Mies sanoi ettei halua lapsia

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:33"]ap, minkä ikäisiä olette? 

Meillä mieheni ilmoitti joskus vähän päälle 20vuotiaana ettei halua lapsia. Kummasti muuttui mieli sitten, kun valmistui opinnoistaan ja meni töihin... Nyt mieheni 31v ja ihanan tyttären isä. Toinen tulossa:)

[/quote]

Olen itse 27-vuotias, mies 37v. Näin ollen uskoisin että mies tietää kyllä mitä haluaa.

Olimme kyllä lapsista puhuneet ennen vakiintumista jolloin mies näitä "maailman ihanin lapsi" -juttuja puhui. Liekkö silloin ollut itse vauvakuumeessa?

No kuitenkin, emme sitten lyöneet lapsiasiaa lukkoon eikä se pahemmin ole tullut puheeksi. Mitä nyt joskus olen sanonut että toivoisin että joskus saisin perheen.

Nyt kun mies otti jälleen asian puheeksi niin kysyin suoraan et haluaako hän lapsia.

"Ei, en halua".

Ja asia sillä selvä. Varmasti huolehtisi lapsesta, mutta en minäkään tykkäisi jos mies yksi päivä keksisi tuoda meille vaikkapa pitbullin. Et tässä tämä nyt on, ja se on nyt sun velvollisuus huolehtia tästä mun kanssa.

Surkea vertaus, tiedän. Pointti oli se etten ole yksin vastuussa näinkin suuresta päätöksestä.

Olisi ehkä kannattanut puhua tämä selväksi jo seurusteluvaiheessa. Virheistä oppii.

Ap

[/quote] Ehkä mies ei halua juuri sinun kanssasi lasta? Ehkä hän vielä aikaisemmin ajatteli sinusta tulevan ihana vaimo ja hyvä äiti, mutta nyt on totuus tullut sinustakin esiin. Miehellä voikin olla katsottuna joku mukava nainen, jonka kanssa olisikin mukava perustaa perhe. Suosittelisin siis eroa, molemmat voittaisivat varmasti siinä kaupassa.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:22"]

Oliskohan noi asiat pitäny puhua ennen vakiintumista?!

[/quote] Juuri näin, pakkoko sitä on mennä naimisiin heti ennenkuin on tutustunut edes suurinpiirtein mieheen? Ap:n piti varmaan saada se oma prinsessapäivänsä, jolloin kaikki pyörivät hänen napansa ympärillä ja siihen kelpasi se eka mies, joka vastaan tuli. Mitäs sitä suotta juttelemaan, kun naidakin voi sen ajan. Nyt sitten rouvana huomataan, että "mies menee sieltä mistä sitä on matalin" ja "mies ei halua lasta" ja ties mitä vastaavaa, mutta ainahan sitä voi erota!

Seuraavaksi tämä hemmoteltu ap menee itkeä tirauttamaan isälleen, kuinka ei voi elää miehen kanssa, kun tämä ei halua lasta hänen kanssaan ja isi järjestää kaiken. Meneekö lähelle? Tämä tarina kun on lähes identtinen erään tarinan kanssa, jota joskus seurailin. Ap ottaa siis sen eron ja etsii toisen tyhmän miehen itselleen, sellaisen, joka haluaa tehdä hänen kanssaan lapsen. Onnea matkaan!

[/quote]

Ei mene edes lähelle. Seurustelimme useamman vuoden ennen avioliittoa. Olimme- ja toki olemme vieläkin hyvin rakastuneita toisiimme. Tietysti ajattelin lapsellisesti että asiat järjestyvät uomiinsa. Aluksi ajattelin lapsista enempi että tulkoon jos on tullakseen. Mutta. Miehen vihjailut lapsiasiassa saivat minut haluamaan lasta ihan todenteolla.

Mies siis on enempi asenteella että jos lapsi tulee, hän kantaa vastuunsa. Mutta toivottavasti ei tule.

Naimisiin menimme intiimissä tilaisuudessa jossa paikalla olivat äitini, miehen vanhemmat ja molempien sisarukset. Mies pyysi pari lähintä ystäväänsä, minulla oli tukena lapsuudesta asti säilynyt paras ystäväni.

Se siitä prinsessapäivästä. Toki se oli yksi elämäni parhaista ja onnellisimmista päivistä.

Miksi sinun, 20, on väkisin väännettävä ihmisiä tiettyyn muottiin?

Toki olen tehnyt tyhmästi, mutta jokainen, JOPA SINÄ!, tekee virheitä elämässään. Miksi yrität leimata minua yhden virheeni perusteella? Miksi olet niin ilkeämielinen?

Ap

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:59"][quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 14:33"]ap, minkä ikäisiä olette? 

Meillä mieheni ilmoitti joskus vähän päälle 20vuotiaana ettei halua lapsia. Kummasti muuttui mieli sitten, kun valmistui opinnoistaan ja meni töihin... Nyt mieheni 31v ja ihanan tyttären isä. Toinen tulossa:)

[/quote]

Olen itse 27-vuotias, mies 37v. Näin ollen uskoisin että mies tietää kyllä mitä haluaa.

Olimme kyllä lapsista puhuneet ennen vakiintumista jolloin mies näitä "maailman ihanin lapsi" -juttuja puhui. Liekkö silloin ollut itse vauvakuumeessa?

No kuitenkin, emme sitten lyöneet lapsiasiaa lukkoon eikä se pahemmin ole tullut puheeksi. Mitä nyt joskus olen sanonut että toivoisin että joskus saisin perheen.

Nyt kun mies otti jälleen asian puheeksi niin kysyin suoraan et haluaako hän lapsia.

"Ei, en halua".

Ja asia sillä selvä. Varmasti huolehtisi lapsesta, mutta en minäkään tykkäisi jos mies yksi päivä keksisi tuoda meille vaikkapa pitbullin. Et tässä tämä nyt on, ja se on nyt sun velvollisuus huolehtia tästä mun kanssa.

Surkea vertaus, tiedän. Pointti oli se etten ole yksin vastuussa näinkin suuresta päätöksestä.

Olisi ehkä kannattanut puhua tämä selväksi jo seurusteluvaiheessa. Virheistä oppii.

Ap

[/quote] Ehkä mies ei halua juuri sinun kanssasi lasta? Ehkä hän vielä aikaisemmin ajatteli sinusta tulevan ihana vaimo ja hyvä äiti, mutta nyt on totuus tullut sinustakin esiin. Miehellä voikin olla katsottuna joku mukava nainen, jonka kanssa olisikin mukava perustaa perhe. Suosittelisin siis eroa, molemmat voittaisivat varmasti siinä kaupassa.

[/quote]

Sekinhän voi toki olla.

En usko että miehellä on tällä hetkellä toista naista kierrossa - minua on näet aiemmin petetty ja kyllä ainakin silloin vaistosin sen.

Ap

Kyllä me ainakin jo seurustelun alkuvaiheessa juttelimme yleisesti nämä lapsiasiatkin niin tiesimme että meillä on samat toiveet,arvot ja elämänkatsomus.

Molemmat olimme sitä mieltä että jos seurustelu jatkuu niin opiskelujen jälkeen ensin naimisiin ja lapsia haluamme molemmat.

Itse olin aika yllättynyt että mieskin oli sitä mieltä että ensin pitää mennä naimisiin ja sitten vasta lapsia.

Ja jatkuihan se seurustelu ja vuosi opiskelujen jälkeen menimme naimisiin ja sitten iskikin vauvakuume :) Nyt olemme olleet yhdessä jo 22 vuotta ja lapsia on kaksi jotka ovat jo teinejä.

[quote author="Vierailija" time="10.01.2014 klo 15:23"]Kyllä me ainakin jo seurustelun alkuvaiheessa juttelimme yleisesti nämä lapsiasiatkin niin tiesimme että meillä on samat toiveet,arvot ja elämänkatsomus.

Molemmat olimme sitä mieltä että jos seurustelu jatkuu niin opiskelujen jälkeen ensin naimisiin ja lapsia haluamme molemmat.

Itse olin aika yllättynyt että mieskin oli sitä mieltä että ensin pitää mennä naimisiin ja sitten vasta lapsia.

Ja jatkuihan se seurustelu ja vuosi opiskelujen jälkeen menimme naimisiin ja sitten iskikin vauvakuume :) Nyt olemme olleet yhdessä jo 22 vuotta ja lapsia on kaksi jotka ovat jo teinejä.

[/quote]

Ja miten tämä sinun söpö pikku vuodatuksesi edisti apn asiaa? Ääliö.

Oikea asenne! Itsekin sanoin miehelleni pari päivää sitten, että mikäli en luonnollisin keinoin voi saada lasta (kun on sen aika), niin en lähde mihinkään hedelmällisyyshoitoihin tai adoptiorumbaan. Etsikööt sitten vaikka toisen naisen jonka siittää, mikäli lapsien teko on niin välttämätöntä :)

Loppujen lopuksi aika iso osa ihmisistä ei ole sellaisia, että 16- tai 20-vuotiaana tietävät, että ehdottomasti haluan tai en halua lapsia. Tässäkin asiassa ihmiset voivat kasvaa erilleen. Ap on ollut aika nuori miehensä tavatessaan, ja suhtautuminen hyvin tavallinen "ehkä joskus". Toisille tulee vauvakuume vaikka kolmekymppisenä kun muut lisääntyvät, toiset vasta silloin havahtuvat, että eihän tuo olekaan minua varten.

Minulla on mieli muuttunut lastenhankinnasta kolmekymppisenä. Siihen suuntaan siis, etten lasta hanki. Mieheni on jäänyt suhteeseen kanssani, vaikka edelleen puhuu miltä lapsemme näyttäisi jne. Aikuisen omalla vastuulla on lähteä jos suhde ei tarjoa sitä mitä haluaa. Mies vaikuttaisi olevan "ihan sama" -kategoriassa mutta sukupuolensa vuoksi ehtii kyllä uuteenkin suhteeseen jos haluaa. Kurja vaihtoehto minulle, mutta en tee lasta jonkun toisen mieliksi.