nainen kipeenä, miten mies suhtautuu?

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:07"]Oma mieheni kyllä huolehtii hirveesti, vaikka en edes olisi kovin kipeä.

- Soittelee töistä, mikä on vointi.

- Tuo kaupasta kaikkia sellaisia ruokia, mitä vain suinkin pystyn syömään.

- Heräilee yöllä kokeileen, oonko hengissä.

- Huolehtii, että juon riittävästi, ettei tule nestehukkaa.

- Tekisi mitä vaan parantaakseen minun oloani.

Mutta oksennustautia mieheni "pelkää"... ei ole kovin innokas oksennusten siivoaja eikä tule viittä metriä lähemmäksi!

Tuli paha mieli teidän puolesta, jos miehenne ei "huolehdi" teistä sairastaessanne. Tosin omani nyt on sellainen murunen silloinkin, kun olen terve. Tsemppejä! Haluaisin itse tulla joskus huolehtimaan teistä silloin kun sairastatte.. Tekemään vaikka kotitöitä ja kuumaa teetä tai viemään lapset sieltä jaloista pyörimästä pihalle.

[/quote]

ole onnellinen että sulla on tommone prinssi uljas(:

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:07"]Oma mieheni kyllä huolehtii hirveesti, vaikka en edes olisi kovin kipeä.

- Soittelee töistä, mikä on vointi.

- Tuo kaupasta kaikkia sellaisia ruokia, mitä vain suinkin pystyn syömään.

- Heräilee yöllä kokeileen, oonko hengissä.

- Huolehtii, että juon riittävästi, ettei tule nestehukkaa.

- Tekisi mitä vaan parantaakseen minun oloani.

Mutta oksennustautia mieheni "pelkää"... ei ole kovin innokas oksennusten siivoaja eikä tule viittä metriä lähemmäksi!

Tuli paha mieli teidän puolesta, jos miehenne ei "huolehdi" teistä sairastaessanne. Tosin omani nyt on sellainen murunen silloinkin, kun olen terve. Tsemppejä! Haluaisin itse tulla joskus huolehtimaan teistä silloin kun sairastatte.. Tekemään vaikka kotitöitä ja kuumaa teetä tai viemään lapset sieltä jaloista pyörimästä pihalle.

[/quote]

oo onnellinen et sull on tommonen prinssi uljas(:

Mullakin on ihana prinssi(:

[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 19:07"]

Oma mieheni kyllä huolehtii hirveesti, vaikka en edes olisi kovin kipeä.

- Soittelee töistä, mikä on vointi.

- Tuo kaupasta kaikkia sellaisia ruokia, mitä vain suinkin pystyn syömään.

- Heräilee yöllä kokeileen, oonko hengissä.

- Huolehtii, että juon riittävästi, ettei tule nestehukkaa.

- Tekisi mitä vaan parantaakseen minun oloani.

Mutta oksennustautia mieheni "pelkää"... ei ole kovin innokas oksennusten siivoaja eikä tule viittä metriä lähemmäksi!

Tuli paha mieli teidän puolesta, jos miehenne ei "huolehdi" teistä sairastaessanne. Tosin omani nyt on sellainen murunen silloinkin, kun olen terve. Tsemppejä! Haluaisin itse tulla joskus huolehtimaan teistä silloin kun sairastatte.. Tekemään vaikka kotitöitä ja kuumaa teetä tai viemään lapset sieltä jaloista pyörimästä pihalle.

[/quote]

Voi että, tulipa hyvä mieli tästä viestitä :) Ihana kuulla että sulla on tuollainen mies! Mä oikeasti huomasin hymyileväni täällä itsekseni tossa kohdassa, kun sanoit että haluaisit huolehtia jostain meistä kun me sairastetaan. Ihana ajatus! :)

Oma mies on empaattinen ja kova kokkaamaan, osallistuu ja on tasa-arvoinen ja huomioonottava. SILTI suhtautuu samoin kuin suurin osa miehistä; ei kysy vointia vaan "kai sä kävit jo koiran kanssa?" ja pelaa onnessaan koneella. Kai sillä on joku vaisto jättää mut pedoille...

Mäkin oon ihmetellyt sitä, että yleensä mun mies on huolehtivainen ja kyselee miten on päivä mennyt, tekee ruokaa, käy kaupassa jos pyydän, käy koiran kanssa lenkillä yms. Ainut on se, että kotitöitä tekee aika vastentahtoisesti. Mut perusluonteeltaan on ihana ja huolehtivainen. Mut auta armias jos mä sairastun, niin yhtäkkiä mies muuttuu sellaiseksi ettei mitään voi tehdä. Jos vaikka olen kipeä ja pyydän miestä laittamaan pyykkiä koneeseen, niin saattaa sanoa että kyllä niitä kerkee pesee sitten kun oon taas terve..

Tyypillistä

Ei hoida minua. Mutta jos itse vetäydyn esim.makkariin sairastamaan niin hoitaa lapset (mikä sekin on jo paljon). Joskus on ottanut esim.palkattoman vapaan jos olen oksentanut lasten kanssa kotona.

Mies on muuten tosi kiltti ja ihana mutta oon todella pettynyt tuohon välinpitämättömään suhtautumiseen kun oon sairas. Ei huolehdi esimerkiksi ruuasta mulle asti, vaikka mä yleensä hoidan ruuat meille molemmille joka päivä. Jos esim oon sairas ja jääkaapissa ei oo mitää ruokaa niin mies ostaa itsellensä jotain einestä ja mulle ei mitään.

Lisäksi tuntuu että aina vähättelee mun kipuja/huonoa oloa ku on sairas ja keksii itsellensä jonkun sairauden myös, yleensä se on pääkipu.

Huomaa meidän kämpästä ainaku oon ollu sairaana niin tiskivuori ja pyykkivuori on ihan hirveet, muutenki tavarat miten sattuin, jääkaappi on tyhjä, tosi sotkusta ja likaista. Meillä on kaks koiraa joista lähtee tosi paljon karvaa, lisäksi koirathan aina sotkee joten vähän väliä pitää siistiä asuntoa ettei räjähdä ihan käsiin..

Monet kerrat vetäny herneen nokkaan ku mies ei osaa suhtautua kun toinen sairastaa. Mut nyt vielä tuntuu että se ei edes tee sitä tahallaan, vaan se ei oikeesti vaan tajua?!

Luojan kiitos meillä ei oo (eikä tuu) lapsia.

Mun mies ei myöskään osaa suhtautua, kun oon kipeä. Yhden kerran jäin aamulla kotiin itkemään vatsakipua tuulimunaraskauden tyhjennyksen jälkimainingeissa (osoittautui kohtutulehdukseksi). Mies lähti töihin eikä laittanut koko päivänä edes tekstiviestiä kysyäkseen miten voin. Että näin.

Viime kerralla kun sairastin niin mies haki kaupasta läjäpäin hedelmiä ja teki meille paljon hedelmäsmoothieita. Sitten tietty hellii ja hakee kyliltä jos tarvitsen vaikkapa särkylääkkeitä (tai jaffaa!!!). 
Ja mikä parasta, jaksaa kuunnella kun surkuttelen: ennen sairastin todella vähän ja tuli kunnon kuume ja lähti nopeasti pois. Nykyään tuntuu, että flunssaa kestää viikkotolkulla, eikä kunnon tauti iske päälle ollenkaan. Ja kyllä tulee surkuteltua! Kärsivällinen mies... Hellii ja lohduttaakin vielä. :) 

Taloudenhoidosta en kehtaa sanoa mitään, kun siivoskelemme molemmin aika kehnonlaisesti. 

31 jatkaa: 

Nyt täytyy muuten hävetä! Kun aina sanotaan että nainen on se vahva joka kestää säryn kuin säryn, ja mies on se joka vinkuu ja vonkuu kun pieni flunssa iskee. Meillä minä olen se joka harmistuu kun on pitkään kipeä, ja mies taas ei juuri marise. Vähän ehkä voi pyytää jos kyliltä toisi jotakin, mutta muuten tokaisee vain että "flunssaahan tämä vain on, en minä nyt kuole... :)". 

Kun olen kipeä, mies hoitaa kodin ja lapset, tekee ruoan. Saan vaan maata ja mies tuo juotvaa, syötävää, lääkkeet yms. Ja kun mies on kipeänä, minä hoidan :)

Enemmän lupauksia kuin tekoja, mutta kai tuo yrittää enemmän lapsista huolehtia yms.

Tämä ketju laittoi minut ajattelemaan kovin. Hämmästymäänkin!

Erityisesti ihmetyttää joidenkin kokemus siitä, että miehet tekevät jopa vähemmän kotitöitä (esimerkiksi se pyykinpesu esimerkki), silloin kun te sairastatte. Jäin miettimään sitä, että voisiko olla, että miehenne eivät ole tottuneet olemaan "kokonaisvastuussa" taloudesta, lapsista yms. Teillä itsellänne ne menee siinä samassa ja pystytte tekemään kotitöitä. Mutta miehellenne vaimon sairastuminen on "poikkeustila", jonka yli pitää vaan jotenkin yrittää selvitä ja katsoa sen jälkeen pyykkejä ja muita kotitöitä.

Ja kiva teidän sitten parantua kuin pommin jäljiltä olevaan taloon :(

Kaikkein karuimmalta tuntuu se, että joidenkin kokemusten mukaan mies saattaa jäädä ylitöihin tarkoituksellisesti, ettei tarvitsisi tulla kotiin? Ihan kauheaa, samoin kuin se mies, joka saattaa tuoda mikroaterian itselleen ja potilas jäädä ilman ruokaa.

Olen joskus oikeasti miettinyt teitä äidit, miten jaksatte, jos ette saa edes sairastaa rauhassa? Varmaan tuntuisi jo ihan luxukselta se, että joku hoitaisi lapset.

Näitä kertomuksia luettuani olen kyllä entistäkin onnellisempi tuosta omastani, joka on joskus perunut omia menojaan kavereiden kanssa, kun tulin johonkin ihan normaaliin kuumetautiin. Vaikka meillä ei ole edes lapsia. Toisaalta, tekisin kyllä itse ihan saman. Yksin on niin kurja sairastaa.

Sanotaanhan laulussakin, "Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, lääkkehillä hoidelkaa, nalle ystäväämme.. "

- se 19

Tämä ketju laittoi minut ajattelemaan kovin. Hämmästymäänkin!

Erityisesti ihmetyttää joidenkin kokemus siitä, että miehet tekevät jopa vähemmän kotitöitä (esimerkiksi se pyykinpesu esimerkki), silloin kun te sairastatte. Jäin miettimään sitä, että voisiko olla, että miehenne eivät ole tottuneet olemaan "kokonaisvastuussa" taloudesta, lapsista yms. Teillä itsellänne ne menee siinä samassa ja pystytte tekemään kotitöitä. Mutta miehellenne vaimon sairastuminen on "poikkeustila", jonka yli pitää vaan jotenkin yrittää selvitä ja katsoa sen jälkeen pyykkejä ja muita kotitöitä.

Ja kiva teidän sitten parantua kuin pommin jäljiltä olevaan taloon :(

Kaikkein karuimmalta tuntuu se, että joidenkin kokemusten mukaan mies saattaa jäädä ylitöihin tarkoituksellisesti, ettei tarvitsisi tulla kotiin? Ihan kauheaa, samoin kuin se mies, joka saattaa tuoda mikroaterian itselleen ja potilas jäädä ilman ruokaa.

Olen joskus oikeasti miettinyt teitä äidit, miten jaksatte, jos ette saa edes sairastaa rauhassa? Varmaan tuntuisi jo ihan luxukselta se, että joku hoitaisi lapset.

Näitä kertomuksia luettuani olen kyllä entistäkin onnellisempi tuosta omastani, joka on joskus perunut omia menojaan kavereiden kanssa, kun tulin johonkin ihan normaaliin kuumetautiin. Vaikka meillä ei ole edes lapsia. Toisaalta, tekisin kyllä itse ihan saman. Yksin on niin kurja sairastaa.

Sanotaanhan laulussakin, "Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme, lääkkehillä hoidelkaa, nalle ystäväämme.. "

- se 19

VASTAKYSYMYS: Entä jos miehesi on kipeänä, miten sinä suhtaudut?

Mun on vaikea vastata, koska mun mies on niin terve. Ei ole kymmenien yhdessäolovuosien aikana oikein sairastanut kummemmin. Mutta jos mies on vaikka aamulla sanonut olevansa huonovointinen töihin lähtiessään, soittelen/tekstailen voinnista pitkin päivää ja haen kaupasta hänen toivomiaan herkkuja. Tuon vesilasia sängyn viereen, ja tälläistä normaalia. Ei kuitenkaan mitään hössötystä, vaan mieheni tietää, että voi pyytää mitä vain ja pyynnöstä toteutan kaikki, mikä mahdollista.

up