Miksi 20-vuotias haluaa muuttaa omilleen?

Mun mielestä käsittämättömämpää on se, kun joku 20-vuotias ei halua muuttaa omilleen.

Jospa ihan aikuistumisen vuoksi. Ihmisen biologisen perimän mukaan 20-vuotiaan "pennun" kuuluukin jo erota emostaan.

Ei tuolle mitään biologisia perusteita oikeasti ole.

Itsenäistymisen vuoksi, haluaa nähdä maailmaa ja määrätä itse menoistaan.

itse muutin kotoa 18v poikaystävän kans nyt ollaan oltu yhes 3v ja 1v 5kk poika kans

:)

20-vuotias on aikuinen. Miksi ihmeessä asuisi enää kotona? 

Se on se paras ikä vetää pleksit neljästi viikossa ja paneskella kaikkea, millä on pulssi. Siinä on oma kämppä kiva.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 21:09"]

Se on se paras ikä vetää pleksit neljästi viikossa ja paneskella kaikkea, millä on pulssi. Siinä on oma kämppä kiva.

[/quote]

Karkea kuvaus aikuistumisesta, mutta noinhan se menee. Vanhempien luona ei noin voi tehdä. Tai ainakaan se ei ole kovin suotavaa ja sillä on ikäviä seurauksia.

Opiskelut? Vastuun ottaminen? Yksityisyyden saaminen? Oman elämän aloittaminen? Syitä on monia ja minusta on aivan normaalia, että parikymppinen asuu omillaan. Itse muutin 16-vuotiaana opiskelujen takia ja 18-vuotiina elin jo täysin ilman vanhempien avustuksia.

Ite lähin jo kun olin just täyttänyt 16. Parempi lähteä kun on hankalin murrosikä, nii isä päästi, myöhemmin ois tuntunu varmasti pahemmalle :) muutenki jos kasvukivuista selviää ilman holhoojaa ja "joutuu" opettelemaan mm rahankäyttöä ja työntekoa/hakua, niin itsetunto ja itseluottamus on ehkä korkeammalla.

Olisi omituista jos samassa taloudessa olisi kaksi "isäntää" tai "emäntää", ja kaksi parisuhdetta, nuoripari naida paukuttaisi seinän takana... hyi yök! Ja jos näitä aikuisia lapsia asuisi kotona vielä useampi, voi sitä panemisen läiskettä jatkuvasti, ja suihkujakin saisi olla monta, ja kuka näistä aikuista pariskunnista päättäisi kaikesta, tekisi kotityöt, ostaisi ruuat, entä sitten kun nuoret parit alkaa saada lapsia? Kyllä siinä yöunet menisi kun toistensa pikkulapsiarkea kuuntelisi. Eipä olisi vanhuksilakaan hetken rauhaa, eikä minkäänlaista yksityisyyttä.

Mä muutin 16-vuotiaana. En kiellä, etteikö olis toisaalta ollut järkevää asua vielä pari vuotta kotona, mutta mulla ei opiskelijen vuoksi ollut muuta vaihtoehtoa. Oon kuitenkin varma, että 18-v ois ollu ihan maksimi, mitä oisin kotona viihtynyt.

Mie ainakin muutin 18v ja yhdenpäivän ikaisenä omaan kämppään.

Joku hieman katkeroitunut vanhempi rouva siellä kirjoittelee?

Muutin itse 18-vuotiaana, koska kyllästyin perheenjäsenten jatkuvaan tappeluun ja meuhkaamiseen. Halusin vaan jonnekin, missä saan olla rauhassa tarvitsematta kuunnella kenenkään riehumista. Olisi kannattanut muuttaa jo 16-vuotiaana,vaikka olinkin ihan kakara silloin.

Oli tietysti myös kiva kutsua poikia yökylään joutumatta selittelemään kellekään, kuka tämä uusi tyyppi nyt taas on. Ja tyttöjä. Vanhemmat eivät oikein hyväksyneet seksuaalista suuntaustani.

Kotipaikkakunnalla ei tosin olisi ollut mitään jatkokoulutusmahdollisuuksiakaan. Mutta kauas opiskelemaan hain enemmänkin päästäkseni pois kotoa kuin kiinnostuksesta ko. alaan, jolta tiesin saavani varman opiskelupaikan.

Mun käsittääkseni 18-vuotiaat yleensä muuttavat omilleen jollakin tavalla viimeistään!

Monella on tyttö tai poikaystävä. Eivät he pariskuntana voi majoittua vanhempien kotiin. Sitten se vapaapääsy kavereille. Sitten sen av- mamman jatkuva määräily. Oma koti- oma rauha- oma yksityisyys- omat päätökset. Toisille se kotona olo sopii, kun ne ei biletä, kavereita ei käy kotona ja sitä tyttöystävääkään ei ole. Meidän tutulla tämmöinen 20v. poika. Hänen hyvä asua kotona ja opiskella yliopistossa, mutta monelle tuo ei sovi.

Mä täytän keväällä 20 ja asun vielä kotona. Tottakai tekis mieli muuttaa omilleen, mutta pakko myöntää ettei kuitenkaan niin paljon että haluisin luopua kaikista tän asumismuodon "etuuksista":D rahaa on hirveet määrät vaatteisiin, juhlintaan ja mihin vaan kun pakollisia menoja ei juurikaan ole. Kotona käyn vain kääntymässä ja nukkumassa, en oikeestaan montaa tuntia päivässä edes ehdi olla kotona joten aika pikkuvika että vanhemmat asuu samassa taloudessa.

Ja jotkut mietti, miten suhteet yms onnistuu. Mikä pakko niitä poikia on omaan kotiin raahata, ite suhteessa ollessani yövyin aina poikaystävän luona ja sinkkuna voi mennä miehen luo jos haluaa yhen illan juttuja harrastaa.

Siis miksi kukaan 20-vuotias haluaisi asua enää kotona? VIIMEISTÄÄN siinä iässä pitää itsenäistyä, alkaa huolehtia itsestään ja asua omillaan! Itse muutin pois kotoa jo 16-vuotiaana ihan vain siksi, että olin jo silloin valmis huolehtimaan itsestäni. Ei äidin helmoissa voi loputtomiin pyöriä!

[quote author="Vierailija" time="07.01.2014 klo 21:03"]

Mun mielestä käsittämättömämpää on se, kun joku 20-vuotias ei halua muuttaa omilleen.

[/quote]

Mun mielestä niin muuttaminen kuin muuttamattomuuskaan ei ole käsittämätöntä. Kukin tehkööt niin kuin parhaaksi katsoo.

Mä muutin juurikin 20-vuotiaana omilleni opintojen perässä. Olisin muuttanut vuotta aiemminkin, mutta kun oli pakko käydä armeija ensin.

Terveisin mies.