Te, jotka olette eronneet pitkästä suhteesta (yli 3v), miksi?
Kommentit (29)
Ensimmäinen suhde kesti 5 vuotta, loppui kun miehestä tuli peliriippuvainen ja sitä myöten luottamus meni täysin (varasti multa rahaa, katos yhtäkkiä jne).
Toinen suhde kesti 4 vuotta, mies jäi toistuvasti kiinni sivusuhteista ja luottamus tietysti meni, mulla meni myös mielenterveys ja loppujen lopuksi Se suhde oli sitä että molemmilla meni hermot siihen mun epäilyyn, välillä siihen oli syytä ja välillä ei mutta mies oli sitä mieltä että vanhat pitäisi unohtaa viikossa ja jos viikkoon ei ole paljastunut uutta naista luottaa pitäisi täysin. Mä sen lopulta halusin lopettaa, mies olisi vielä halunnut yrittää.
Kolmas suhde kesti 6 vuotta, loppui miehen pettämiseen. Päätin etten enää ala siihen samaan epäluottamuspaskaan mitä edellinen suhde oli.
Neljäs suhde nyt menossa, jatkunut 3 vuotta ja loppu häämöttää. En pysty luottamaan mieheen sen takia mitä edellisissä suhteissa on tapahtunut, ja miehellä oikeutetusti menee hermot siitä että hän ei ole tehnyt mitään väärää mutta joutuu kärsimään sen takia mitä muut miehet on mulle vuosia sitten tehneet. Olen todennut että mut on hajotettu niin huolella että musta ei enää suhteeseen ole ja parempi että mies etsii jonkun joka ei koko ajan epäile ja odota pahinta
Menin nuorena ja huonoitsetuntoisena yhteen heti ensimmäisen minua kohtaan kiinnostusta osoittaneen kanssa. En uskaltanut erota kun pelkäsin etten löydä ketään muuta. Olimme viisi vuotta yhdessä, onneksi uskalsin erota ennen kuin menimme naimisiin.
Muutaman vuoden suhde ei ole millään tasolla pitkä. Ellei ole kyse teinisuhteesta. Ärsyttää jo tarpeeksi kavereiden maanittelu siitä kuinka olen mieheni kanssa seurustellut kauan (2v). Olemme kyllä kavereideni kanssa nuoria, mutta silti.
En kutsuisi kolmea vuotta pitkäksi suhteeksi. Siinä vaiheessahan vasta se alkuhuuma loppuu ja tajuaa etten jaksakaan tämän ihmisen huonoja puolia.
8 vuotta olin lasteni isän kanssa. Päättyi siihen että rakastuin toiseen ja petin.
6 vuotta olin tämän miehen kanssa kenen kanssa lasten isää petin. Loppui siihen että se petti minua.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:20"]
Ensimmäinen suhde kesti 5 vuotta, loppui kun miehestä tuli peliriippuvainen ja sitä myöten luottamus meni täysin (varasti multa rahaa, katos yhtäkkiä jne).
Toinen suhde kesti 4 vuotta, mies jäi toistuvasti kiinni sivusuhteista ja luottamus tietysti meni, mulla meni myös mielenterveys ja loppujen lopuksi Se suhde oli sitä että molemmilla meni hermot siihen mun epäilyyn, välillä siihen oli syytä ja välillä ei mutta mies oli sitä mieltä että vanhat pitäisi unohtaa viikossa ja jos viikkoon ei ole paljastunut uutta naista luottaa pitäisi täysin. Mä sen lopulta halusin lopettaa, mies olisi vielä halunnut yrittää.
Kolmas suhde kesti 6 vuotta, loppui miehen pettämiseen. Päätin etten enää ala siihen samaan epäluottamuspaskaan mitä edellinen suhde oli.
Neljäs suhde nyt menossa, jatkunut 3 vuotta ja loppu häämöttää. En pysty luottamaan mieheen sen takia mitä edellisissä suhteissa on tapahtunut, ja miehellä oikeutetusti menee hermot siitä että hän ei ole tehnyt mitään väärää mutta joutuu kärsimään sen takia mitä muut miehet on mulle vuosia sitten tehneet. Olen todennut että mut on hajotettu niin huolella että musta ei enää suhteeseen ole ja parempi että mies etsii jonkun joka ei koko ajan epäile ja odota pahinta
[/quote]
ja kaikissa neljässä miehessä on aina ollut se vika? nopeasti kun ajattelee olet ainut joka ei ole vaihtunut.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:33"]
Muutaman vuoden suhde ei ole millään tasolla pitkä. Ellei ole kyse teinisuhteesta. Ärsyttää jo tarpeeksi kavereiden maanittelu siitä kuinka olen mieheni kanssa seurustellut kauan (2v). Olemme kyllä kavereideni kanssa nuoria, mutta silti.
[/quote]'
jos noin ärsyttää kavereiden käsitys siitä mikä on pitkä suhde niin oletko kenties kateellinen vai muuten vain noin hemmetin ärsyttävä. Onneksi murheesi ovat pieniä verrattuna omiini ole onnellinen.
Joillekin pitkä suhde on 20v, toiselle 2v. Kyllä kolmessa vuodessa oppii toisen ihmisen tuntemaan ja olettaisin että ollaan asuttu suhteen aikana yhdessä.
Ap.
Outoa, ettei joku tiedä mitä "maanittelu" tarkoittaa. (Ellei sitten tietenkin ole äidinkieleltään muu kuin suomenkielinen.)
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:20"]
Ensimmäinen suhde kesti 5 vuotta, loppui kun miehestä tuli peliriippuvainen ja sitä myöten luottamus meni täysin (varasti multa rahaa, katos yhtäkkiä jne).
Toinen suhde kesti 4 vuotta, mies jäi toistuvasti kiinni sivusuhteista ja luottamus tietysti meni, mulla meni myös mielenterveys ja loppujen lopuksi Se suhde oli sitä että molemmilla meni hermot siihen mun epäilyyn, välillä siihen oli syytä ja välillä ei mutta mies oli sitä mieltä että vanhat pitäisi unohtaa viikossa ja jos viikkoon ei ole paljastunut uutta naista luottaa pitäisi täysin. Mä sen lopulta halusin lopettaa, mies olisi vielä halunnut yrittää.
Kolmas suhde kesti 6 vuotta, loppui miehen pettämiseen. Päätin etten enää ala siihen samaan epäluottamuspaskaan mitä edellinen suhde oli.
Neljäs suhde nyt menossa, jatkunut 3 vuotta ja loppu häämöttää. En pysty luottamaan mieheen sen takia mitä edellisissä suhteissa on tapahtunut, ja miehellä oikeutetusti menee hermot siitä että hän ei ole tehnyt mitään väärää mutta joutuu kärsimään sen takia mitä muut miehet on mulle vuosia sitten tehneet. Olen todennut että mut on hajotettu niin huolella että musta ei enää suhteeseen ole ja parempi että mies etsii jonkun joka ei koko ajan epäile ja odota pahinta
[/quote]
ja kaikissa neljässä miehessä on aina ollut se vika? nopeasti kun ajattelee olet ainut joka ei ole vaihtunut.
[/quote]
enkö mä juuri sanonut että esimerkiksi tämä nykyinen mies ei ole tehnyt mitään väärää, vaan ongelma on mun päässä ja siinä etten luota vaikka mies on täysin luottamuksen arvoinen.
Jälkeen päin ajatellen myös edellinen suhde oli tosi hyvä, ja sen kertaluontoisen pettämisen olisin voinut antaa anteeksi kun mies niin kovasti katui. Mä olin niin hajalla siitä edellisestä suhteesta että en halunnut antaa anteeksi. Nykyään myös ymmärrän paremmin miksi mies petti, meillä oli siinä pidempi seksitön kausi takana mun fyysisten ongelmien takia.
Se mies numero 2 oli oikeasti vain patologinen valehtelija ja pettäjä, pettänyt jokaista mua ennen ja mun jälkeen. Mä vaan roikuin siinä ihan liian kauan kun halusin uskoa että muuttuu. Tyhmyyttä ja nuoruuden naiiviutta kai..
Ensimmäinen mies oli ensirakkaus ja alettiin seurustella kun olin 15, varmaan osittain ihan kasvettiinkin erilleen, ja sitten toi peliongelma hajotti sen mitä oli jäljellä.
Toki mä tiedän että olen tehnyt paljon virheitä myös, en kai muuta ole väittänytkään. Tässä kysyttiin syitä eroamiseen, ja oman näkökulmani niistä kerroin : peliriippuvuus, pettäminen,pettäminen, mun turha epäily. Jokainen näistä miehistä vastaisi myös samoin. Siitä sitten voi taas kukin olla montaa mieltä että mikä mun osuus näihin on, ajanko miehet esimerkiksi pettämään tai valitsenko aina vääriä miehiä tms
Suhde vain tuli luonnolliseen päätökseensä.
Olin liian nuori ja mies ei ollut mikään "unelmavävy".
Olimme yhdessä 5 vuotta mutta ei se nyt mikään pitkä suhde ollut vaikka yhdessä asuimme 4 vuotta.
Nykyinen suhde on pitkä eli on kestänyt jo yli 20 vuotta ja yhä jatkuu....
Minut erotettiin. Tosin itse asuin omassa velattomassa kodissa eli mihin sitä kotoaan lähtee.
Komppaan kasia. Todellakin ihminen elää ekan vuoden ihan rakastuneena toiseen, seuraavana vuonna alkaa vähä jo huomaamaan toisen vikoja ja kolmantena vuotena tulee ero varmaan kaikista helpoiten jos ei ole muuta kuin huomataan ettei ollakaan sopivia kun ei osata sopia riitoja ja toinen vaan ärsyttää.
Meilläkin on ollut kriisiaikaa noihin aikoihin ja ihan samaa olen katsellut muillakin.
Me on oltu nyt 15 vuotta yhdessä ja alan pitämään tälläistä aikaa pitkänä suhteena. Ei muutama vuosi ole pitkä suhde, ihmiset valmistuu opinnoista muutamassa vuodessa. Vuodi sinne ja toinen tänne..
Mies ei halunnutkaan lapsia. Yhdessä oltiin oltu 8 vuotta ja perhettä piti alkaa perustaa.
Mies petti tutun naisen kanssa. Minä jätin.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:46"][quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:20"]
Ensimmäinen suhde kesti 5 vuotta, loppui kun miehestä tuli peliriippuvainen ja sitä myöten luottamus meni täysin (varasti multa rahaa, katos yhtäkkiä jne).
Toinen suhde kesti 4 vuotta, mies jäi toistuvasti kiinni sivusuhteista ja luottamus tietysti meni, mulla meni myös mielenterveys ja loppujen lopuksi Se suhde oli sitä että molemmilla meni hermot siihen mun epäilyyn, välillä siihen oli syytä ja välillä ei mutta mies oli sitä mieltä että vanhat pitäisi unohtaa viikossa ja jos viikkoon ei ole paljastunut uutta naista luottaa pitäisi täysin. Mä sen lopulta halusin lopettaa, mies olisi vielä halunnut yrittää.
Kolmas suhde kesti 6 vuotta, loppui miehen pettämiseen. Päätin etten enää ala siihen samaan epäluottamuspaskaan mitä edellinen suhde oli.
Neljäs suhde nyt menossa, jatkunut 3 vuotta ja loppu häämöttää. En pysty luottamaan mieheen sen takia mitä edellisissä suhteissa on tapahtunut, ja miehellä oikeutetusti menee hermot siitä että hän ei ole tehnyt mitään väärää mutta joutuu kärsimään sen takia mitä muut miehet on mulle vuosia sitten tehneet. Olen todennut että mut on hajotettu niin huolella että musta ei enää suhteeseen ole ja parempi että mies etsii jonkun joka ei koko ajan epäile ja odota pahinta
[/quote]
ja kaikissa neljässä miehessä on aina ollut se vika? nopeasti kun ajattelee olet ainut joka ei ole vaihtunut.
[/quote]Meinaat että peliriippuvuus tai puolison pettäminen on naisen vika? Mikäs jumala siellä kirjoittelee, pystyt kontrolloimaan puolisosi käytöstä?
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:49"]
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 18:33"]
Muutaman vuoden suhde ei ole millään tasolla pitkä. Ellei ole kyse teinisuhteesta. Ärsyttää jo tarpeeksi kavereiden maanittelu siitä kuinka olen mieheni kanssa seurustellut kauan (2v). Olemme kyllä kavereideni kanssa nuoria, mutta silti.
[/quote]'
jos noin ärsyttää kavereiden käsitys siitä mikä on pitkä suhde niin oletko kenties kateellinen vai muuten vain noin hemmetin ärsyttävä. Onneksi murheesi ovat pieniä verrattuna omiini ole onnellinen.
[/quote]
Kateellinen mistä?
Olin valinnut väärin.