Odotus + miehen alkoholi ja väkivalta
Ottaa voimille. Taas se lähti veljensä luokse ryyppäämään.
Huomaa, että on tullut ongelma juomisesta, kun tässä olen silmä mustana ja raajat mustelmilla.
On niin neuvoton olo. Miten ihminen voikaan manipuloida toisen mieltä sillä tavalla. Päälle vielä uhkaukset ja kaikki mahdollinen.
Olen erakoitunut ystävistäni ja ylipäätään sosiaalisesta elämästä, hyvä jos käyn kaupassa ja moikkaan naapureita.
Ainoa helpotus nyt on se, että hän jää veljelleen yöksi.
Sanoin että tulee vasta kotiin kun on selvinpäin.
Pitäisi kaik mahdollinen energia laittaa lapseen mutta ei, energia menee sen sekoiluihin ja pelkäämiseen.
On kuultu - lähde ja jätä se..
Se on vaikeaa, kun ei tiedä miten jatkaa ja kun sisimmissään rakastaa häntä.
Selvinpäin kaikki onkin toosi hyvin. Se alkoholi... pilaa kaiken.
Kommentit (18)
Tiedän kyllä mitä on kun saa katella vanhempien tappelevan.
Kehotin häntä hakemaan apua, menemään terapiaan tai johonkin, tai sitten tulee ero.
En kyllä tosiaan halua lapselle samaa elämää kun itellä oli.
Helpommin sanottu ku tehty.
Ota yhteyttä perheneuvolaan. Sieltä saa voimia ja voi purkaa asioita ammattilaisen kanssa. Huomaat jo saaneesi voimia kun olet ekan ajan tilannut. Jonoa on sinne on varmasti mutta tuossa tilanteessa saat varmasti päivystysajan. SYY EI OLE SINUN, muista se. Mitään ei tapahdu hetkessä ja tiedän että helppoa ei lähteä, mutta käy juttelemassa.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia, valinta sinun omasi.
...puhumassa jossain, mutta pelkään että äijä saa tietää ja sitten pitää vasikkana ja kyytiä on sitten taas tiedossa.
Kaveritkaan ei tajua tilannetta ja äijä on niillekin menny jotain selitteleen.
Tää on niin sekasortoista aikaa ja kun on vielä raskaana ja hormoonit jyllää ja kaikki.
Yritän tässä jotain saada aikaseksi jos tilanne tosiaan taas muuttuu pahemmaksi.
Pakkaa survival kassi, johon kuuluu turvakodin numero ym. tärkeitä numeroita, tärkeät paperit, vaihtovaatekerta yms.
Mieti valmiiksi tilannetta, jos tulee äkkilähtö -mitä teet.
Huolehdi väkiväkivaltatilanteessa että olet sellaisessa paikassa josta on takanasi ulospääsy ja ei miehellesi ole lähellä kättä pidempää esim. teräaseita, aseita, takkakoukkuja tms.
Rohkeutta, apua löytyy. Sinua kuunnellaan ja uskotaan eikä leimata.
Voit vaikka soittaa turvakotiin vaikka et sinne juuri ole menossakaan, siellä osaavat neuvoa lisää turvaohjeita" jne.
todellakin lähde pois, neuvolassa voit puhua eikä miehesi varmasti sinua kuule tai asiasta saa tietää koska neuvola tädeillä vaiti olo velvollisuus. Sitten turvakotiin jossa voit asua niin pitkään kuin on tarve. Siellä olet turvassa mieheltäsi ja pahimmassa tapauksessa voit hakea lähestumis kieltoa. Lisäksi kannattaa käydä lääkärissä näyttämässä mustelmia saat todistuksen ja sinulla on mustaa valkoisella tapahtuneesta. Älä ihmeessä jää odottelemaan että miehesi hakkaa sinua lisää tai tekee pahaa tulevalle vauvalle masussa tai myöhemmin vauvan synnyttyä. Tilanne ei tule helpottumaan lapsen synnyttyä vaan hankaloitumaan entisestään ja vauvan yöherättämiset ja väsymys eivät varmasti tee hyvää miehellesi vaan oletettavasti vaan pahentavat ongelmia. Lähde nyt se on helpompaa nyt kuin vauvan syntymän jälkeen. Tsemppiä ja ota yhteyttä niihin vanhoihin kavereihin yms. turvakodistakin voi saada uusia ystäviä siellä on muitakin samassa tilanteessa olleita. tsemppiä sinun on mahdollista elää paljon parempaa elämää uskaltaudu lähtemään vaikka se on vaikeaa ja hankalaa yms. se on paljon parempi ja näet sen vasta sitten kun olet päässyt ulos ja sinun on parempi olla. Jaksamista ja voimia lähtöön ja elämän muutokseen!!!!! jos ei itsesi niin lapsen takia!!!!!! Neuvola on hyvä paikka siinä mielessä että siellä käyt jokatapauksessa niin se ei herätä kysymyksiä yms.
murmeliitta
Ja lähteminen on tosiaan monin verroin vaikeampaa vauvan synnyttyä. Vaikka vauva tuokin paljon iloa, parisuhteelle vauvan syntyminen on rankka paikka. Ei se suhteelle ainakaan helpotusta tuo.
Juttele aluksi vaikka neuvolassa ja soita perheneuvolaan ja turvakotiin varmuuden vuoksi!
Vaikka varmasti tiedät sen, mitä pitäis tehdä.
Mä toivon, että osaat oikean päätöksen tehdä pian, ennen kaikkea lapsesi vuoksi. Entäs jos miehesi hakkaa lastakin?
Mä tiedän että se lähteminen on vaikeaa, mutta mikä ei tapa, se vahvistaa! Usko pois vaan!
Uskon kyllä, että lähtö/ero voi olla vaikea, varsinki kun rakastaa toista, mutta kuvittelepa loppuelämä yhdessä. Luuletko OIKEASTI että hän muuttuu, vaikka joskus saattaa sanoakin niin?
Pian löydät itsesi sairaalasta pieksettynä ja SITTENKIN palaat takaisin miehesi luo, koska " hän sanoi, ettei enää koskaan" . Entä kun hän on sanonut että " ei enää koskaan" vaikkapa 11 vuotta?
Se, että miehesi on väkivaltainen tollo, ei ole sinun vikasi! Et missään tapauksessa saa syyttää itseäsi siitä, että mies on säälittävä vaimonhakkaaja. Mutta se on sinun vikasi, että annat sen jatkua, etkä lähde! Ei kannata valittaa palstoilla, että mies hakkaa, voi voi sentään. Kaikki tietävät ja SINÄKIN tiedät, että ainoa OIKEA ratkaisu sinulle ja tulevalle lapsellesi on, että lähdet lätkimään ja vähän äkkiä. Jos et sitä osaa/halua/ymmärrä tehdä ennenkuin on liian myöhäistä, se on sitten sinun vikasi.
Ei se ole helppoa, varskin jos pelkää kumppaniaan. Vaan mieti, jos pelkäät elää hänestä EROSSA, millaista elämäsi on hänen KANSSAAN? Sinun ei todellakaan tarvitse ottaa vastaan enää yhtäkään iskua, koska miehellä ei ole siihen mitään oikeutta (ei vaikka kuinka sanoisi, että " mitäs oot tuommoinen" )!!! Liian paljon tarinoita siitä, kuinka naiset typeryyttään elävät sellaisen miehen rinnalla, joka ei sen vertaa kunnioita naistaan, että olisi lyömättä tätä! Haluatko sinäkin kuulua siihen joukkoon, joita selän takana säälitellään ja pidetään tyhminä, kun eivät ymmärrä omaa ja lastensa parastaan ja lähde huonon miehen luota? Sinä et ole tyhmä, vai oletko? Jos et ole, niin silloin tiedät mitä tehdä ja myös TEET sen.
On paljon paikkoja, joista voit saada tukea tilanteeseesi. Myös täällä on tullut paljon kannustavia ja tukevia viestejä, mutta kai ymmärrät, ettei yksikään viesti tai keskustelu esim. tukihenkilön kanssa auta, jos et ITSE ole valmis tekemään muutoksia. Mies ei varmasti tule muuttumaan, sanoi hän mitä hyvänsä. Siksi SINUN on tehtävä ratkaisu.
Sanoit, että kaikki olisi hyvin ilman alkoholia. No, voithan toki jäädä hakkaavan apinamiehesi luokse ja nauttia niistä hetkistä, kun hän ei ole kännissä ja kun sinulla ei ole kirveleviä haavoja paranneltavanasi. Mutta haluatko oikeasti sellaisen elämän, jossa sinun täytyy SUURIN OSA ajasta elää pelossa? Pelossa, että mies alkaa taas juomaan ja että hän taas lyö? Jos haluat, niin turha sitä sitten on erota. Nauti miehestäsi niinä harvoina hetkinä kun hän on sinulle hyvä ja kärsi loppuaika (turhasta) syyllisyydestä, mustelmista ja pelosta.
Toivottavsti nainen saat otettua itseäsi niskasta kiinni ja ymmärrät, että et ainoastaan pilaa omaa elämääsi jäämällä miehesi luokse, vaan pilaat myös lapsesi elämän. Vaikka edelleenkään ei ole sinun syysi, että mies hakkaa, on sinun syysi, että hiljaa hyväksyt hakkaamisen. Hyväksymisestähän se on merkki, kun et ole jo lähtenyt.
Mieti, mitä haluat elämältäsi ja erityisesti, mieti millaisen elämän haluat LAPSELLESI? Jos et itsesi takia pysty eroamaan, niin sinun pitäisi pystyä tekemään se edes lapsesi vuoksi. Hän ei voi päättää, millaiset vanhemmat hän saa, mutta sinä pystyt vielä vaikuttamaan siihen, joutuuko hän elämään väkivaltaisessa perheessä, vai saako hän turvatun lapsuuden.
Miehesi on alkoholisti!!! Lähde pois, vaikka se vaikeaa olisikin. Myöhemmin ymmärrät, että teet oikein itseäsi ja etenkin lastanne kohtaan kun lähdet. Miehesi ei parannu hetkessä, etkä sinä voi häntä parantaa. Miehesi täytyy itse tajuta, että hän on sairas, niin hän voi päästä alkoholista eroon.
PELASTA HYVÄ NAINEN ITSESI JA LAPSESI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
haluaisin sanoa että älä niin jyrkästi tuomitse... Vuosia sitten olin pahoinpitelevän miehen kanssa-ja miksi en eronnut johtui siitä ettei hän sitä halunnut ja minä todella pelkäsin häntä ja sitä mitä tapahtuu jos ilmotan että en halua häntä enää elämääni. Jos se olisikin niin helppoa että vois vaan häipyä ja se ois toiselle ihan okei... Joten ymmärrän kyllä alkuperäistä kirjoittajaa mutta haluan myös kertoa että väkivallalla on tapana raaistua eikä suinkaan päinvastoin.
Itselläni on onneksi nykyisin mies joka ei ole koskaan naista lyönyt.
Olen itse lähtenyt & eronnut miehestä joka käytti väkivaltaa psyykkistä ja fyysistä. Ja tiedän että ei ole helppoa lähteä eikä se tapahdu nopeasti. Sinun täytyy itse tulla tilanteeseen joka on Se piste iin päälle joka herättää sinut tajuamaan et nyt riittää, ei se vika olekaan minussa, tämä ei ole normaalia etc. Minulla se tapahtui kun yhden riidan päätteeksi kun sanoin ex-miehelleni että kerron äidilleni, jolloin hän vastasi - etkä kerro. Ihan tyhmä pieni lause, mutta hänen vastauksensa herätti minut tajuamaan että tässä suhteessa on tapahtuu asioita jotka eivät kestä päivänvaloa ja minä en ole syypää.
Siitä alkoi eroprosessi, mutta kaikkein tärkeintä siitä lähtien rupesin luottamaan itseeni taas.
Poikani oli n1½v kun erosimme, siihen asti hän ei ollut nukkunut öitä läpi, voin sanoa että heti kun mies lähti talosta pois (minä rauhotuin)niin poikani rupesi nukkumaan yöt läpi.
Mieheni uhkasi aina viedä lapseni minulta koska olen niin huono äiti (paskapuhetta jonka olen todistanut vääräksi). etc. jotta hänellä pysyi valta talossa.
Varaa neuvolasta psykologille aika, voit kertoa miehellesi että se liittyy raskauteen ja on ihan normaalia käydä juttelemassa. Käyt siellä yksin, juttelemassa asioista mitä miehesi sinulle tekee. siellä voit ihan rauhassa käydä +jutella eikä hän saa tietää (paitsi jos kerrot) mistä siellä puhutaan.
Me äidit opetamme lapsillemme aina että Pienempiä ei saa lyödä!
Siitähän varmaan on kyse sinun ja miehesi välillä, Hän lyö pienempää!
Tsemppiä!
niin paljon ihmisiä avuksi muuttohommiin, että mukaan saa yhdellä visiitillä paljon.
Tunnen ihmisiä, jotka ovat lähteneet väkivaltaisesta suhteesta pyytäen esim. isäänsä ja veljiään / enojaan / miespuolisia tuttujaan (vaikka sitten kavereiden aviomiehiä) muuttokavereiksi.
Väkivalta ei todellakaan yleensä lopu, vaan pahenee.
Omat lapset eivät yleensä äitiään kiittele, vaan halveksivat siitä, ettei äiti tarjonnut heille turvallista lapsuutta, vaan alistui ja altisti heidätkin väkivallalle. Ja vaikka isä ei heitä pieksisikään, on perheessä parisuhdedynamiikka pielessä, jos äitiä hakataan edes " silloin tällöin" .
Olisiko turvakoti vaihtoehto? Miehen selän takana asioiden järjestely muuttoa varten?
Jos haluat elää kuvailemassasi suhteessa - ole hyvä. Mutta sinulla on myös käsissäsi toisen ihmisen elämä.
Et kyllä vaikuta kovinkaan onneliselta kuvaamassasi tilanteessa vaikka vakuutatkin rakkauttasi vai onko tuo todella mitä haluat - eristäydyt elämästä ja ihmisistä vain siksi että hyvä hetki kompensoi saamasi kohtelun.
Lähteminen ei ole ollenkaan vaikeaa kun vaan päätöksen tekee, mutta niinhän se on että ensin täytyy vain oppia arvostamaan itseään ja omaa elämäänsä. Lapsen pitäisi olla jo tarpeeksi selkeä kimmoke. Mitään ei voi elämässä olla tärkeämpää kuin pitää huolta lapsista. Jos ei itse arvosta itseään ja haluaa elää kuten sinä, se on jokaisen oma valinta ja jos siihen tilanteeseen jää vaikka muutakin voisi - turha valittaa. Mutta silloin kun tulee tilanne jossa sinä päätät myös lapsen elämästä tulee ottaa järki käteen ja ajatella kenen etu on tärkein. Miehenkö - miksi jos hänellä on selkeästi muut intressit ja pahoinpitelee " rakastamaansa" ihmistä ja vauvaa hänen sisällään? Sinunko - aikuisen ihmisen joka ajattelee että jos vaan viina jää on kaikki pelkkää paratiisia, kauanko meinasit odottaa? Vai onko lapsen etu tärkein? Erittäin helppo kysymys johon on vain yksi oikea vastaus.
Tiedoksesi että en ole itse ihan pystymetsästä asiaa kommentoimassa.
En usko, että rakastat miestäsi. Uskon, että kyse on läheisriippuvuudesta ja/tai hylätyksi tulemisen pelosta. Jos olet itse elänyt väkivaltaisessa kodissa, et todennäköisesti tiedä, millainen on terve ja tasavertainen parisuhde.
Olen itse jättänyt väkivaltaisen (silloin tosin lievästi vasta), manipuloivan miehen. Lähteminen oli vaikeaa ja pitkään vakuuttelin itselleni, että rakastan miestä... Katin kontit. Yhtenä kauniina päivänä lähdin vaan vanhempieni luokse enkä suostunut näkemään tai puhumaan exän kanssa mitään pitkään aikaan, oikeastaan ikinä. Pelkäsin vaan, että hän vie minut takaisin. Monta kuukautta näin samaa painajaista joka yö. Mutta selvisin! Tuo totaalinen välien katkaisu oli ainoa keino minulle.
Nyt ota ja lähde heti, jos sinun on mahdollista, niin jonkun turvallisen (ei alkoholistin) sukulaisen tai ystävän luo. Jos tämä ei ole mahdollista, niin turvakotiin. Usko minua, se on ainoa keino.
tavallisissa perheissä.
Väkivaltaisessa tai muuten vinoutuneessa suhteessa sitä helposti kuvittelee, että tasainen aika on jotain tosi ihmeellistä.
Maailma on täynnä ihania normaaleita miehiä, joilla ei ole alkoholiongelmaa ja jotka eivät ole väkivaltaisia.
Aloittaja selvästi tietää, mitä PITÄISI tehdä, muttei tee sitä. Kyllä minusta silloin saa sanoa asiat suoraan eikä vain " yrittää ymmärtää" .
Ymmärrän, että lähtö voi olla tai ON vaikeaa, mikäli mies uhkailee väkivallalla tms.. Mutta tällaisissa tapauksissa voidaan kääntyä jo ihan virkavallan puoleenkin. Ja kuten täällä aiemmissa viesteissä on sanottu, monet ensi- ja turvakodit ottavat auliisti vastaan JUURI tällaisissa tilanteissa eläviä naisia ja lapsia. Ja joku toinen sanoi sitä, että muuttoavuksi voi sitten pyytää kaikkia mahdollisia miespuolisia ystäviä/tuttavia/sukulaisia. Ajan kanssa ex-mies kenties rauhoittuu, eikä enää uhkaile. Mutta varalta voi hakea vaikka lähestymiskieltoa.
En tiedä kuinka vakava tilanne aloittajan suhteessa on tämän uhkailun kanssa. Mutta oli kuinka vakava tahansa, niin ei tilanne todellakaan parane jäämällä miehen luokse! Lähtö on vaikea, mutta vaikeampaa on elämä hirviön kanssa!
Pahoittelut, mikäli viestini vaikuttavat liian tylyiltä tai jyrkiltä. Myötätuntoni on kyllä perheväkivaltatapauksissa uhrin puolella, mutta missä vaiheessa uhrin osa vaihtuu valittuun rooliin? Sillä uhri voi olla kerran, korkeintaan kahdesti. Kun tiedetään, että sama jatkuu, mutta jäädään yhä tilanteeseen, ollaanko enää uhreja? Vrt. jään auton alle, kun auto tulee kulman takaa kun olen ylittämässä suojatietä tai kävelen auton alle, kun näen sellaisen tulevan tiellä. Tässä tapauksessa ensimmäiset iskut tulevat täysin varoittamatta ja yllätyksenä, aloittaja on ollut uhri. Kun tilanne on jatkunut ja aloittaja TIETÄÄ, että mies tulee vielä lyömään, onko hän enää uhri? Hän on kuitenkin valinnut jäädä väkivaltaisen miehen luokse.
potkunsa ja lyöntinsä usein masuun, kun nainen on raskaana. Karua, mutta näin on. Taustalla on varmaan triangeli-tilanteen aiheuttama ahdistus ja viha. Vaikeatahan se on lähteä, ihan varmasti, mutta myös välttämätöntä.
Lapselle voi käydä köpelösti jo masussa. Ja lapsi ei todellakaan ole ansainnut elämää, jossa täytyy kuunnella tai katsella väkivaltaa. Vaikkei väkivalta kohdistuisikaan lapseen, sen esiintyminen kotona on traumaattista. Turha luulla, että lapselta pystyisi salaamaan tapahtumat.