Jos äidille tehdään sektio niin voiko hän kertoa synnyttäneensä?

Vierailija kirjoitti:

En ikinä menisi sanomaan tätä päin naamaa kenellekään, mutta ei sektio ole synnytys. En yhtään tarkoita väheksyä, sektio ei siis ole vähempi arvoinen kuin alatiesynnytys, mutta synnyttäminen on tekemistä, verbi. Sektio on leikkaus, jonka avulla lapsi syntyy kun synnyttäminen alateitse ei ole mahdollista tai äiti ei sitä halua. Lapsi syntyy joko alateitse tai sektiolla, mutta itse sektio ei ole mielestäni synnyttämistä. Mutta tämä on niitä kuuluisia kiellettyjä mielipiteitä.

Entä jos äiti on mennyt tajuttomaksi synnytyksen aikana, ei varmaan sittenkään synnyttänyt? Jos olit passiivinen niin syntyikö lapsi itse? 

Hankkisit elämän. 

Jos ap-dillelle tehdään lobotomia niin voiko hän silti kertoa mitään?

Lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla terveydellisistä syistä, joten alatiesynnytys ei ollut edes mahdollinen. Silti huomaan kertovani asiasta jotenkin häpeillen, enkä kehtaa puhua synnytyksestä. Löytyykö täältä mammoja, joiden mielestä olen teihin verrattuna huonompi, kun en synnyttänyt alateitse?

Taasko?

Ei voi sanoa synnyttäneensä, ei ole edes äiti, eikä nainen, eikä tämä "olio" edes vauva, eikä edes lapsi. Ei kumpikaan edes ihminen, vaan ap. kaltaisten suuresti paheksuma hylkiö ja mitätön toispuolen poloinen.

Kaikki on tyhjää ja merkityksetöntä.

Jos lopputulemana on lapsi niin kyllä. Säälittävää ja aiheetonta sankarimyyttiäitiväheksyntää. 

Ei ole synnyttämistä. Lapsi syntyy sektiolla.

Toki sektiokin voi olla ok ja perusteltu ratkaisu joissain tilanteissa eli ei sitä automaattisesti tarvitse hävetä.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä menisi sanomaan tätä päin naamaa kenellekään, mutta ei sektio ole synnytys. En yhtään tarkoita väheksyä, sektio ei siis ole vähempi arvoinen kuin alatiesynnytys, mutta synnyttäminen on tekemistä, verbi. Sektio on leikkaus, jonka avulla lapsi syntyy kun synnyttäminen alateitse ei ole mahdollista tai äiti ei sitä halua. Lapsi syntyy joko alateitse tai sektiolla, mutta itse sektio ei ole mielestäni synnyttämistä. Mutta tämä on niitä kuuluisia kiellettyjä mielipiteitä.

Entä jos äiti kuolee synnytykseen, mutta lapsi jää eloon?

Voiko sanoa äidin kuolleen synnytykseen, vai pitäisikö tälle keksiä jokin muu termi.

Entä jos äiti on tajuton?

Ihme saivartelua ja huomion hakuisuutta koko keskustelu, sillä kautta maailman sivun ja historian kaikkialla maailmassa puhutaan synnytyksestä ja syntyykö se lapsi normaalisti alateitse, imukupilla vai keisarinleikkauksella.

Sinusta varmaan imukuppisynnytyskään ole synnytystä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys. Lapsi syntyy, kyllä. Mutta synnyttikö äiti? Vai lääkärit? 🤔

Ellei äiti ole paikalla. ei lääkäreiltäkään välttämättä joka kerta tule lasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole synnyttämistä. Lapsi syntyy sektiolla.

Toki sektiokin voi olla ok ja perusteltu ratkaisu joissain tilanteissa eli ei sitä automaattisesti tarvitse hävetä.

Tuota viimeistä lausettasi saat automaattisesti hävetä.

Joo äiti ei ole synnyttänyt eikä näin ollen lapsikaan ole syntynyt! Mitähän näille syntymättömille sektio lapsille tehdään? Jätetäänkö heidät sairaalaan, koska eivät ikinä syntyneet? Voiko lapsilla olla syntymäpäivää, jos ei ole syntynyt? Voiko äiti olla äiti, jos ei ole lasta edes synnyttänyt?

Ap:lle. Kun elämään tulee vähän lisää väriä, niin sillä miten naapurin/ystävän/sukulaisen lapsi on syntynyt ei enää tasan tarkkaan ole mitään väliä. 

Hyvää syksyä kaikille meille enemmän ja vähemmän synnyttäneille äideille, heidän lapsilleen ja ap:llekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio ei ole usein valinta, paitsi jos on riskisynnyttäjä. Toimenpiteenä kivuton ja turvallinen. Paraneminen on kipeää ja kestää monta päivää.

Minä ainakin paranin sektion jälkeen todella nopeasti. Seuraavana päivänä pystyin tekemään normaalisti asioita. Sektio haava oli aluksi arka mutta ei haitannut arkea mitenkään, ja nopeasti parani.

Sama minulla. Se on se vuorokausi kun on vähn pelit seis, mut siitä sitten nopeasti tokenin. 

Ei kaikilla alatiesynnyttjilläkään samalla sekuntilla kun lapsi on ulkona ole normimeininki. Riippuu kaikesta. 

Mitä väliä? Pääasia et äiti ja lapsi ja miksei isäkin ovat ok!

Onhan se sektiokin synnytys, mutta ei verrattavissa ns. normaaliin alatiesynnytykseen mitenkään. Kaksi olen synnyttänyt alateitse, ja helkkarin kova homma on tullut tehtyä sen eteen, että lapset on saatu maailmaan.

Onko tämä taas se lapsellinen "minäpäs SYNNYTIN lapseni, sinä et!" -taisto?

Itse puhun saaneeni lapseni sektiossa. Jos puhutaan yleisesti synnytyksestä (lapsen syntymästä), en lähde huutamaan oikeuttani.

Rauhoittukaa jo.

Ei tietenkään keisarileikkaus ole mitään synnyttämistä, eikä imukuppisynnytys, eikä myöskään silloin, jos käytetään kivunlievitystä tai äiti kytkettynä laitteisiin, eikä myöskään vesisynnytys.

Oikea synnyttäjä synnyttää lapsen yksin saunassa, katkaisee itse vauvan napanuoran ja laittaa vauvan makoilemaan heinäpatjan päälle ja lähtee tekemään kotiin suursiivouksen ja siinä sivussa viiden lajin perhepäivällisen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole synnyttämistä. Lapsi syntyy sektiolla.

Toki sektiokin voi olla ok ja perusteltu ratkaisu joissain tilanteissa eli ei sitä automaattisesti tarvitse hävetä.

Sulle ilmeisesti pitää kertoa tarkkaan miten sektioon päädyttiin, että voidaan sitten yhdessä miettiä, onko nyt syytä häpeään vai oliko sektio ok ratkaisu?

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään keisarileikkaus ole mitään synnyttämistä, eikä imukuppisynnytys, eikä myöskään silloin, jos käytetään kivunlievitystä tai äiti kytkettynä laitteisiin, eikä myöskään vesisynnytys.

Oikea synnyttäjä synnyttää lapsen yksin saunassa, katkaisee itse vauvan napanuoran ja laittaa vauvan makoilemaan heinäpatjan päälle ja lähtee tekemään kotiin suursiivouksen ja siinä sivussa viiden lajin perhepäivällisen.

Napanuora katkaistaan omilla hampailla.

Jos on käytetty saksia tms. ei lasketa oikeaksi synnytykseksi.

Mä en koe varsinaisesti synnyttäneeni, mutta asia ei mua millään tasolla kiinnostakaan. Kotimaassani n.40% valitsee sektion, ja se on siis ihan ”haluatko synnyttää alakautta vai sektiolla?”-tyylinen valinta. Toimenpide oli kivuton, paraneminen oli nopeaa ja kipuihin käytin pari päivää parasetamolia. Arpi on tapana tehdä niin alas, ettei sitä kukaan näe edes bikineissä, eli vatsakaan ei ole ”pilalla”.

En ole koskaan tuntenut tarvetta kertoa kauhujuttuja siitä miten kärsin ja repesin ja veri roiskui, en ymmärrä mitä näillä saavutetaan.

Kukaan ei ole sanonut, että olisi mitenkään väärin, kun lapsi syntyy sektiolla. Alatiesynnytys on kuitenkin luonnollinen synnytys.

Vierailija kirjoitti:

Mä en koe varsinaisesti synnyttäneeni, mutta asia ei mua millään tasolla kiinnostakaan. Kotimaassani n.40% valitsee sektion, ja se on siis ihan ”haluatko synnyttää alakautta vai sektiolla?”-tyylinen valinta. Toimenpide oli kivuton, paraneminen oli nopeaa ja kipuihin käytin pari päivää parasetamolia. Arpi on tapana tehdä niin alas, ettei sitä kukaan näe edes bikineissä, eli vatsakaan ei ole ”pilalla”.

En ole koskaan tuntenut tarvetta kertoa kauhujuttuja siitä miten kärsin ja repesin ja veri roiskui, en ymmärrä mitä näillä saavutetaan.

Ehkä et koe tarvetta huudella asiasta, koska et sittenkään kärsinyt. Jos olisit synnyttänyt alakautta, niin saattaisit tietää kärsimyksestä ja kivusta enemmän.

Vaikea kysymys... En osaa sanoa, miten minun pitäisi vastata, jos sitä kysyttäisiin. 

"Synnytin" (varalta noin hipsukoissa, ettei kukaan vaan luule minun oikeasti siis synnyttäneen) esikoista 36 tuntia. 36 tuntia oli säännölliset supistukset ja avaiduin 10 senttiin asti. Ponnistusvaihe aloitettiin lapsen pää näkyi jo, mutta sitten tuli pahoja komplikaatoita ja hätäsektioon. Lapset vedettiin niin takaisin kohtuun ja otettiin leikkauksella ulos. 

En siis osaa sanoa olenko minä lainkaan synnyttänyt. Synnytyssalissa olin kyllä 1,5 vuorokautta. Mutta ehkäpä se oli vaan valmistautumista lääkärien toimittamaan synnytykseen.