Lue keskustelun säännöt.
Näistä huostaanotoista ja sosiaaliviranomaisista
08.01.2014 |
Osaako kukaan teistä, joka täällä on ollut sanomassa "kyllä asioilla on Aina kaksi puolta", ollut kokemassa sen kun oma lapsi huostaanotetaan? Pystyttekö samaistumaan siihen tunteeseen jota osapuolet kokevat tilanteessa kun lapset viedään vanhempiensa luota?
Tuomitsen todella kaikki ne narkki -ja alkoholistitapaukset joissa lapsella on oikea hätä ja perusteltu syy ottaa pois, mutta nämä muut "hoidolliset huostaanotot", ne ei ole mistään kotoisin! Mitä ne lasta auttaa tai perhettä? Vanhemmat jäävät kuin nalli kalliolle yksin ja lapset hyvässä lykyssä eristetään ties kuin pitkäksi aikaa omasta perheestään ja sukulaisistaan..
Teepä kotona samoin kuin lastensuojelulaitoksessa niin tulee syyte. Istu lapsen päällä koko kehon painollasi, että tämä rauhoittuu. Laita lapsi huoneeseen jossa ei ole yhtään mitään - niin pitkäksi aikaa, että toinen rauhoittuu, antaa pissata vaikka päälleen niin toista ei huoneesta pois päästetä. Laita masentunut lapsi/nuori rangaistukseksi kävelemään 10 kilsan lenkki yksin pimeään tienposkeen maantien varteen jossa nopeusrajoitus 80 km/h (ja jossa ei ole kävelytietä) rangaistukseksi siitä kun ei siivonnut huonettaan. Takaisin ei ennen ole tulemista kun kävelylenkki on tehty. Lapsi oppi lintsaamaan koulusta vaikka siellä piti olla hyvän valvonnan alla, numerot laski.
Miksi lastensuojelulaitoksiin laitetaan samoihin tiloihin hoidollisesta syystä huostaanotetut ja sitten nämä joita äitinsä hakkaa valurautapannulla huumeharhoissaan päähän - tämä siis yksi tapaus, mutta miksi nämä nuoret jotka tupakoi, juo, käyttää aineita, ryöstelee, pahoinpitelee yms. laitetaan henkisesti heikompien kanssa samalle osastolle/yksikköön? Kiva siellä viikonloppuvierailla yhtä aikaa näitten narkkivanhempien kanssa, mutta pahin pelko siinä mitä vaikutteita näistä lapsista oma saa.
Lapselleni tehtiin hoidollinen huostaanotto kuuden viikon osastotutkimusjakson jälkeen, lapsuusiän psykologinen kasvuhäiriö psykoottisin piirtein - näki kuulemma verhoissa noita-akkoja. Lapseni oli tuolloin kahdeksanvuotias hiljainen ja herkkä lapsi. Kertaakaan ei annettu vaihtoehdoksi sitä, että koko perhe olisi päässyt jonnekin kaikki yhdessä. Se oli ehdoton huostaanotto, muuten "hoitoa" ei voida antaa. Mitä hoitoa? Lääkäri määräsi samantien psyykelääkkeet meiltä vanhemmilta salaa, vaikka meillä "piti säilyi kaikki huoltajien oikeudet".
Nyt lapseni on 17-vuotias, asuu kotona jo kolmatta vuotta. Hän saa koulusta huipputuloksia, on hankkinut itse kesätyöpaikkoja loistavin todistuksen, on oikeasti hyvä. Itken vieläkin aika ajoin, varmaan hautaan saakka, sitä päivää kun lapseni vietiin. Se tunne kääntää vatsani ympäri aina. Meillä ei onneksi näin traagisella tavalla lähdetty kuin kuulussa videossa vaan lapsi innoissaan hyppäsi auton takapenkille - "jee, mä pääsen matkalle". Olin ylin 600 km päässä lapsestani vuosikaudet, lensin joka toinen viikonloppu hänen luokseen olemaan hänen kanssaan. Olin valmis aina kaikkeen mitä sosiaalipuoli ehdotti, aina. Lukemattomat palaverit, kotikäynnit, soitot, soittamatta olemiset kun se ei olisi ollut lapselle hyväksi. Kelle lapselle ei ole hyväksi kuulla oman äitinsä ääntä?
En tiedä millainen se hoidollisen huostaanoton hoito tulisi olla, mutta ei tällaista. Toivon todella että lapsestani kasvaa tasapainoinen, henkisesti vahva, tasapainoinen ja onnellinen nuori aikuinen.
Ilta- Sanomien jutussa olleelle Henrille toivon sydämeni pohjasta kaikkea hyvää.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 18:19"]
Se, että lapsesi pärjää 17-vuotiaana ei tarkoita sitä, ettei hänellä olisi voinut ollal lapsuusiän psykologinen kasvuhäiriö psykoottisin piirtein 8-vuotiaana.
[/quote]
Mikä on psykologinen kasvuhäiriö psykoottisin piirtein :D
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 18:34"]
Siellä hoidetaan mielenterveysongelmia laittamalla arestiin. Vähän lähihoitaja käy vilkaisemassa välillä. Halvemmaksihan se tulee kuin hoitaa osastolla.
[/quote]
Kunnille tulee halvemmaksi kuin laittaa kalliiseen erikoisairaanhoitoon. Kunta voi periä lisäksi maksuja vanhemmilta, lapsilisät ja mahdolliset elatukset menevät kunnalle myös. Lisäski huostaanotosta saa valtion tukea ja mahdollisesti samalla paikkakunnalla sijaitseva hoitokoti maksaa veroa ja sitäkin kautta osa rahoista palautuu. Hei, me tienataan.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 18:28"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2014 klo 18:19"]
Se, että lapsesi pärjää 17-vuotiaana ei tarkoita sitä, ettei hänellä olisi voinut ollal lapsuusiän psykologinen kasvuhäiriö psykoottisin piirtein 8-vuotiaana.
[/quote]
Ei ap sitä minusta kiistäkään - kyse on siitä, auttaako lastenpsykiatrisiin ongelmiin huostaanotto ja joutuminen lastenkotiin, kun ongelmia ei selvästikään ole kotioloissa ja vanhemmat ovat täysin yhteistyökykyisiä ja hakevat lapselleen hoitoa.
EI AUTA.
[/quote]
Nämä on ensisijassa rahakysymyksiä, myös poliittisia päätöksiä. Kunta on velvollinen kustantamaan kotona asuvan lapsen psykiatrisen hoidon. Huostaanotetun lapsen hoidon kohdalla valtion piikki on auki. Esim. anoreksiaan vakavasti sairastuneet nuoret huostaanotetaan jotta pitkäaikainenkaan hoito ei kuormita kunnan taloutta. Ne hoidot on oikeasti kalliita.
Kummallista, että minun alaikäistä lastani ei huostaanotettu oireilun takia. Kukaan ei edes maininnut sellaista vaihtoehtoa. Itsetuhoisuuden takia ,joka johtui koulukiusaamisesta, joutui ( tai pääsi) osastohoitoon. Todettiin masennus, mutta niin lievänä, että lääkitystä ei aloitettu. Ei siis mitään läääkkeitä vaan hoito oli lähinnä keskustelua. Ja sekin oli hoitoa, että pääsi eri ympyröihin ja sai käydä koulun loppuun sairaalassa. Lenkille pääsy oli palkinto siitä, että käyttäytyi hyvin ja oli yhteistyöhaluinen.
Minä valitettavasti uskon, että sosiaalipuolella ja yksityisissäkin laitoksissa voi olla töissä ihmisiä joka lähtöön. Olen sen verran nähnyt sitäkin puolta. Voimia teidän perheelle.