Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Milloin olit hyvä äiti/isä?
02.01.2014 |
Kerro joku arkinen hetki tai tilanne,jolloin olit hyvä vanhempi?Ei tarvitse olla siis mikään iso juttu,vaan sellainen arkinen tilanne, jossa osasit lohduttaa, säilytit malttisi tai olit muuten vaan ihana. Että lapsella säilyi tai lapselle tuli hyvä olla.
Silitin lapseni päiväunille.Tuli jotenkin ihana olo,tajusin että se on mun tärkein tehtävä tällä hetkellä. Teen tätä useinkin,mutta yleensä mielessä pyörii että pitäisi olla tekemässä sitä,tätä ja tota.
Kommentit (13)
Katseltiin ihan rauhassa sylikkäin uuden vuoden raketteja ikkunasta.Kiireettömästi.Oli tosi rauhoittava ja hellyttävä hetki itsellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin kun vaadin tekemään kotityöt, komensin, kiitin, halasin, katoimme yhdessä pöydän, kutitin, huudimme toisillemme, hän tuli kysymään neuvoa....
Silloin kun otan syliin ja hellin ja pussaan lastani ihan ex tempore ja näen, miten hän nauttii hellyydestä. Tai kun laulan illalla unilaulun ja lapsi laulaa mukana.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 15:57"]
Silloin kun otan syliin ja hellin ja pussaan lastani ihan ex tempore ja näen, miten hän nauttii hellyydestä. Tai kun laulan illalla unilaulun ja lapsi laulaa mukana.
[/quote]
Ihania hetkiä.Juuri tällaisia tarkoitin. Näistä tulee hyvä olo itsellekin ja samalla muistaa, kuinka pienistä hetkistä onni tulee.terv. Ap
Olen pelastanut meidän perheen leimautumiselta kun en ole suostunut vaimon perheterapiatoiveisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pysähdyin ihmettelemään lapsen kanssa hienoja kiviä,keppejä,käpyjä tms.En varsinaisesti pitänyt niitä niin hienoina ja ihmeellisinä,mutta olin tyytyväinen itseeni kun lapsella oli hyvä mieli.Ja mulla kanssa :)
[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 16:04"]
Olen pelastanut meidän perheen leimautumiselta kun en ole suostunut vaimon perheterapiatoiveisiin.
[/quote]
Leimautumiselta?Selventäisitkö vähän,miksi terapia ei kannata?Miten siinä leimautuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En menettänyt malttiani vaikka pukeminen kesti ja kesti.Melkein halasin itseäni,kun olin niin tyytyväinen :)
Silloin kun päiväunien jälkeen pidin pitkään sylissäni ja vain oltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun valvoin 36 tuntia sairastavan lapsen kanssa, jotta lapsi sai nukuttua ne vartin pätkät, mitä pystyi nukkumaan ainoastaan sylissä. Muutenkin lähes koko ajan pidin lasta sylissä, isommat lapset eivät päässeet ulkoilemaan (paitsi vanhin, jo koululainen, jonka lähetin kauppaan jätski- ja limppariostoksille) ja kaikki pyörivät ne päivät sisällä yöpuvuissa pääsääntöisesti telkkaria ja dvd:tä katsoen. Eineslihapullat ja kalapuikotkin syötiin telkkarin edessä. Mutta yöllä, kun muu perhe nukkui ja sairastajakin nukkui sylissäni, ja katselin omaa heijastustani pimeästä ikkunasta, hymyilin ja mietin, että sitten vuosien päästä, kun kukaan näistä ei enää kaipaa minua syliin ottajaksi, muistelen tätäkin aikaa enkä muista, miten väsytti, vaan muistan, miten lämmin lapsi sylissä olikaan, miten hentoinen mutta silti niin voimaa ja kasvua uhkuva jopa sairaana, kuinka pehmeä oli lapsen tukka poskeani vasten ja miten tärkeää lapselle oli olla juuri tässä, juuri minun sylissäni. En edes muista silloin, että lapseni söivät silloin pelkkiä eineksiä eivätkä päässeet ulkoilemaan ja tuijottivat telkkariakin yli kaksi tuntia päivässä, eivätkä luultavasti muista lapsetkaan. Sen sijaan he tulevat muistamaan ja tietämään, että äiti oli siellä silloin, hoitamassa ja parantamassa heitä, kun he tarvitsivat sitä. Lisäyksenä, että kun tämä sairastapaus oli ohi, sairastuivat muutkin lapset vuorotellen. He vaan eivät vaatineet/tarvinneet kokoaikaista sylissä pitelyä, ja antoivat minunkin nukkua yöllä, joskin halusivat yöksi minun viereeni nukkumaan, ja että paijaan heidät uneen. Niin tehtiin :)
Alue: Aihe vapaa
Kai joku on joskus ollut:)