Lue keskustelun säännöt.
Ei hitto, kuka jaksaa useampaa kuin yhtä lasta perheessä!
11.01.2014 |
Meillä itsellämme on yksi 3-vuotias lapsi.
Hoidin tässä yks päivä kaverin kahta lasta, 2 ja 4-vuotiaita. Ja olin aivan puhki sen päivän jälkeen!
Kun lapset olivat täällä, olin KOKO ajan jalkeilla ja jouduin ravaamaan koko ajan paikasta toiseen, jopa syödessämme jouduin hyppäämään moneen otteeseen ylös (yksi meinasi karata pöydästä, toinen mankui lisää juotavaa, kolmas huusi leipää ja tätä sitten vuorotellen). Ei siis YHTÄKÄÄN hetkeä, että olisi voinut pysähtyä, istumisesta puhumattakaan ja keskittyä johonkin omaan hommaan...
siis esim. lapsia joutui käyttämään vessassa, niin sillä välin kun yhtä autoin pissalla, toinen huusi jossain ja kun sanoin tälle vessassaistujalle, että odottaa rauhassa hetken kun menen katsomaan mikä hätänä, mutta kun tulin takaisin (enkä viipynyt kuin 20 sek) niin tämä vessassaistuja oli noussut pois pöntältä ja truutannut nestesaippuaa lattialle... siinä kun siivosin sitä, niin toisaalla huushollissa yksi oli penkonut keittiönlaatikon levälleen ja kolmas parkui kun häneltä oli viety lelu...
koti oli kuin myrskyn jäljiltä päivän loputtua, vaikka kuinka yritin tullessani ja mennessäni hääriä tavaroita oikeille paikoilleen.
...Ja sitä kiljumisen, juoksemisen ja metelin määrää?!?
Olen todella tyytyväinen päätökseemme jäädä yksilapsiseksi perheeksi, eihän tätä kestäisi! Olen jo kyläillessä katsellut kauhulla monilapsisten pikkulapsiperheiden meininkiä, mutta nyt kun ITSE joutui olemaan se joka häärää ja vahtii ja passaa niin voi vitalis. Yhden kanssa vielä sentäs pärjää ja säilyy mielenterveys, voimat, ruokarauha ja koti siistinä...
Kommentit (64)
37, olen akateeminen. Mulla ei ole koskaan ollutvain yhtä lasta, en voi tietää, kuinka rankkaa vain yhden lapsen äitinä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ei haluttu kuin yksi tenava ja saatiin! Taustalla mm. vastuullisuus. Maailman suurin ongelma siis ongelma numero YKSI on väestönräjähdys ja täälläkin torvet tötteröllä lisäännytää. Hävetkää!
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:40"]
En jaksaisi edes yhtä lasta perheessä. Olen kyllä nähnyt perheitä, joissa elämä on verraten seesteistä ja mukavaa, mutta se on silti hyvin kaukana siitä mukavuudesta ja vapaudesta, josta saa nauttia lapsettomana.
[/quote]
Hyvä päätös. Kyllä tenavatehtailuun pitäisi olla lupa joka tarkoittaa että selvitetään henkiset resurssit (pöntöt pois) ja taloudelliset mahdollisuudet elättää (väh. 50.000 rahastoon)lapsi AIKUISUUTEN asti ja senkin jälkeen vielä OPINTOAIKA.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:12"]
Sinä et ennakoi etkä organisoi. Se on kaiken a ja o.
Itselläni neljä lasta, tosin nuorinkin on jo 6v, sekä arkisin 4 hoitolasta, kaikki alle 3v eikä mitään ongelmaa..=)
[/quote]
Ongelma onkin korviesi välissä. Mietitkö kertaa tehtaillessasi mukeloita, että onko se moraalisesti oikein? Tyhmät lisääntyvät kuin kanit!
Kiitos kysymästä hyvin jaksan. Tein 3 lasta 3 vuodessa ja nyt sisarussarja on ala-asteella.
Lapseni ovat rauhallisia, kilttejä ja hyvinkasvatettuja. En tiedä miksi osa ihmisistä ei jaksa kasvattaa kunnolla edes yhtä lasta ja osalla viisi menee kevyesti, kai meitä on niin moneen junaan.
menenkin tästä voitelemaan loputtoman rivin voileipiä, mieheni syö niitä eniten :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 17:50"]
Sitä parempihan se vain on, mitä vähemmän länsimaisen kulutusyhteiskunnan jäsen lisääntyy.. :)
[/quote]
Kerrankin järkikommentti!
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 17:54"]
Jos ekalla kerralla saa täydellisen lapsen aikaiseksi, miksi tehtailla lisää?
[/quote]
Meillä on 5 täydellistä lasta, siksi tahdottu lapsia lisää.
Mutta minusta ap.n kuvailema tilanne kertoo juurikin että ei osaa hoitaa useampaa lasta, siis se tilannetaju on jo hassu. Meillä ei palloilla kesken ruokailun laittamassa yhdelle yhtä ja toiselle toista. Juomat pöytään tai lähelle valmiiksi. Leipää ei kesken haeta vaan kaikki tarjolle annettava otetaan alkujaan pöytään. Miksi tuo on edes ongelma kun syöjät on lapsia muttei silloin kun olette koko perheenä syömässä? Jos miehesi pyytää leipää niin onko se yhtälailla ongelma?
Tai mihin saakka paapot lasta tulevaisuudessa? Meillä on kolme vanhinta lasta jo sellaisia että he voivat nousta ottamaan leipää minulle. :)
Se että yksi juoksee tekemään pahojaan kertoo siitä että hänellä on aikaa tehdä pahojaan eikä ole kuria. Ei meillä lapset tuollaista tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 17:47"]Ainoat lapset on yleensä tosi rasittavia. Pääsisitte helpommalla, kun valtaistuimen olis jakamassa toinen/toiset.
[/quote]
Minkä valtaistuimen? Jos meiltä sellainen löytyisi, se olisin minä joka sillä istuisi :D ei ihme, että lapset ovat sinulle taistelu, jos he määräävät. Meillä hän on yksi perheenjäsenistä, joka ei todellakaan päätä asioista - sellaista vastuuta ei pienelle voi antaa.
Tosiasia on, että lapsen/lasten temperamentti ratkaisee tässäkin. Toiset vain ovat helppohoitoisempia kuin toiset. Joku ainokainen vaatii tauotta viihdytystä vanhemmilta, toinen viihtyy itsekseen. Toiset sisarukset tappelevat koko ajan joka asiasta, toiset leikkivät keskenään eivätkä juuri tappele, viihdyttävät toisiaan, jolloin tottakai tällaisten kahden lapsen vanhemmat pääsevät helpommalla kuin vaativan yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle: voin lämpimästi suositella väh. 5 vuoden ikäeroa lapsilla. Jos siis nautit muutenkin lastesi seurasta, etkä koe että "lapset roikkuvat rasittavina jaloissasi ja parasta on kun viihdyttävät toisiaan, ettei äidin tai isän tarvitse". tosin meillä kyllä viihtyvät isommasta ikäerosta huolimatta keskenään, molemmat palvovat suorastaan toisiaan, isoveli pienemmän syntymästä asti. :) Ovat samaa sukupuolta, sekin voi vaikuttaa.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 19:35"]
Tosiasia on, että lapsen/lasten temperamentti ratkaisee tässäkin. Toiset vain ovat helppohoitoisempia kuin toiset. Joku ainokainen vaatii tauotta viihdytystä vanhemmilta, toinen viihtyy itsekseen. Toiset sisarukset tappelevat koko ajan joka asiasta, toiset leikkivät keskenään eivätkä juuri tappele, viihdyttävät toisiaan, jolloin tottakai tällaisten kahden lapsen vanhemmat pääsevät helpommalla kuin vaativan yhden.
[/quote]
Jaa hä? Samat säännöt ja kuri se varmasti joka lapselta vaaditaan oli tällä millainen luonne ja tulisuus tahansa! Se on vanhemman taitamattomuutta jos ei osaa pitää kiukuttelevaa tai uhmaavaa lasta kurissa. Ei se voi olla myöskään mikään tekosyy lapsen tuhmuudelle että lapsi nyt on sellainen mitä on. Ihana aivopieru! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:56"]
37, olen akateeminen. Mulla ei ole koskaan ollutvain yhtä lasta, en voi tietää, kuinka rankkaa vain yhden lapsen äitinä olisi.
[/quote]
Aika ihmeellinen käsitys tietämisestä akateemseksi ihmiseksi.
4 lasta kuuden vuoden sisällä. Eikä meillä ole tuollaista. Ei minun ole koskaan tarvinnut jatkuvalla syötöllä mennä lasten perässä, pyyhkiä naamaa, käsi tmv. Tottakai enemmän hommaa näiden kanssa on kuin yhden, mutta ei minusta mitenkään rankkaa ole. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 19:35"]
Tosiasia on, että lapsen/lasten temperamentti ratkaisee tässäkin. Toiset vain ovat helppohoitoisempia kuin toiset. Joku ainokainen vaatii tauotta viihdytystä vanhemmilta, toinen viihtyy itsekseen. Toiset sisarukset tappelevat koko ajan joka asiasta, toiset leikkivät keskenään eivätkä juuri tappele, viihdyttävät toisiaan, jolloin tottakai tällaisten kahden lapsen vanhemmat pääsevät helpommalla kuin vaativan yhden.
[/quote]
Jaa hä? Samat säännöt ja kuri se varmasti joka lapselta vaaditaan oli tällä millainen luonne ja tulisuus tahansa! Se on vanhemman taitamattomuutta jos ei osaa pitää kiukuttelevaa tai uhmaavaa lasta kurissa. Ei se voi olla myöskään mikään tekosyy lapsen tuhmuudelle että lapsi nyt on sellainen mitä on. Ihana aivopieru! :D
[/quote]
Samat säännöt ja kuri? Mutta kenen säännöt ja kuri? Voi olla teoreettisesti hienoa ilmoittaa, että kasvatan lapsistani kilttejä ja hiljaisia ja rauhallisia, mutta kun tuossa on todella pieni osuus kasvatuksella ja iso osuus luonteella. Rankaisetko sitten sitä luonteeltaan vilkkaampaa vain, koska hänellä on levottomampi luonne? Vai voisitko kenties pohtia, että hyödynnät molempien hyviä puolia ja kanavoit heitä käyttämään niitä hyväksi? Hiljaista voi kannustaa rauhallisiiin toimiin mutta ilmaisemaan silti tahtoaan, ettei jää aivan heittopussiksi elämässä. Vilkasta voi kannustaa puhumaan oikeilla hetkillä ja ehkä löytää hänelle harrastus, jossa hän pääsee luontaisesti esille/purkamaan energiaansa.
Mutta enhän minä nyt herranjestas laita vilkasta lastani jäähylle, kun hän ei luonteensa mukasiesti istua törrötä paikoillaan niin kuin siskonsa. Päinvastoin, mietin tarkkaan, onko lapsen hyvä olla se hiljainen ja näkymätön vai voisiko kenties se ollakin isompi ongelma kuin toisen lapsen selkeä näkyvyys ja meluisuus. Kummankin luonteenpiirteitä voi ohjata, käytöstapoja opettaa jne. mutta säännöt ja kuri eivät ole sama kautta maailman, joten on turha puhua ikään kuin kaikissa perheissä on ne hiljaiset ja näkymättömät lapset, jos vain perheessä noudatetaan sääntöjä ja kuria.
Useimmat eivät kokeile hoitaa muiden montaa lasta ennen omia, eli he eivät tiedä totuutta.
Suurimmalle osalle valkenee vasta kun paskat housuissa (tehty se toinen lapsi), ja useimmille riittääkin se kaksi, kun näkevät että se on erilaista kuin yhden kanssa.
Ja sitten joillakin jyllää vauvakuume, ja antavat vain vanhimmasta päästä vanhempien kasvattaa pienempiään tai llykkäävät niitä isommasta päästä mummolaan, päiväkotiin, pihalle keskenään ym niin saa hengähtää.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:09"]
Suurimmasta osasta ämmistä ei ole monen lapsen äidiksi, mutta ovat sitä vain olosuhteiden (itse aiheuttamansa!!) PAKOSTA.
Suurin osa ei edes osaa saatika kasvata mukuloitaan.
TOSI .
[/quote]
tämähän on valitettava totuus, niitä tehdää kun muutkin
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 19:35"]
Ap:lle: voin lämpimästi suositella väh. 5 vuoden ikäeroa lapsilla. Jos siis nautit muutenkin lastesi seurasta, etkä koe että "lapset roikkuvat rasittavina jaloissasi ja parasta on kun viihdyttävät toisiaan, ettei äidin tai isän tarvitse". tosin meillä kyllä viihtyvät isommasta ikäerosta huolimatta keskenään, molemmat palvovat suorastaan toisiaan, isoveli pienemmän syntymästä asti. :) Ovat samaa sukupuolta, sekin voi vaikuttaa.
[/quote] Minä voin lämpimästi suostella yhtä sukupolvea lasten iän väliin. Ja maailma kiittää!
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 19:35"]
Tosiasia on, että lapsen/lasten temperamentti ratkaisee tässäkin. Toiset vain ovat helppohoitoisempia kuin toiset. Joku ainokainen vaatii tauotta viihdytystä vanhemmilta, toinen viihtyy itsekseen. Toiset sisarukset tappelevat koko ajan joka asiasta, toiset leikkivät keskenään eivätkä juuri tappele, viihdyttävät toisiaan, jolloin tottakai tällaisten kahden lapsen vanhemmat pääsevät helpommalla kuin vaativan yhden.
[/quote]
Jaa hä? Samat säännöt ja kuri se varmasti joka lapselta vaaditaan oli tällä millainen luonne ja tulisuus tahansa! Se on vanhemman taitamattomuutta jos ei osaa pitää kiukuttelevaa tai uhmaavaa lasta kurissa. Ei se voi olla myöskään mikään tekosyy lapsen tuhmuudelle että lapsi nyt on sellainen mitä on. Ihana aivopieru! :D
[/quote]
Voi rakas, viestini pointti meni nyt ohi niin että vihelsi. Minulla on kaksi kilttiä ja helppoa lasta, en siis suinkaan puolustele huonoa kasvatusta "temperamentilla". Tiedän vaan, että meille on käynyt hitonmoinen tuuri, kun lapset ovat niin helppoja, eivät tappele jne.
t. 49
Ei meillä vaan ole tuollaista... lapset 8, 6 ja 3v. Ihan liikaa on aika notkua tälläkin palstalla ;) Kerran kun mulla oli hoidossa pari lasta omien lisäksi eli oli 5 alle kouluikäistä niin minä tein 500 palaisen palapelin siinä muutamassa tunnissa kun oli niin tylsää.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:02"]
Ainoan lapsen kohtalo on kurja. Olen itse sen yksinäisyyden kokenut.
[/quote]
Höpö höpö. Minusta oli mahtavaa olla ainoa lapsi. Sisarusten väliset riidaan niin lapsena kuin aikuisenakin ovat jääneet kokematta. Opin itsenäiseksi ja nautin leikkimisestä sekä yksin että ystävieni kanssa.
[/quote]
Tässä nähdään että siitäkin asiasta on erilaisia kokemuksia. Itse olen niitä jotka kokivat ainoana lapsena olemisen yksinäisenä, ja ennakoin että kun vanhemmat nyt alkavat menemään huonompaan kuntoon, tulee yksin heistä kannettu vastuu painamaan enemmän kuin keskimäärin niitä, joilla on sisaruksia (tottakai yksilöllisiä eroja on, enkä kuvittele että kaikki sisarukset sovussa asiat saavat hoidettua, ja on niitä jättävät asiat toisten harteille jne.).
Mutta joo, itse olin lapsena kateellinen siitä että muilla oli sisaruksia joiden kanssa jakaa asioita, leikkiä ja ihan elää sitä yhteistä arkea. Ystäviäkään ei paljon ollut ja koin että sosiaaliset taitoni olivat ja ovat huonot - ehkä ne sisarusparvessa kasvaneena olisivat kehittyneet toisin, kuka tietää. Yhteenkuulumisen tunnetta kaipasin. Onneksi nyt on isompi perhe itsellä.