminen minuun muuttuisi, jos he tietäisivät. Ja jos voisin valita, siis tuosta vaan jostain off-nappulasta painamalla saisin kykettyä pois tämän kiinnostukseni, tekisin sen varmasti. Mutta että en olisi "normaali" ihminen tämän asian takia? Se vaatii hiukan pureskelua, ja ehkä joku sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto laittaa puolustautumaan ja väittämään vastaan... Mutta olen sitä asiaa kyllä miettinyt paljon, ja siksihän tämän avauksenkin tein. ap

[/quote]Ihan hyvä, että asiaa mietit. Olen minäkin lukenut nuorena joitakin kamalia kirjoja mutta sittemmin mua alkoi inhottamaan enkä enää halua lukea edes dekkareita.  Minusta sellaisen pahuuden lukeminen tai tv:stä katseleminen tekee pahaa psyykelle. Ei ehkä ihan heti mutta ajan kanssa. Mieltään ei saa ruokkia sellaisella pahalla mistä itsekin haluaa oikeassa elämässä pysyä irti.

Jotkut joutuvat työnsä puolesta ihmisen todella pimeän puolen kanssa tekemisiin mutta minusta ei ole tervettä käyttää sitä viihdetarkoitukseen. Pahasta pitää sanoutua irti ja ruokkia mieltään hyvillä asioilla.

[/quote]

Oletko uskovainen? Ihan mielenkiinnosta ja hyvällä kysyn, en vittuillakseni.

[/quote]Olenhan minä. Viekö se nyt kaiken uskottavuuden ajatuksiltani?

Minuakin  kiinnosti ennen. Mutta kun aikani luin sitä erittäin kattavaa jenkkiläistä sarjamurhaaja jne sivustoa tuli yliannostus. Todelliset tapahtumat alkoi olla liikaa. En katso Hannibaliakaan vaikka olen joskus hyvin innoissani lukenut kirjat.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:19"]

Täällä yksi. Luen Websleuthia jokapäivä. murhainfo ei enää riitä minulle. :D

Ihan normaali mamma olen, en yhtään aggressiivinen tai väkivaltaan taipuvainen. 

[/quote]

Lisään vielä, että mua kiinnostaa myös tunnistamattomat ja kadonneet tapaukset. 

Sarjamurhaajissa kiinnostaa eritoten se psykologinen puoli.  Itse en niinkään etsi gore-kuvia jne ja ne ei niinkään kiinnosta. Mielenkiintoista on kuitenkin tutkia rikospaikkakuvia ja raportteja.

On eri asia olla kiinnostunut tappamisesta/kiduttamisesta/verellä mässäilystä, kuin syistä, jotka ovat ihmisen em.tekoihin ajaneet! Ensimmäiseksi mainittu on mielestäni patologista. 

Toki myös muut murhamysteerit kiinnostaa, se mitä siellä on tapahtunut, vähän niinkuin ulvilan mysteerikin. 

Aika tavallista loppujen  lopuksi kai. Kiinnostuksen kohteita on monia, jotkut tykkää katsooa splätteri-leffojakin eikä sekään ole mitenkään erikoista. 

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:30"][quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:26"]

Hyi! Minusta tuollainen piirre ihmisessä on inhottava. Sussa on jotakin pielessä jos tuollaisesta tykkäät. Normaalia ihmistä pelottaa ja inhottaa kaikenlainen väkivalta ja raakuus ja pahuus.

[/quote]

No niin,tässä se tuli hyvin tiivistettynä, miksi tämä asia häiritsee minua itsessäni, ja miksi en "uskalla" kertoa kiinnostuksestani muille, esim. ystävilleni(kään). Pelkään, että ihmiset suhtautuu pääosin juuri noin. Mutta mikä se sitten on, mikä minussa on "pielessä", ja erottaa minut "normaalista" ihmisestä, ja ennen kaikkea miksi? En tiedä enkä ymmärrä, ja se ahdistaa välillä tosi paljon. ap.

[/quote]

Minua kiinnostaa myös sarjamurhaajat paljon. On jotenkin mukava pohdiskella jonkun sekopään ajatuksen juoksua. :D Aika typerää ajatella että harrastaja rinnastaisi itsensä edes solutasolla tuollaisiin ihmisiin kuin esim. Dahmer.

Minua kiinnostaa, samoin kuin montaa muutakin nimenomaan psykologisessa mielessä. Ihmismieli yleensä kiinnostaa, ja oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Äärimmäisissä rikoksissa aina kiinnostaa, onko taustalla mielenhäiriröitä, tai sitten jotain muuta selittävää henkilön historiassa.

Ja varsinkin jos on tiedossa kuvausta murhaajan omia ajatuskulkuja, on mielenkiintoista seurata millainen maailmankuva sellaisella ihmisellä on. 

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:54"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:43"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 09:26"]

  Normaalin ihmisen kuuluu pelätä ja inhota pahaa. Eikö vaan sinunkin mielestäsi?

[/quote]

Tuo on vähän vaikea kysymys. Pelkääminen ja inhoaminen sinänsä eivät minusta ole mitään tavoiteltavia olotiloja. Itse ajattelen asian niin, että niin kauan kun ei omilla toimillaan vahingoita ketään toista, asiat on periaatteessa ok. Silti kärsin tästä asiasta, osittain juuri sen pelosta mitä läheisimmät ihmiseni minusta ajattelisivat/miten heidän suhtautuminen minuun muuttuisi, jos he tietäisivät. Ja jos voisin valita, siis tuosta vaan jostain off-nappulasta painamalla saisin kykettyä pois tämän kiinnostukseni, tekisin sen varmasti. Mutta että en olisi "normaali" ihminen tämän asian takia? Se vaatii hiukan pureskelua, ja ehkä joku sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto laittaa puolustautumaan ja väittämään vastaan... Mutta olen sitä asiaa kyllä miettinyt paljon, ja siksihän tämän avauksenkin tein. ap

[/quote]Ihan hyvä, että asiaa mietit. Olen minäkin lukenut nuorena joitakin kamalia kirjoja mutta sittemmin mua alkoi inhottamaan enkä enää halua lukea edes dekkareita.  Minusta sellaisen pahuuden lukeminen tai tv:stä katseleminen tekee pahaa psyykelle. Ei ehkä ihan heti mutta ajan kanssa. Mieltään ei saa ruokkia sellaisella pahalla mistä itsekin haluaa oikeassa elämässä pysyä irti.

Jotkut joutuvat työnsä puolesta ihmisen todella pimeän puolen kanssa tekemisiin mutta minusta ei ole tervettä käyttää sitä viihdetarkoitukseen. Pahasta pitää sanoutua irti ja ruokkia mieltään hyvillä asioilla.

[/quote]

Oletko uskovainen? Ihan mielenkiinnosta ja hyvällä kysyn, en vittuillakseni.

[/quote]Olenhan minä. Viekö se nyt kaiken uskottavuuden ajatuksiltani?

[/quote]

Ei missään nimessä, en ole väittänyt niin. Itse vaan olen perehtynyt (ei-uskovaisena) Raamattuunkin sen verran, että tekstistäsi sai tosi vahvasti sellaisen kuvan. Että ne opit on ns. menneet perille (vahvimmin mielikuva tuli näistä kommenteista : "Mieltään ei saa ruokkia sellaisella pahalla mistä itsekin haluaa oikeassa elämässä pysyä irti", "Pahasta pitää sanoutua irti ja ruokkia mieltään hyvillä asioilla"). Halusin vaan kysyä, että osuinko päätelmieni kanssa oikeaan.

-se joka kysyi

Täälläkin yksi sarjamurhaajista kiinnostunut. Eilen täällä av:lla oli ketju "Asioita, joita muut ihmiset eivät ikinä uskoisi sinusta" (tms.), ja meinasin kirjoittaa siihen, että kukaan ei arvaisi, kuinka paljon tiedän sarjamurhaajista.

Minullakin on ollut tämä kiinnostus lapsesta saakka. Epäilen sen osaltaan johtuvan lapsena kokemastani ja vuosia jatkuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Ihmismielen pimeyteen perehtyminen on ehkä ollut minulle eräänlaista terapiaa ja keino purkaa pinnan alla olevia aggressioita (vaikea selittää). Ulospäin vaikutan todella kiltiltä ja asialliselta ihmiseltä, ja sellainen minä uskoakseni oikeasti olenkin. Mutta minusta löytyy myös tuo synkkä puoli.

Minulla taas on ollut täysin onnellinen lapsuus, ei kokemuksia väkivallasta lainkaan. 

Tunnen suurta sympatiaa uhreja ja heidän omaisiaan ajatellen, mutta tunnen myös sympatiaa murhaajan omaisia kohtaan. En itse murhaajaa yleensä sympatisoi, mutta mikäli tapaus on niin riippuvainen tekijän omista traumoista, onhan sekin surullista. 

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 11:53"]

Minulla taas on ollut täysin onnellinen lapsuus, ei kokemuksia väkivallasta lainkaan. 

Tunnen suurta sympatiaa uhreja ja heidän omaisiaan ajatellen, mutta tunnen myös sympatiaa murhaajan omaisia kohtaan. En itse murhaajaa yleensä sympatisoi, mutta mikäli tapaus on niin riippuvainen tekijän omista traumoista, onhan sekin surullista. 

[/quote]

Esim. tuolla mainitsemallani Dahmerilla oli (tiettävästi) varsin onnellinen lapsuus, eli ei löydy ns. helppoa selitystä hänen toimilleen sieltäkään.

Kiitos paljon vastauksista kaikille, oli todella mielenkiintoista luettavaa teidän mielipiteet ja ajatukset aiheesta. Sekä "lohdullista" tietää, etten ole ihan poikkeuksellinen yksilö tämän kiinnostukseni kanssa.

ap

Jaksan ihmetellä murhaajien glorifioimista tälläkin palstalla. Itse ymmärrän monia sarja- ja muita murhaajia. Ihan tavallisia ihmisiä loppujen lopuksi, mutta pienellä twistillä. Tietty joku Dahmer tai Bundy ovat aika erityisiä tyyppejä, mutta suurin osa on loppujen lopuksi sellaisia, että pienellä perehtymisellä heidän toimintaansa ymmärtää melko helposti.

Omia suosikkejani ovat juuri sellaiset sarjamurhaajat, jotka tavallaan kostavat itselleen tehtyjä vääryyksiä muille ihmisille. Näiden kohdalla väkivallan rakentuminen toimintamalliksi on helppo nähdä ja ymmärtää. Toisaalta myös kermapersemurhaajat, jotka ovat mieluumminkin pilalle hemmoteltuja kuin kärsineitä, ovat järkeenkäyviä hahmoja.

nro. 22, jonka mielestä murhafantasiointi nukkumaanmennessä ei ole yhtään sen pahempaa kuin murhien tuijottaminen televisiosta. Jälkimmäistä en itse harrasta.

Ai, tässäkin asiassa on  kastijako: tosi kiinnostavia ovat sarjamurhaajat, oikeita urakkamiehiä, mutta tavan kännitappaja ei ole minkään arvoinen. :(

[quote author="Vierailija" time="15.01.2014 klo 11:59"]

Jaksan ihmetellä murhaajien glorifioimista tälläkin palstalla. Itse ymmärrän monia sarja- ja muita murhaajia. Ihan tavallisia ihmisiä loppujen lopuksi, mutta pienellä twistillä. Tietty joku Dahmer tai Bundy ovat aika erityisiä tyyppejä, mutta suurin osa on loppujen lopuksi sellaisia, että pienellä perehtymisellä heidän toimintaansa ymmärtää melko helposti.

Omia suosikkejani ovat juuri sellaiset sarjamurhaajat, jotka tavallaan kostavat itselleen tehtyjä vääryyksiä muille ihmisille. Näiden kohdalla väkivallan rakentuminen toimintamalliksi on helppo nähdä ja ymmärtää. Toisaalta myös kermapersemurhaajat, jotka ovat mieluumminkin pilalle hemmoteltuja kuin kärsineitä, ovat järkeenkäyviä hahmoja.

nro. 22, jonka mielestä murhafantasiointi nukkumaanmennessä ei ole yhtään sen pahempaa kuin murhien tuijottaminen televisiosta. Jälkimmäistä en itse harrasta.

[/quote]

Tässä ketjussa ei kyllä ollut missään vaiheessa mistään murhaajien glorifioimisesta kyse todellakaan, onkohan sulla nyt termit ihan hallussa?

Yt, ap

Täällä yksi joka tunnustaa myös surffailevan ja selvittävän murhia tietokoneen ääressä. Kun kuulen jotain kauheaa tapahtuneen, haluan heti tietää kuka ja miksi. Lisäksi kiinnostaa tekijän taustat ja lapsuus, lähinnä mikä saa ihmisen niin sekaisin, että pilaa elämänsä.

Täällä yksi joka tunnustaa myös surffailevan ja selvittävän murhia tietokoneen ääressä. Kun kuulen jotain kauheaa tapahtuneen, haluan heti tietää kuka ja miksi. Lisäksi kiinnostaa tekijän taustat ja lapsuus, lähinnä mikä saa ihmisen niin sekaisin, että pilaa elämänsä.