Veljen vaimo on ihan tohkeissaan kun alkaa opiskella

hänestä lienee kiva järjestää juhlia. Toki se saattaa mukavuuteen viitata, mutta et sinä sitä tiedä. Pointtini kuitenkin on se, että usein kun johonkin yksittäiseen ihmiseen tai etenkin (vähemmistö) kansanryhmään suhtaudutaan alentuvasti, heitä kuvataan mukaviksi (tai iloisiksi) ja musikaalisiksi. Piiloviesti on, että ihan pässinpäähän ap:n käly varmasti on, mutta kun nyt jotain ystävällistä pitää sanoa, niin sanotaan sitten mukavaksi.

Huomattavasti aidommin ystävällisen kuvan olisi saanut, jos olisit todennut, että käly varmaankin on ollut niitä ihmisiä, joita opiskelu ei syystä tai toisesta ole napannut ja nyt ehkä jo hieman vanhemapana hänestä tuntuu hyvältä, kun voi aloittaakin tavallaan koulutusrupeamansa alusta ja uudella asenteella. Tai olisit voinut sanoa, että hänen elämäntilanteessaan tuollainen koulutus varmasti tuntuu hänestä parhaalta vaihtoehdolta ja siksi on niin iloinen, että toivottu suunnitelma on onnistumassa. Sen sijaan turavuduit tähän äärettömän kuluneeseen väitteeseen, jota käytetään, vaikka kyse olisi kolmoismurhaaja pedofiilista, "on se muuten ihan mukava mies..."

Siis se on alentuvaa, että puolustaa toista ihmistä tai arvelee tätä mukavaksi? Harvoin olen lukenut mitään näin ahdistavaa. Jos olen siis joskus ilahtunut jonkun ihmisen kauniista sanoista itseäni kohtaan, minun olisikin pitänyt älytä, että sanat olivat alentuvia ja siten loukkaavia? Saisiko tästä ihan selvät säännöt? Missä tilanteissa toisen puolustaminen ja kauniit sanat ovat sallittuja, ja milloin ne ovat alentuvia?

Sehän on vain hienoa, että joku jaksaa olla aidosti innostunut opiskelemista ja uuden ammatin hankkimisesta. Minä ainakin nostan hattua.

unenpöpperössä kun heräsin enkä saanut uudestaan unta - enkä koko ketjua lukenut läpi -

mutta sanoisin ap:lle että anna toisten iloita omista onnistumisistaan vaikka ne eivät olisi vaatineet 5-8 vuoden opiskelua yliopistossa.

Ammattiin veljesi vaimokin tähtää, ja kunnialliseen sellaiseen. Päinvastoin kuin joku viimeisin formulakuskun vaimoke.

Minusta on hienoa, että kälysi on innostunut opinnoistaan. Ammattiylpeyttä pitää olla kun lähtee ammattiaopiskelemaan. Samallalailla kuten sinä AP olet ylpeä maisterin-tutkinnostasi niin miksei kälysi voi olla omistaan opinnoistaan ylpeä. Minustaäitini sanoi minulle aikoinaan viisaasti kun hain ammattikoulutukseen: "Muista että luen itsellesi ammattia, et minulle. Minulle riittää että viihdyt valitsemassasi ammatissa."

En ole koskaan ollut koulussa hyvä ja lukeminen ei ole ollut vahva alueeni. Koskaan, ikinä, milloinkaan en voisi kuvitella meneväni yliopistoon tai opiskelevani mitään enempää.



Eli se että sä olet tehnyt maisterin tutkinnon ei tarkoita sitä että kaikki muu olisi vähempiarvoista ja helpompaa!!! On niitäkin ihmisiä joille ihan perustutkinto voi olla melkoisen työn takana.



Joten älä viitsi olla ilkeä! Anna toisen nauttia omasta saavutuksestaan!