Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä nk.lievästi hysteerisiä juttuja teit esikoisen kohdalla?
07.01.2014 |
Tuli tässä mieleen nyt, kun odotan neljättä lasta, minkälainen olin kun odotin esikoista ja kun esikoinen oli vauva.:) Jälkeenpäin ajatellen sitä oli aika hysteerinen.
- En hyväksynyt minkäänlaista kiroilua vauvan kuullen. Jos mies vaikka iski varpaansa pöydän jalkaan ja sanoi (ei huutanut) "Ai saatana.", hermostuin ja hyssyttelin ettei noin saa sanoa vaikkei vauva tietenkään ymmärtänyt sanaakaan.
- Odotusaikana pesin, silitin, viikkasin ja lajittelin koon mukaan kaikki vauvan vaatteet kaappiin. Oli kasa 56 senttisille housuille, 62 senttisille kietaisupaidoille, t-paidoille jne. Silitin muuten jopa harsoliinat.
- Vauvan ollessa vastasyntynyt peitin hänen silmät, kun telkkarista tuli uutiset ja näytettiin väkivaltaisia kuvia (vauva ei nähnyt kuin metrin päähän).
- Vannoin miehelle ettei meillä sitten koskaan katsota telkkaria samalla kun syödään vaan ruoka-aika on keskusteluaikaa ja silloin ei ole tv päällä. (Nykyään kolmen lapsen kanssa käytän joskus telkkaria keinona saada lapset istumaan paikoillaan ruoan ajan.)
- Vauvalla piti tietysti koko ajan olla virikkeitä. Milloin en lukenut hänelle kuvakirjaa, asettelin vauvan kyljelleen ja kirjan nenän eteen että voi katsella ja ihmetellä värikästä kuvaa. Varmaan olisi riittänyt ihan normaali elämän seuraaminen rauhassa pötkötellen.
Kommentit (38)
Esikoisella oli sisällä aina hattu päässä, ettei vaan pienet korvat saa vetoa. Nyt 20 vuoden ja 8 lapsen jälkeen tuo tuntuu "lievästi" hysteeriseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin imetyksen liian aikaisin. Koska en hysteerisenä jaksanut. Se oli esikoisen kanssa vaikeeta, mutta muiden kanssa hoitu kuin tanssi.
Tätä en kehtaa muualla edes sanoa ääneen, mutta luettiin raskausaikana jostain höpöhöö-lehdestä ettei vauva tarvitse vaippoja, vaan vauvan viestejä lukemalla voi viedä vauvan sitten suoraan pöntölle. Joo, voi toki. Ei tarvita kuin kello, taulukko, kellonaikojen kirjaaminen taulukkoon, jatkuvaa vauvan kyttäämistä, riisumista, pukemista, lisää vauvareppanan kyttäämistä jatkuvaa kakan ja pissan miettimistä ja varttitunnin välein pissattamista. Ei se oikeasti ole ihan tervettä miettiä koko ajan mitä tavaraa vauvelista tulee. Muistan ikuisesti miehen siskon ilmeen kun hän kysyi, että mitä numeroita teillä on seinällä ja minä iloisena ja ylpeänä esittelen, että tää tässä on kakkalista, tähän me merkataan milloin vauva on kakannut! :)
Lopetin sen sitten, kun aloin epäillä että mulla vois olla äitinä muutakin annettavaa kuin kakkakoulun pitäminen pikkuvauvalle.
Kyllä mä pidän ihan järkevänä, ettei lapsi näe/kuule uutisia ja väkivaltaisia pätkiä ja ettei hänen kuulleen esimerkiksi kiroilla (tai tehdä mitään muutakaan, mitä ei haluta myös lapsen tekevän myöhemmin). Vaikka pienen lapsen ymmärrys on eri tasoa kuin vanhemman, hänelle välittyy kuitenkin kaikki tunnetilat (myös esim. tv:n äänien sekä tv:n vanhemmissa aiheuttaman tunnereaktion kautta!) ja mallioppiminenkin alkaa jo paljon paljon aiemmin, ennenkuin lapsi on fyysisesti kykenevä toistamaan oppimaansa.
No enpä tehnyt oikein mitään. Vierestä seurasin kuinka muut äidit olivat esikoistensa kanssa todella tarkkoja mitä oudoimmista asioista. Välillä jopa kävi mielessä ajatus että oonko huono äiti kun en tolleen osaa stressata ja välittää pikku asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numeron 17 mainitsema "kakkakoulu" on kyllä ihan oikea ja toimiva juttu, en tosin siihen mitään taulukoita ole tarvinnut ja tuskin ovat ne luonnonläheiset alkuperäiskansatkaan, jotka opettavat lapsensa kuiviksi tuolla tavalla aina.
I
han niin kuin koiranpennunkin saa opetettua sisäsiistiksi tarkkailemalla ja oppimalla milloin/missä tilabnteissa sillä on hätä ja miten se käyttäytyy ennen tarpeiden tekemistä, voi samat asiat tarkkailla lapsestakin.
Mä en tunnusta (tai muista) että olis ollut mitään hysteerisiä kohkauksia esikoisen kanssa. Kaikki aika meni siihen että yritin olla panikomatta lapsen sydänvian kanssa ja elää normaalia vauva-arkea vaikka sitä se ei ollut mutta ystäväni :) hän vuokrasi sellaisen työnnettävän vauvansängyn (samanlaisen kuin synnärillä) ja se mukanaan hän kulki kyläpaikat ja vessaan ja suihkuun ja joka paikkaan. se lapsi ei saanut olla hetkeäkään yksin. Sen lisäksi hän oli tuttien hygienian kanssa omaa luokkaansa. Kylään tullessa hänellä oli monta pientä rasiaa keitettyjä tutteja mukana. aina kun 1 putosi lattialle se otettiin pois käytöstä ja seuraava tutti rasiasta tilalle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kans ekoilla neuvolakäynneillä ihan paniikissa että mitä ne hoitajat sinne koneelle oikeen kirjottaa musta. Jos vauva oli raapinut itselleen haavan, kiirehdin aina selittelemään sellaista, ettei ne vaan luule että me pahoinpidellään vauvaa. :/ aika säälittävää, ehkä ne jäljet olis vähän erilaiset siinä tapauksessa.
Paniikissa myös aluksi suorastaan juoksin vauvan tarpeiden mukaan, ettei hän vain joutuisi esimerkiksi itkemään nälkäänsä kymmentä sekuuntia kauempaa.
Ulkona nukuttamista pelkään vähän vielä edelleen (vauva puolivuotias), kun on kuullut kaikenmaailman rotta-, kettu- ja harakkajuttuja... :-o
Noh ainakin sen "sekopäähomman" suoritin neljän vanhimman lapsne kanssa, että silitin ihan kaikki vaatteet, mukaanlukien kestovaipat.
Ja kestovaippoja muuten meillä käytettiin PALJON, koska ensimmäiset lapset ovat syntyneet -84,-85, -87 ja -89 ja vikan syntymävuonna perheeseen tuli neljä sijaislasta (ja yksi -89 syntynyt vauva osa-aikaisesti) syntymävuodiltaan -83, -85. -87 ja -89.
Talossa oli siis parhaimmillaan 9 lasta joista vain vanhin kävi koulua, muut 8 pyörivät kotona ja niistä muista viisi kulki vielä (kesto)vaipoissa.
Ja tuollaisessa elämäntilanteessa minä silitin yökaudet VAIPPOJA?!
Näin 24 vuotta myöhemmin se suorastaan naurattaa.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokailu oli mullakin sellainen kipukohta, lapsi on ollut ikänsä hoikka, on siis vieläkin -15% käyrällä, ikää tosin jo 12v. Eli ruoka-ajat oli kellon kanssa ja aina joku tietty määrä piti saada alas. Tää helpotti vasta tuossa 2v ikäisenä, kun tajusin että kaverin samanikäinen oli elänyt viikon kolmella lihapullalla ja maidolla, kun minä työnsin ruokaa omaan penskaani kuin maailmanloppu ois ollu käsillä.
Me laitettiin herätyskello ekan viikon ajan soittaan 2-3 tunnin välein öisin ettei vauva kuole nälkään jos ei itse herää syömään joka toinen- kolmas tunti. Syntyi siis täysin normaalisti normaali kokoseina ja aikaisena.
Pidin ekoina viikkoina myös vauvahattua kokoajan sisällä ettei pieni pää kylmety tai ettei korvat saa vaan vetoa.
Vauva kun nukkui päikkäreillä omassa pinniksessään niin mulla osoitti videokamerallinen itkuhälytin tarkasti vauvaan kohdistettuna. Itse olin muutaman metrin päässä olkkarissa..
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me laitettiin herätyskello ekan viikon ajan soittaan 2-3 tunnin välein öisin ettei vauva kuole nälkään jos ei itse herää syömään joka toinen- kolmas tunti. Syntyi siis täysin normaalisti normaali kokoseina ja aikaisena.
Pidin ekoina viikkoina myös vauvahattua kokoajan sisällä ettei pieni pää kylmety tai ettei korvat saa vaan vetoa.
Vauva kun nukkui päikkäreillä omassa pinniksessään niin mulla osoitti videokamerallinen itkuhälytin tarkasti vauvaan kohdistettuna. Itse olin muutaman metrin päässä olkkarissa..
:D
Joo, minäkin silitin kaksostemme kestovaippoja. Sitten olin vakaasti päättänyt että en pue lapsia samanlaisiin vaatteisiin. Tämä koski myös kestovaippoja! Ei voinut olla molemmilla samanlaiset vihreät vaipat päällä vaan piti huolellisesti varmistaa että eri väriset/merkkiset etteivät ole samalla tavoin puettuina..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mitään. Tiesin jo silloin, että vauvat ei rikki mene, eikä ihmiskunnan eloonjäännistä olisi tullut yhtään mitään, jos vauvan henki on sen varassa, että minä vahdin hysteerisenä, että kaikki on vauvalla hyvin. Luotin siihen, että luonto hoitaa hommat ja auttaa minua toimimaan järkevästi.
Muutenkaan en kuvitellut olevani mikään ihannemamma.
jatkoa.. Minä myös JUOKSIN jos vauva itkee ettei tule traumoja kun häken tarpeisiin ei vastata HETI samalla sekunnilla!!! :D
Vauvauinti. Siitä seurasi, että sai vahtia hulluna uimataidotonta taaperoa, joka oli joka paikassa ryömimässä/konttaamassa/hyppäämässä veteen.
Toinen hölmöys oli ne kestovaipat, en ikinä oppinut miten sen vauvan saisi pysymään kuivana, aina oli vaatteet kainaloa myöten märkinä. Sitten vaihdoin pamppersseihin ja ihan itketti kuinka helppoa elämä niiden kanssa oli.
Alue: Aihe vapaa
Esikoiseni ei ole syntynyt vielä, mutta olen tottakai pessyt ja silittänyt ja lajitellut vauvanvaatteet koon mukaan. En aio jatkossa silittää vauvanvaatteita aina pesun jälkeen, olen erittäin tietoinen ettei minulla tule olemaan aikaa sellaiseen. Kunhan huvin vuoksi silitin ne nyt kun aikaa oli.
Hysteerisyyteen taipuvainen olen nimenomaan neuvolajuttujen suhteen. Pelkään että ne lajittelevat äidit kategorioihin: huono, keskinkertainen, hyvä. Pelkään että lastensuojeluilmoitus lähtee heti jos en osoittaudu superäidiksi. En tiedä minkä yksityiskohdan pelkään osoittavan minun olevan kelvoton äiti: en tupakoi, en käytä alkoholia, harrastukseni ovat niinkin paheellisia kuin lenkkeily ja lukeminen. Lapsi on toivottu, vuosia mittarissa kolmisenkymmentä, koulut käyty, taloudellinen tilanne ok vaikkei rahassa kylvetä.