onko täällä anoreksiasta toipuvia/topuneita?

Anoreksiasta ei parane kokonaan koskaan käsittääkseni. Se on taipumus. Onko sinulla lääkäri tai psykologi? Olisi hyvä olla tukena.

Täällä yksi ketä ei ole tosin parantumassa vaan sairastumassa uudestaan. Nuorena sairastanut ja nyt tuntuu hiipivän takaisin.. En tiedä mitä tehdä.

Sairastuin alunperin teininä eli yli 15 vuotta sitten. Sen jälkeen vuosiin on toki mahyunut jos jonkin näköistä kautta. Välillä tosiaankin niin, että sairaus on ollut vain osa menneisyyttä tai sen kanssa on osannut elää nii, ettei se ole hallitseva piirre. Sitten on ollut helvetillisiä aikoja sairaaloineen. Nyt olen pari vuotta ollut taas omillani ja kohtalaisesti pärjännyt. Tai no, tällä hetkellä tilanne on se, että hoitoon olisi taas marssittava, mutta kun usko siihenkin on näiden vuosien jälkeen mitätön. Ja tiedän, itse sen työn teen, juu, mutta entä se ahdistus, mikä painon noususta seuraa. Miten helvetissä sen kanssa pärjää?! Vai valitsenko sittenkin vain sen itselleni "helpoimman" ja perheelleni ja läheisileni vaikeimman tien elää kroonistuneena, kunnes aika jättää...

edellinen siis ap (kirjoitusvirheineen)

se nälkävelka kyllä tasaantuu aikanaan, älä huoli :)

Hei kohtalotoveri, toivottavasti näet tän! Mä olen 21-vuotias, en enää mikään teini siis minäkään. Syömishäiriöoireita on ollut jo kahdeksan vuotta, mutta käsistä tää riistäytyi vuosi sitten. Laihduin puolessa vuodessa reilut 20kg ja nyt olen muutaman kuukauden "tervehtynyt" eli myöntänyt anoreksiani, hakenut apua ja ajoittain myös kovasti yrittänyt parantua. Paino on noussut alimmasta lukemasta korkeintaan kaksi kiloa, vaikka olen parin kuukauden aikana lisännyt ruokamääriä. En uskalla noudattaa ateriasuunnitelmaani läheskään täysin ja usein olen kuolla ahdistukseen, kun edes ajattelen syöväni kokonaisen aterian. Syömisen oikeuttaninen ja mahdollisten lisäkilojen tervetulleiksi toivottaminen (normaalipainoon mullakin vajaa kymppi) tuntuvat vaan ihan mahdottomilta. Halu jaksaa ja voida hyvin on silti suuri...