Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihastun melkein jokaiseen, joka on vähänkin ystävällinen minulle?
09.10.2020 |
Minulle on todella harvinaista kohdata sellaista, että joku on aidosti ystävällinen, katsoo hyväntahtoisesti silmiin ja kommunikoi ystävällisesti. Olen omasta mielestäni ruma ja epäkiinnostava ihminen, ulkopuolisten mielestä todennäköisesti tylsä harmaavarpunen.
Ehkä kerran vuodessa-parissa kohtaan sellaista, että joku on aidosti lämmin ja kiinnostuneen oloinen sekä hyväntahtoinen ja läsnä. Ja minä ihastun sitten heihin todella voimakkaasti hiljaa mielessäni. Toki ihastuminen jää aina yksipuoliseksi, sillä yleensä he ovat itseäni vanhempia naisia jossain sote-alan tehtävässä tai asiakaspalvelutehtävissä jossain yhteydessä. Ja siis se henkilö voi olla mies tai nainen, ikähaarukassa 30-70 vuotta. Miten ihmeessä voisin löytää parisuhteen, kun nämä ihastumiseni jäävät yleensä yksipuolisiksi? En tapaa muualla ihmisiä ja muut eivät ole minulle ystävällisiä.
Kommentit (21)
Oot puutteessa ja saat positiivista huomiota harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kannattais tota itsetuntoaan ehdottomasti alkaa parantelemaan. Miksi näet itsesi niin huonona?
Olet päässyt jo itsetutkistelussa aika pitkälle, kun huomaat tämän. Voisi olla niinkin, että olisit itsekin ihan kuusalla tästä.
Kyllähän se itsetuntokysymys lopulta on. Valtava tarve tulla hyväksytyksi.
Juontaa ehkä lapsuudesta hyväksytyksi tulemisen tarve ja huono itsetunto?
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattais tota itsetuntoaan ehdottomasti alkaa parantelemaan. Miksi näet itsesi niin huonona?
Kts vastaus kaksi
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sun pitäis korjata itsesi ennen kuin voit edes ajatella parisuhdetta.
Tuossa mielentilassa parisuhde ei tulisi olemaan tasapainoinen etkä pystyisi kokea aitoa rakastumisen tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattais tota itsetuntoaan ehdottomasti alkaa parantelemaan. Miksi näet itsesi niin huonona?
Inhoan itseäni fyysisenä olentona. Inhoan kasvojani todella paljon, kaikkia eleitäni, ja inhoan vartaloani, vaikka olen hoikka ja vaatteet päällä melko sopusuhtainen. Inhoan heikkouksiani ja vajavaisuuttani sekä erilaisia ominaisuuksiani. En ole rakkauden arvoinen missään nimessä, enkä usko enää koskaan saavani parisuhdetta.
Monet ihmiset suhtautuvat minuun myös negatiivisesti ja jotenkin halveksien, enkä tiedä siihen muuta syytä kuin se mystinen "huonouteni" sekä rumuuteni, joille en oikein voi mitään. Silti minussa jokin kaipaa välittämistä ja rakkautta ja olen aivan myyty todella vähästäkin ystävällisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli sama juttu vielä muutama vuosi sitten, ihastuin kaikkiin miehiin jotka vaan edes puhuivat minulle. Sitten tapasin miehen joka kehui minua kauniiksi, hyväksyi vaihtelevan luonteeni, eikä välittänyt parista kymmenestä liika kilosta. Sain ilmeisesti itseluottamukseni takaisin ja enää en ihastu joka mieheen.
Läheisriippuvuus. Entisenä lr:nä tunnistaa. Yhä välillä käy niin, että noita tunteita tulee hetkellisesti. Ennen kuka tahansa joka olisi hetken jutellut kanssani ystävällisesti olisi voinut alkaa parisuhteeseen kanssani vaikka itse en olisi ollut kiinnostunut sillä tavalla. Silti olin kiinnostunut siitä että joku osoitti huomiota ja jotenkin olin velkaa sitten tästä ystävällisyydestä ja se maksettiin parisuhteella. Kun on elämässään saanut paljon pelkkää kylmyyttä, välinpitämättömyyttä ja sinut on toistuvasti mitätöity ihmisenä niin pienikin positiivinen ele kasvaa järjettömiin mittasuhteisiin tuollaisen ihmisen mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattais tota itsetuntoaan ehdottomasti alkaa parantelemaan. Miksi näet itsesi niin huonona?
Inhoan itseäni fyysisenä olentona. Inhoan kasvojani todella paljon, kaikkia eleitäni, ja inhoan vartaloani, vaikka olen hoikka ja vaatteet päällä melko sopusuhtainen. Inhoan heikkouksiani ja vajavaisuuttani sekä erilaisia ominaisuuksiani. En ole rakkauden arvoinen missään nimessä, enkä usko enää koskaan saavani parisuhdetta.
Monet ihmiset suhtautuvat minuun myös negatiivisesti ja jotenkin halveksien, enkä tiedä siihen muuta syytä kuin se mystinen "huonouteni" sekä rumuuteni, joille en oikein voi mitään. Silti minussa jokin kaipaa välittämistä ja rakkautta ja olen aivan myyty todella vähästäkin ystävällisyydestä.
En tiedä, onko kohdallasi näin, mutta jos huono itsetunto näkyy liiallisena nöyristelynä ja oman olemisen anteeksipyytelynä, se voi karkottaa ihmisiä. Voi toisaalta olla niin, että myös tulkitset toisten ihmisten signaaleja negatiivisiksi ja halveksuviksi, koska otat asiat helposti itseesi. Ikään kuin suojakuori puuttuu. Se voi osaltaan olla syy tuohon, että ihastuu helposti kaikkiin ystävällisiin.
Korostan, etten tiedä, arvailen vain. Arvailuni voivat mennä aivan päin honkiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta naisena on ahdistavaa kun jotkut miehet ihastuu vain siksi kun niille on perus ystävällinen ja kohtelias, ottaa huomioon ihmisenä kuten kaikki muutkin. Oon miesvaltaisella työpaikalla niin niitä on ollut ja joidenkin kohdalla on ollut pakko opetella töykeämpi linja etteivät saa mitään ideoita.
Sun kannattais laajentaa ympyröitäs. Ala harrastamaan jotain? Vaikka joku liikunnallinen laji jossa saa ihan fyysistä kun kontaktia toiseen sukupuoleen. Tai kansalaisopiston käsityökurssi. Liikuntaharrastus yleensäkin tekee hyvää myös mielenterveydelle.
Mites nettideitit, Tinder, pikadeitit jne? Ei siitä tarvitsisi mitään seurata, mutta saisit uutta näkökulmaa ja juttuseuraa ja näkisit et maailma on täynnä ihmisiä.
Toi läheisriippuvuus (nro 10 kirjoittama viesti) on varmasti se, mitä omassa viestissäni hain takaa.
nro 12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka itse otat muut huomioon ja kohtelet heitä?
Ystävällistä ja hymyilevää ihmistä on helppo lähestyä ja sellaiseen on helppo ihastua. Onko perus ilmeesi tuima ja apea? Jopa vihainen? Otatko itse kontaktia, olet kiinnostunut ja tarjoat apua?
Sun täytyy ihan ensin panostaa itseesi et alat arvostamaan itseäsi. Jos joskus haluat suhteeseen niin sunnitsetunnon täytyy olla kunnossa et ajattelet itsekin olevasi aidosti hyvä ja arvokas. Eikö susta olisi kamalaa jos kumppanisi ajattelisi itsestään noin? Se on raskasta kumppanillekin kun koko ajan täytyy todistella jotain.
Ei susta kukaan ajattele halveksi asti, tuo on vain heijastusta omista ajatuksistasi.
Oon itse paininut samankaltaisten ajatusten kanssa nuorempana, on todella surullista kun puhut itsestäsi noin.
Tänään sä aloitat kirjaamaan itsestäsi hyviä puolia. Otat paperia ja kynän ja listaat itsestäsi ainakin viisi hyvää asiaa päivittäin. Kiitollisuuspäiväkirja on myös hyvä.
Sä oot tosi hyvä hei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattais tota itsetuntoaan ehdottomasti alkaa parantelemaan. Miksi näet itsesi niin huonona?
Inhoan itseäni fyysisenä olentona. Inhoan kasvojani todella paljon, kaikkia eleitäni, ja inhoan vartaloani, vaikka olen hoikka ja vaatteet päällä melko sopusuhtainen. Inhoan heikkouksiani ja vajavaisuuttani sekä erilaisia ominaisuuksiani. En ole rakkauden arvoinen missään nimessä, enkä usko enää koskaan saavani parisuhdetta.
Monet ihmiset suhtautuvat minuun myös negatiivisesti ja jotenkin halveksien, enkä tiedä siihen muuta syytä kuin se mystinen "huonouteni" sekä rumuuteni, joille en oikein voi mitään. Silti minussa jokin kaipaa välittämistä ja rakkautta ja olen aivan myyty todella vähästäkin ystävällisyydestä.
En tiedä, onko kohdallasi näin, mutta jos huono itsetunto näkyy liiallisena nöyristelynä ja oman olemisen anteeksipyytelynä, se voi karkottaa ihmisiä. Voi toisaalta olla niin, että myös tulkitset toisten ihmisten signaaleja negatiivisiksi ja halveksuviksi, koska otat asiat helposti itseesi. Ikään kuin suojakuori puuttuu. Se voi osaltaan olla syy tuohon, että ihastuu helposti kaikkiin ystävällisiin.
Korostan, etten tiedä, arvailen vain. Arvailuni voivat mennä aivan päin honkiakin.
Kuvauksesi täsmää aika pitkälti. Hieman pelkään ja jännitän ihmisiä sekä oletan yleensä, että he eivät pidä minusta, mikä monesti tosin pitää paikkansakin. Yritän olla aina kunnollinen ja asiallinen sekä ystävällinen, mutta ihmiset aistivat minussa jonkun heikkouden, joten osa heistä hyväksikäyttää sitä sitten aika helposti.
Vaikuttaa siltä, että useimmat pitävät sellaisista itsevarmoista ja aktiivisista johtajatyypeistä ja itsehän en ole sellainen lainkaan. Todella harva vaikuttaa aidosti sellaiselta, että ei suhtaudu pinnallisesti ja raa'an arvioivasti muihin ihmisiin ja heistä sitten jotkut ovat minullekin ystävällisiä. En välttämättä oikeastaan osaa edes arvioida sitä kuviota siinä taustalla, mutta tämä on mutupohjainen arvioni.
Voisit kokeilla varovasti tutustua erilaisiin ihmisiin ja löytää sitä kautta saman lämmön ja ystävällisyyden? Ihastunut ihminen se vasta on lämmin ja ystävällinen, mutta ihastuminen vaatii ainakin naisilla yleensä tutustumista.
Aika moni on hieman nuivan oloinen, jos ei tunne toista ja kohtaaminen on satunnainen. Seuraa vaikka kassajonoa. Ei kukaan katso toistaan, ennemmin tönitään kärryillä. Kassa taas on usein hyvän tuulinen ja kohtaa asiakkaan . Asiakaspalvelussa monen rooli on lämmin ja ystävällinen, koska se helpottaa työntekoa tai myy paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Voisit kokeilla varovasti tutustua erilaisiin ihmisiin ja löytää sitä kautta saman lämmön ja ystävällisyyden? Ihastunut ihminen se vasta on lämmin ja ystävällinen, mutta ihastuminen vaatii ainakin naisilla yleensä tutustumista.
Aika moni on hieman nuivan oloinen, jos ei tunne toista ja kohtaaminen on satunnainen. Seuraa vaikka kassajonoa. Ei kukaan katso toistaan, ennemmin tönitään kärryillä. Kassa taas on usein hyvän tuulinen ja kohtaa asiakkaan . Asiakaspalvelussa monen rooli on lämmin ja ystävällinen, koska se helpottaa työntekoa tai myy paremmin.
Ihmisiin tutustuminen on muutenkin vaikeahkoa. Lisäksi haluaisin tutustua sellaiseen ihmiseen, joka olisi muutenkin lämmin ja välittävä, myös siis arkiminänään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit kokeilla varovasti tutustua erilaisiin ihmisiin ja löytää sitä kautta saman lämmön ja ystävällisyyden? Ihastunut ihminen se vasta on lämmin ja ystävällinen, mutta ihastuminen vaatii ainakin naisilla yleensä tutustumista.
Aika moni on hieman nuivan oloinen, jos ei tunne toista ja kohtaaminen on satunnainen. Seuraa vaikka kassajonoa. Ei kukaan katso toistaan, ennemmin tönitään kärryillä. Kassa taas on usein hyvän tuulinen ja kohtaa asiakkaan . Asiakaspalvelussa monen rooli on lämmin ja ystävällinen, koska se helpottaa työntekoa tai myy paremmin.
Ihmisiin tutustuminen on muutenkin vaikeahkoa. Lisäksi haluaisin tutustua sellaiseen ihmiseen, joka olisi muutenkin lämmin ja välittävä, myös siis arkiminänään.
Itse en koe tuollaista arkiystävällisyyttä henkilökohtaisena. Olen tosin itse myös ystävällinen ihminen, eikä se ystävällisyys tarkoita mitään. Olen enemmän kiinnostunut henkilökohtaisista suhteista enkä ajattele jonkin tietyn luonteenpiirteen olevan itsessään viehättävä.
Hei! täällä toinen samanlainen ja tein tästä aloituksenkin mutta se poistettiin kun sinne tuli kaikkea ihme pérseilyä ettei nainen voi olla yksinäinen ja kilttís sitä kílttis tätä.
Ihastun siis jokaiseen ihmisen näköiseen mieheen joka huomioi jollain tavalla. Esim. kun yksi kollega toi mulle joskus tuolin, ja olin jo ihan suunnittelemassa häitä. Johtuu varmaan siitä että olen live elämässä tosi yksinäinen vaikka netistä kyllä pursuaisi seuraa mutta en halua mitään píllunperässä juoksijoita.
Mulla on mielestäni ihan hyvä itsetunto enkä vihaa itseäni mitenkään mutta kai se on vaan niin että ihminen on laumaeläin ja kaipaa (jos hetero) niin sitä vastakkaisen sukupuolen huomiota ja kosketusta.
Uskoisin, että monesti ne ystävälliset ovat vain muuten todella onnellisia elämässään ja tasapainoisia, niin heiltä riittää välittämistä ja ystävällisyyttä täysin vieraillekin ihmisille. Uskoisin, että he myös todella harvoin ovat sinkkuja, sillä sinkut ovat yleensä varautuneita ja heillä on huonompi itsetunto jne. He ovat myös useimmiten naispuolisia ja vähän vanhempia. En usko, että minulla olisi mitään mahdollisuuksia silti oikeasti tutustua sellaiseen ihmiseen. Olen jotenkin niin paljon huonompi itse, enkä tiedä, miten muuttuisin paremmaksi ja onko sellainen edes mahdollista.