Lue keskustelun säännöt.
Mies sanoi ettei halua lapsia
10.01.2014 |
Mutta jos niin kävis niin hoitais ja rakastais sitä.
Taidan ottaa eron.
Minä haluan perheen, enkä ala siihen että teen lapsen yksin ja mies sitten hoitaa sitä kun on pakko. Mielummin jään vaikka ilmanlapsia kokonaan.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löydät oman vastaparisi vielä älä tyydy häneen :)
sinulla on oikeus täyttää biologiset tarpeesi kuten miehellä oikeus olla täyttämättä
Itse olen miehenä ollut samassa tilanteessa ja erohan siitä tuli. Itse olen edelleen lapseton ja ainakin toistaiseksi ilman parisuhdetta. Exäni tilannetta en tiedä, mutta toivon että hän on saanut haluamansa lapsen/-et jonkun toisen miehen kanssa. Tai vaikka sitten yksin.
Ei silti ettenkö pitäisi lapsista, mutta eivät vain ole minun juttuni. Nostan kyllä hattua kaikille jotka lastenhankintaan ryhtyvät. Kyllähän nämä lapset aikanaan minunkin eläketurvaakin pitävät yllä.
Eli miehesi hoitaisi ja rakastaisi lasta jos sellainen tulee, mutta ei tekemällä lähde lasta tekemään? Sinä haluat lapsia, mutta sinulle ei kelpaa, että miehesi sitä lupaa hoitaa ja rakastaa, vaan haluat eron? Nyt tässä ei joku toimi. Pitäisikö sinun salaa jättää ehkäisy pois ja lapsi olisi miehelle vahinko, jota tämä kyllä hoitaisi ja rakastaisi vai etkö haluakaan lasta miehen kanssa, koska tämä ei halua periaatteessa lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lasta miehen kanssa, joka tekisi lapsen kanssani täyttääkseen minun kaipuuni ja tarpeeni. Kovin sitoutunut isä hänestä tuskin tulisi.
Tunnen miehiä joille näitä "iloisia yllätyksiä" on siunaantunut. Toki suurin osa hoitaa velvollisuutensa, mutta vaikuttaa että he laskevat päiviä siihen että lapsi lentää kotoa - jotta voivat itse tehdä saman.
En tekisi sitä lapselleni tai miehelleni.
Ja jos kertoisin tämän lapsiasian syyksi eroon, tiedän että mies sanoisi haluavansa lapsen kanssani. Arvostan todella hänen vilpitöntä suorapuheisuuttaan mutta valitettavasti se antoi viimeisen niitin suhteellemme.
Sääli, koska miehen puheet ovat olleet kaikkea muuta kuin lapsivastaisia. On usein puhunut siitä "kuinka kaunis ja täydellinen" meidän lapsemme olisi. Ja "kuinka varmasti rakastaisi sitä". Hän herätti minussa tämän kaipuun. Onpas melodramaattista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet ap todella kypsän päätöksen. Mitä olet aikonut ilmoittaa eron syyksi?
Hei ap, onneksi asia tuli jo selväksi hyvissä ajoin!
Omalla kohdallani sovittiin vaimon kanssa naimisiin mennessä, että yritetään kolmea lasta - itse olisin halunnut neljää. Odottaessamme toista vaimo sitten totesi, että lapsiluku on siten täynnä.
Nyt, kun lapset on kasvatettu isoiksi, olen alkanut katselemaan ympärilleni, että josko sitä vielä jonkun nuoren naisen kanssa.
Eli jutelkaa asiat selväksi ja hakekaa ratkaisu, joka on sitten molemmille sovelias - vaikka se olisikin sitten eroaminen. Onnea matkaan ja pystyssä päin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin vain sanoa ettei meidän halut ja toiveet kohtaa. Minä olen erittäin kunnianhimoinen, mies taas menee siitä mistä aita on matalin. Nyt vain pitäisi jostain löytää voimaa lähteä.
Ap
Oliskohan noi asiat pitäny puhua ennen vakiintumista?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:22"]
Oliskohan noi asiat pitäny puhua ennen vakiintumista?!
[/quote]
Milläs puhut ennen vakiintumista. Elämä kuljettaa ja kaikelle on aikansa, joten ihan natsikommentti koko lausahdus.
ap, minkä ikäisiä olette?
Meillä mieheni ilmoitti joskus vähän päälle 20vuotiaana ettei halua lapsia. Kummasti muuttui mieli sitten, kun valmistui opinnoistaan ja meni töihin... Nyt mieheni 31v ja ihanan tyttären isä. Toinen tulossa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 07:56"]
Eli miehesi hoitaisi ja rakastaisi lasta jos sellainen tulee, mutta ei tekemällä lähde lasta tekemään? Sinä haluat lapsia, mutta sinulle ei kelpaa, että miehesi sitä lupaa hoitaa ja rakastaa, vaan haluat eron? Nyt tässä ei joku toimi. Pitäisikö sinun salaa jättää ehkäisy pois ja lapsi olisi miehelle vahinko, jota tämä kyllä hoitaisi ja rakastaisi vai etkö haluakaan lasta miehen kanssa, koska tämä ei halua periaatteessa lasta?
[/quote]
... Tässä se on juuri se naisen suurin virhe. Tehdä lapsi vaikka mies ei sitä haluaisi ja sitten ihmetellään loppu elämä että mikä sitä miestä oikein vaivaa!?
No itse ainakin olen tehnyt aina heti selväksi etten kersoja halua ja olen nainen.Aika olennainen asia yhteistä tulevaisuutta suunnitellessa puhua kuuluuko siihen lapset.
Mun mielestäni ei voi pakottaa isäksi, ei sellaisesta yleensä tule hyvää isää, mutta siinä pitää olla rehellinen puolin ja toisin. Ei saa roikottaa naista biologisen kellonsa kanssa ehkä-lupauksilla. Mutta kyllä sen miehenkin pitää ottaa vastuu siitä ehkäisystä ja omasta elatusvelvoittamattomuudestaan. Mikään e-pilleri tai kierukka ei ole sadan prossan takuupaketti, etteikö lasta tulisi. Ei se kumikaan, mutta on ainakin yrittänyt estää itseään joutumasta isyyteen...
Tosin en ymmärrä, mikä siinä vanhemmuudessa on niin kamalaa, jos on terve toimeentuleva ihminen ja päänuppi kunnossa. Oma oikeus ja päätös toki, mutta miksi? Kun katson omaa sinkkuelämääni taaksepäin, se oli helvatan paljon köyhempää kuin nyt 45-veenä teinien äitinä. Helppoa, mutta siitä puuttui väreistä sävyjä...
Ap, jos näin on, ja halusi on vahva, sinun on viisainta tehdä lapsi jonkun toisen kanssa, kunhan se on kunnollinen mies.
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:33"]ap, minkä ikäisiä olette?
Meillä mieheni ilmoitti joskus vähän päälle 20vuotiaana ettei halua lapsia. Kummasti muuttui mieli sitten, kun valmistui opinnoistaan ja meni töihin... Nyt mieheni 31v ja ihanan tyttären isä. Toinen tulossa:)
[/quote]
Olen itse 27-vuotias, mies 37v. Näin ollen uskoisin että mies tietää kyllä mitä haluaa.
Olimme kyllä lapsista puhuneet ennen vakiintumista jolloin mies näitä "maailman ihanin lapsi" -juttuja puhui. Liekkö silloin ollut itse vauvakuumeessa?
No kuitenkin, emme sitten lyöneet lapsiasiaa lukkoon eikä se pahemmin ole tullut puheeksi. Mitä nyt joskus olen sanonut että toivoisin että joskus saisin perheen.
Nyt kun mies otti jälleen asian puheeksi niin kysyin suoraan et haluaako hän lapsia.
"Ei, en halua".
Ja asia sillä selvä. Varmasti huolehtisi lapsesta, mutta en minäkään tykkäisi jos mies yksi päivä keksisi tuoda meille vaikkapa pitbullin. Et tässä tämä nyt on, ja se on nyt sun velvollisuus huolehtia tästä mun kanssa.
Surkea vertaus, tiedän. Pointti oli se etten ole yksin vastuussa näinkin suuresta päätöksestä.
Olisi ehkä kannattanut puhua tämä selväksi jo seurusteluvaiheessa. Virheistä oppii.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:22"]
Oliskohan noi asiat pitäny puhua ennen vakiintumista?!
[/quote] Juuri näin, pakkoko sitä on mennä naimisiin heti ennenkuin on tutustunut edes suurinpiirtein mieheen? Ap:n piti varmaan saada se oma prinsessapäivänsä, jolloin kaikki pyörivät hänen napansa ympärillä ja siihen kelpasi se eka mies, joka vastaan tuli. Mitäs sitä suotta juttelemaan, kun naidakin voi sen ajan. Nyt sitten rouvana huomataan, että "mies menee sieltä mistä sitä on matalin" ja "mies ei halua lasta" ja ties mitä vastaavaa, mutta ainahan sitä voi erota!
Seuraavaksi tämä hemmoteltu ap menee itkeä tirauttamaan isälleen, kuinka ei voi elää miehen kanssa, kun tämä ei halua lasta hänen kanssaan ja isi järjestää kaiken. Meneekö lähelle? Tämä tarina kun on lähes identtinen erään tarinan kanssa, jota joskus seurailin. Ap ottaa siis sen eron ja etsii toisen tyhmän miehen itselleen, sellaisen, joka haluaa tehdä hänen kanssaan lapsen. Onnea matkaan!
[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:46"]Mun mielestäni ei voi pakottaa isäksi, ei sellaisesta yleensä tule hyvää isää, mutta siinä pitää olla rehellinen puolin ja toisin. Ei saa roikottaa naista biologisen kellonsa kanssa ehkä-lupauksilla. Mutta kyllä sen miehenkin pitää ottaa vastuu siitä ehkäisystä ja omasta elatusvelvoittamattomuudestaan. Mikään e-pilleri tai kierukka ei ole sadan prossan takuupaketti, etteikö lasta tulisi. Ei se kumikaan, mutta on ainakin yrittänyt estää itseään joutumasta isyyteen...
Tosin en ymmärrä, mikä siinä vanhemmuudessa on niin kamalaa, jos on terve toimeentuleva ihminen ja päänuppi kunnossa. Oma oikeus ja päätös toki, mutta miksi? Kun katson omaa sinkkuelämääni taaksepäin, se oli helvatan paljon köyhempää kuin nyt 45-veenä teinien äitinä. Helppoa, mutta siitä puuttui väreistä sävyjä...
Ap, jos näin on, ja halusi on vahva, sinun on viisainta tehdä lapsi jonkun toisen kanssa, kunhan se on kunnollinen mies.
[/quote]
Ei mieheni mua ole roikottanut, ehkä höpötellyt välillä ja johtanut harhaan.. Tai sitten olen vain ottanut hänen pelleilynsä lapsista liian vakavasti. Minulla on ollut e-pillerit käytössä jo 10v, ja käytännössä niiden ehkäisyteho heikkenee vain jos jättää pillerit ottamatta. Meillä siis on ollut ehkäisy minun vastuulla, ja arvostan miestäni sen verta paljon että pidän lopun seksielämämme ajan asian näin. Ehkäisyn poisjättäminen salaa on nimenomaan merkki siitä ettei arvosta toista, ei hänen päätöksiään eikä omaa määräämisoikeutta.
Kaikki ihmiset eivät vain halua lapsia, kokevat muut asiat (työ, ystävät, matkustelu, lemmikit.. Jne) tärkeämpänä. Mitä me muut olemme sanomaan onko se oikein tai väärin?
Ap
Onnittelut miehellesi hyvästä päätöksestä ja suoraselkäisyydestä. Aika moni muu olisi vain sanonut, että joo totta kai lapsia, ja sitten kuitenkin laiminlyönyt vanhemman rooliaan.