Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö vanhempien nälvimistä sietää?
13.10.2020 |
Olen aina ollut perheessä jostain syystä mollattu lenkki. Kaiken teen aina väärin. Nyt kun vanhemmat on iäkkäitä, yritän pysyä etäisissä mutta ystävällisissä väleissä. Silti jokaisen puhelun ja näkemisen jälkeen mieli on maassa montakin päivää. Jatkuva piikittely, arvostelu ja vähättely satuttaa, vaikka yritän ohittaa ne olan kohautuksella enkä näytä tätä päällepäin. Mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä suoremmin ja viiltävämmin haukkuvat ja tuntuvat oikein nauttivan siitä. Onko muilla samanlaista ja miten jaksatte?
Kommentit (5)
Ei todellakaan ole samanlaista, vanhempani kannustavat ja heidän kanssaan on kivoja juttuhetkiä. Mielestäni sinun kannattaisi katkaista välit, koska eihän tuo ole normaalia. Hanki heidän tilalle ihmisiä jotka nostavat sinua eivätkä alenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen isä on tuollainen. Välit on välillä hyvinkin viileät sen vuoksi ettei tuollaista viitsi kuunnella. Haukkuu edelleen miehen kaikki tekemiset (nuoruuden urheilu-uran, opiskelut, työt jne), koko meidän elämän jne. Itse vanha ukko, eläkeläinen, mutta kun sattuu olemaan rikas niin luulee että on vielä valtaa.
Meillä on ihan tavallinen elämä ja hyvät työpaikat.
Pidetään etäisyyttä ja yhteyttä vain miehen äitiin, joka on onneksi normaali.
Itse epäilen että appiukolla on alkamassa joku muistisairaus joka vahvistaa noita juttuja. Miehen veljeä ei koskaan arvostele, se tuntuu pahimmalta.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mulla on tuollaista harrastava äiti. Olen lapsesta asti ollut hänelle jotenkin enemmän silmätikku ja inhon kohde kuin muut lapset. Nytkin on aina ilkeilemässä kaikesta mitä vaan keksii: siitä miten hoidan koiraani, siitä mitä opiskelen, siitä mitä töitä teen, jos ostan jotain, jos matkustan... Kaikki on hänestä idiottiimaisen typerää. Muita sisaruksia ei ikinä hauku samalla tavalla. En tiedä onko mahdollistä että äiti vaan jotenkin inhoaa yhtä lapsistaan. SAmalla kuitenkin yrittää pitää otteessaan ja kontrolloida. Pidän välit mahd. etäisenä enkä juurikaan soittele. Eipä tosin äitikään enää kovin usein soittele. Isä on onneksi mukava.
Tämä kuullostaa tutulta. Näköjään lastaan voi inhota ja hävetä. Vaatii aikamoista tsemppausta, ettei ala itekin uskoa olevansa täys mätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mulla on tuollaista harrastava äiti. Olen lapsesta asti ollut hänelle jotenkin enemmän silmätikku ja inhon kohde kuin muut lapset. Nytkin on aina ilkeilemässä kaikesta mitä vaan keksii: siitä miten hoidan koiraani, siitä mitä opiskelen, siitä mitä töitä teen, jos ostan jotain, jos matkustan... Kaikki on hänestä idiottiimaisen typerää. Muita sisaruksia ei ikinä hauku samalla tavalla. En tiedä onko mahdollistä että äiti vaan jotenkin inhoaa yhtä lapsistaan. SAmalla kuitenkin yrittää pitää otteessaan ja kontrolloida. Pidän välit mahd. etäisenä enkä juurikaan soittele. Eipä tosin äitikään enää kovin usein soittele. Isä on onneksi mukava.
Tämä kuullostaa tutulta. Näköjään lastaan voi inhota ja hävetä. Vaatii aikamoista tsemppausta, ettei ala itekin uskoa olevansa täys mätä.
Itse olen ainakin sen verran traumatisoitunut tuosta etten tule ikinä , ikiMAAILMASSA hankkimaan omia lapsia. Mistä sitä tietää jos toi on periytyvää ja itsekin inhoan yhtä lapsistani? Se kyllä syö ihmistä sisältä loppuelämän.
Alue: Aihe vapaa
Jep. Mulla on tuollaista harrastava äiti. Olen lapsesta asti ollut hänelle jotenkin enemmän silmätikku ja inhon kohde kuin muut lapset. Nytkin on aina ilkeilemässä kaikesta mitä vaan keksii: siitä miten hoidan koiraani, siitä mitä opiskelen, siitä mitä töitä teen, jos ostan jotain, jos matkustan... Kaikki on hänestä idiottiimaisen typerää. Muita sisaruksia ei ikinä hauku samalla tavalla. En tiedä onko mahdollistä että äiti vaan jotenkin inhoaa yhtä lapsistaan. SAmalla kuitenkin yrittää pitää otteessaan ja kontrolloida. Pidän välit mahd. etäisenä enkä juurikaan soittele. Eipä tosin äitikään enää kovin usein soittele. Isä on onneksi mukava.