Lue keskustelun säännöt.
Haluatko antaa elämäsi Jeesukselle nyt ja tässä?
05.01.2014 |
Jeesus Kristus kuoli sinun syntiesi edestä, hän rakastaa sinua. Tiesitkö?
Kommentit (34)
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 05:32"]
Rukoilin asian puolesta. Siunausta sinulle
-ohis uskova
[/quote]
Kiitos, siunausta sinullekin :)
-19
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhuh, usko menee, kun hetken ajattelee, kuinka paljon kärsimystä köyhissä maissa on ja ei siinä paljoa rukoilut auta. Ja jos auttaski, niin empä kyllä kehtaisi rukoilla omille "first world probleemeilleni"...
Olen rukoillut, että kuuntele minua ja auta. Välillä olen varma, että kuuntelee ja auttaakin, välillä ajattelen, että on unohtanut minut tänne yksin.
En vain tiedä, miten olla uskovainen ja mistä tiedän, että kuuntelee minuakin. Olen rukoillut ikäni ja odottanut, että tulee joku tunne tai rauha. Mutta ahdistus iskee aina joskus ihan samalla tavalla.
Oikeastaan kadehdin niitä, jotka sanoo, että yhtäkkiä tuli rauha ja pystyi jättämään huolet Jeesuksen kannettaviksi. Minä en sitä ole kokenut ja sydämeni joskus tuntuu, ettei kestä kaikkea sitä huolta, mitä minulla on.
Kiitos kuitenkin aloitukesta. Aion edelleen jatkaa rukoilemista, vaikka en oikein edes käsitä näitä uskon juttuja kunnolla, koska alan aina miettimään liikaa, että miten niin ainoa poika ja miten niin kärsi meidän puolesta ja koko homma tuntuu ihan käsittämättömältä.
En tiedä, liekö minussa joku vikana, kun ei tule mitään ymmärrystä ja tulta ja leimausta, eikä muutakaan. Ei laskeudu rauhaa, eikä puristus mene pois, vaikka rukoilee, että auta minua.
Sitten on pakko rukoillessa tunnustaa sekin, että syntiä kai sitä tässä nytkin tekee, kun on niin itsekäs ihminen, että yrittää rukoilemalla päästä kuin koira veräjästä ja saada ns. lottovoiton, että rukoilemalla pääsisi helpommalla. Siihen se sitten lopahtaakin, kun mietin, että olen minä itsekäs ja syntinen ihminen, kun yritän saada itselleni etuja rukoilemalla.
Mutta siunausi ja auttaisi edes niitä minun rakkaita ihmisiä, jos itse olen liian itsekäs, kun rukoilen itselleni apua.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:14"]
Olen rukoillut, että kuuntele minua ja auta. Välillä olen varma, että kuuntelee ja auttaakin, välillä ajattelen, että on unohtanut minut tänne yksin.
En vain tiedä, miten olla uskovainen ja mistä tiedän, että kuuntelee minuakin. Olen rukoillut ikäni ja odottanut, että tulee joku tunne tai rauha. Mutta ahdistus iskee aina joskus ihan samalla tavalla.
Oikeastaan kadehdin niitä, jotka sanoo, että yhtäkkiä tuli rauha ja pystyi jättämään huolet Jeesuksen kannettaviksi. Minä en sitä ole kokenut ja sydämeni joskus tuntuu, ettei kestä kaikkea sitä huolta, mitä minulla on.
Kiitos kuitenkin aloitukesta. Aion edelleen jatkaa rukoilemista, vaikka en oikein edes käsitä näitä uskon juttuja kunnolla, koska alan aina miettimään liikaa, että miten niin ainoa poika ja miten niin kärsi meidän puolesta ja koko homma tuntuu ihan käsittämättömältä.
En tiedä, liekö minussa joku vikana, kun ei tule mitään ymmärrystä ja tulta ja leimausta, eikä muutakaan. Ei laskeudu rauhaa, eikä puristus mene pois, vaikka rukoilee, että auta minua.
Sitten on pakko rukoillessa tunnustaa sekin, että syntiä kai sitä tässä nytkin tekee, kun on niin itsekäs ihminen, että yrittää rukoilemalla päästä kuin koira veräjästä ja saada ns. lottovoiton, että rukoilemalla pääsisi helpommalla. Siihen se sitten lopahtaakin, kun mietin, että olen minä itsekäs ja syntinen ihminen, kun yritän saada itselleni etuja rukoilemalla.
Mutta siunausi ja auttaisi edes niitä minun rakkaita ihmisiä, jos itse olen liian itsekäs, kun rukoilen itselleni apua.
[/quote]
Niin ja minua ahdistaa ajatus, että yhtäkkiä olisin joku uskis, joka nostaa itsensä yläpuolelle, että nytpä olen parempi ihminenl, kun olen uskovainen.
En minä silti olisi yhtään parempi ihminen ja aika paska olo olisi sitten siitä, että minä saisin jotain etuoikeuksia ja pääsisin jonnekin taivaaseen ja joku minua parempi ihminen ei.
Tämä on kyllä välillä vähän liian monimutkaista
Kyllä haluan. Voisitteko rukoilla minun puolestani:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en käsitä sitä syy yhteyttä, että MINÄ jotenkin pelastuisin vain siksi, että jotain muuta olentoa on KIDUTETTU joskus aikoja sitten. Koko uhrin ja uhraamisen käsite on minusta suoraan sanoen melkoista pahuutta, ja uskonto joka tuohon perustuu on vähän tuota ... eh... osaan kuvitella, miltä se jostain ei kristitystä ihmisestä kuulostaa. Tuosta on terve järki ja säädyllinen ajattelu todella kaukana.
Uskovainen pääsee taivaaseen ja saa tekemänsä synnit anteeksi siis siksi, että joku muu kidutettiin kuoliaaksi, ja hän itse vähän loppumetreillä päättää silleen joteskin katua sitä omaa huonosti elettyä elämäänsä ?
Jotenkin vähän tuntuu siltä, että tuskin se nyt ihan noin kuitenkaan menee. Jos jumala on tuollainen mielipuoli, haudatkaa minut unohdukseen ja limboon, ettei vahingossakaan tarvitse osallistua moiseen ikuiseen bakkanaaliin, ja siihen loputtomaan hänen ylistämiseensä siellä taivaassa. Se tyyppihän on ihan seinähullu. - Tottakai on, ihmisen rakentama omaksi kuvakseen vai miten päin se asia oikein taas menikään...
Ihmisen velvollisuus on mielestäni rakentaa se oma taivaansa tänne maan päälle ja omaan lähiympäristöönsä ihan nyt eläessään. Ihan vain olemalla säädyllinen ja hyvä ihminen, ja sillä siisti. Homma perustuu omaan järkeilyyn ja valintaan, eikä mihinkään uhkaukseen helvetistä ja kadotuksesta, tai jostain mielipuolisesta kidutuksella lunastamisesta. Mistä sikiää tämä omituinen ajatus siitä, ettei ihminen voi olla hyvä ja säädyllinen ilman jotain pelkoa jumalan rangaistuksesta ja tuomiosta ? Se rangaistus ja sen pelkoko on se syy siihen, miksi kristityt ovat niin hyviä muita kohtaan ?
Kuuntelevatko ja ajattelevatko uskovaiset koskaan noita omia puheitaan ?
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 06:41"]
Minä taas en käsitä sitä syy yhteyttä, että MINÄ jotenkin pelastuisin vain siksi, että jotain muuta olentoa on KIDUTETTU joskus aikoja sitten.
[/quote]
Moi! Hyvä kysymys tai pohdinta sinulla. RAKKAUS - jos se on pohjimmainen vastaus kysymykseesi, niin silloin koko kristinusko näyttäytyykin ihan uudessa valossa. Toivon vilpittömästi, että seuraava muutama ajatus selventäisi asiaa sinulle tai jollekin muulle:
Kristillisen ajattelun mukaan Jeesus Kristus on Jumala sellaisena, jonka ihminen voi ymmärtää. Eli Kristus kuvastaa täydellisesti sitä, millainen Isä Jumala on: "täynnä armoa ja totuutta" (Johanneksen evankeliumi, 1.luku), tai: "Jumala on RAKKAUS". Henkilökohtaisesti minusta tuntuu siltä, että uskallan luottaa ja uskoa tämänkaltaiseen Jumalaan.
Jos Jumala on Rakkaus ja "täynnä armoa", se merkitsee minulle sitä ratkaisevan tärkeää asiaa, että voin saada ns. syntini anteeksi ja pelastua. Voin vakuuttua Jumalan rakkaudesta, läsnäolosta ja hyvästä tahdosta minua kohtaan. Se on suorastaan käänteentekevä vastalääke siihen, että ilman armoa ja pelastusta minunkin kohtaloni olisi ns. kadotus vain sen takia, että olisin yrittänyt kantaa omilla harteillani laiminlyöntini, väärät tekoni ja syntini niin muita ihmisiä kuin Jumalaakin kohtaan. Mutta Kristus rakasti minua ja kantoikin kärsimisensä ja kuolemansa kautta minun, sinun ja koko ihmiskunnan syyllisyyden ja synnin "velan", jota emme pysty itse kantamaan tai hyvittämään: "Ihmisen omat voimat riittävät kyllä hyvin pitkälle, mutta eivät yhtään sen pidemmälle", on joku viisas sanonut realistisen ja rehellisen oloisesti.
Kristus kantoi meidän puolestamme kaikki ihmisten synnit ja vieläpä syntien seurauksen; tuomion ja yhteyden katkeamisen Jumalaan. Kristus teki näin RAKKAUTENSA takia ihmisiä, myös sinua, kohtaan! Tämä ajatus nousee toistuvasti ja selkeästi Raamatun kirjoituksista. Nyt onkin kyse siitä mikä on lopultakin tärkeintä, eli että tämä pelastus ja Jumalan rakkaus on mahdollista ottaa vastaan henkilökohtaisesti - vain sillä tavalla siitä voi tulla totta ja se voi "astua voimaan" kenen tahansa ihmisen kohdalla, joka sitä vaikka vain hapuillenkin kaipaa: http://vod-2.tv7.fi/vod2/pelastusrukous/pelastusrukous-002-w.MP4
http://www.healingrooms.fi/?sid=118
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin tämä on niin monimutkaista. Pitäisi osata hopottaa oikjea rukiuys. Lapsena opetettiin rukoilkemaan jumalaa janyt ainoa tie onkin jeesus. Miten tavallinen ihminen osaa rukoilla sitten oikein. Miksi sitten tuttuni uskovainen valehtelee, ettei juo viinaa ja siltiryyppää ja on vaimonhakkaaja ja on monesti uhannut lapsensakintappaa. Silti on täyttynyt pyhästä hengestä. Tämä on liianvaikeaa. Hän on tuhonnut monen elämän, silti on uskossa ja jumalan suojeluksessa. Kun itse paikkailen hänen jättämiään traumoja, ei jumala minua silti kuuntele,kun en osaa oikein rukoilla.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 08:37"]
Lapsena opetettiin rukoilkemaan jumalaa janyt ainoa tie onkin jeesus. Miten tavallinen ihminen osaa rukoilla sitten oikein.
[/quote] Joskus voi olla avuksi, jos kokeilee valmiita rukouksia - niistä voi saada hyviä ajatuksia ja aineksia omiin rukouksiin, kokeile vaikka tätä pientä videota, jossa on kaunis rukous: http://vod-2.tv7.fi/vod2/pelastusrukous/pelastusrukous-002-w.MP4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin Jumala loi kaiken, eli myös synnin/pahan. Kaikkitietävänä varmaan myös tiesi, että ihminen "lankeaisi syntiin". Sitten kun syntiin oli langettu, Hän Armollisesti uhrasi 1/3:n isestään itselleen, jotta me "saisimme syntimme anteeksi". Siis ensin luo itse kaikkitietävänä synnin, johon ihminen varmasti lankeaa, sitten tekopyhänä uhraa itsensä itselleen jotta me pelastuisimme, todella narsistista ja mielisairasta touhua... Mitäs uskiskset tähän sanotte? Pystyttekö perustellusti olemaan erimieltä?
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 10:01"]
Ensin Jumala loi kaiken, eli myös synnin/pahan. Kaikkitietävänä varmaan myös tiesi, että ihminen "lankeaisi syntiin". Sitten kun syntiin oli langettu, Hän Armollisesti uhrasi 1/3:n isestään itselleen, jotta me "saisimme syntimme anteeksi". Siis ensin luo itse kaikkitietävänä synnin, johon ihminen varmasti lankeaa, sitten tekopyhänä uhraa itsensä itselleen jotta me pelastuisimme, todella narsistista ja mielisairasta touhua... Mitäs uskiskset tähän sanotte? Pystyttekö perustellusti olemaan erimieltä?
[/quote]
Terve! Sanoisin sinulle, että vaikka nähtävästi tunnet joitakin kristillisen opin kohtia, niin olet (ethän loukkaannu) pahasti kompastunut kahteen asiaan:
Ensinnäkin inhimillisen eli rajoittuneen kielen Jumalaa koskeviin kuvausyrityksiin, joihin olet ilmeisesti vilpittömän ärsyyntynyt ja pettynyt. Mutta suuri ongelma on siinä, että kristillisen ajattelun mukaan (tällä kertaa Martti Lutherin mukaan) jumalallinen sanoma ja "aarre" on kätkettynä Raamatun inhimillisiin ilmaisuihin kuten jouluevankeliumissa Jeesus-lapsi oli käärittynä ihmisen kyhäämiin kapaloihin ja seimeen - näin Luther osuvasti vertasi. Ja kuitenkin se arvokkain sisältö - Jeesus, Jumalan rakkaus, anteeksianto ja pelastus sekä rajoja rikkova lähimmäisenrakkaus - on kyllä mahdollista löytää sieltä inhimillisten ja puutteellisten sanojen keskeltä.
Toiseksi mielestäni kompastut siihen, että käytät tervettä järkeä, mutta mahdollisesti unohdat toisen yhtä tärkeän: terveen nöyryyden :) EI siis ole kyse nöyristelystä tai kritiikittömyydestä, vaan siitä, että löytyisi tervettä nöyryyttä pitää mieli avoimena ja ymmärtää ja tunnustaa oman järjen rajallisuus. Sen sijaan nyt tuntuu, että asetat oman inhimillisen eli puutteellisen ja erehtymiseen kykenevän järkesi ylimmän arvioijan ja "tuomarin" asemaan Raamatun sisältöä ja kristinuskoa koskien. Kriittinen ajattelu on toki luovuttamattoman tärkeää, ja sen tuleekin paljastaa maailmamme ja elämämme hulluuksia tai outouksia! Siitä olen kanssasi 100% samaa mieltä. Mutta jos mainittu terve nöyryys unohtuu ns. perimmäisiä kysymyksiä ja jumalakysymystä lähestyttäessä, niin silloin järjen korostus saattaa pitää sisällään salatun ylpeyden, joka tiedostamattomasti ei tahdokaan olla "terveesti nöyrä" ja avautua Jumalan mahdollisuudelle. En sano, että näin on välttämättä sinun tilanteessasi, vaikka hieman siltä vaikuttikin. Jos RAKKAUS sen sijaan olisikin ns. tulkinta-avain kristinuskoon ja kaikkeen siihen, mihin kirjoitit ymmärtääkseni ärtyneesi tai pettyneesi, niin ehkä kuva onkin kokonaan uudenlainen:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos Jumala näkee hiuksenkin tippuvan päästä, niin en ihan niele noita valmiita rukouksia.
Ei se mielestäni mene näin, että joku ihminen on luonut korulausein tehtyn rukouksen, missä on mainittu kaikki ne oikeat sanat: kaikkitietävä, nöyryys, herra, ylistys jne..
Jos Jumala silti näkee sydämeen, että kunhan vain olen löytänyt hienon hopotuksen, millä luulisin saavan Jumalan kuuntelemaan minua, kun olen nöyrä ja ihana ja hopotan ja hopotan...
Eikö Jumalan pitäisi kuunnella sitä pientä kiusattua lasta, joka valvoo yöllä ja miettii, että uskaltaako mennä huomenna kouluun. Vaikka hän ei osaa hopottaa sitä "kaikkivaltias, nöyriä, syntisiä, luoja ja herra ja syvästi kunnioitan ja nöyrryn edessäsi"
Uskon, mutta minua silti tökkii tämä ulkoaopittujen, ihmisten runoilemien rukousten hopottaminen ulkoa ja kiireessä.
No kuoleman jälkeen sen tiedän, olisiko minun pitänyt tähän kuorolauluun alkaa, vai riittikö se,että kiitin metsän pimeydessä omin sanoin, vai olisinko tulostanut rukouksen ja hopottaisin sitä ulkolukua uudestaan ja uudestaan.
Kaikkien näiden ajatusten vuoksi en voi kuulua edes kirkkoon, koska en vain ole sopeutunut ajatukseen, että taivaaseen pääsee sillä, että käyn kerran viikossa kirkossa esiintymässä ja ehtoollisella, että kaikki varmaan huomaa. Esim eräs ystäväni, joka ei edes mieti uskonasioita, on toiminut kuitenkin aina seurakunnan hommissa ja käy ehtoollisella ja juoksuttaa lapsiaan ehtoollisella, Mutta ei taatusti usko yhtään mihinkään.
En vain ole halunnut alkaa tähän. Olen uhmakas ja en osaa nöyrtyä. Jos Jumala ei ota minua vastaan metsän pimeydessä yksinäisyydessä kun rukoilen omin sanoin, olen sitten väärällä tiellä ja kuoleman jälkeen saan sen kuulla, että vikaan meni. Että olisi pitänyt alistua ja mennä kirkkoon ja hopottaa ja hopottaa ja sitten voi mennä kirkkokahveille haukkumaan kaikki naapurit
Ap, uskotko tosissasi tuohon höpinään? Ilman uskontoa on hyvä elää!!!
[quote author="Vierailija" time="05.01.2014 klo 05:13"]
Mä oon jo antanut elämäni Jeesukselle, mutta mun puolesta voi uskovaiset rukoilla että Jeesus parantais mun astman. Ei oo vielä parantanut, vaikka on paljon rukoiltu.
[/quote]
Rukoilin asian puolesta. Siunausta sinulle
-ohis uskova