Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä et enää lähtisi muuttamaan kauas tai tekemään muita isoja muutoksia?
15.10.2020 |
Olen nyt 40 ja mietin kannattaako enää ”aloittaa alusta”?
Kommentit (38)
Mä pistin kaiken uusiksi 38-vuotiaana enkä ole katunut yhtään.
Sitten olisi ehkä eri asia, jos on vaikka lapsia tai muita, joihin omat päätökset vaikuttaa, mutta sinkkuna ei ole mitään ikä- tai muitakaan rajoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä saman puolison kanssa, samassa duunissa ne samat vuosikymmenet ja asuvat siinä samassa tönössä samat ajat. He ovat kyllä niin kalkkeutuneita, kapeakatseisia, tuomitsevia, elämän pelkureita.
Olen neljänkympin jälkeen muuttanut jo 4 kertaa.
Ehkä tahti vähän vanhemmiten hidastuu mutta mistä senkään tietää ...
Elämän viisaus karttuu juuri näistä muutoksista kuka uskaltaa niitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
On sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä saman puolison kanssa, samassa duunissa ne samat vuosikymmenet ja asuvat siinä samassa tönössä samat ajat. He ovat kyllä niin kalkkeutuneita, kapeakatseisia, tuomitsevia, elämän pelkureita.
No just. Saanen olla eri mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iällä ei ole väliä, olen muuttanut muutaman kerran elämässäni ja hyvin on mennyt. Nyt juuri en äkkiseltään muuttaisi, koska lapsilla on tuttu päiväkoti ja lähellä ystäväperheitä, joilla on samanikäisiä lapsia. Näin nelikymppisenä mietin asiaa lähinnä siltä kannalta, että jos elämässä tapahtuisi vaikka äkillinen vastoinkäyminen, pieni tai suuri, niin lähellä olevat läheiset on suuri turva.
Lasten kasvettua en näe estettä muuttamiselle, kunhan kävisi niin hyvä tuuri, että saisin ystäviä uudelta paikkakunnalta. Se ei ole helppoa, monilla on yleensä jo "täysi" elämä, vaikka uuden tuttavuuden kanssa synkkaisi hyvin.
Itselläni on ollut uusissa kaupungeissa ainakin muutama tuttu valmiina nettipelit kautta. On päässyt "piireihin" vähän helpommin.
Eli elämäntilanne painaa itsellä vaakakupissa enemmän kuin ikä.
Vierailija kirjoitti:
On sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat vuosikymmeniä saman puolison kanssa, samassa duunissa ne samat vuosikymmenet ja asuvat siinä samassa tönössä samat ajat. He ovat kyllä niin kalkkeutuneita, kapeakatseisia, tuomitsevia, elämän pelkureita.
Okei.😂😂😂Että pitäisi vaihtaa puolisoa, duunia ja kotia, ettei olisi noita mainittuja asioita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten kun olen niin raihnainen, että en kuitenkaan pystyisi käytännössä muutoksesta nauttimaan enkä ehkä edes pärjäämään enää, en tekisi isoja peliliikkeitä.
40-vuotias on vielä nuori ihminen. Voit elää vielä jopa 50-60 vuotta. Meinaatko vain odotella kuolemaa siihen asti?
33 olin kun viimeksi muutin ja nyt 50 ja tällä mennään todennäköisesti loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä viisikymppinen olen juuri aloittamassa uutta elämää. Jätin kesällä kaiken taakseni ja muutin Helsingistä Rovaniemelle pikku yksiöön, aloitin työn koulunkäyntiavustajana enkä kadu hetkeäkään. Nyt tsiikailen rauhassa parempi palkkaista työtä ja isompaa asuntoa. Eipähän tarvitse keinutuolissa vanhana murehtia,etten uskaltanut tehdä mitään.
Olisi kiva tietää millaisia hurjia mullistuksia ihmisillä on mielessä?
Ikärajaa sellaisille ei tietenkään ole.
Itse olen elämässä hiukan katkeroitunut, kun koko elämäni on ollut jatkuvaa mullistusta ja olen sen vuoksi kokenut myös halveksintaa (siis olen poikennut aika paljon standardeista).
Vaikka eritavalla tekeviä ja elämäänsä mullistavia muka ihannoidaan, todellisuudessa törmää myös ahtaaseen suhtautumiseen silloin, kun oikeasti alkaa tapahtua.
Mitä siis mielessä puhutaanko täällä olohuoneeseen uusien verhojen tuomasta elämänmullistuksesta vai oikein kunnon elämän mullistuksista? Nuo olohuoneen verhotkin kun on jollekkin iso juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ahdistava ajatus että jonkun tietyn iän jälkeen ei voisi enää tehdä muutoksia.
Mä aion todellakin pistää elämäni ranttaliksi kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja ottamaan itsestään vastuun.
Olen silloin n. 55 ja siitä mun elämä vasta alkaa jos Luoja suo ja olen edes joten kuten terve.
Vierailija kirjoitti:
On sellaisiakin ihmisiä, kkjotka ovat vuosikymmeniä saman puolison kanssa, samassa duunissa ne samat vuosikymmenet ja asuvat siinä samassa tönössä samat ajat. He ovat kyllä niin kalkkeutuneita, kapeakatseisia, tuomitsevia, elämän pelkureita.
Näitä on suurin osa 😁
Eivät he ole kalkkeutuneita tai muutakaan noista, mutta koska he ovat tehneet kaiken "oikein" eli elävät siinä yhteiskunnan luomassa standardikaavassa (joka on muuten maailman helpoin toteuttaa) he uskaltavat aina olla sanomassa ja arvostelemassa. Vielä kun koko kortteli on samaa oikein elänyttä standardia, niin saa taakseen pomminvarmasti tukijoukkoja, eikä tarvitse yksinkertaisimmankaan mielipiteen kanssa yksikseen seisoskella siellä omassa pikku tuvassaan, omassa pikku taajamassaan, oman pikku pankkilainansa kanssa, söpön pikku kultaisennoutajan ja muodikkaan perhefarmarinsa kanssa 😁 Niin valmiiksi elettyä ja ihan hemmetin tylsää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen niin arka ollut aina, että en ole koskaan muuttanut kotikonnuiltani kymmentä kilometriä kauemmaksi. Enkä takuulla enää nelikymppisenä lähtisi mihinkään kauemmaksi kuin korkeintaan jos sekoan johonkin mieheen. Mutta sellaista mullistusta tuskin tulee kun ei ole tähänkään mennessä tullut.
En vaan voi kuvitellakaan enää koskaan asuvani missään muualla kuin tällä alueella missä olen lapsesta asti asunut. En ainakaan yksin.
apaut 95
siihen asti porskuttaa
😁
Mun isäni oli 72v kun muutti Helsingistä ihan tuntemattomalle paikkakunnalle 350km päähän. Eli siellä onnellisena viimeiset 6v ja löysi vielä rakastetunkin!
Itse olen nyt 60v ja vasta odottelen hetkeä jolloin voimme lähteä muuttamaan elämäämme. Ainakin vuosi kiertäen maailmaa ja ehkä jopa jäämme sille tielle.
Heti kun kuopus lähtee kotoa ja miehen työt vähenevät
Niin kauan kuin terveys kestää muutokset, ei ole liian vanha.
Minäkin olen suunnitellut jonkinlaista pidempää jaksoa ulkomailla sekä työn vaihtamista että ehkä kotiseudun vaihtamista. Tai ainakin osaa näistä. Ikä 47.