Serkku jakaa lapsilleen omaisuuttani
Serkku kuvittelee, että testamenttaan omaisuuteni hänelle, olen siis lapseton ja meillä on pieni suku, joten serkku on läheisin hengissä oleva sukulaiseni. On usein mökilläni sanonut, kuinka sitten "Matti" voi tehdä sitä ja tätä ja tuota remonttia rahoilla, jotka minulta jää ja "Maija" muuttaa kaupunkiasuntooni. En ole hennonut kertoa, että he eivät tule saamaan yhtään mitään, jos se minusta on kiinni juurikin serkun hävyttömän käytöksen vuoksi. Tässä on nyt pähkinä purtavana, että kerronko jo hyvissä ajoin vai jätänkö järkytyksen jälkeeni?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoisin vasta siinä vaiheessa, kun olen kuolinvuoteella.
Serkkusi saa sitten miettiä, mitä tekee, kun on rakentanut elämänsä sen varaan, että saa perinnötSuurimmalla osalla ihmisiä ei tule mitään ”kuolinvuodetta”, jossa ystävät ja sukulaiset voivat käydä hyvästelemässä. Ainakaan niin, että tuleva vainaja on vielä sellaisissa voimissa, että jaksaisi puhua.
Sanaa kuolinvuode on helpompi käyttää, kuin selittää tietämättä aloittajan ikää, että " kerro sitten, kun olet elämäsi siinä vaiheessa, että oletettavasti olet elämäsi loppupuolella, jos nyt et satu kuolemaan onnettomuudessa, jolloin se serkullesi tulee yllätyksenä"
Joo, mulla myös veljen vaimo kuvittelee että jätän omaisuuteni hänen miehelleen/lapsilleen. Oikeasti olen testamentannut kaiken muualle. Naurattaa oikeasti kun luulevat saavansa ison potin.
Sanot hänelle että olet tehnyt testamentin missä lahjotat omaisuutesi hyväntekeväisyyteen.
Enmääkää tollaselle kuolaajalle mitään jättäs^^
Mulla myös siskon lapset luulee saavansa jotain. En jätä mitään. Jopa kummilapsetkin pitää minuun enemmän yhteyttä ja ovat läheisempiä. Siskoni lapset pääasiassa odottavat vain syntymäpäivälahjoaan, joiden ostamisen lopetan heidän täytettyä 18.
Kannattaa tehdä testamentti ja lisäksi joku videotervehdya tai vastaava, jossa vielä selittää miten ei missään nimessä tahdo omaisuutensa päätyvän muuhun kuin testamentissa mainittuun kohteesee.
Ettei köy niin kuin aina joskus käy, että joku henkilö kehittää itselleen varman kuvitelman siitä että perii sekkunsa tai naapurin tätinsä ja hakee testamenttiin muutosta tai mitätöintiä. Tuolla videotervehdyksellä säästää testamentinsaajan ja testamentin toimeksipanijan oikeusistunnoilta tai ainakin lyhentää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tehdä testamentti ja lisäksi joku videotervehdya tai vastaava, jossa vielä selittää miten ei missään nimessä tahdo omaisuutensa päätyvän muuhun kuin testamentissa mainittuun kohteesee.
Ettei köy niin kuin aina joskus käy, että joku henkilö kehittää itselleen varman kuvitelman siitä että perii sekkunsa tai naapurin tätinsä ja hakee testamenttiin muutosta tai mitätöintiä. Tuolla videotervehdyksellä säästää testamentinsaajan ja testamentin toimeksipanijan oikeusistunnoilta tai ainakin lyhentää niitä.
Höpö höpö, olet katsonut liikaa jenkkisarjoja. Kun testamentti on virallisesti tehty ja pankissa säilytetty niin ei siinä ole kahta puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Teepä se testamentti heti tänään, elämästä kun ei ole takuita. Siinä itse määräät omaisuudestasi, vaikka muistaisit näitä serkun lapsiakin. Serkun voisit mielestäni unohtaa, hänen käytöksensä on törkeää.
Ei tarvi tehdä mitään testamenttia. Omaisuus menee valtiolle, jos ei ole ketään laillista perijää. Ja perimysoikeus sanoo sen hyvin selvästi: serkut eivät peri. eivätkä näin ollen serkun lapsetkaan. He perivät ainoastaan testamentilla, muuten ei. Jos et halua heille mitään jättää
Joten ilman testamenttiakin voit olla varma, että serkkusi ja heidän lapsensa ei mitään sinulta saa.
Jos tämä ap:n kertomus on tosiaan totta, niin neuvoisin etääntymään tuosta serkusta ja sen lapsista. Jos nimittäin ei todellakaan halua heille sitä omaisuuttaan testamentata. Jos serkku noin avoimesti antaa ymmärtää, että haluaa sinun omaisuutesi menevän heidän lapsilleen, niin aivan varmasti jossain vaiheessa alkaa se testamentin tekemisen kinuaminen. Ja jos et siihen ryhdy, tulee epäsopua. Vältät sen, kun et ole heidän kanssaan tekemisissäkään.
Voihan olla, että tuo serkku luulee asian olevan niin, että hänen lapsensa ovat perintökaaren mukaan sinun perillisiäsi. Anna olla siinä uskossa. Mutta silti kehottaisin pitämään välit etäisinä.
Suurimmalla osalla ihmisiä ei tule mitään ”kuolinvuodetta”, jossa ystävät ja sukulaiset voivat käydä hyvästelemässä. Ainakaan niin, että tuleva vainaja on vielä sellaisissa voimissa, että jaksaisi puhua.