Ei hitto, kuka jaksaa useampaa kuin yhtä lasta perheessä!
Meillä itsellämme on yksi 3-vuotias lapsi.
Hoidin tässä yks päivä kaverin kahta lasta, 2 ja 4-vuotiaita. Ja olin aivan puhki sen päivän jälkeen!
Kun lapset olivat täällä, olin KOKO ajan jalkeilla ja jouduin ravaamaan koko ajan paikasta toiseen, jopa syödessämme jouduin hyppäämään moneen otteeseen ylös (yksi meinasi karata pöydästä, toinen mankui lisää juotavaa, kolmas huusi leipää ja tätä sitten vuorotellen). Ei siis YHTÄKÄÄN hetkeä, että olisi voinut pysähtyä, istumisesta puhumattakaan ja keskittyä johonkin omaan hommaan...
siis esim. lapsia joutui käyttämään vessassa, niin sillä välin kun yhtä autoin pissalla, toinen huusi jossain ja kun sanoin tälle vessassaistujalle, että odottaa rauhassa hetken kun menen katsomaan mikä hätänä, mutta kun tulin takaisin (enkä viipynyt kuin 20 sek) niin tämä vessassaistuja oli noussut pois pöntältä ja truutannut nestesaippuaa lattialle... siinä kun siivosin sitä, niin toisaalla huushollissa yksi oli penkonut keittiönlaatikon levälleen ja kolmas parkui kun häneltä oli viety lelu...
koti oli kuin myrskyn jäljiltä päivän loputtua, vaikka kuinka yritin tullessani ja mennessäni hääriä tavaroita oikeille paikoilleen.
...Ja sitä kiljumisen, juoksemisen ja metelin määrää?!?
Olen todella tyytyväinen päätökseemme jäädä yksilapsiseksi perheeksi, eihän tätä kestäisi! Olen jo kyläillessä katsellut kauhulla monilapsisten pikkulapsiperheiden meininkiä, mutta nyt kun ITSE joutui olemaan se joka häärää ja vahtii ja passaa niin voi vitalis. Yhden kanssa vielä sentäs pärjää ja säilyy mielenterveys, voimat, ruokarauha ja koti siistinä...
Kommentit (64)
En olisi jaksanutkaan tuollaista elämää, siksi meillä on
tietoisesti ja tarkoituksella 6 vuoden ikäero lasten välillä.
Organisointi kyky ja lasten temperamentti ratkaisevat. Minulla on 2v11kk ja 1v7kk omat lapset ja hoitolapset 2v2kk ja 3v10kk ja ehdin ihan hyvin syödä, juoda kahvit ja laittaa ruokaa päivän aikana sekä touhuilla omiani :) Askartelut ja retket tuottaa joskus hieman työtä, mutta eivät nekään kaaokseksi muutu. Ennakoin kaiken, minkä voin ja se antaa pelivaraa muuttuville tilanteille. En nyt yritä päteä, mutta mitä enemmän tekee, sitä tehostetumpaa ajankäytöstä tulee.
ihan varmasti 2,3,4v kanssa on hankalaa, ja usein on isommat ikäerot kuin 1v :) meillä on 1v3kk ja 3½v ikäerot kolmella lapsella, ihan sopivat. nytkin pienin nukahti kahdeksan jälkeen, isompien (koululaisia) kanssa katseltiin putous loppuun, keittelin iltapuuron, sitten ne meni huoneisiinsa lukemaan kirjoja ja ennen kymppiä oli hiljaista.
nyt on omaa aikaa, pesukoneet+kuivasrumpu pyörii, kissa nukkuu tässä työpöydällä mun vieressä ja mies on työmatkalla.
huomenna päivä lähtee käyntiin 8-9 välissä, isommat jos herää ekana niin ottaa itse aamupalaa ja katselee tvtä kunnes pienin ja minä herätään.