Tekeekö halvalla (sähkö)kitaralla mitään?

Halvimmilla ei yleensä kannata aloittaa. Hinta ei sinänsä takaa mitään, mutta jostain se halpuus on muodostunut. Teknisen laadun lisäksi yleensä soiton mukavuuteen ja helppouteen vaikuttavasta viimeistelystä. Sähkis on helpoin aloittelijalle. Kannattaa valita perinteinen muotoilu sähäkän hevikepin sijaan, ne istuvat ergonomisemmin ja aloittelija oppii oikeat otteet ja asennot. Sähkökitara on monipuolisempi mutta vakavampaan klassiseen opiskeluun ja soittoon sitten ei niin sovellu. Thomann ei käsittääkseni ihan täyttä kuraa myy, joten melko luottavaisesti sieltä voi edullisimman pään tuotteita ostaa. En silti kaikkein halvinta valitsisi vaan sen piirun verran paremman. Sen voi saada myytyä helpommin eteenpäin jos into lakkaa.

Jos sen sähkiksen veis sitten heti säädettäväksi. Yamahalla on hyvä hintalaatusuhde.

No ehkä ei ihan sitä kaikkein halvinta jostain Prisman leluosastolta. Mutta siitä hippusen ylöspäin niin saa jo aloittelijalle riittävät kamat. Kannattaa myös kysyä liikkeistä, joissa osaavat neuvoa.

Ehkä ihan halvinta ei kannata haalia. Voi innostus kuolla paskaan soittimeen mikä ei ole ikinä toivottavaa. Ja ihan totta että sähkökitara on akustista kevyempi soittaa, vaatii vaan sen vahvistimen kaveriksi. Mutta ei ne kitarat tosiaan paljonkaan maksa kun vähän perehtyy vaikka keskustelupalstoilla merkkeihin/malleihin mitkä kiinnostaa. Thomann on tosiaan hyvä ja luotettava kauppa tehdä soitinostoksia, itsekin varmaan lähes sata tilausta tuolta tehnyt. Kattelin että noissa halvoissa kitara+vahvistin seteissä tuntuu olevan vain HarleyBenton merkkisiä kitaroita ja oma käsitys merkistä on että tuurillaan saat hyvänkin soittimen, mutta maanantaikappaleita on joukossa ehkä enemmän kuin kalliimmilla merkeillä. Ko. merkiltä löytyy itseltäkin yksi metallikielinen akustinen ja yksi 5-kielinen akustinen basso, molempien kanssa kävi se hyvä tuuri, joskin bassoa kävin säädättämässä vielä paikallisella kitaragurulla ennenku oli mieleinen.

https://www.thomann.de/fi/fender_sq_strat_pack_sss_blk_gb.htm

Tuo paketti (229€) sattui omaan silmään, Fender Squier -merkkinen strato ja pikkuvahvistin (ei kyllä riitä mihinkään bändisoittoon, kotireeniin kyllä). Eihän se Squierikaan sitä timanteinta laatua ole mutta hyvä vaihtoehto aloittelijalle mielestäni.

Kannattaa ostaa käytettynä, esim. joku Epiphonen kitara

Soittomukavuus nousee hinnan mukana, on ne halvat aika kolhoja.

No katsoin tuonne mainitsemaasi paikkaan ja tuohon halvimpaan settiin kuuluva Harley Benton ST-20 on hintaansa nähden hyvä hankinta. Se on oikeasti edullinen kapine ja seuraavat yhtä hyvät kepit on 300 eurosta ylöspäin.

Sen sijaan tämä Harley Benton HB-10G on aika heikko vahvistin.

Jos olet matalla budjetilla niin tuo keppi on aika OK, mutta en ottaisi tuota pakettia vaan jonkin ehkä vähän paremman vahvistimen.

Thomannin omat harleybenttonit ovat kyllä mainettaan parempia. Jostain se on aloitettava.

Mutta säätämistä jokainen kitara vaatii. Esimerkiksi jos kaulan profiili on sopimaton soittajalle, tai sitten kielet joko on liian alhaalla tai ylhäällä tekee yksinkertaisesti isosti hallaa soittamiselle. Ja näitä on vaikea neuvoa aloittelijalle pelkästään etänä. Tokihan youtube on täynnä videoita säätämisestä ja itsesasiassa rockway.fi -sivustolla on ainakin basson säätämiseen hyviä ohjeita -- joten miksei myös kitarapuolella. 

Sitten on toki nupilla ja kaapilla myös merkitystä, mutta sitten myös efektipedaaleilla. Harvoin ihan pelkkä clean soundi on se, mitä haetaan tai ylipäätään kuulostaa hyvältä. Jonkinverran nörttitouhua ja vertailua tämä kanssa vaatii, ja ikävä kyllä rahaa.

Tarkoituksena tässä ei ole nostaa seinää pystyyn, sen tahdon sanoa. Itse lähdin kanssa kitaraan verrattavissa olevaa bändisoitinta harrastamaan ja kyllähän se naisena oli ns aika yksinäistä puuhaa. Kitaristina sitä ehkä joutuu vielä kahta pahemmin setätietäjien hampaisiin ja halveksimaksi. Tilanne on hankala, koska jos aloittelijana on aivan uppoyksin, niin ei saa periaatteessa harrastusta edes kunnolla alkuun. 

Mutta toivon, että tyttärestäsi kuuluu joskus jotain ja törmätään piireissä. Nimittäin, ihmettelen naiskitaristien vähyyttä. Naisilla kuitenkin tutkitusti on enemmän sorminäppäryyttä, joten kitaristeina heillä pitäisi olla ihan fysiikan puolesta olla paremmat edellytykset. 

Sinnikkyyttä ja eteenpäin! Ja ihan ekana, käsken vahvasti jättämään setämiesten hörinät omaan arvoonsa. Muusikoiden.nettiin ei kannata paljoa mennä mitään kyselemään, valitettavasti. 

400-500€ saa jo kelvollisen setin tai akustisen.

Ei tee mitään, varsinkaan noilla Thomannin malleilla.

Edes merkkivalmistajien kuten Ibanez halvemmat kitarat eivät ole mistään kotoisin. Laita vähintään 300e kitaraan niin voi alkaa olla kelvollinen.

Kannattaa kokeilla jossain kivijalkamyymälässä ja tilata sitten.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kokeilla jossain kivijalkamyymälässä ja tilata sitten.

Ei näin. 

Ostat myös sieltä myymälästä.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ostaa käytettynä, esim. joku Epiphonen kitara

Kiitos runsaista vastauksista. Käytettynä ostetuissa on se ongelma, että me emme osaa valita mitään hyvää. Emme tietäisi, vaikka kitara olisi ihan rikki. Kitaristituttuja on, mutta näiden mielestä kaikkia alle tonnin kitarat on ihan pas*oja.

Nykyinen kotikitara siis 3/4 ja maksoi muistaakseni 69 e. Silläkin soittelee mielellään, vaikka vire ei pysy.

Ap

Soitto-into loppuu lyhyeen jos säästää liikaa kitarassa. Ei noilla halvoilla huvita soittaa yhtään pidempään.

Itse aloitin Harley-Bentonilla ja suorastaan surkea, pari kertaa yritin soitella mutta jäi hyllyyn pölyttymään. Ei auttanut säädöt eikä laadukkaammat kielet.

300-400e on se hintaluokka missä sähkökitara alkaa olla suht laadukas.

Vierailija kirjoitti:

Thomannin omat harleybenttonit ovat kyllä mainettaan parempia. Jostain se on aloitettava.

Mutta säätämistä jokainen kitara vaatii. Esimerkiksi jos kaulan profiili on sopimaton soittajalle, tai sitten kielet joko on liian alhaalla tai ylhäällä tekee yksinkertaisesti isosti hallaa soittamiselle. Ja näitä on vaikea neuvoa aloittelijalle pelkästään etänä. Tokihan youtube on täynnä videoita säätämisestä ja itsesasiassa rockway.fi -sivustolla on ainakin basson säätämiseen hyviä ohjeita -- joten miksei myös kitarapuolella. 

Sitten on toki nupilla ja kaapilla myös merkitystä, mutta sitten myös efektipedaaleilla. Harvoin ihan pelkkä clean soundi on se, mitä haetaan tai ylipäätään kuulostaa hyvältä. Jonkinverran nörttitouhua ja vertailua tämä kanssa vaatii, ja ikävä kyllä rahaa.

Tarkoituksena tässä ei ole nostaa seinää pystyyn, sen tahdon sanoa. Itse lähdin kanssa kitaraan verrattavissa olevaa bändisoitinta harrastamaan ja kyllähän se naisena oli ns aika yksinäistä puuhaa. Kitaristina sitä ehkä joutuu vielä kahta pahemmin setätietäjien hampaisiin ja halveksimaksi. Tilanne on hankala, koska jos aloittelijana on aivan uppoyksin, niin ei saa periaatteessa harrastusta edes kunnolla alkuun. 

Mutta toivon, että tyttärestäsi kuuluu joskus jotain ja törmätään piireissä. Nimittäin, ihmettelen naiskitaristien vähyyttä. Naisilla kuitenkin tutkitusti on enemmän sorminäppäryyttä, joten kitaristeina heillä pitäisi olla ihan fysiikan puolesta olla paremmat edellytykset. 

Sinnikkyyttä ja eteenpäin! Ja ihan ekana, käsken vahvasti jättämään setämiesten hörinät omaan arvoonsa. Muusikoiden.nettiin ei kannata paljoa mennä mitään kyselemään, valitettavasti. 

Mitä mainetta? Vähän noissa on ollut laadun suhteen ollut epätasaisuutta (=valmiiksi jotain rikki), mutta jos on soiva peli niin mistään muualta et löydä tuossa hintaluokassa yhtä hyvää keppiä uutena.

Röhröh-rokkivaarit ja niiden typerät asenteet on tosiaan olleet ongelma, mutta tuntuu, että nyt tämä alta 18-vuotiaiden jengi menee aivan eri meiningillä.

Kitara on yksinkertainen laite. Pala puuta jossa yksinkertaiset "mikit" jotka tuottaa sähkövirran metallisten kielien liikkuessa niiden yllä. Ei sellaiseen kummallista taitoa tekemiseen tarvitse. Itsellä on joku 99€ Fender. Toimii hyvin. Työnjälki on hyvää. Varmasti se on parempaa 2000€ kitarassa, mutta en ymmärrä miksi tuollaisella ei voisi soitella.

Kyllähän halvoillakin soittamaan pystyy. Osat vain ovat huonolaatuisempia. Virityskoneiston välitys on ehkä karkeampi (vaikea virittää), kaula paksumpi (raskaampi soittaa), oktaavien säätö saattaa olla puutteellinen ja mikrofonit jotain halvinta perussarjaa. Tosin lähes kaikki kitaristit jotka tiedän ovat aloittaneet jollain halpismerkillä ja ostaneet myöhemmin paremman.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kokeilla jossain kivijalkamyymälässä ja tilata sitten.

Eihä varsinkaan halvoissa kitraroissa laatu ole sama, vaan kitarat ovat erilaisia kappaleita. Jos kokeilet kivijalkamyymälässä ja pidät kitarasta mikään ei takaa että kitara on samanlainen jonka tilaat. Kivijalkamyymälä on voinut muutenkin jo säätää sitä kitaraa. 

Ainoa tapa on kiertää eri myymälöitä kun on päättänyt mitä haluaa ja hakea sitä hyväntuntuista ja hyvin soivaa kitaraa, siitä mallista. Kysykää joku kaveri mukaan jos muuten ette osaa tai pyydä siltä myyjältä apua tähän, sitä varten he siellä ovat.

Sitten se kannattaa käydä vielä säätämässä hyvään soittokuntoon kitarankorjaalla. 

Oma sähkökitara maksoi aikoinaan kai 350e. En tuota paljoa halvempaa ostaisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Thomannin omat harleybenttonit ovat kyllä mainettaan parempia. Jostain se on aloitettava.

Mutta säätämistä jokainen kitara vaatii. Esimerkiksi jos kaulan profiili on sopimaton soittajalle, tai sitten kielet joko on liian alhaalla tai ylhäällä tekee yksinkertaisesti isosti hallaa soittamiselle. Ja näitä on vaikea neuvoa aloittelijalle pelkästään etänä. Tokihan youtube on täynnä videoita säätämisestä ja itsesasiassa rockway.fi -sivustolla on ainakin basson säätämiseen hyviä ohjeita -- joten miksei myös kitarapuolella. 

Sitten on toki nupilla ja kaapilla myös merkitystä, mutta sitten myös efektipedaaleilla. Harvoin ihan pelkkä clean soundi on se, mitä haetaan tai ylipäätään kuulostaa hyvältä. Jonkinverran nörttitouhua ja vertailua tämä kanssa vaatii, ja ikävä kyllä rahaa.

Tarkoituksena tässä ei ole nostaa seinää pystyyn, sen tahdon sanoa. Itse lähdin kanssa kitaraan verrattavissa olevaa bändisoitinta harrastamaan ja kyllähän se naisena oli ns aika yksinäistä puuhaa. Kitaristina sitä ehkä joutuu vielä kahta pahemmin setätietäjien hampaisiin ja halveksimaksi. Tilanne on hankala, koska jos aloittelijana on aivan uppoyksin, niin ei saa periaatteessa harrastusta edes kunnolla alkuun. 

Mutta toivon, että tyttärestäsi kuuluu joskus jotain ja törmätään piireissä. Nimittäin, ihmettelen naiskitaristien vähyyttä. Naisilla kuitenkin tutkitusti on enemmän sorminäppäryyttä, joten kitaristeina heillä pitäisi olla ihan fysiikan puolesta olla paremmat edellytykset. 

Sinnikkyyttä ja eteenpäin! Ja ihan ekana, käsken vahvasti jättämään setämiesten hörinät omaan arvoonsa. Muusikoiden.nettiin ei kannata paljoa mennä mitään kyselemään, valitettavasti. 

Mitä mainetta? Vähän noissa on ollut laadun suhteen ollut epätasaisuutta (=valmiiksi jotain rikki), mutta jos on soiva peli niin mistään muualta et löydä tuossa hintaluokassa yhtä hyvää keppiä uutena.

Röhröh-rokkivaarit ja niiden typerät asenteet on tosiaan olleet ongelma, mutta tuntuu, että nyt tämä alta 18-vuotiaiden jengi menee aivan eri meiningillä.

My bad. Myönnän, että en voi puhua omakohtaisesta kokemuksesta, sillä itse olen aina sijoittanut heti alkuun jo kohtuuhintaisiin soittimiin. Mutta mitä tässä olen nähnyt että porukka oikealla ja vasemmalla ostelee benttoneita ja ovat olleet tyytyväisiä. Tosin mahdollisesti ovat myös tienneet mitä ostavat. 

Mutta myös kivijalkamyymälä voisi olla vaihtoehto, mutta tokihan siinä mennään aika paljon myyjän armoilla. Onhan noita tosiaan, joilla se hintalappu on aina se oikean laadun tae. Tosiaan brändi ei aina merkkaa kaikkea. Mulla on yksi Gibsonin keppi, mikä on pskempi kuin Epiphonen toinen liki vastaava. (tietämättömille, Gibson on ns pääbrändi, epiphone halpisversio)

Kerralla tuskin maaliin pääsee, sillä se näkemys kehittyy ajan kanssa, että mitä ja mihin haluaa.