Mahdollisuuden menettäminen adoptiolapseen ja suru

"Koettujen erokokemusten vuoksi adoptiolapsien tyypillisimpiä ongelmia ovat 

kiintymyssuhdevauriot, sillä lapset ovat saattaneet pienen elämänsä aikana olla kymmenien eri ihmisten hoidossa, eikä pysyvää kiintymyssuhdetta yhteen hoitajaan ole kehittynyt. Lapsen kehitystä ei voida verrata suomalaisen perheessä kasvaneen lapsen kehitykseen. "

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288598200969.html Äiti kertoo tarinan siitä, mistä ei ole tapana puhua ääneen: kun adoptiovanhemmuus onkin liian rankkaa. Ensin hajosi perhe, lopulta lapsi otettiin huostaan.

Ulkomailta Suomeen saapuvat adoptiolapset ovat aikaisempaa vanhempia ja erityistarpeisuutensa vuoksi usein entistä haasteellisempia. Mitä vanhemmasta lapsesta on kyse, sitä suuremmat vaatimukset asetetaan lapseksiottajalle. Ottolapsineuvonnassa onkin syytä kiinnittää erityisen tarkkaan huomiota hakijoiden voimavaroihin toimia ulkomailta adoptoidun lapsen vanhempina.

Ulkomailta adoptoidut lapset ovat aina jossain määrin erityistarpeisia. Lapsilla on taustallaan useita erokokemuksia. Lapsi on tavallisesti joutunut vaihtamaan olinpaikkaa useaan kertaan ennen tuloaan ottovanhempien luo ja häntä hoitaneet henkilöt ovat samassakin hoitopaikassa voineet vaihtua usein. Hänellä saattaa olla muistoja pelottavista tilanteista ja yksinjäämisen kauhusta. Ulkomailta adoptoitavat lapset ovat usein aliravittuja, sairaita tai muutoin hoidon puutteesta kärsineitä, mistä syystä heillä on usein fyysisen ja psyykkisen kehityksen viiveitä. Kiintymyssuhteen muodostumisen ongelmat, koettu turvattomuus ja suuret elämänmuutokset vaikuttavat läpi kehityksen ja muovaavat lapsen käytöstä halki elämän. Esimerkiksi turvattomuuden tunne, epävarmuus, levottomuus, alhainen itsetunto ja kontaktivaikeudet ovat ongelmia, joista lapsi saattaa kärsiä eri kehitysvaiheissa. Adoptoitu voi joutua rakentamaan omaa identiteettiään läpi koko elämänsä. Adoptiolapsi tarvitsee vähintään koko lapsuus- ja nuoruusiän ajan vanhemmiltaan erityisen paljon tukea ja huomiota tavanomaisen hoito- ja kasvatustyön lisäksi.

Onkin tärkeää, että hakijoilla on realistiset odotukset adoptiolapsen erityistarpeista ja siitä, kuinka merkittävästi hän voi tarvita vanhemmilta erityistä tukea ja huomiota tavanomaisen hoito- ja kasvatustyön lisäksi. Traumatisoituneen ja kiintymyssuhteissaan häiriintyneen lapsen käytös voi herättää adoptiovanhemmissa yllättäviä reaktioita ja tuntemuksia, joita vanhempi ei ole joutunut siihen mennessä käsittelemään.

Mikäli kotiselvityksessä on korostettu hakijoiden toivetta terveestä tai mahdollisimman terveestä lapsesta, on lautakunta pyytänyt asiasta lisäselvitystä. On tärkeää, että kotiselvitykseen tulee kirjattua, että hakijoille on edellä esitetyin tavoin selitetty, mitä tarkoittaa adoptiolapsen erityisyys. Lisäksi kotiselvityksestä tulee ilmetä se, kuinka hakijat tämän ymmärtävät.

VALVIRA http://www.valvira.fi/luvat/adoptio/lautakunnan_ohjeistuksia

Eli et tunne yhtään adoptioperhettä tai oikeasti tiedä mitään. Kunhan annat netin laulaa sosiaalipornohurmiossa.

Minulla on suvussa yksi kotimaasta adoptoitu ja yksi ulkomailta adoptoitu lapsi, jälkimmäisellä ongelmia sekä kasvussa että kehityksessä.

No minulla on jo lasteni luokilla noin 10 a-lasta. Kaikki luokan parhaimmistoa. Sen lisäksi tunnen kymmeniä a-perheitä. Ei ole ongelmia. 

Ja ihan tiedoksi, että pela on vain yksi palvelunantajista ja näistä nyt Suomessa oikeasti elävistä a-lapsistatuli ennen vuotta 2008.  Hyvin pieninä mm. Kiinasta, Kolumbiasta, Thaimaasta, Etelä-Afrikasta.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 00:05"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2014 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:54"]

Provo? Kotimaisessa adoptiossa hakijoita on paljon enemmän kuin lapsia ja teidän takia kukaan lapsi ei jää ilman kotia.

[/quote]

Ei tietenkään jää ilman kotia, vaan kyse on siitä lapsesta jota me odotimme ja joka oli meille jo olemassa. Tottakai se lapsi saa kodin, mutta kukaan ei tiedä minkälaisen ja milloin.

ap.

[/quote]

Ei, ei ole olemassa lasta juuri teitä varten. Ellei ole köynyt niin, että että adoptio-oikeutenne on jostain syystä peruttu viime metreillä. Se taas tarkoittaa että jotain mätää on ollut ja pahasti.

[/quote]

Kyllä vaan oli "mätää" jos noin haluat sanoa. Eli minun alkanut raskauteni, jonka vuoksi hakemus on jäissä 2 vuotta ja tuo lapsi menee toiselle perheelle.

ap.

[/quote]

Tämän takia suositellaan käytettäväksi ehkäisyä adoptioprosessin aikana. Olen itsekin adoptioprosessissa ja en tällä hetkellä käytä ehkäisyä. Olen kyllä päättänyt että ehkäisy alkaa kun lupa on taskussa. Jos tulen raskaaksi saan suurella varmuudella keskenmenon, joten joutuisin kärsimään kahden lapsen menetyksestä.

Miksi ap:n muka pitäisi saada myös suomalainen adoptiolapsi, kun hänelle on tulossa nyt oma vauva? Kyllä sille suomalaislapselle löytyy nopeasti koti suomalaisen lapsettoman pariskunnan luota, eikä lapsiraukka joudu kilpailemaan suosiosta sen biologisen lapsen kanssa. Kai ap tajuaa, että sukulaisetkin tulisivat aina pitämään sitä adoptiolasta toisen luokan perheenjäsenenä. Lapsi jäisi täysin varjoon, kun uudelle tulokkaalle puuhattaisiin nimenantajaisia/ristiäisiä ja isovanhemmat loistaisivat.

hei sinä yksi - se, että sun adoptiolapsilla tai tuttujen adoptiolapsilla ei ole onglemia, ei vielä tarkoita, etteikö niitä monilla voi olla. Itsellä on muutama (bio) erityislapsi. Toisen erityisyydestä ei koulukavereiden vanhemmista tiedä ollenkaan, eikä kavereistakaan, koska ne rankat haasteet näkyy vain kotona/ lähipiirissä- Toisen erityisyyden saattaa joku huomata, mutta ei kunnolla, ellei itse ole paljon tekemisissä hänen kanssaan tai jos en kerro siitä ja miksi kaikilla katoilta julistaisin. Eli niissä kymmenissä adoptioperheissä saattaa olla paljonkin haasteita, joista et tiedä ollenkaan. Varsinkin adoptiovanhempien on erittäin vaikea puhua niistä, koska se koetaan usein epäonnistumisena - kun ei saisi edes oikein myöntää, että on väsynyt vaan pitää olla supervanhempi ja aina niin kiitollinen siitä, että on saanut lapsen. Tunnen vain muutaman perheen, joissa on adoptiolapsia. Yhdessä Afrikasta kaksi lasta, terveydellisiä haasteita molemmilla, toisella puheentuoton kanssa myös. Yksi lapsi aasiasta, adoptoitu vauvana, ei tietääkseni ongelmia. Yksi suomalainen adoptoitu noin 5-vuotiaana, ei ongelmia tietääkseni. Yksi sijaislapsi adoptoitu vanhempana, tullut perheeseen 3-4 - vuotiaana, paljon kaikenlaisia psyykkisiä ongelmia. 

Jokainen voi järjellä ajatella, että vaikka on kuinka rakastavat adoptiovanhemmat, jo se, että on joku hylännyt, on rankka kokemus lapselle, toiset selviää siitä paremmin, toiset huonommin, toiset oireilee aikaisemmin, toiset vasta keski-iässä..., vaikka olisi vauvana adoptoitu, riippuen milloin adoptiostaan saa tietää. Puhumattakaan muista kokemuksista...

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 23:54"]Adoptiolapsi ei ole oma lapsi kuin nimellisesti, oma lapsi synnytetään ja on saanut alkunsa omista sukusoluista.

Mieheni on myös adoptiolapsi ja adoptioisä on se oikea isä

[/quote]

Minut on adoptoitu ja kyllä äitini on äitini muutenkin kuin nimellisesti. Hän on kasvattanut minut ja opettanut minulle oikean ja väärän. Sillä ei ole mitään merkitystä että hän ei ole minua synnyttänyt, kun on kasvattanut omanaan.

Jos sinun maailmasi on näin musta-valkoinen niin säälin sinua.

[/quote]

Surut on surtava, oli niiden syy mikä hyvänsä. Onnea perheenlisäyksestä! Meidän kotimaasta adoptoitu lapsemme oli yli sen 4 kk meille tullessaan, ja hyvin on silti mennyt.

Eikun siis yli sen 2 kk (edellinen).