Lue keskustelun säännöt.
Lapset käyttäytyvät aina vaan huonommin
Huolestunut ope
11.10.2020 |
Myös oppimistulokset koulussa laskevat koko ajan. Mihin tämä Suomi on menossa?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian olen huomannut muuttuneen 23 vuoden aikana. Työskentelen vahtimestarina n. 500 oppilaan koulussa ja vielä 15+ vuotta sitten kun tehtiin koiruuksia, niin aikuisen tullessa paikalle lähdettiin karkuun. Toisin sanoen ymmärrettiin edes hieman hävetä ja pelättiin seurauksia vanhemmille kertomisesta.
Nykyisin on samat koiruudet, mutta oppilaat eivät enää välitä seurauksista. He vain katsovat suoraan silmiin nauraen. Ilmeisesti vanhemmat eivät enää anna rangaistuksia huonosta käytöksestä?
Tämä on se kaikista näkyvin muutos aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Aikuisen paikalle saapuminen ei enää pysäytä tilannetta, vaan saattaa jopa kiihdyttää sitä entisestään. Tällaista uhoamista, suunsoittamista ja täydellistä välinpitämättömyyttä ei ole ollut aikaisemmin.
Rangaistukset on poistettu sekä kouluista että useimmista kodeista.
Nykyään uskotaan positiiviseen sanoitukseen lasten käytöksen ohjaajana. Rangaistusten katsotaan synnyttävän vain traumoja, katkeruutta ja silmänpalvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat ulkoistaneet kasvatustyön viranomaisille.
Kasvatustyöhön tarvitaan useita aikuisia. Eivät vanhemmat riitä. Ennen kasvattajina toimivat muut sukulaiset ja naapurusto. Monesti myös talonmies. Ja lapselle on syytä opettaa omavastuuta jo pienestä. Jos perseilee, niin siiitä tulee seurauksia. Ei niin, että lapsi perseilee ja se laitetaan vanhempien syyksi, lapset eivät ole kauko-ohjattavissa vaan saavat tyhmiä ajatuksia ihan itse. Aikuisen tehtävä ei ole makeilla, tuoda herkkuja ja lahjoja ja olla kiva kaveri. Muut sukulaiset ja kummit ottivat ennen vakavasti toistenkin lapset, ojensivat ja neuvoivat tarvittaessa. Nykyään näyttää siltä, että lapset pitäisi ensin kasvattaa kotona tyhjiössä, ilman kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa ja sitten heidät voi vasta tuoda "ihmisten ilmoille" täydellisesti nitistettyinä lampaina, joilla ei ole omaa persoonallisuutta ollenkaan.
Kodit sysää vastuun kouluille, vaikka ensisijainen kasvatusvastuu on aina VANHEMMILLA!
Ei kouluilla, ei päiväkodeilla, vaan vanhemmilla.
Varhaiskasvatuksen työntekijät antavat palautetta vanhemmille heidän lastensa huonosta käytöksestä ihan syystä. Ja se syy on, että vastuu lapsesta on vanhemmilla.
Joten seuraavan kerran, kun saat kuulla että Nico-Petteri oli tuhmana päikyssä, älä nakkele niskojasi ja huokaile kyllästyneenä, vaan ala kasvattaa lastasi.
Päiväkodit kasvattaa lapsia toki myös, mutta jos kodeissa on eri linja, ei se auta.
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian olen huomannut muuttuneen 23 vuoden aikana. Työskentelen vahtimestarina n. 500 oppilaan koulussa ja vielä 15+ vuotta sitten kun tehtiin koiruuksia, niin aikuisen tullessa paikalle lähdettiin karkuun. Toisin sanoen ymmärrettiin edes hieman hävetä ja pelättiin seurauksia vanhemmille kertomisesta.
Nykyisin on samat koiruudet, mutta oppilaat eivät enää välitä seurauksista. He vain katsovat suoraan silmiin nauraen. Ilmeisesti vanhemmat eivät enää anna rangaistuksia huonosta käytöksestä?
Vanhemmatko siellä koulussa kasvattavat? Mitä tekee koulun monipäinen, hyvin koulutettu henkilökunta? Taivastelee ja katsoo vierestä? Eikös ennen vahtimestarilla ollut runsain mitoin auktoriteettia? Mihin se on hävinnyt? Koulussa on opettajia, kouluavustajia, siivojat ja keittiöhenkilöt erikseen, vahtimestari ja remppaporukka jne. Jotenkin sitä luulisi, että tuollaisessa ympäristössä ne lapset saisivat yllin kyllin kasvatusta ja opastusta. Rehtori, joka viime kädessä pitäisi olla ylin auktoriteetti koulussa. Yliopistokoulutus on pakollinen opettajille ja rehtorille, mikä siinä on, ettei silti osata alkeellistakaan kurinpitoa? Ja sä mariset vanhemmista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä on aina sanottu. Aina on myös ollut niin, että se on se tietty porukka, joka ei osaa käyttäytyä ja loput on tavallisia.
Kyllä lasten käytöshäiriöt on lisääntyneet yleisestikin, ei ole enää vain se tietty porukka
Tämä on totta.
Lastenpsykiatrian puolelta on tullut viestiä, että nykyään entistä useampi lapsi saa jonkun diagnoosin ja tarvitsee tukea koulunkäyntiin.
Oma lapsi sai 13-vuotiaana autismi-diagnoosin. Hän alkoi oireilemaan uudessa hienossa avoimessa oppimisympäristössä. Ahdistui, masentui, sai lähes päivittäin päänsärkyä, uupui pahasti ja lopulta ei pystynyt menemään kouluun.
Hän on autismin kirjon lievässä päässä. Perinteisessä koulussa ihan tavallinen hyvin menestyvät koululainen. Aistiherkkänä vaan ei kestä avointa, meluistaa, rauhatonta oppimisympäristöä, jossa tilanteet vaihtuvat ennakoimattomasti.
Meidän kympin pojasta tuli sairaalakoulun oppilas, joka pystyy käymään koulussa vain pari tuntia päivässä. Olen saanut kuulla että hän ei ole ainoa. Vertaistukea muista vanhemmista löytyy paljon. Moni on siirtänyt lapsensa yksityiskouluun tai ottanut kotiopetukseen. Osa lapsista on päätynyt sairalakouluun tai johonkin muuhun erityistä tukea tarjoavaan kouluun.
Jatko-opinnot huolettavat. Avoin oppimisympäristö rikkoi lapsen niin huolellisesti että en tiedä miten hän siitä enää toipuu.
Vanhassa järjestelmässä hänen kaltaisensa pärjäsivät hyvin. Opiskelivat opintonsa hyvällä menestyksellä ja menivät töihin. Niin tein itsekin, ja samat autismin piirteet minulta löytyy kuin lapseltani. Niistä piirteistä ei vaan ole ollut haittaa, sillä koskaan ei ole ollut pakko sopeutua rauhattomaan ympäristöön. Aina on löytynyt rauhallinen paikka ja koulussa oikein vaadittiin hiljaisuutta.
On aika erikoista, että päättäjät eivät ole lainkaan huolestuneita siitä, että koulussa hyvin menestyneitä lapsia tippuu nyt pois peruskoulusta kun eivät pysty enää käymään koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitte olleet koulumaailmassa 70-90-luvuilla. Kaikki tappelivat, ja opettajat myös kiusasivat oppilaita. t: opettajan lapsi
Kävin peruskoulun 1980-90-luvuilla ja ei ainakaan niissä kouluissa kaikki tapelleet ja opettajatkaan eivät kiusanneet oppilaita. Liekö sitten ollut harvinainen tuollainen koulu mitä kävin, satoja oppilaita kuitenkin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian olen huomannut muuttuneen 23 vuoden aikana. Työskentelen vahtimestarina n. 500 oppilaan koulussa ja vielä 15+ vuotta sitten kun tehtiin koiruuksia, niin aikuisen tullessa paikalle lähdettiin karkuun. Toisin sanoen ymmärrettiin edes hieman hävetä ja pelättiin seurauksia vanhemmille kertomisesta.
Nykyisin on samat koiruudet, mutta oppilaat eivät enää välitä seurauksista. He vain katsovat suoraan silmiin nauraen. Ilmeisesti vanhemmat eivät enää anna rangaistuksia huonosta käytöksestä?
Tämä on se kaikista näkyvin muutos aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna. Aikuisen paikalle saapuminen ei enää pysäytä tilannetta, vaan saattaa jopa kiihdyttää sitä entisestään. Tällaista uhoamista, suunsoittamista ja täydellistä välinpitämättömyyttä ei ole ollut aikaisemmin.
Rangaistukset on poistettu sekä kouluista että useimmista kodeista.
Nykyään uskotaan positiiviseen sanoitukseen lasten käytöksen ohjaajana. Rangaistusten katsotaan synnyttävän vain traumoja, katkeruutta ja silmänpalvontaa.
Mitä tarkoittaa "positiivinen sanoitus"? Kurittomat penskat laitetaan sanoittamaan jotain gospel-lauluja tjsp?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte olleet koulumaailmassa 70-90-luvuilla. Kaikki tappelivat, ja opettajat myös kiusasivat oppilaita. t: opettajan lapsi
Hei, tai 50-60-luvulla. Silloin poltettiin tupakkaa jo 12v koulun pihalla, eikä sitä kukaan ihmetellyt. Ja jonkinlaista kiljua juotiin.
Ja tätä lasten ja nuorten paheksuntaa on ollut jokaisella vuosikymmenellä, eikä ole tämän päivän ilmiö, päinvastoin kaikki tutkimukset ja tilastot kertovat 2000-luvun lapset ja nuoret käyttäytyvän paremmin, samoin menestyvät koulussa, jopa 10v puhuu useampaa kieltä, kuin aiksisemmat sukupolvet.
Tässä faktat
Ei se neuroottinen pelin hakkaaminen kasvata oikeaa englannin kielen taitoa. Nuorten erikoisairaanhoito psykiatrian puolella on tukossa ja jonot pitkiä. Huumeet ovat arkipäivää jo alle 15 vuotiailla. On ihan turha lässyttää, ettei ongelmia ole tai ennen oli huonommin. Mutta pääasia on, että paperilla asiat on hyvin ja poliitikot voi pestä kätensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus olisi kai hyvä tehdä lapsille sellainen kyselytytkimus, että mitä näistä perusasioista teille on kotona opetettu. Toivottavasti ei mene hämmentyneeksi pään raapimiseksi. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin tässä miettimään paria asiaa.... Kun seuraan esim. kissaemoa pentujensa kanssa, niin kyllä emo ärähtää pennuille, jos ne käyttäytyvät häiritsevästi. Miten muka lapset, jotka käyttäytyvät huonosti, eroavat noista kissan pennuista? Miksi heidän käytöstä ei saa korjata ja tehdä selväksi, että noin ei käyttäydytä?
Ja samaten, kun koirille opetetaan uusia asioita, nykyään käytetään palkkio-ohjausta eli vain oikein suoritetusta tehtävästä palkitaan ja väärin käyttäytyminen jätetään huomiotta.
En osaa ehkä oikein muotoilla noita esimerkkejäni, mutta minusta tämä lasten nykykasvatus on sekoittanut kaksi asiaa. Neuvottelut ja palkinnot eli ohjaus ok silloin, kun lapsi opettelee uutta, mutta yleinen huono käyttäytyminen on rangaistuksen paikka. Ja se peruskäyttäytyminen on opittava jo kotona. Koulussa taas tulee tuo uusien asioiden opettelu.
Jäin tässä miettimään paria asiaa.... Kun seuraan esim. kissaemoa pentujensa kanssa, niin kyllä emo ärähtää pennuille, jos ne käyttäytyvät häiritsevästi. Miten muka lapset, jotka käyttäytyvät huonosti, eroavat noista kissan pennuista? Miksi heidän käytöstä ei saa korjata ja tehdä selväksi, että noin ei käyttäydytä?
Ja samaten, kun koirille opetetaan uusia asioita, nykyään käytetään palkkio-ohjausta eli vain oikein suoritetusta tehtävästä palkitaan ja väärin käyttäytyminen jätetään huomiotta.
En osaa ehkä oikein muotoilla noita esimerkkejäni, mutta minusta tämä lasten nykykasvatus on sekoittanut kaksi asiaa. Neuvottelut ja palkinnot eli ohjaus ok silloin, kun lapsi opettelee uutta, mutta yleinen huono käyttäytyminen on rangaistuksen paikka. Ja se peruskäyttäytyminen on opittava jo kotona. Koulussa taas tulee tuo uusien asioiden opettelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koulussa oli sata lasta, nyt siellä on 1 200.
Ei ole enää turvallsiia aikuiisia, koulun keittäjätkin on tukityöllistettyjä pastan lämmittäjiä.
Kaikki lähipalvelut on poissa, ihmiset elävät turvatonta, toivotonta elämää.
Tämä on tosi surullista. Koulutuksesta ei pitäisi säästää, sillä silloin katkotaan myös tulevaisuuden menestykseltä siivet.
Omat lapset on yksityisessä koulussa, jossa pienet ryhmät, oikeat koululuokat ja pulpetit. Minusta yksityiskoulujen olemassaoloa ei pitäisi vaikeuttaa, vaan helpottaa. Pitäisi olla vaihtoehtoja suurille massakouluille teknologiahäröilyineen ja avoimine oppimisympäristöineen.
Kyllä lapset oppivat teknologiaa käyttämään aikanaan, ilman että opettaja korvataan jo ekalla luokalla tabletilla.
Yksityiskouluissa on se ongelma, että se eriarvoista lapset. Eli hyvä koulutus riippuu vanhempien varallisuudesta.
Totta, mutta pitäisi kuitenkin olla vaihtoehtoja. Ja jos julkiset koulut huomaavat, että vanhemmat äänestävät jaloillaan, voisi sinnekin puolelle tulla vähän järkeä päähän.
Vierailija kirjoitti:
Jäin tässä miettimään paria asiaa.... Kun seuraan esim. kissaemoa pentujensa kanssa, niin kyllä emo ärähtää pennuille, jos ne käyttäytyvät häiritsevästi. Miten muka lapset, jotka käyttäytyvät huonosti, eroavat noista kissan pennuista? Miksi heidän käytöstä ei saa korjata ja tehdä selväksi, että noin ei käyttäydytä?
Ja samaten, kun koirille opetetaan uusia asioita, nykyään käytetään palkkio-ohjausta eli vain oikein suoritetusta tehtävästä palkitaan ja väärin käyttäytyminen jätetään huomiotta.
En osaa ehkä oikein muotoilla noita esimerkkejäni, mutta minusta tämä lasten nykykasvatus on sekoittanut kaksi asiaa. Neuvottelut ja palkinnot eli ohjaus ok silloin, kun lapsi opettelee uutta, mutta yleinen huono käyttäytyminen on rangaistuksen paikka. Ja se peruskäyttäytyminen on opittava jo kotona. Koulussa taas tulee tuo uusien asioiden opettelu.
Kissaemolla ei ole sanoja, joilla se voisi selittää pennuille, että nyt en pysty keskittymään kun käyttäydytte noin. Siksi kissaemo vain sähähtelee.
Vapaa tai lapsentahtinen kasvatus ja se loputon ymmärtäminen. Mennään lapsen tasolle ja selitetään miljoona kertaa, että kyllä varmasti harmittaa, kun et saa nyt perunoiden ja kastikkeen sijasta syödä jäätelöä ja kinuskikastiketta. Rangaista ei tietenkään saa, eikä amattilaistenkaan mielestä koulussa tapahtuneesta asiasta (lapsi varmastaa isältä rahaa ja poistuu kesken koulupäivän karkkia ostamaan) saa rangaista enää kotona, kun silloin lapselle tulee paha mieli ja kyseessä on mielivaltainen tuplarangaistus. Uskotaan sumeasti lasta, vaikka esimerkiksi tiedossa olisi, että läksyjä tulee maanantaista perjantaihin aina ja vaikka kotiin saataisiinkin läksyasioissa perhetyöntekijä auttamaan niin, "ei kuulema ole tullut mitään läksyjä", koskaan ja milloinkaan koko kouluvuonna ja samalle lapselle tulee tietenkin niin paha mieli, kun muut saavat vaikka tarran siitä yhdestä tehtävästä ja se samainen lapsi ei saanut, kun ei ollut tehtäviä tehnyt. Äidille kanssa. Eikö opettaja voisi myös keksiä palkintosysteemin rinnakaisluokan oppilaalle, kun motivaatiota lukemiseen ei ole. Kun on painittu ongelmien kanssa pitkään ja hartaasti ja saadaan lapselle paikka erityisluokalta, jotka ovat kiven alla, mitä tekevät vanhemmat? Vaihtavat taas kerran koulua, jossa ongelmat alkavat alusta, koska paperit eivät siirry koulusta toiseen, koska ansaitsevathan kaikki lapset aina ja ikuisesti uuden puhtaan alun. Asenne aika monessa kotona on myös, että koulu ja opettaja ovat mätiä, eivätkä opettajat mitään tiedä ja osaa. On kai sanomattakin selvää, että lähtökohdat hedelmälliselle yhteistyölle oppilaan ja kodin kanssa ovat jo valmiiksi olemassa. Vastaus on "en mä haluu", "en mä viitti", "en mä jaksa". Lapsi itkee ja raivoaa, kun häviää lautapelissä ja vanhempien mukaan johtuu vain siitä, että MUILLE oppilaille on hankala noudattaa sääntöjä ja heidän lapsensa turhautuu, kun MUUT eivät ole vielä oppineet pelaamaan ilmeisesti kyseisen oppilaan säännöillä. Oppilas pomottaa ja vaatii muita tekemään juuri niin kuin tahtoo, muuten nyrkki heiluu, no vanhempien mielestä kyse on siitä, että heidän lapsensa on ilmiselvää johtajan aineista ja hänestä voi tulla vaikka presidentti. Kokeista tulee huonoja numeroita? Ope ei tietenkään osaa opettaa. On nykyajan opettajana sitten hauskaa. Onneksi on edes pitkät lomat.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä positiivista pefagogiikkaa, päiväkodissakin pitää kaikki sanoa lapselle läsyttäen, eikä mistään saa suuttua ja korottaa ääntään, kun pitää jättää huono käytös huomiotta ja vain kehua hyvästä käytöksestä. Ei ole lapselle riittävän selkeää, mutta mitäpä siitä, kunhan ei lapsi pahoita mieltään.
No älä. Meidän lapsen lastentarhanope pyyteli yksi päivä kovasti minulta anteeksi käytöstään, kun vajaa 2-vuotias taaperoni oli tiputtanut toisen taaperon omalta merkityltä tuoliltaan vetämällä paidan rinnuksista. Hän oli tilannetta säikähtänyt ja huutanut siinä vaiheessa kovalla äänellä, että "EI". Kuulema heillä ei ole tapana lapsille huutaa ja oli jälkikäteen taaperolle selittänyt miksi oli niin tehnyt ja tämä kuulema itselleni tiedoksi. Öh? Kyllä meilläkin huudetaan eitä jos oikeasti on joku vahinko sattumassa, jossa joko voi sattua taaperoa tai jotain toista (taapero vaikka jouksee autotielle, silloin huudetaan EI kovaa ja korkealta). Ei tullut mieleenkään, että siinä tilanteessa olisi aikaa neuvotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni valtavan suuri koulu on paljon parempi kuin oma maalaiskouluni 80-luvulla.
Tunnetaitoja opetetaan päiväkodissa pienestä pitäen, kiusaamiseen puututaan.
Lapset ovat suvaitsevaisia ( eri kansalaisuudet, kulttuurit, seks. suuntautumiset, vammat, ulkonäkö jne.) Opettajat on hyvin koulutettuja. Lapset ovat tietoisia maapallon tilasta, ja ovat hyvin vihreitä.
Ihan eri meno, tosin on kovia arvoja edelleen, joissakin perheissä yrittää pintaan p e rsut, r a sismi, materialismi.
Tarviiko päiväkoti-ikäinen tietoa seks.suuntautumisista? Tai edes alakouluikäinen? Setan propagandaa kyllä pukkaa kouluihin. Asioista voi ja pitää toki puhua, mutta onko Setan materiaali se kaikkein paras? Kaunokirjoitus on lakkautettu, oppikirjoja ei kaikissa kouluissa enää edes ole mutta Setan ”valistusta” kyllä riittää ja kaikkien pitää olla niin suvaitsevaisia.
Olen syntynyt 70-luvulla ja jos lööppeihin olisi silloin päässyt kouluväkivallasta, kyllä meidän koulukin olisi siellä ihan joitain kertoja ollut. Koulukiusaaminen oli muutenkin yleistä, eikä opettaja puuttunut siihen mitenkään. Jos koulussa käyttäytyi huonosti, seuraamukset hoidettiin koulussa, opettaja ei ollut heti somettamassa, että onpa huonosti kasvatettuja lapsia. Koulu hoiti oman hommansa eli sen, että opeteltiin lukemaan ja laskemaan (nykyisin on vanhempien vika, jos lapsi ei osaa lukea) ja sen, että siellä oltiin kutakuinkin hiljaa tunneilla. Vanhemmat hoitivat homman sitten kouluajan ulkopuolella. Jos tässä nykykuviossa joku on huonosti kasvatettu niin ne propellipäät, jotka ovat keksineet avoimet oppimisympäristöt ym. ihan järjetöntä. Jotkut lapset pärjäävät toki niissäkin, mutta kyllä se jatkuva hälinä ja epävarmuus nostavat ongelmia esiin niilläkin lapsilla, jotka vanhanaikaisemmissa systeemeissä olisivat pärjänneet. Ja joillain ne ongelmat räjähtävät sitten käsiin. Nykyinen "kasvatusyhteistyö" tuntuu olevan sitä, että opettajat uupuvat, kun joka asiasta pitää laittaa wilmaan merkintä/viesti ja vanhemmat uupuvat, kun töissä ollessakin pitäisi jotenkin mystisesti käytännössä vastata siitä, miten se oma lapsi juuri nyt sillä hetkellä käyttäytyy. Näiden kaiken maailman teoreetikoiden ja visionäärien suunnittelijoiden päitä ei kukaan vaadi vadille.
Juuri näin. Ja kokemukseni perustuu elettyyn elämään, ei mutuihin.
Ja omat lapsenlapseni ovat paljon valvaantuneimpia ja monin verroin fiksumpia, kuin minä heidän ikäisenään.
Nykyään koulussa tapahtuu koulukiusaamista ja tappeluita huomattavasti vähemmän, mutta niistä vain uutisoidaan, ennen ne lakaistiin maton alle samoin opettajien ja vanhempien taholta lasten alistamista ja pahoinpitelyitä on harvemmin. Vielä 70-luvulla aikuiset saattoivat hakata lapsen tai nuoren henkihieveriin.
Ihmeellistä, tätä aikaa vielä jotkut ihannoivat ja kaipaavat, kun lapselta riistettiin ihmisarvo.