Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihastun melkein jokaiseen, joka on vähänkin ystävällinen minulle?
09.10.2020 |
Minulle on todella harvinaista kohdata sellaista, että joku on aidosti ystävällinen, katsoo hyväntahtoisesti silmiin ja kommunikoi ystävällisesti. Olen omasta mielestäni ruma ja epäkiinnostava ihminen, ulkopuolisten mielestä todennäköisesti tylsä harmaavarpunen.
Ehkä kerran vuodessa-parissa kohtaan sellaista, että joku on aidosti lämmin ja kiinnostuneen oloinen sekä hyväntahtoinen ja läsnä. Ja minä ihastun sitten heihin todella voimakkaasti hiljaa mielessäni. Toki ihastuminen jää aina yksipuoliseksi, sillä yleensä he ovat itseäni vanhempia naisia jossain sote-alan tehtävässä tai asiakaspalvelutehtävissä jossain yhteydessä. Ja siis se henkilö voi olla mies tai nainen, ikähaarukassa 30-70 vuotta. Miten ihmeessä voisin löytää parisuhteen, kun nämä ihastumiseni jäävät yleensä yksipuolisiksi? En tapaa muualla ihmisiä ja muut eivät ole minulle ystävällisiä.
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaisuudestahan tuossa on kyse. Se taas johtuu hylkäämistraumoista.
Minuun ei juuri huomiota kiinnitetty lapsena, paitsi jos joku oli vialla. Häpesin syvästi jos sain jotain kehuja perheen ulkopuolisilta. Toki ihmettelin muita lapsia, kuinka he innostuivat asioista, kun enhän minä kotona voinut kertoa asioistani, ei ketään koskaan kiinnostanut. Sisarukseni sen sijaan sai huomiota, kehuja ja lahjoja koko ajan. En edes osannut kyseenalaistaa kuviota, olihan minulle aina kerrottu kuinka paljon parempi sisarukseni on kaikissa asioissa.
Ensimmäisessä parisuhteessani kerroin rehellisesti kuinka sisarukseni on paljon parempi kuin minä kaikessa, ja odotinkin että parisuhteen toinen osapuoli haluaisi vaihtaa minut häneen. Olin aivan ihmeissäni, ettei sisarukseni loisto häikäissytkään tätä uutta henkilöä, hän ei ollutkaan millään tavalla vaikuttunut.
Vielä kesti monta vuotta kuitenkin tajuta, että minä olen aina ja kaiken aikaa ollut ihan yhtä hyvä ja arvokas kuin sisaruksenikin, olisin ansainnut kehuja ja rakkautta ja lahjojakin vaikkei minulle niitä annettukaan. Minä vain aina luulin etten ole sen arvoinen, ja toinen on.