Lasten koulumenestyksestä. Asumme "huonomaineisella alueella".

Ei täällä tosin ole niin kauheaa kuin maineen perusteella jotkut luulevat. Eikä tämä ole kaikkein huonomaineisinta aluettakaan, vaan vähän alle keskitasoista. Leipätyössä käynti ja duunarius on täällä yleistä. Koko kaupunkihan on "viidakkoa" omine lainalaisuuksineen ja olemme viihtyneet täällä kohtuullisen hyvin.

Välillä olemme pohtineet muuttoa "paremmalle alueelle", mutta koska lapsillemme on ehtinyt muodostua tuttu elinpiiri, niin emme ole lähteneet. Me vanhemmatkin osaamme tekeytyä "tavallisiksi". Ei vain kannata paljastaa liian montaa puolta itsestään tai muuten pitäisivät outoina kummajaisina. Parempi on vain näyttää kapea-alaisemmalta.

Viimeaikoina olemme kutenkin pohtineet, että lapsemme eivät joudu kilpailemaan koulussa ollakseen parhaita. Olemme toki kannustaneet heitä kilpailemaan aina itseään vastaan. Opettajatkin vitsailevat meille, että lapsillamme on 1) yleistietouden taso korkea, 2) käytös sujuvaa, 3) ovat niitä harvoja, jotka osaavat käyttää kirjakieltä ja että 4) ovat monipuolisesti lahjakkaita (sekä matemaattista että kielellistä lahjakkuuta).

Mitään ongelmaahan ei ole mistä valittaisin, vaan joo, ollaan älykkäitä ja se auttaa elämässä menestymisessä. Koska Suomessa on ollut sukutaustastaan riippumatta mahdollista kouluttautua hyvin, niin on meidänkin suvussa käytetty uuden oppimisen lahjoja laajemmin viimeistään isovanhempien-vanhempien sukupolvesta alkaen, riippuen suvun haaroista. Siksi asummekin täällä, kun on nuo juuret.

Harmittaa vain yleinen tyhmyys jota on ympärillämme. Alueen maine lienee seurausta juurikin tuosta, kun suurimmalla osalla asukkaista ei taidakaan riittää resursseja esim opiskella kovin korkealle. Tiedätättekö mitä tarkoitan? Muuttoko edessä? Olemme perhekeskeisiä. Lapsilla on onneksi joitakin hyviä kavereita ehkä samassa tilanteessa kuin mekin, mutta enimmäkseen koulukaverit eivät vain ymmärrä. Alueen lapsiltakin puuttuuu luontaista uteliaisuutta ja uuden oppimisen vimmaa, joka veisi elämässä eteenpäin. Ovat oppineet pääsemään elämässä helpolla. Juuri täällä palaa rööki monen huulessa ym. Opimme erilaisuutta ja se on hyvä, mutta olemmeko liian sidoksissa tänne?