Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat kohtelevat lastenlapsia eri arvoisesti?
29.12.2013 |
Kyllä minua taas kerran niin harmittaa omien lasteni puolesta! :(
Kyse on miehen vanhemmista, eli lastemme isovanhemmista, ja heidän käytöksestään joululahjojen suhteen. Miten te asian näette, olisiko isovanhemmilla jonkinlainen moraalinen velvollisuus kohdella kaikkia lastenlapsiaan edes kutakuinkin tasapuolisesti? Että lapset kokisivat olevansa yhtä rakastettuja mummon ja papan sydämessä?
Meillä lapset alkoivat jo varhain joulukuussa kotona ihmettelemään, miksi mummo ei tykkää heistä. Mummo kun oli suureen ääneen kysellyt mitä samanikäiset serkut (8- ja 10-v, mieheni veljen lapset) toivovat joululahjaksi, meidän lapsilta mummo ei ollut vaivautunut lahjatoiveita kysymään. Jouluna nämä serkut sitten saivat isovanhemmilta lahjatoiveensa ja jotakin pientä extraa, meidän lapset "vain" tuon pienen extran. Tokihan mummo yritti antaa nämä serkkujen toivelahjat salassa, ettemme me ja lapset olisi lahjoja nähneet: harmi vaan ettei sukujouluna onnistunut. Kyse ei siis ole lahjojen hinnasta tai vähyydestä, vaan siitä, mitä isovanhemmat teollaan viestittivät. Ja vielä tuo hyssyttely ja kömpelö selän takana hääriminen, voi että minä näen punaista!
Toivon appivanhemmille omantunnon tuskia ja unettomia öitä. Jotakin väärää anoppi varmaan ymmärsi tekevänsä kun yritti salailla lahjojen kanssa. Toivottavasti ne rakkaammat lapsenlapset tulevat vierailulle vanhainkotiin, tällä menolla meidän lapsia lienee sinne turha odottaa...
Kommentit (76)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:51"]
Meillä anoppi ostaa lasten serkuille kalliimmat joululahjat. En ole jaksanut loukkaantua, koska meidän lapsemme kuitenkin ovat anoppilassa yökylässä n. parin kuukauden välein, käyvät mummun kanssa mökillä (mummun aloitteesta siis) ja niin edelleen. Mieluummin näin kuin isommat lelut. :) Omat vanhempani ovat kuolleet eikä appiukko osallistu juuri lastensa (ja lastenlastensa) elämään, joten mummulla on kaikkien isovanhempien taakka harteillaan.
[/quote]
Serkut asuvat siis kauempana ja yökyläilevät mummullaan n. kerran vuodessa. :)
t. 20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:51"]Meillä anoppi ostaa lasten serkuille kalliimmat joululahjat. En ole jaksanut loukkaantua, koska meidän lapsemme kuitenkin ovat anoppilassa yökylässä n. parin kuukauden välein, käyvät mummun kanssa mökillä (mummun aloitteesta siis) ja niin edelleen. Mieluummin näin kuin isommat lelut. :) Omat vanhempani ovat kuolleet eikä appiukko osallistu juuri lastensa (ja lastenlastensa) elämään, joten mummulla on kaikkien isovanhempien taakka harteillaan.
[/quote]
Tässä mummo siis ilmeisesti pyrkii tasamaan huomiotaan jollakin tavalla. Eli vähän eri tilanne kuin, mistä on puhuttu.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 11:42"]
Tiedänpä tapauksen, jossa välit katkaistiin, koska mummo kohteli näkyvän eriarvoisesti lahjanantotilanteessa poikansa biologista lasta ja adoptiolasta. Pakko myöntää, että arvostin tämän miehen kanttia!
[/quote]
Mun appivanhemmilla tämä ilmenee toiseen suuntaan. Yhden lapsen adoptiolapsia hyysätään aivan erityisesti, koska he ovat adoptoituja, ettei heistä tuntuisi että he ovat adoptoituja. Tämän takia appivanhempien tytärtä nakertaa, koska hänen lapsensa ovat osittain menettäneet nyt suosituimmuusasemaansa. Hänellä on sentään poikalapsia, mutta ne ovat apen kannalta väärällä nimellä, kun eivät "jatka Virtasen nimeä"!
Mieheni on perheen esikoinen ja aina hoitanut asiansa hyvin, niinpä meidän perhe on ollut saamapuolen listan viimeinen aina kaikessa. Anoppi on itsekin nauraen sanonut, että eihän se ole koskaan tarvinnut mitään samalla lailla kuin muut.
Mun omat vanhemmat on aina olleet esimerkillisen tasapuolisia sekä omia lapsiaan että lapsenlapsia kohtaan ja olen siitä tosi iloinen ja haluan jatkaa samaa esimerkkiä omille lapsilleni.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:05"]
Tuohan kuulostaa ihan normaalilta meidän perheessä. Appivanhemmat ovat toimineet AINA juuri noin. Salassa selän takana jaetaan ennakkoperintöä ja ostellaan kivoja juttuja tietyille suosikeille ja sitten hyssytellään toisten edessä. Pahinta se kieltämättä on lasten kannalta, ollaankin miehen kanssa tietoisesti yritetty paikata isovanhempien tekosia. Harmi että lapset alkavat viimein olla siinä iässä, että tajuavat jo tapahtumista jotakin.
Musta tuntuu että asetelma on tismalleen sama kuin miehen lapsuudessa, jolloin hän oli aina se omillaan pärjäävä ja reipas, jota vanhempansa eivät tukeneet saati auttaneet. Hänen lapsuutensa esikoisena on ollut rakkaudetonta selviytymiskamppailua, kun taas perheen nuoremmat lapset ovat saaneet kaiken kultalautasella päänsilityksellä varustettuna. Nyt he kohtelevat myös poikansa lapsia tällä samalla logiikalla.
[/quote]
Meillä aivan sama tilanne : ( Jopa syömisissä lapsenlapsia kohdellaan eri tavoin.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:05"]
Tuohan kuulostaa ihan normaalilta meidän perheessä. Appivanhemmat ovat toimineet AINA juuri noin. Salassa selän takana jaetaan ennakkoperintöä ja ostellaan kivoja juttuja tietyille suosikeille ja sitten hyssytellään toisten edessä. Pahinta se kieltämättä on lasten kannalta, ollaankin miehen kanssa tietoisesti yritetty paikata isovanhempien tekosia. Harmi että lapset alkavat viimein olla siinä iässä, että tajuavat jo tapahtumista jotakin.
Musta tuntuu että asetelma on tismalleen sama kuin miehen lapsuudessa, jolloin hän oli aina se omillaan pärjäävä ja reipas, jota vanhempansa eivät tukeneet saati auttaneet. Hänen lapsuutensa esikoisena on ollut rakkaudetonta selviytymiskamppailua, kun taas perheen nuoremmat lapset ovat saaneet kaiken kultalautasella päänsilityksellä varustettuna. Nyt he kohtelevat myös poikansa lapsia tällä samalla logiikalla.
[/quote]
Meillä aivan sama tilanne : ( Jopa syömisissä lapsenlapsia kohdellaan eri tavoin.
[/quote]
No miksi ihmeessä annatte lastennekin vielä kärsiä tästä? Miksi olette edes yhteydessä vanhempiinne? Jos olisin jo lapsesta asti kokenut olevani jotenkin vähemmän tärkeä, niin en olisi yhteydessä vanhempiini enkä varsinkaan lapsiani pitäisi kokemaan samaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä juttuja epäoikeudenmukaisista isovanhemmista pyörii tällä palstalla usein ja itsekin kärsin huonosta kohtelusta.
Oletteko keksineet keinoa, miten asia saataisiin paremmalle tolalle? Ovatko mummut ja papat huomanneet harrastamansa epäoikeudenmukaisuuden? Mikä auttoi?
Tai jos he eivät tajunneet, miten itse olet päässyt tilanteesta yli? Ei jaksaisi aina märehtiä samoja juttuja, ne vievät hirveästi energiaa. Näin jouluaikaan asiat ovat valitettavasti taas pinnalls :(
Meillä eriarvoisuus ilmenee käyttäytymisessä ja huomioimisessa. Lahjat ovat suht samanarvoisia. Mielummin ottaisin aitoa kiinnostusta ja välittämistä kuin pakotettua mitä sinulle kuuluu ja sitten siirtyminen mielenkiintoisempiin lapsiin. Monet kerrat on kuultu lapsen pyytäessä mummoa leikkimään, katsomaan jotain tms. Ei mummo nyt jaksa (kyseessä terve 6-kymppinen), hetkenpäästä serkut pyytää, niin johan juostaan paikalle.
Ja jatkossa en näihin sukuspektaakkeleihin osallistu, näytöksen nukkeina olo riittää ja rupeamme keksimään omat perinteet oman perheemme kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 00:18"]
Välejä en katkaisisi välttämättä mutta ehdottomasti suojelisin lapsia tuollaisilta tilanteita. Jouluja ei vietettäisi enää yhdessä. Jos kyseessä olisi omat vanhemmat, kysyisin suoraan, miksi kohtelevat lastenlapsia eriarvoisesti ja tajuavatko lainkaan, miltä näistä lapsista tuntuu. Mies saisi puhua omien vanhempiensa kanssa. Vastauksesta riippuen yhteydenpito jatkuisi tai katkeaisi.
[/quote]
Ja samalla menetettäisiin ilmaiset lastenhoitajat! Suosittelen tätä, koska silloin isovanhempi voi hyvällä omallatunnolla keskittyä niihin mukaviin lastenlapsiin eikä tarvitse vaivautua, jos ikävien vanhemmat tarvitsevat parisuhdevapaata.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:08"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:02"][quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 23:05"]
Tuohan kuulostaa ihan normaalilta meidän perheessä. Appivanhemmat ovat toimineet AINA juuri noin. Salassa selän takana jaetaan ennakkoperintöä ja ostellaan kivoja juttuja tietyille suosikeille ja sitten hyssytellään toisten edessä. Pahinta se kieltämättä on lasten kannalta, ollaankin miehen kanssa tietoisesti yritetty paikata isovanhempien tekosia. Harmi että lapset alkavat viimein olla siinä iässä, että tajuavat jo tapahtumista jotakin.
Musta tuntuu että asetelma on tismalleen sama kuin miehen lapsuudessa, jolloin hän oli aina se omillaan pärjäävä ja reipas, jota vanhempansa eivät tukeneet saati auttaneet. Hänen lapsuutensa esikoisena on ollut rakkaudetonta selviytymiskamppailua, kun taas perheen nuoremmat lapset ovat saaneet kaiken kultalautasella päänsilityksellä varustettuna. Nyt he kohtelevat myös poikansa lapsia tällä samalla logiikalla.
[/quote]
Meillä aivan sama tilanne : ( Jopa syömisissä lapsenlapsia kohdellaan eri tavoin.
[/quote]
No miksi ihmeessä annatte lastennekin vielä kärsiä tästä? Miksi olette edes yhteydessä vanhempiinne? Jos olisin jo lapsesta asti kokenut olevani jotenkin vähemmän tärkeä, niin en olisi yhteydessä vanhempiini enkä varsinkaan lapsiani pitäisi kokemaan samaa!
[/quote]
Kun kuitenkin edes jonkinlainen yhteys isovanhempiin on parempi kuin ei yhteyttä ollenkaan ja riitaiset välit.
Kun kerran omin silmin näin ja kuulin miten samassa iltateepöydässä tyttären lapsenlapsille (poikia) tyrkytettiin puoltatusinaa voileipää ja kun meidän tytöt pyysivät että saisiko toisen leivän, tuli esitelmä naisesta joka söi niin paljon että vatsalaukku repesi, sanoin anopille että huomaatko miten erilaisesti suhtaudut lapsiin. Se auttoi ainakin siltä osin kuin meille vanhemmille näkyi. Sitä en tiedä, mitä silloin tapahtuu kun emme ole näkemässä. Tiedän esimerkiksi että kun mummo on tyttärensä perheessä, hän kokkaa herkkuja ja ostelee kaikenlaista.Tieto vuotaa tyttären lapsilta meidän lapsille...
Mutta tosiaan, haluamme säilyttää edes jonkinlaiset välit kuin ruveta rettelöimään ja katkomaan yhteyksiä aivan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän anoppi-kulta suosii miehen siskon lapsia. Mm.
- meidän lapset on mummille "ystäviä", miehen siskon lapset "kulta-rakkaita"
- meidän lapset ei pääse mummilleen kylään (edes), miehen siskon lapset vähänväliä yökylässä mummilla
-meidän lapsia mummi käy (pyynnöstä) tervehtimässä n. kerran 2:ssa kuussa, miehen siskon lapsia mummi hakee viikottain päivähoidosta, harrastuksista yms.
-kylässä käydessään anoppi istuu ykköset päällä kahvikuppi kädessä, eikä ota juuri minkäänlaista kontaktia meidän lapsiin, miehen siskon lapsia halailee, suukottelee ja pitää sylissä
-jne, jne.
En ole psykologiaa opiskellut, mutta jotenkin oudoilta vaikuttaa miehen äidin suhde omiin lapsiinsa. Meiltä nimittäin anoppi odottaa apua joka asian kanssa, aina olisi kotonaan jotain korjattavaa, tietokoneessa ongelmia, huonekalukauppaan kantoavuksi yms. Anopin oma tytär taas ei tee mitn, ei pyydä yksinäistä äitiään edes jouluksi heille, vaikka siellä ne rakkaammat lapsenlapset. Eli tää meidän "rakastama" mummi istuu sitten meillä joulupöydässä joka helv joulu..
Miksi te ette puhu ja kysele, kerro ääneen mitä olette havannoineet?
Miten voi olla olemassa näin paljon pettyneitä ihmisiä joilla kaikilla on oma näkemys, ja sitten on se oletus ettei se toinen sisarrus olisi pettynyt ja myös vihoissaan jostain?
Yleensä asiat voitaisiin sopia hyvin yksinkertaisestikin. Mutta se on se oma ylpeys joka siinä muka kolhiintuu. Miten tämä teitä auttaa?
Minun ja meidän oman sisarrusten välisessä suhteessa vaikuttaa paljon se että kuka asuu missäkin ja miten helposti toista auttaa tai keneltä kysyy apua. Jos joku kieltäytyy ja toinen taas on myöntyväisempi niin tottakai ensin pyytää tältä apua joka yleensäkin auttaa?
Tai jos mummo asuu lähellä ja voisi hakea jotain lasta harkoista niin se varmaan sitten alkaa tulla rutiiniksikin melko helposti? Ainakin itse toivoisin että minulla olisi jotain tälläistä. Mutta ehkä se mummo voisi hakea toisen lapsensa lapsia jos tätä joskus kokeillaan ja pyydetään? Ei kai oleteta että mummo tyrkyttää tähän hommaan? Ja jos paljon tätä tekisi niin kai joku alkaisi maksamaan bensamaksuja? Ehkä tälläiset asiat vaikuttaa myös lahjoihin? Jos jo maksaa omasta nahastaan jotain niin kai sitä voisi sitten ymmärtää että tämäkin on jo lahja?
Meillä on ollut tapana jo ennenkö saatiin lapsia käydä anoppilassa jouluna ja vietiin sinne omat lahjat avattavaksi. Ja sitten olen saanut kuvan että mieheni sisaren luona käyvät myös avaamassa lahjoja? Eikä siinä mitään, miksi olisi? Ainoastaan minua ärsyttää jos lapset alkaa ääneen kertomaan mitä kaikkea ovat saaneet ja siinä joku pahoittaa mielensä, sellaiseen törmää jo melko pienissäkin lapsissa. Minä sain eniten lahjoja ja suurimman lahjan tms. Ainakin itse karsin omalta lapseltani moisen käytöksen.
Mutta miksi ei voisi puhua näistä asioista toisien kanssa? Ja sitten miettiä vaikka eri paikkaa avata lahjoja tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua.
Meillä tuli tänä vuonna meidän lapsille rahaa ja jotain pikkutavaraa, miehen veljen lapsille tuon lisäksi liput teatteriin (n 50 euron arvoiset per lippu)
Joka asiasta tuon eriarvoisuuden huomaa, valitettavasti :(
Mä olin periaatteessa perheen eka lapsi, mutta en kelvannut isäni vanhemmille. Isä-puoleni (mulle isä) otti minut ja äitini kun mä olin 2v. Isän vanhemmat oli ok asian kanssa, kunnes eka oikea lapsenlapsi syntyi.
Olin 5v, kun sisko tuli. Hänestä tuli automaattisesti maailman tärkein asia. Systemaattisesti Mummoni kävi läpi huonettani ja päätti, mitkä leluistani olivat minulle jo liian pieniä ja vei ne siskolleni. Äiti yritti monta kertaa olla välissä, mutta mummo sanoi aina :"Eihän toista lasta saa unohtaa, vaikka esikoinen onkin?"
Ja kun pikkuveli syntyi vajaata vuotta myöhemmin... Minua ei ollut enää olemassa muille kuin vanhemmille.
Nyt olen 21, mutta kyllä se jaksaa kaivertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiassa on monta puolta. Minun veljeni lapset saavat paljon enemmän aikaa/rahaa/lahjoja isovanhemmilta kuin minun lapseni, mutta minua se ei haittaa ollenkaan. Tiedän, että vanhempamme toimivat niin, koska veljeni ja hänen avovaimonsa eivät kykene antamaan lapsilleen rakkautta ja materiaa riittävästi, kun ovat niin avuttomia. Olen ylpeä siitä, että huolehdimme mieheni kanssa itse perheestämme, eikä vanhempien tarvitse stressata meidän elämästämme. Eivät isovanhemmat ole mitään velkaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen, vaan meidän pitäisi jo auttaa heitä. Inhoan veljeäni, joka käyttää hyväksi vanhempiamme eikä osaa ottaa vastuuta omasta elämästään.
Mikä ihmeen velvollisuus isovanhemmilla on tasapuolisesti lahjoja antaa? Mieluisille enemmän ja vähemmän mieluisille vähemmän. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Ja annetaanhan omille lapsillekin lahjoja erilailla.
Tuohon tutkimukseen: meinaako se siis kirjaimellisesti, että epäreiluksi koetaan jonkin konkreettisen poisottaminen/ei koe epäreiluksi kun joku muu saa konkreettisesti jotakin enemmän?
Meinaan siis, että sisältääkö se epäreilun kohtelun, tarkoittaen ihan vaikka että toiselle lapselle puhutaan nätimmin kuin toiselle, toinen saa enemmän huomiota ja seuraa kuin toinen jne... Vai sisältääkö se vain tuon materiapuolen?
[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 11:32"]
Tuohon tutkimukseen: meinaako se siis kirjaimellisesti, että epäreiluksi koetaan jonkin konkreettisen poisottaminen/ei koe epäreiluksi kun joku muu saa konkreettisesti jotakin enemmän?
Meinaan siis, että sisältääkö se epäreilun kohtelun, tarkoittaen ihan vaikka että toiselle lapselle puhutaan nätimmin kuin toiselle, toinen saa enemmän huomiota ja seuraa kuin toinen jne... Vai sisältääkö se vain tuon materiapuolen?
[/quote]
Sekä että. Lapset ovat paljon oikeudenmukaisempia kuin aikuiset, he eivät katso pahalla, jos toista pidetään enemmän sylissä, kunhan heidän omaan sylittelypyyntöönsä vastataan myönteisesti. Nätisti puhumisen ja haukkumisen välillä on laaja skaala.
Mutta huom! jos lapsille kerrotaan esimerkkejä siitä, mitä on väärä kohtelu, he alkavat nähdä sitä kaikkialla! Eli jos ap:n tavoin lietsoo lastensa pahaa oloa, niin se alkaa näkyä.
Omituista käytöstä. Vaikka esim. sinulla ja veljelläsi olisi jotain kränää heidän kanssaan, ei uskoisi että se lapsiinkin suhtautumisessa heijastuisi.
Taidat olla materialisti, koska ensin haluat, että lapset olisi rakastettuja sydämessä ja sen jälkeen vaadit, että tavaraa pitää tulla yhtä paljon.
Ei, isovanhemmilla ei ole mitään moraalistakaan velvollisuutta olla tasapuolisia lastensa jälkikasvulle. He yrittävät korvata sen, mihin serkkujen vanhemmat syyllistyvät eli ylikalliisiin lahjoihin. Isovanhemmat yrittivät kompensoida sinun lahjomasi antamalla serkuille edes jotain vastaavaa, sukujoulusta kun oli kyse.
Alue: Aihe vapaa
Meillä anoppi ostaa lasten serkuille kalliimmat joululahjat. En ole jaksanut loukkaantua, koska meidän lapsemme kuitenkin ovat anoppilassa yökylässä n. parin kuukauden välein, käyvät mummun kanssa mökillä (mummun aloitteesta siis) ja niin edelleen. Mieluummin näin kuin isommat lelut. :) Omat vanhempani ovat kuolleet eikä appiukko osallistu juuri lastensa (ja lastenlastensa) elämään, joten mummulla on kaikkien isovanhempien taakka harteillaan.