Lapset käyttäytyvät aina vaan huonommin
Myös oppimistulokset koulussa laskevat koko ajan. Mihin tämä Suomi on menossa?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koulussa oli sata lasta, nyt siellä on 1 200.
Ei ole enää turvallsiia aikuiisia, koulun keittäjätkin on tukityöllistettyjä pastan lämmittäjiä.
Kaikki lähipalvelut on poissa, ihmiset elävät turvatonta, toivotonta elämää.
Omat lapseni ovat 100 oppilaan koulussa. Luokkakoot keskimäärin 15 oppilasta. Kaupunkien keskustoissa on näitä jättikouluja, mutta kun lähtee kauemmas kaupungista (meiltä keskustaan ajaa autolla 15 minuutissa) niin löytyy pieniä maaseutukouluja. Opetus tapahtuu metsässä/jonkun opettajan mökillä/vanhempien mökillä 2 x viikossa. Systeemi sopii mainiosti kahdelle vilkkaalle pojalle, rauhoittuvat hyvin ulkoillessa. Suosittelen levottomille lapsille pieniä kyläkouluja.
Hienoa, että teillä on vielä kyläkoulu. Meillä tuon suuruiset koulut olisi jo lakkautettu. Raha ratkaisee, ei lasten hyvinvointi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen koulussa oli sata lasta, nyt siellä on 1 200.
Ei ole enää turvallsiia aikuiisia, koulun keittäjätkin on tukityöllistettyjä pastan lämmittäjiä.
Kaikki lähipalvelut on poissa, ihmiset elävät turvatonta, toivotonta elämää.
Omat lapseni ovat 100 oppilaan koulussa. Luokkakoot keskimäärin 15 oppilasta. Kaupunkien keskustoissa on näitä jättikouluja, mutta kun lähtee kauemmas kaupungista (meiltä keskustaan ajaa autolla 15 minuutissa) niin löytyy pieniä maaseutukouluja. Opetus tapahtuu metsässä/jonkun opettajan mökillä/vanhempien mökillä 2 x viikossa. Systeemi sopii mainiosti kahdelle vilkkaalle pojalle, rauhoittuvat hyvin ulkoillessa. Suosittelen levottomille lapsille pieniä kyläkouluja.
No esimerkiksi mun mökkikunnassa kyllä on nimenomaan yksi ainoo jättikoulu, johon lapsia rahdataan tuntikausia päivässä. Maalla lakkautetaan kaikki pienet koulut.
Koulussa oppilaista on tehty asiakkaita ja kuninkaita, joilta ei saa vaatia edes alkeellisimpia käytöstapoja ja koulunkäyntiä normaalisti. Opettajat ovat matelevia alamaisia, joilla ei ole auktoriteettia eikä keinoja puuttua perseilyyn, joka on jokapäiväistä. Ketä tämä sekasorto palvelee?
Vanhemmat ovat ulkoistaneet kasvatustyön viranomaisille.
Yritäpä puuttua jonkun oppilaan häiriökäyttäytymiseen, niin saat vanhemmat niskaasi.
Ope myös kirjoitti:
Yritäpä puuttua jonkun oppilaan häiriökäyttäytymiseen, niin saat vanhemmat niskaasi.
Sama tilanne ”hiekkalaatikolla”
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte olleet koulumaailmassa 70-90-luvuilla. Kaikki tappelivat, ja opettajat myös kiusasivat oppilaita. t: opettajan lapsi
Mikähän teidän koulussa on ollut vialla?
Itse kävin 70-luvulla kokeiluperuskoulun ja kaikki oli mukavaa - ruokakin oli hyvää ja saatiin välipalaakin.
Oletko Kaarinasta?
Todellakin, olen todella huolestunut tilanteesta!
Lapsilta puuttuu nykyisin ihan peruskäytöstavatkin. Oman lähipiirin lapsista vain pientä osaa voi sanoa normaalisti käyttäytyviksi. Muilla on tavat pahasti hakusessa.
Kaverivanhemmuus on lisääntynyt. Vanhemmat ovat ennemmin kavereita lapsilleen kuin vanhempia. Lapselle tulee turvaton olo, kun ei ole määräävää auktoriteettiä, mikä sitten purkautuu häiriökäyttäytymisenä. Rajat on rakkautta jne, ei kaikesta pidä neuvotella.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä on aina sanottu. Aina on myös ollut niin, että se on se tietty porukka, joka ei osaa käyttäytyä ja loput on tavallisia.
Kyllä se porukka on aiempaa isompi ja myös laajempi joka ei tätä nykyä osaa käyttäytyä alkuunkaan. Lisäksi se huono/asiaton käytös on aiempaa pahempaa ja tuntuu ettei siinä ole enää mitään rajaa jonka yli ei voitaisi mennä.
12 vuotta kokoomushallitusta ja viimeisen pääministeri Sipilä saipaljon pahaa aikaan leikkauksillaan ja uudistuksillaan. Ennen Vantaallakin oli erityiskoulu pahimmille häiriötapauksille, mutta sitten tuli laki, että jokaisen lapsen pitää saada opiskella lähikoulussaan ja erityiskoulut lakkautettiin. Samoin erityisluokkia on paljon supistettu ja ertyisen tuen tarpeessa olevia integroitu normiluokkiin, jossa levottomuudet lisääntyneet. Pahimpana se erityistä tukea saava lapsi ei saa tarvittavaa tukea oppimiselle eli ei opi lukemaan ym.
Toinen puoli tämän 12 vuotta kestäneen kokoomushallinon ajoilta ja pahimpana niistä viimeisin Sipilän hallituksen leikkaukset huonompiosaisilta ja esim. työttömiltä. Näillä syrjäytyneillä aikuisilla on lapsia, jotka syrjäytyvät köyhyyden ja vanhempien jaksamattomuuden takia. Ja kun kaikki asuvat yleensä koulun alueella, niin kaikki tietävät millaiset vanhemmat ovat. Aikuiset puhuvat kotona lasten kuulleen muista jne. Helposti joutuu kiusatuksi. Kun ne vanhemmat tajuisivat olla puhumatta arvostelevasti toisista. Moni varmaan kieltää leikkimästä joidenkin kanssa. Kotoa se lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Nyt noita erilaisia diagnooseja on puolella luokan oppilaista. Onhan sekin tapa perustella omaa huonoa käytöstään.
Jaa-a. Omalla lapsellani on asperger+ADD ja lasta tutkittiin vuosia, ja itse tutkimukset kestävät n. viikon kerrallaan, ja ne tehdään useamman ammattilaisen tiimissä, johon kuuluu neurologeja, psykologeja, toiminta- ja puheterapeutteja, joskus sosiaalityöntekijöitä jne. Usko tai älä, kyllä ainakin autismikirjon häiriöissä poissuljetaan kasvatusongelmien mahdollisuus. Autismia on lapseltamme tutkittu 3-vuotiaasta lähtien ja varsinainen diagnoosi tuli sitten 7-vuotiaana. Tarkkaavaisuushäiriöistä en tiedä paljoa, tuo tuli enemmänkin kylkiäisenä eikä sitä tutkittu samalla tavalla vuosia.
Itse kyllä luulen, että oma lapseni olisi pärjännyt 20v sitten päivähoidossa ja koulussa ihan ok. Olisi ollut vain se "erikoinen" ja hankala persoona, joka itkee kun pitää lopettaa oma puuha. Hyvällä tuurilla olisi sitten löytänyt pari kaveriakin. Varmasti olisi kypsynyt ikätovereita myöhemmin, mutta sitten ottanut kouluvuosina kiinni reippaasti, niin kuin as-lapsilla on tapana. Nykyään sekä varhaiskasvatuksessa että koulussa lapsen pitää oivaltaa ja huomata itse paljon asioita. Enää lapsille ei ns. kerrota, miten joku asia tehdään ja väännetä rautalangasta. Ihan varmasti ennen lasten annettiin olla alle kouluikäisinä vähän pihalla sen suhteen mitä pitää tehdä milloinkin. Nykyään nähdään isona ongelmana, jos lapsi ei heti hoksaa mitä pitää tehdä ilman kunnon ohjausta. Normaalit lapsethan hoksaavat eleistä ja toisten liikkeistä mitä tehdään ja minne mennään, mutta autismikirjon lapsi tarvitsee sen rautalangasta vääntämisen, mitä nykyään kasvatuksessa ei enää samalla tavalla tehdä kuin ennen. Tavallaan lapsilta nykyään vaaditaan vähemmän, mutta odotetaan enemmän. Pitäisi olla reipas ja hoksata itse kaikki, siinä missä ennen lapsia ohjattiin todella selkeästi ja jämäkästi.
Oma lapseni ei todella pärjäisi 100 lapsen luokassa vaihtuvien opettajien kanssa. Mutta hän pärjää erittäin hyvin saman tutun opettajan ja kavereiden kanssa 20 lapsen luokassa. Tämä on se suurin muutos nykykouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt noita erilaisia diagnooseja on puolella luokan oppilaista. Onhan sekin tapa perustella omaa huonoa käytöstään.
Jaa-a. Omalla lapsellani on asperger+ADD ja lasta tutkittiin vuosia, ja itse tutkimukset kestävät n. viikon kerrallaan, ja ne tehdään useamman ammattilaisen tiimissä, johon kuuluu neurologeja, psykologeja, toiminta- ja puheterapeutteja, joskus sosiaalityöntekijöitä jne. Usko tai älä, kyllä ainakin autismikirjon häiriöissä poissuljetaan kasvatusongelmien mahdollisuus. Autismia on lapseltamme tutkittu 3-vuotiaasta lähtien ja varsinainen diagnoosi tuli sitten 7-vuotiaana. Tarkkaavaisuushäiriöistä en tiedä paljoa, tuo tuli enemmänkin kylkiäisenä eikä sitä tutkittu samalla tavalla vuosia.
Itse kyllä luulen, että oma lapseni olisi pärjännyt 20v sitten päivähoidossa ja koulussa ihan ok. Olisi ollut vain se "erikoinen" ja hankala persoona, joka itkee kun pitää lopettaa oma puuha. Hyvällä tuurilla olisi sitten löytänyt pari kaveriakin. Varmasti olisi kypsynyt ikätovereita myöhemmin, mutta sitten ottanut kouluvuosina kiinni reippaasti, niin kuin as-lapsilla on tapana. Nykyään sekä varhaiskasvatuksessa että koulussa lapsen pitää oivaltaa ja huomata itse paljon asioita. Enää lapsille ei ns. kerrota, miten joku asia tehdään ja väännetä rautalangasta. Ihan varmasti ennen lasten annettiin olla alle kouluikäisinä vähän pihalla sen suhteen mitä pitää tehdä milloinkin. Nykyään nähdään isona ongelmana, jos lapsi ei heti hoksaa mitä pitää tehdä ilman kunnon ohjausta. Normaalit lapsethan hoksaavat eleistä ja toisten liikkeistä mitä tehdään ja minne mennään, mutta autismikirjon lapsi tarvitsee sen rautalangasta vääntämisen, mitä nykyään kasvatuksessa ei enää samalla tavalla tehdä kuin ennen. Tavallaan lapsilta nykyään vaaditaan vähemmän, mutta odotetaan enemmän. Pitäisi olla reipas ja hoksata itse kaikki, siinä missä ennen lapsia ohjattiin todella selkeästi ja jämäkästi.
Oma lapseni ei todella pärjäisi 100 lapsen luokassa vaihtuvien opettajien kanssa. Mutta hän pärjää erittäin hyvin saman tutun opettajan ja kavereiden kanssa 20 lapsen luokassa. Tämä on se suurin muutos nykykouluissa.
Jatkan vielä, että oma veljeni meni myös tutkimuksiin oman lapseni diagnoosin jälkeen, ja sai myös Asperger diagnoosin. Aika usein nämä jotenkin kulkevat suvussa mukana. Veljeni oli koko lapsuutensa melko yksinäinen, ja ensimmäisillä luokilla kävi psykologilla koska ei meinannut sopeutua kouluun. Kotonakin muistan, kuinka äiti todella joutui kädestä pitäen taluttamaan veljen pukemaan vaatteensa, kun tämä ei halunnut lopettaa mielipuuhaansa. Raivokohtauksia veli myös sai. Ei satuttanut, mutta jos vaikkapa piti lähteä kylään yllättäen jonnekin, niin sai raivarin. Äiti ja isä antoivat raivota hetken ja sitten mentiin silti. Automatkalla oli jo rauhallinen kun sai lukea Aku ankkaa. Veljestäni kuoriutui lopulta kympin oppilas, kiitos pienen koulumme ja hyvien opettajien. En usko että veljeni olisi pärjännyt nykykouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverivanhemmuus on lisääntynyt. Vanhemmat ovat ennemmin kavereita lapsilleen kuin vanhempia. Lapselle tulee turvaton olo, kun ei ole määräävää auktoriteettiä, mikä sitten purkautuu häiriökäyttäytymisenä. Rajat on rakkautta jne, ei kaikesta pidä neuvotella.
Lisäksi vanhemmat kasvattavat lapsistaan sosiaalisissa taidoissa täysin kyvyttömiä, kun ei keskustella lapsen kanssa edes mistään eikä yksinkertaisesti kasvateta ja kerrota, miten tässä maailmassa ollaan. Vanhemmat räplää laitteitaan hiekkakaatikoillakin eikä siitä saa syyllistää. Mistään ei saa syyllistää nykyään. Lapsilla on tyhjä pää kun tulevat eskariin ja kouluun. Arkipäivän työt kuten kodinhoito ja ruuanlaitto ovat liikaa hukassa monessa perheessä ja normaali, ennen itsestään selvä, perhe-elämä ulkoiluineen ja leikkimisineen. Olen havainnut 20 viime vuoden aikana, että leikkipaikoilla on viikonloppuisin hyvin vähän lapsiperheitä, vaikka on loistava ilmakin. Kehitys on surullista. Toinen ääripää laukkoo maksullisista harrastuksista toiseen ja lapsetkin opetetaan taaperosta asti harrastusrumbaan, jossa vapaapäiviä ja hetkiä on viikossa vain vähän. Tämä kilpailuyhteiskuntaan sparraaminen aloitetaan jo ennen kouluikää. En ihmettele yhtään, että polarisaatio kasvaa lastenkin parissa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinhän sitä on aina sanottu. Aina on myös ollut niin, että se on se tietty porukka, joka ei osaa käyttäytyä ja loput on tavallisia.
Kyllä se porukka on aiempaa isompi ja myös laajempi joka ei tätä nykyä osaa käyttäytyä alkuunkaan. Lisäksi se huono/asiaton käytös on aiempaa pahempaa ja tuntuu ettei siinä ole enää mitään rajaa jonka yli ei voitaisi mennä.
Häpeän tunne on nykyään entistä useammalle täysin tuntematon käsite. Ei osata lainkaan hävetä omaa huonoa käytöstä. Kun sanallinen ojentaminen ei tuon takia oikein toimi ja kun fyysisiä rajoituksia ei saa laitaa, on siinä hyvin huonot eväät saada käytös ohjattua oikeille raiteille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kouluympärkstökin on muuttunut sellaiseksi, että ne joilla ennenkin olisi ollut ongelmia on niitä nyt kahta pahemmin. Jos ei voida ottaa kännykkää kädestä, poistaa luokasta ja antaa jälki-istuntoa, niin miettikää nyt itsekin miten ne oman lapsuutenne pahimmat tapaukset olisivat käyttäytyneet.
Ja puhumattakaan sitten siitä, kun oikeita häiriöitä, ihan niin kuin ennenkin oli (autismi, adhd, aistiherkkyydet, hahmotushäiriö, lukivaikeus jne.), ja sitten on näitä monitoimikouluja, 40 oppilaan luokkia kahdella opettajalla, ei omaa fyysistä luokkaa, vaihtuvat opettajat (eri päivänä opettaa eri ope, ja joka päivä oppilas ei tiedä missä luokassa pitää olla tai kuka häntä opettaa, tai pienen ekaluokkalaisen energia menee näitä miettiessä eikä oppimiseen). Lisäksi isoissa kouluissa ja luokissa on vaikeampaa luoda ystävyyssuhteita, jotka kuitenkin ovat sosiaalisten taitojen oppimiselle tärkein asia. On olemassa luokkia joissa 100 oppilasta ja 4 opettajaa, ja oma ryhmä ja ope sen sisällä vaihtuvat päivittäin. Miettikäähän itse, millaista olisi ollut tuollaisessa luokassa 7-vuotiaana.
Täällä on ollut jotain lukemisen ym. Tasokokeita korona kotikoulukevään takia.
2 luokkalaisten on pitänyt tehdä ne pädeillä ohjeiden mukaan ja eivät ole ikinä käyttäneet pädiä, sitten on ihmetelty miten ne nyt niin huonosti meni.
Meillä on vielä vanha perinteinen koulu missä jokaisella on oma luokka, pulpetti, opettaja, pieni luokkahuone ja 26 lasta, kaikki hoidetaan minimi ja allekin resursseilla.
Uusi koulu on valmistumassa missä onkin vain isoja hallimaisia tiloja ja kaikki lähialueen 25km säteeltä lapset siirretään sinne 1-9 luokat, siinä se sitten onkin miten alakoululaiset selviytyvät siellä.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi vanhemmat kasvattavat lapsistaan sosiaalisissa taidoissa täysin kyvyttömiä, kun ei keskustella lapsen kanssa edes mistään eikä yksinkertaisesti kasvateta ja kerrota, miten tässä maailmassa ollaan.
Tämä. Useimpien lasten käytös on sellaista ihmeellistä venkoilua ja adhd-heilumista ihan arkipäivän tilanteissakin. Ruokapöydässä, kyläillessä, missä tahansa. Mistään eivät osaa keskustella tai jutella normaalisti, edes heitä kiinnostavista harrastuksista.
Tehkää opettajat julkiseksi nämä koulujen ongelmat ja myös se, että lapselle pitää osoittaa rajat. Tämä lapsien koulunkäynnin tuho vaikuttaa koko Suomen tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
*mummeli* kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitte olleet koulumaailmassa 70-90-luvuilla. Kaikki tappelivat, ja opettajat myös kiusasivat oppilaita. t: opettajan lapsi
Mikähän teidän koulussa on ollut vialla?
Itse kävin 70-luvulla kokeiluperuskoulun ja kaikki oli mukavaa - ruokakin oli hyvää ja saatiin välipalaakin.Oletko Kaarinasta?
Toivakasta.
Nyt noita erilaisia diagnooseja on puolella luokan oppilaista. Onhan sekin tapa perustella omaa huonoa käytöstään.