Mitä teen?
Ollaan tutustuttu yli vuoden toisiimme, vieläkään mies ei ole valmis esittelemään omia lapsiaan tai vanhempiaan, tai toisinpäin. Mitä ihmettä teen? Ollaan edetty hänen ehdoillaan, tai siis ei edetty mitenkään. Asiasta ollaan juteltu vaan ei muutosta.
Kommentit (33)
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 11:02"]
Hitaamman ehdoilla mennään.
[/quote]
No ei mun mielestä, molempien mirlipiteet yhtä tärkeitä, toinenhan voi odotuttaa tuolla tavalla vaikka kuinka. Miksi pitäisi??
Sä olet vaan kakkonen. Miehen oikea elämä ja perhe on muualla.
Nää on vaikeita asioita, koska jokaisen motiivit ja elämäntilanteet niin erilaisia..
Sinä itse päätät omasta elämästäsi. Jos miehen tahti on sinulle liian hidas, tee itse aloite tutustumiseen, ja jos se ei miehelle sovi, mieti haluatko sellaisen miehen kanssa jatkaa. Oma päätös.
Onko kenelläkään kokemusta, miten edetä?
me edettiin jo tossa ajassa naimisiin, uusperheenä asustellaan;)
Tuossa tilanteessa kannattaa miettiä, onko tilanteeseen tyytyväinen vai ei. Tilanne sinänsä ei tule muuttumaan. Jos olet siihen tyytyvöäinen, jatka samalla linjalla. jos et ole tilanteeseen tyytyväinen, sano miehelle adios ja järjestä oma tilanteesi uudelleen.
Jos sinua ei esitellä miehen elämässä hänen perheelleen, suvulleen ´ja kavereilleen, on syytä epäillä, että hänellä on jotain salattavaa. Joko suvussa ja kavereissa on kaikissa jotain vikaa (kaikki hulluja ja narkkareita eikä yhtään järki-ihmistä löydy joukosta) tai sitten sinussa on miehen mielestä jotain vikaa (väärä väki, kulttuuri, koulutus, varallisuus, sukonto tai vaan kakkosnainen). Kummassakaan tapauksessa en itse jatkaisi suhdetta enää.
Mikä kiire sinulla. Eikö riitä, että olette sentään löytäneet toisenne.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 11:39"]
Mikä kiire sinulla. Eikö riitä, että olette sentään löytäneet toisenne.
[/quote]
niin että susta hyvä mennä eteenpäin seuraavat kymmenen vuotta noin, en oikein usko että itselles sopis
En tykkäis, josko mies ei ole varma tunteistaan. Nöyryyttävää jotenkin.
No mahdotonta täällä kenenkään teitää miehen ajatuksia. Jos on ollut vaikea ero yms. niin ymmärrän hyvin, että uuden naisen esittelemiseen lapsille on aika iso kynnys. Ja ylipäänsä uuden puolison tuominen lasten elämään ei ole ihan yksinkertainen asia. Jotenkin miellän, että vanhemmille esittelykin tarkoittaa sitä, että ollaan vakavasti yhdessä pitkällä tähtäimellä, samassa yhteydessä olisi luontevaa esitellä sitten myös lapsille. Vaikea esitellä osalle läheisistä ja osalle ei.
Oletko sinä ap ekalla kierroksella ja lapseton? Jos näin, on ymmärrettävää, että haluaisit edetä nopeammin ja olisi nopeammin valmis sitoutumaan lopullisesti kuin mies. Jutelkaa, mitä suhteeltanne haluatte. Jos mies ei tiedä, haluaako esitellä sua lähipiirilleen tai ei tiedä, koska haluaa, niin sitten mietit, oletko tyytyväinen näin vai jatkatko yksin eteenpäin. Onko niin, että mies haluaa seurustella ja on tyytyväinen tähän eikä kaipaakaan vakiintumista enää toista kertaa?
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 11:43"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2014 klo 11:39"]
Mikä kiire sinulla. Eikö riitä, että olette sentään löytäneet toisenne.
[/quote]
niin että susta hyvä mennä eteenpäin seuraavat kymmenen vuotta noin, en oikein usko että itselles sopis
[/quote]
Hei, haloo puhe oli vuodesta. Kyllä muuten sopii. Itse haluan suhteen, johon kuuluu myös itsenäinen elämä, johon ei kuulu miehen suku, eikä lapset jne. Ihan vaan aikuista yhdessä oloa, johon ei kuulu laskujen maksut, sukulaisten joululahjat jne.
Vuosi on loppujen lopuksi lyhyt aika. Miehen menneisyydestä en tiedä, mutta jos takana on useita eroja ja varsinkin, jos lapsellisesta liitosta eron on tapahtunut ihan reilun vuoden sisään niin tilanne on enemmän kuin ymmärrettävä.
Montako naista esim. miehen vanhemmat ovat jo tavanneet, ehkä he eivät ole halukkaita tapaan sitä viidettä. Lapsista puhumattakaan.
14: molemmilla lapsia, molempien erosta aikaa
Meidän uusioperhe asui tossa vaiheessa jo saman katon alla ja toistemme lapset nähtiin vissiin parin viikon tuntemisen jälkeen. Eihän me oltas muuten tavattu kun joka toinen viikonloppu ja eihän siitä olisi tullut mitään. :) Kissa pöydälle, kysyt rehellisesti syitä tähän ja jos ei anna kunnon vastausta ei voi kuin olettaa että sä et oikeasti ole hänelle kuin se kakkonen ja kaikki muu tulee menemään aina sun edelle.. Lasten ei pitäs määrätä aikuisten suhteista vaikka tietysti heidän mielipiteensä pitää ottaa huomioon ja keskustella ja kuunnella.
Hitaamman ehdoilla mennään.