Kassaneiti ÄLÄ TUO KAVEREITASI norkoilemaan siihen kassalle- on asiakkaista epämiellyttävää!

[/quote]

Etsi se juttukaverisi muualta!

Sä oot vapaalla, kassa on TÖISSÄ.[/quote]

Mä taas oon ylipäätään töissä myyjänä pikkukaupassa just sen takia, että oon kiintyny niihin asiakkaisiin ja joitain pidän jopa ystävinä vaikka ei vapaa-ajalla nähäkkään. Oon yksin mun kaikki työvuorot niin ihan kiva saada juttuseuraa välillä. Meillä on aina tullu vaan hyvää palautetta siitä että osaa kysellä asiakkaan kuulumiset ja jopa jatkaa aiheesta joka jäi viimeks kesken.. 🙄

Tietenki eri asia jos on hirvee ruuhka tai paljon töitä, sillon ei kyllä kukaan jää juttelee😁

Kaupassa tuo vielä menettelee.

Vuosia sitten sairastuin influenssan jälkitautina sydänlihastulehdukseen ja jouduin Meilahden sairaalaan. Minulle teki sydämen uä:n joku vanhempi mieskardiologi, ja heti alussa huoneeseen tuli myös aika vanha naislääkäri ja koko tutkimuksen ajan he juttelivat keskenään, mm. ohjattavana olevista kandeista. Tuntui että tutkimus jäi ihan sivuseikaksi.

Yhä harmittaa etten kehdannut sanoa, että mitä jos rouva tulisi rupattelemaan vasta sitten kun tämä tutkimus on tehty, kun tässä on minun ainoa sydämeni kyseessä.

Pölvästit; ei ne notkujat ole mitään ystäviä. Jos asiakkaan erehdyt "ajamaan" pois, hän ei palaa enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos ne kaveritkin ovat juuri olleet ostoksilla? Asiakkaitahan hekin ovat siinä missä muutkin.

Ja pienet pitää olla murheet elämässä, jos tuollaisestakin pitää mieli pahoittaa.🤣

On erittäin epäammattimaista rupatella kaverin kanssa samaan aikaan, kun pitäisi palvella asiakasta. Todellakin pahoitan mieleni siitä, että minut jätetään huomiotta ja kohdellaan kuin ilmaa. Sen kaverin pitäisi vetäytyä tilanteesta kauemmas ja jos ei tajua sitä itse, myyjän pitäisi käskeä se pois.

Mikäli räpätykselle ei näytä loppua tulevan, niin silloin voi kysyä, että "vieläkös asiat on pahasti kesken". Näin olen itse joskus joutunut tekemään. 

😁😁 minä olin pienessä kirurgisessa operaatiossa (silmäpussien leikkaus.) Huoneessa oli leikkaavan lääkärin lisäksi kaksi hoitajaa. Toinen avusti lääkäriä ja toinen tuli huoneeseen myöhemmin muuten vaan. Meillä oli mukavaa; keskustelimme kaikki kolme pari tuntia milloin mistäkin. Minäkin vaikka makasin naama auki operoitavana 😆 oli rento meininki, se vähensi jännitystäni.

Vierailija kirjoitti:

Onpa ihmisillä suunnaton tarve tuntea itsensä "tärkeiksi" tämän keskustelun perusteella. Kiinnostaisi tietää minkä ikäisiä olette te, jotka purnaatte, että myyjä tai kassa ei saisi jutella kenenkään muun kuin juuri sillä hetkellä palvelemansa asiakkaan kanssa. Mieleen tulee 60-kuolema -ikäinen täti-ihminen, jonka elämän ainoa ilo on nillittäminen joutavista asioista. Herätkää nyt jo tähän päivään. Kaupassa asiointi on mikro-osa päivästänne ja jaksatte siitä repiä mielenpahoitusta. Oliskohan maailmassa suurempiakin ongelmia??

On muuten jo toinen päivä putkeen kun täällä sanovat Sanna Marinin edustajat 60 vuotiasta hautaan meneväksi :D!. Pitäskö päivittää tietojaan hiukan , heh!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosmetologin alakouluikäinen tytär saapui suoraan koulusta äitinsä työpaikalle jutustelemaan äidin kanssa. Oli lievästi sanottuna epämukavaa olla silmät suljettuina hoitolappujen alla, eikä näe vieressä höpisevää henkilöä tai sitä onko mukana useampikin koululainen.

Osalla henkilöistä on tilannetaju nolla.

Huh, tuo on jo törkeää. Kiva olla siinä naama punaisenkirjavana, kun kosmetologi puristelee mustapäitä ja samalla lörpöttelee jonkun muun kanssa. Hemmetin huonoa asiakaspalvelua, asiatonta, törkeää, junttia sekä yksityisyyttä loukkaavaa!

Ihmettelen myös niitä kampaamoita joissa on matalalla isot ikkunat ja asiakkaat röllöttävät käsittelyssä kaikkien katsottavina. Mitä helvettiä on tuollaisen kampaajan päässä?