Lue keskustelun säännöt.
Pienen vauvan äiti romahtamispisteessä. Mies ei tajua asian vakavuutta.
31.12.2013 |
Uuden vuoden vielä jaksan, pakko jaksaa. Mutta entä sitten? Neuvolantäti on akka, jolle en todellakaan halua puhua mutta yksinkään en enää jaksa...tai yksin jaksaisin mutta en vauvan kanssa. en kohta uskalla jäädä vauvan kanssa enää kaksin, en osaa olla äiti! Lähipiirille olen sanonut suoraan että ''en jaksa'', he vain voivottelevat takaisin...olen umpikujassa. haluaisin hankkia miehelle yksinhuoltajuuden ja kadota.
Kommentit (59)
Sympatiani sinulle ap joskin pientä ärtymystä herätti tekstisi ja jotkut kommentit. Apua saa pyytämällä, joskus saattaa olla että sitä pitää vaatia. Jokainen tuntemani äiti on saanut apua ongelmiinsa, väsymykseen, uupumukseen tai masennukseen. Jos ei ensimmäiseltä ihmiseltä, sitten joltain toiselta. Siinä ei ole yhtikäs mitään hävettävää koska et tee sitä ainoastaan itsesi takia, vaan vauvasi takia. Tekosyitä keksii loputtomiin mutta valinta on sinun. Jäätkö pyörimään sinne omaan itsesääliin vai otatko itseäsi niskasta kiinni ja etsit keinot jolla pääset taas elämänsyrjään kiinni? En nyt halua heittää niitä itseänikin ärsyttäviä kliseitä siitä "kuinka lapset ovat vain kerran pieniä, nyt pitää nauttia" mutta ei sitä vauvavuotta kannata pelkästään niihin synkkiin ajatuksiin tuhlata. Voi kaduttaa myöhemmin kun ei tajunnut hakea apua. Ja synnytyksen jälkeinen masennus ei ole mikään leikin asia. Siinä kärsii nimittäin äidin lisäksi se lapsikin.
Ja ukot mukaan lastenhoitoon! Ei se äiti ole mikään kaikkivoipa uhrautuja vaikka siellä himassa kökkiikin suurimman osan ajasta vauvavuotena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä paikkakynnalla asut ap? Olisi helpompi googlettaa sulle paikkoja josta pyytää apua valmiiksi. Esim. espoosta saa kirkon kautta vapaaehtoisapua vauvaperheisiin. Ehkä myös teillä myös? Kirkn avun kanssa ei tarvitse miettiä noita huostaanotto peikkoja. Kuinka vanha vauva o ihan ruokailun järjestänistä/vinkkejä miettisin..
tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, se on nopein keino saada apua
Mulla oli ensimmäinen lapsi todella huonosti nukkuva. Nukkui ihan lyhyitä pätkiä, yölläkin. Omasta nukkumisesta ei tullut mitään. Olin siis oikeasti vain todella väsynyt, en masentunut. Kuitenkin tarjottiin vaan lääkitystä eikä mitään konkreettista apua että pystyisin nukkumaan. Olin viel yksinhuoltaja eikä sukulaisia tai kavereita jotka olisivat halunneet auttaa. Sain siitä suosta rämmittyä mutta edelleen muistelen tuota aikaa kauhulla. Kysein "vauva", edelleen nyt 10v myöhemmin on todella huono nukkuja ja tarvitsee paljon vähemmän unta kuin lapset yleensä.
Avun saaminen voi olla vaikeaa. Juuri se konkretia. Koska ei siitä että höpöttelee neuvolantädin tai vastaavan kanssa siitä miltä väsymys tuntuu, ole mitään apua. Eikä siitäkään että perhetyöntekijä käy kerran viikossa 3h. Ei se 3h unta viikossa riitä.
Ap: mä ihan oikeasti sinuna lykkäsin vauvan isälleen ku isä tulee kotiin ja painuisin vkl viettoon hotelliin pe-su. Nukkuisin ja söisin ja ehkä surffaisin vauvapalstalla mut en tekis mitään muuta. Ainaki tämän kokeilun jälkeen tietäisit auttaako nukkuminen vai voisiko olla sinulla muutakin kuin väsymys.
Miehet helposti luulee että valitat valittamisen ilosta eikä tajua tilannetta kun eivät ikinä itse ole olleet vastaavassa (kertovat kyllä kauhutarinoita siitä kun armeijassa piti valvoa 2 yötä mutta eivät tajua että toinen on jo valvonut 6kk tai pidempäänkin joka ainoa yö). En usko että miehesi tajuaa tilanteen vakavuutta. Jos olet kiltit keinot käyttänyt niin on aika siirtyä muihin.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:47"]
Olisi kyllä hienoa, jos pystyisi auttamaan väsyneitä äitejä, kun omat lapset ovat jo isoja ja ei ole vielä lapsenlapsia.
Joskus tuntuu niin pahalta, kun jossain tilanteessa pienen vauvan äiti puhuu uupumuksestaan, mutta ei sitä voi mennä tarjoutumaan, että tutustutaan, minä voisin joskus käydä hoitamassa vauvaasi muutaman tunnin, että saisit levätä.
Jos olisin työtön, perustaisin vapaaehtoispalvelun väsyneiden äitien auttamiseksi. Nykyään on jo ystäväpalvelua vanhuksille ja muille. Pienten vauvojen äidit tarvitsisivat samaa ystäväpalvelua.
Muistan nimittäin itse vieläkin, kuinka olin väsynyt allergisen, koliikkilapseni kanssa ja isovanhemmista ei ollut apua, eikä muistakaan sukulaisista, kun asuimme niin kaukana.
Voimia sinulle ap. Toivottavasti saat nukkua ja levätä. Elämä helpottaa sillä.
[/quote]
Myös mulle vois milloin vaan tuoda vauvan yökylään, aina mä yhden yön valvoisin silloin tällöin. Omat lapset ei enää valvota. Äideillä vaan tuntuu olevan aika suuri kynnys tuoda sitä pientä lasta hoitoon (olen väsymystä valittaville kavereillekin tajoutunut avuksi) kun ei kukaan ole vielä tuonut. Isompia lapsia 3v -> meille kyllä käy yökylässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:47"]
Olisi kyllä hienoa, jos pystyisi auttamaan väsyneitä äitejä, kun omat lapset ovat jo isoja ja ei ole vielä lapsenlapsia.
Joskus tuntuu niin pahalta, kun jossain tilanteessa pienen vauvan äiti puhuu uupumuksestaan, mutta ei sitä voi mennä tarjoutumaan, että tutustutaan, minä voisin joskus käydä hoitamassa vauvaasi muutaman tunnin, että saisit levätä.
Jos olisin työtön, perustaisin vapaaehtoispalvelun väsyneiden äitien auttamiseksi. Nykyään on jo ystäväpalvelua vanhuksille ja muille. Pienten vauvojen äidit tarvitsisivat samaa ystäväpalvelua.
Muistan nimittäin itse vieläkin, kuinka olin väsynyt allergisen, koliikkilapseni kanssa ja isovanhemmista ei ollut apua, eikä muistakaan sukulaisista, kun asuimme niin kaukana.
Voimia sinulle ap. Toivottavasti saat nukkua ja levätä. Elämä helpottaa sillä.
[/quote]
Myös mulle vois milloin vaan tuoda vauvan yökylään, aina mä yhden yön valvoisin silloin tällöin. Omat lapset ei enää valvota. Äideillä vaan tuntuu olevan aika suuri kynnys tuoda sitä pientä lasta hoitoon (olen väsymystä valittaville kavereillekin tajoutunut avuksi) kun ei kukaan ole vielä tuonut. Isompia lapsia 3v -> meille kyllä käy yökylässä...
[/quote]
Tässä kaksi oikeasti hyvää vastausta. Juuri näin pitäisi toimia. On niin helppo sysätä ihminen syrjään tarjoamalla vain jotain yhteiskunnan "palveluja".
Neuvolasta saa neuvolapsykologin puhelinnumeron, jolle voi varata itse ajan. Terveyskeskuslääkäri määrää masennuslääkkeet. Mitään lähetteitä tai muuta apua ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP mä niin ymmärrän sun tilanteen! Mulle tuli heti synnytyksen jälkeen masennus, mutta neuvolassa en voinut asiasta kertoa, koska terkkari oli suoraan helvetistä eläkkeikäinen akka. Soitin omaan tk:seen ja sain sieltä välittömästi apua. Lääkäri ymmärsi hyvin tilanteeni ja sain ajan psykologille samalle viikolle aja aloitettiin lääkitys josta oli todella paljon apua. Kerroin muuten lääkärille heti ettei neuvolassa voi asioista keskustella ja lääkäri harmitteli tilannetta, mutta ei koskaan painostanut neuvolassa asiasta puhumaan.
Kyllä tilanteesi parantuu tuosta. Koita jaksaa vielä torstai aamuun ja sitten soitat terveyskeskukseen ja kerrot rehellisesti että nyt ei enää jaksa. Olet pienen lapsen äitinä etusijalla apua saamassa.
*voimahali*
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:47"]
Olisi kyllä hienoa, jos pystyisi auttamaan väsyneitä äitejä, kun omat lapset ovat jo isoja ja ei ole vielä lapsenlapsia.
Joskus tuntuu niin pahalta, kun jossain tilanteessa pienen vauvan äiti puhuu uupumuksestaan, mutta ei sitä voi mennä tarjoutumaan, että tutustutaan, minä voisin joskus käydä hoitamassa vauvaasi muutaman tunnin, että saisit levätä.
Jos olisin työtön, perustaisin vapaaehtoispalvelun väsyneiden äitien auttamiseksi. Nykyään on jo ystäväpalvelua vanhuksille ja muille. Pienten vauvojen äidit tarvitsisivat samaa ystäväpalvelua.
Muistan nimittäin itse vieläkin, kuinka olin väsynyt allergisen, koliikkilapseni kanssa ja isovanhemmista ei ollut apua, eikä muistakaan sukulaisista, kun asuimme niin kaukana.
Voimia sinulle ap. Toivottavasti saat nukkua ja levätä. Elämä helpottaa sillä.
[/quote]
Myös mulle vois milloin vaan tuoda vauvan yökylään, aina mä yhden yön valvoisin silloin tällöin. Omat lapset ei enää valvota. Äideillä vaan tuntuu olevan aika suuri kynnys tuoda sitä pientä lasta hoitoon (olen väsymystä valittaville kavereillekin tajoutunut avuksi) kun ei kukaan ole vielä tuonut. Isompia lapsia 3v -> meille kyllä käy yökylässä...
[/quote]
Arvaa vaan miksi. Eihän alle kymmenenvuotiasta voi päästää sekunniksikaan äidin näköpiirin ulkopuolelle ettei kiintymyssuhde mene lopullisesti pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:13"]
Uuden vuoden vielä jaksan, pakko jaksaa. Mutta entä sitten? Neuvolantäti on akka, jolle en todellakaan halua puhua mutta yksinkään en enää jaksa...tai yksin jaksaisin mutta en vauvan kanssa. en kohta uskalla jäädä vauvan kanssa enää kaksin, en osaa olla äiti! Lähipiirille olen sanonut suoraan että ''en jaksa'', he vain voivottelevat takaisin...olen umpikujassa. haluaisin hankkia miehelle yksinhuoltajuuden ja kadota.
[/quote]
Eikö sinun tai miehesi sukulaisissa ole ketään, kuka voisi tulla avuksesi?
Neuvolatädin " akottelu" tuntuu kummalliselta, luuletko olevasi neuvola" akan " ainoa masentunut asiakas. Avun pyytäminen ja vastaanottaminen taitaakin olla ongelmasi : (
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:29"]
Tee vauvastasi lastensuojeluilmoitus. Takaan, että apua järjestyy ja nopeasti. Voit myös ottaa vauvan mukaasi ja marssia lähimpään sairaalaan ja kertoa, ettet enää jaksa eikä kukaan kuuntele sinua. Edelleen apua järjestyy nopeasti.
Älä jää asian kanssa kuitenkaan yksin. Sitä apua antavaa tahoa on
- neuvola
- terveyskeskus
- yksityiset lääkäriasemat
- oma mies
- sukulaiset
- sosiaalitoimi
Nyt vain ryhdistäydyt ja ryhdyt hakemaan apua nopeasti. Jos mies ja suku eivät kuuntele, niin ulkopuoliset kuuntelevat. Marssi päivystykseen. Päivystystä on ainakin sairaaloissa, myös isoissa terveyskeskuksissa. Jos et jaksa niin pitkälle, niin painu vauva kainalossa vaikka naapuriin ja kerro, että nyt on tosi kyseessä, etkä jaksa hakea itsellesi apua.
[/quote]
Se apu mitä tuolla tavalla saa on huostaanotto. Mitään muuta apua ei ole.
7
[/quote]
Jos äidillä on oikeasti paha paikka olla ja elää niin ei siellä lapsen kuulukaan olla samassa tilassa! Eikö niin?
Se taas on sitten täysin eri asia että äiti hoitaa itseään ja saa unta ja tilanne paranee.
Oleellista on, tämä sun tarttee käsittää ihan lapsesi kannalta että lapsen paras ei ole olla huonosti jaksavan äidin luona vaan paikassa jossa lasta jaksetaan hoitaa!
Jos äiti ei saa apua ja voi huonosti niin tottakai lapsen etu silloin on olla toisaalla.
Se oma äiti ei ole ainoa hoitaja lapselle ja tunnen tapauksia joissa on tehty välittömästi huostaanotto kun äiti ei jaksa hoitaa lastaan ja lapsen hoitaa silloin mieluiten isä tai mummo jos mahdollista ja sitten vasta joku ulkopuolinen mutta senkin jälkeen tilannetta kokoajan pidetään auki ja asia käännetään jälleen kotiinpäin kun tilanne paranee ja äiti jaksaa hoitaa lastaan.
Ei lastensuojelun tehtävä ole ottaa lapsia huostaan. Huostaanottoja olisi käsittämättömän paljon jos aina suoraan otetaan lapsi sijoitukseen. Se kenen asialla lastensuojelu on on nimenomaan lapsi. Ja jos vanhemmalla on vaikeaa ja olisi tahtoa pitää lapsi eikä näe tätä lapsensa puolesta niin tottakai se tuntuu silloin HÄNESTÄ että lastensuojelu toimii perhettä vastaan.
Mutta kun itsestään pitää huolta ja pyytää apua niin ei lasta oteta pois tai jos otetaankin niin silloin tilanteen parantuessa (kun sinä saat unta ja jaksat hoitaa lastasi) niin huostaanotto puretaan.
Mutta pitäisi vähän koittaa miettiä siellä kotona että miksi ei saa unta, millä saisi ja mitä asioita voidaan tehdä että äiti saa nukkua. Ja jos kotona ei saa unta tai ei näe elämää onnistuvan sillä että lapsi on kotona ja saisi nukkua eikä sekään riitä niin pitää hakea vaikka jotain laitosapua omaan unettomuuteen tai ihan oikeasti sanoa siellä neuvolassa että tilanne kotona on vakava koska et vaan jaksa enää kun lapsen hoito ei onnistu ja lapsesi tarvitsee nyt ravintoa toisin. Ihan vaan se imetyksen lopettaminenkin ja ravinnon tuleminen muualta kuin sinusta voi riittää siihen että olisit energisempi.
Hoitaja voi tulla perhetyöstä vaikka koko päiväksi teille hoitamaan.
Voit pyytää sukua/ystäviäsi hoitamaan lasta niin saat nukkua mutta miten teillä nukutaan ja valvotaan? Paljonko itse valvot kun vauva ja mies nukkuu?
[/quote]
Täydellisesti kiteytettynä se miksi en hae apua lastensuojelusta. En todellakaan ota sitä riskiä että vauvani sijoitettaisiin pompoteltavaksi eri laitoksiin, kun tarvitsen vain unta.
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:58"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:29"]
Tee vauvastasi lastensuojeluilmoitus. Takaan, että apua järjestyy ja nopeasti. Voit myös ottaa vauvan mukaasi ja marssia lähimpään sairaalaan ja kertoa, ettet enää jaksa eikä kukaan kuuntele sinua. Edelleen apua järjestyy nopeasti.
Älä jää asian kanssa kuitenkaan yksin. Sitä apua antavaa tahoa on
- neuvola
- terveyskeskus
- yksityiset lääkäriasemat
- oma mies
- sukulaiset
- sosiaalitoimi
Nyt vain ryhdistäydyt ja ryhdyt hakemaan apua nopeasti. Jos mies ja suku eivät kuuntele, niin ulkopuoliset kuuntelevat. Marssi päivystykseen. Päivystystä on ainakin sairaaloissa, myös isoissa terveyskeskuksissa. Jos et jaksa niin pitkälle, niin painu vauva kainalossa vaikka naapuriin ja kerro, että nyt on tosi kyseessä, etkä jaksa hakea itsellesi apua.
[/quote]
Se apu mitä tuolla tavalla saa on huostaanotto. Mitään muuta apua ei ole.
7
[/quote]
Jos äidillä on oikeasti paha paikka olla ja elää niin ei siellä lapsen kuulukaan olla samassa tilassa! Eikö niin?
Se taas on sitten täysin eri asia että äiti hoitaa itseään ja saa unta ja tilanne paranee.
Oleellista on, tämä sun tarttee käsittää ihan lapsesi kannalta että lapsen paras ei ole olla huonosti jaksavan äidin luona vaan paikassa jossa lasta jaksetaan hoitaa!
Jos äiti ei saa apua ja voi huonosti niin tottakai lapsen etu silloin on olla toisaalla.
Se oma äiti ei ole ainoa hoitaja lapselle ja tunnen tapauksia joissa on tehty välittömästi huostaanotto kun äiti ei jaksa hoitaa lastaan ja lapsen hoitaa silloin mieluiten isä tai mummo jos mahdollista ja sitten vasta joku ulkopuolinen mutta senkin jälkeen tilannetta kokoajan pidetään auki ja asia käännetään jälleen kotiinpäin kun tilanne paranee ja äiti jaksaa hoitaa lastaan.
Ei lastensuojelun tehtävä ole ottaa lapsia huostaan. Huostaanottoja olisi käsittämättömän paljon jos aina suoraan otetaan lapsi sijoitukseen. Se kenen asialla lastensuojelu on on nimenomaan lapsi. Ja jos vanhemmalla on vaikeaa ja olisi tahtoa pitää lapsi eikä näe tätä lapsensa puolesta niin tottakai se tuntuu silloin HÄNESTÄ että lastensuojelu toimii perhettä vastaan.
Mutta kun itsestään pitää huolta ja pyytää apua niin ei lasta oteta pois tai jos otetaankin niin silloin tilanteen parantuessa (kun sinä saat unta ja jaksat hoitaa lastasi) niin huostaanotto puretaan.
Mutta pitäisi vähän koittaa miettiä siellä kotona että miksi ei saa unta, millä saisi ja mitä asioita voidaan tehdä että äiti saa nukkua. Ja jos kotona ei saa unta tai ei näe elämää onnistuvan sillä että lapsi on kotona ja saisi nukkua eikä sekään riitä niin pitää hakea vaikka jotain laitosapua omaan unettomuuteen tai ihan oikeasti sanoa siellä neuvolassa että tilanne kotona on vakava koska et vaan jaksa enää kun lapsen hoito ei onnistu ja lapsesi tarvitsee nyt ravintoa toisin. Ihan vaan se imetyksen lopettaminenkin ja ravinnon tuleminen muualta kuin sinusta voi riittää siihen että olisit energisempi.
Hoitaja voi tulla perhetyöstä vaikka koko päiväksi teille hoitamaan.
Voit pyytää sukua/ystäviäsi hoitamaan lasta niin saat nukkua mutta miten teillä nukutaan ja valvotaan? Paljonko itse valvot kun vauva ja mies nukkuu?
[/quote]
Täydellisesti kiteytettynä se miksi en hae apua lastensuojelusta. En todellakaan ota sitä riskiä että vauvani sijoitettaisiin pompoteltavaksi eri laitoksiin, kun tarvitsen vain unta.
7
[/quote]
Eikö sinulla ole yhtään sukulaista tai ystävää, joka voisi hoitaa lastasi hetken, jos avunpyytäminen ammattilaisilta on noin vaikeaa?
Jos haluat apua vain mieheltä, niin sano se hänelle hyvin selvästi ja perustellusti. Itse jouduin tyytymään vauvanhoitoa vieroksuvaan mieheen. Vaikka mitä yritin. Lopuksi hän palkkasi apulaisen kotiin. Helpotti sekin, vaikka olisin tosiaan halunut miehen osallistuvan muutenkin kuin rahallisesti. Lasten ja miehen suhde kehittyi vasta puheenoppimisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen niin väsynyt tähän. Tuntuu kuin sekoaisin, etten kestä enää yhtään. Onneksi mieheni vanhemmat ottavat välillä vauvan hoitoon. Olen laittanut oman elämäni "paussille", tosin mikään ei edes kiinnosta. Olen ollut ulkona viimeksi 25. päivä. Olen kotona ja näytänkin siltä. Ehkä jopa hieman kaduttaa, kun päätin pitää lapsen...
Jos ongelma on nukkuminen, niin mä sanoisin että sulla on parisuhdeongelma ja miehelläsi vanhemmuusongelma... Nimittäin ymmärsi mies sinua tai ei, niin onhan hänen pystyttävä sopimaan kanssasi vauvanhoidosta niin, että saat nukkua. Jos mies tekee säännöllistä työtä, hän voinee hoitaa esim. kerran tai pari viikossa vauvan nukkumaanlaiton, ja sinä painelet yhdeksän jälkeen myös unille. Viikonloppuisin nukut aamulla niin pitkään kuin nukuttaa, ja sovit että mies hoitaa joko la tai su aamun esim. kuudesta eteenpäin. Heräät sitten kun ei enää nukuta.
Jos olet tosi väsynyt, niin nukuthan päiväunet vauvan kanssa?? Suosittelen, tunnin torkut päivittäin tekee ihmeitä. Ja kysyt lisäksi suoraan äidiltäsi, siskoltasi, miehen äidiltä / siskolta tai vauvan joltain kummilta, ehtisikö joku päivä viemään vauvan esim. parin tunnin vaunukävelylle / kauppareissulle ja otat unet.
Muistat sitten, ettei väsymykseen auta se, että iltaisin kukutaan katsomassa tv-sarjoja, kun voisi nukkuakin, tai päiväuniaikaan notkuta netissä. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, uni auttaa moneen asiaan. Eikä mikään satunnainen uni, vaan säännöllinen lepo.
Vinkiksi vielä ap:lle, että tosi väsyneenä voi olla vaikea nukahtaa. Se on tavallista. Elimistösi käy ylikierroksilla, että jaksaisit ja vastustaa nukahtamista viimeiseen asti. Älä siis hätäänny, jos palkkaat hoitajan ja et saakaan unen päästä kiinni. Sitten vaan makaat hiljaa peiton alla. Kun olet maannut riittävän monta kertaa tarpeeksi kauan hiljaa itseksesi vailla huolia (niin, että joku muu on vauvan mahdollisesta heräämisestä hoitovastuussa!), hormoonit tasaantuu ja saat taas nukuttua. Lepääminenkin siis auttaa ensi hätään.
Kun saat nukuttua, asiat setviää. Kaikki lapset alkavat nukkua joskus, nyt järjestät itsesi tämän akuutin tilanteen yli.
Mies varmaan jo tullut töistä ja huomenna vapaalla? Lähetä mies nyt heti vauvan kanssa vaikka mummolaan tai vaunulenkille!
Voi, aloittajan tilanne toi muistot pintaan kolmen vuoden takaa. Se lohduton väsymys oli jotain niin kamalaa. Mullakin oli vauva joka ei huolinut pulloa. Heräsi tunnin kahden välein puolivuotiaaksi eikä nukkunut kunnolla päivisin, vain useita muutaman kymmenen minuutin torkkuja. Olin niin loppu että harkitsin myös itse vakavissaan lähtemistä, avioeroa. Mitä vain kunhan olisin saanut nukkua. En myöskään uskaltanut puhua neuvolassa, en nähnyt miten sieltä olisi voinut apua saadakaan. Lopulta tilanne oli niin paha etten nukkunut vaikka vauva olisi nukkunut, en saanut enää unta ollenkaan. En syönyt, aloin saada raivokohtauksia, koti oli siivoton jne. Onneksi mies tajusi tilanteen ja lähetti minut hotelliin yöksi. Tuona yönä vauva ei edes herättänyt, kai kun maitotissit oli muualla haisemassa. Aamulla oli ottanut korviketta ja velliä pullosta, puolivuotias ja ensimmäistä kertaa kelpasi tuttipullo. Mä nukuin, tai no, en herännyt kuin kolme kertaa sinä yönä, olo oli joka tapauksessa kuin uudestisyntynyt. Ei se toki kokonaan sitä univajetta korjannut, vielä vuoden päästä kärsin unettomuudesta ja edelleenkin olen äärettömän huono nukkumaan tai jos yöllä herään en saa unta. Se mikä toi helpotuksen, oli se että vauvalle kelpasi pullo. Minä lopetin imetyksen ja pystyin näin ollen viikoittain nukkumaan univajettani pois.
Seuraavaa lasta en välttämättä edes imetä, tai jos imetän niin opetan pullollekin jo vastasyntyneestä.
Oma lääkäri, neuvola, lastensuojelu, kriisikeskus. näistä voi kysellä apua.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 13:44"]
Kyllä apua saa, jos pyytää. Kai nyt aikuisena ihmisenä kestät sen verran neuvolantätiäs, että sanot sille "En jaksa. En uskalla olla vauvan kanssa kahdestaan. En saa koskaan nukkua. Mies ei ymmärrä. Mua pelottaa" Tuon jälkeen on ihme, jos ei apua tarjota. Ei se neuvolanterkka tule teille lasta hoitamaan tai sun kanssa jutteleen. Mutta joku taho kyllä varmasti auttaa kun kerrot tilanteen! Suu auki, ei kukaan ajatustenlukija tule oven taa kolkuttamaan...
[/quote]
Ja jos ei meinaa terkka silloinkaan auttaa vaan sanoo että katsotaan vielä niin sanot että kirjoitat hänestä kantelun jos ei auta.
Ja jos tuntuu vaikealta puhua tätä yksin, niin ota neuvolaan mukaasi äitisi tai miehesi ja yhdessä haette teille apua. Sitä pitää kunnolla vaatia, koska moni puhuu että on ollut lapsella vatsavaivaa ja pitänyt hereellä ja asian vakavuus on pieni. Sillä varmasti on myös merkitystä miten paljon painottaa ongelman vakavuutta.