Vanhat isovanhemmat syntyvälle lapselle ja anopin asenne?

Olen 25-vuotias ja odotan esikoistani. Miehen vanhemmat on 70-vuotiaita ja saavat nyt siis ensimmäisen lapsenlapsensa.

Mietityttää joskus että mitenhän sitten kun lapsi kasvaa, jos haluaa kuitenkin isovanhempien olevan lapsen elämässä? Tietysti nuorikin voi sairastua ja vanhempi ihminen taas voi olla hyvässä kunnossa, paljon paremmassa kuin monet nuoret joten eihän se aina ikää katso.

Sekin mietityttää, kun anoppi on haaveillut ja toivonut lapsenlapsia jo vuosia ja nyt sitten voivottelee että "nytkö viimein" ja "kunpa eläisin vielä kun se syntyy". Aloimme yrittämään lasta jo 2 vuotta sitten, mutta sitä anoppi ei tiedä.

Onko siis syy todellakin minussa tähän ja siinä 2 vuoden yrityksessä, että hän pelkää ettei ole enää elossakaan, kun lapsi syntyy? Minäkö otan tämmöisestä vastuun 25-vuotiaana? Jotenkin tuntuu, että ettei se vika olisi vaan jossain muualla.