Lue keskustelun säännöt.
Ei hitto, kuka jaksaa useampaa kuin yhtä lasta perheessä!
11.01.2014 |
Meillä itsellämme on yksi 3-vuotias lapsi.
Hoidin tässä yks päivä kaverin kahta lasta, 2 ja 4-vuotiaita. Ja olin aivan puhki sen päivän jälkeen!
Kun lapset olivat täällä, olin KOKO ajan jalkeilla ja jouduin ravaamaan koko ajan paikasta toiseen, jopa syödessämme jouduin hyppäämään moneen otteeseen ylös (yksi meinasi karata pöydästä, toinen mankui lisää juotavaa, kolmas huusi leipää ja tätä sitten vuorotellen). Ei siis YHTÄKÄÄN hetkeä, että olisi voinut pysähtyä, istumisesta puhumattakaan ja keskittyä johonkin omaan hommaan...
siis esim. lapsia joutui käyttämään vessassa, niin sillä välin kun yhtä autoin pissalla, toinen huusi jossain ja kun sanoin tälle vessassaistujalle, että odottaa rauhassa hetken kun menen katsomaan mikä hätänä, mutta kun tulin takaisin (enkä viipynyt kuin 20 sek) niin tämä vessassaistuja oli noussut pois pöntältä ja truutannut nestesaippuaa lattialle... siinä kun siivosin sitä, niin toisaalla huushollissa yksi oli penkonut keittiönlaatikon levälleen ja kolmas parkui kun häneltä oli viety lelu...
koti oli kuin myrskyn jäljiltä päivän loputtua, vaikka kuinka yritin tullessani ja mennessäni hääriä tavaroita oikeille paikoilleen.
...Ja sitä kiljumisen, juoksemisen ja metelin määrää?!?
Olen todella tyytyväinen päätökseemme jäädä yksilapsiseksi perheeksi, eihän tätä kestäisi! Olen jo kyläillessä katsellut kauhulla monilapsisten pikkulapsiperheiden meininkiä, mutta nyt kun ITSE joutui olemaan se joka häärää ja vahtii ja passaa niin voi vitalis. Yhden kanssa vielä sentäs pärjää ja säilyy mielenterveys, voimat, ruokarauha ja koti siistinä...
Kommentit (64)
Ainoat lapset on yleensä tosi rasittavia. Pääsisitte helpommalla, kun valtaistuimen olis jakamassa toinen/toiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ekat kaksoset. Kun ne oli 2, 5 v syntyi kolmas. Myöhemmin vielä lisää. Ei ole ollut rankkaa, ei edes kaksosten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 17:21"]
Ettekö kaipaa yhtään rauhaa ja hiljaisuutta, rauhallista, siistiä kotia, omaa aikaa? Sitä että ei jatkuvasti tarvitse käskeä, pyyhkiä jonkun suuta, pestä jonkun käsiä, kieltää, komentaa, pitää sylissä, torua, selvitellä riitaa, rauhoitella menoa, siivota leluja ja muita tavaroita paikoilleen, voidella loputon rivi voileipiä, käskeä olemaan juoksematta, pyyhkiä pyllyjä... huh.. Vai onko tämä kiire, meteli ja loputon tekeminen suurperheellisten mielestä mukavaa ajanvietettä...?
Ihan siis vilpittömästi kysyn ja olisi mielenkiintoista kuulla vastaus.
ap
[/quote]
Se hetki siistiä ja rauhallista aikaa on usein lasten nukkumaanmenon jälkeen (tällä hetkellä tasan 30 min, kunnes kuopus herää uudestaan itkemään äitiä viereen). Tai sitten jotain yllättäviä seesteisiä hetkiä kesken päivän, silloin tosin on vaan kyettävä ignooraamaan ne tekemättömät kotityöt tai siivoamattomat sotkut. Kyllähän sitä rauhaa, hiljaisuutta, siisteyttä yms kaipaa välillä, mutta luulen silti että tulen enemmän vielä kaipaamaan näitä elämäntäyteisiä vuosia. Lapset on rasittavia välillä, mutta silti koen että saan enemmän kuin annan.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 17:47"]
Ainoat lapset on yleensä tosi rasittavia. Pääsisitte helpommalla, kun valtaistuimen olis jakamassa toinen/toiset.
[/quote]
En usko, että toinen lapsi millään muotoa helpottaisi elämäämme, siis kun tämän meidän ainokaisen kanssa ei edes ole mitään ongelmia, kuten aiemmassa kommentissa selvensin :)
ap
Sitä parempihan se vain on, mitä vähemmän länsimaisen kulutusyhteiskunnan jäsen lisääntyy.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhden lapsen äiti voi tietää, millaista olisi useamman lapsen kanssa. Ap:n aloitus on turha.
Joo, ei todellakaan jaksisi. Meillä on kolme lasta pienillä ikäeroilla ja vaikka eivät ole enää taaperoita ja osaavat jo tehdä asioita itsekin, on tämä meteli sellaista mihin en vaan totu ikinä. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, en tekisi kolmea lasta. Kaksi, mutta isommilla ikäeroilla. Joo, onhan niistä seuraa toisilleen, mutta tappelevat ja riitelevät ihan joka asiasta sisällä ja ulkona. Siis ihan jatkuvaa huutoa, ovien paiskomista tai pienimmän itkua. Ei meinaa hermot kestää välillä kun en vaan voi ymmärtää miten saavat riitaa aikaiseksi vaikka jostain kepistä ulkona. Onneksi niillä on omia kavereita koska keskenään eivät kerta kaikkiaan tule toimeen:(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kahden vanhimman lapsen ikäero 1,5 vuotta, eikä elämä ollut lasten ollessa pieniäkään tuollaista, kun sinä kuvailet. Et nyt ota huomioon sitä, että ne kaksi hoitolasta olivat itselleen vieraassa paikassa. Silloin meno on ihan erilaista, kun tutut rutiinit eivät pädekään ja ympärillä on myös niin paljon muuta, mitä pitää tutkia. Nuoremman synnyttyä ensimmäiset kaksi vuotta olivat kyllä aika rankkoja lähinnä siksi, että lapset sairastelivat paljon.
Mutta kun nuorempi täytti kaksi, niin lapset leikkivät liioittelematta tuntikausia keskenään joka päivä. Ja suurimman osan siitä ajasta suhteellisen rauhallisia leikkejä, esimerkiksi legoilla rakentelua ja vastaavaa. Totesimme mieheni kanssa, että tilanne on niin helppo, että voimme hyvinkin harkita kolmatta lasta, joka sitten syntyikin noin 9 kuukauden päästä. Nuorimman vauva-aika oli minusta yksi elämäni helpoimmista ajoista. Isommat sisarukset leikkivät paljon keskenään ja vauvan aika kului heitä tarkkaillessa. Toki teimme yhdessäkin kaikkia kivoja juttuja, kuten luimme kirjoja, pelailimme ja lauloimme.
5
Jos ekalla kerralla saa täydellisen lapsen aikaiseksi, miksi tehtailla lisää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä uusperhe jossa 3 poikaa, eniten härdelliä oli kun oli 9v, 1v3kk ja vastasyntynyt. Nykyään jo varsin mukavaa kun ovat 19v, 11v ja 10v. Tänään vielä 2 luokkakaveia yökylässä :)
Mulla on kaks lasta 1,5vuoden ikäerolla ja ei se arki kyllä tuollaista ei ollut missään vaiheessa, kun molemmille on pidetty kuri. Ei nuo tee muuta ilkeyttä kuin sen että välillä tappelevat keskenään. Nyt on kolmas tulossa, mutta isompi ikäero välissä. En kyllämusko että tuollaista kaaosta olisi ollut vaikka kaikki kolme olisivatkin olleet 1-1,5vuoden ikäeroilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoan lapsen kohtalo on kurja. Olen itse sen yksinäisyyden kokenut. Onneksi on kaksi lasta. Ikäero 3 vuotta ja leikkivät kivasti yhdessä, joskus tappelevatkin vähän tietysti. Ystävän ainokainen suree yksinäisiä iltojaan ja miettivät mistä seuraa arki-iltoihin.
Suurimmasta osasta ämmistä ei ole monen lapsen äidiksi, mutta ovat sitä vain olosuhteiden (itse aiheuttamansa!!) PAKOSTA.
Suurin osa ei edes osaa saatika kasvata mukuloitaan.
TOSI .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ennakoi etkä organisoi. Se on kaiken a ja o.
Itselläni neljä lasta, tosin nuorinkin on jo 6v, sekä arkisin 4 hoitolasta, kaikki alle 3v eikä mitään ongelmaa..=)
Jotenkin huvittavia nämä kommentit jossa kehutaan omaa kasvatustapaa ja arvostellaan muita kädettömiksi. Lapsia kun on niin erilaisia, kuten sisarussuhteitakin.
Meillä 3v ja 1v leikkii paljon keskenään ja enimmäkseen keskinäiset touhut on kivaa seurattavaa. Toisinaan taas on niin päätöntä riekkumista ettei mitään rajaa, ja tuntuu että kaikki menee kuuroille korville. Jos sattuu olemaan esim. kaksi tosi rauhallista ja joustavaa lasta, on helppo ajatella olevansa loistokasvattaja :D.
Mutta, ihmisiä on erilaisia ja onneksi sitten perheitäkin.
En jaksaisi edes yhtä lasta perheessä. Olen kyllä nähnyt perheitä, joissa elämä on verraten seesteistä ja mukavaa, mutta se on silti hyvin kaukana siitä mukavuudesta ja vapaudesta, josta saa nauttia lapsettomana.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 17:50"]
Ei yhden lapsen äiti voi tietää, millaista olisi useamman lapsen kanssa. Ap:n aloitus on turha.
[/quote]
Mikä on koulutustaustasi?
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 17:50"]
Ei yhden lapsen äiti voi tietää, millaista olisi useamman lapsen kanssa. Ap:n aloitus on turha.
[/quote]
Mikä on koulutustaustasi?
[quote author="Vierailija" time="11.01.2014 klo 18:02"]
Ainoan lapsen kohtalo on kurja. Olen itse sen yksinäisyyden kokenut.
[/quote]
Höpö höpö. Minusta oli mahtavaa olla ainoa lapsi. Sisarusten väliset riidaan niin lapsena kuin aikuisenakin ovat jääneet kokematta. Opin itsenäiseksi ja nautin leikkimisestä sekä yksin että ystävieni kanssa.
Mulla 1- ja 4-vuotiaat lapset. Meillä ei todellakaan ole tuollaista :D 4-vuotias on omatoiminen: käy ihan itse vessassa, syö itse, laittaa itse itselleen juotavaa, pukee, leikkii, laittaa itse ohjelmaa telkusta jne jne. 1-vuotias täytyy syöttää osittain, kaataa juomat valmiiksi ja käyttää potalla sekä pukea, mutta ihan omatoiminen tuo muuten on; leikkii siskonsa kanssa, "lueskelee" kirjoja, leikkii itsekseen. Ulkonakin on ihan rauhallista, jos nyt juokseminen ei ole katastrofi jonkun mielestä; puistossa menee molemmat ihan itsekseen, paitsi keinuun pitää pienempi nostaa.
Noista kahdesta on toisilleen todella paljon seuraa, minä siis olen onnellinen valinnasta olla kaksilapsinen perhe.